Varsinainen Ateenan kaupunki muodostaa samannimisen kunnan (Δήμος Αθηναίων, Dímos Athinaíon) ja on Keski-Ateenan alueyksikön hallinnollinen keskus. Kunnan pinta-ala on 38,964 neliökilometriä ja väkiluku 664 046.[2][3] Ateenan metropolialue koostuu lisäksi neljästä muusta alueyksiköstä, Pohjois-Ateenan, Etelä-Ateenan, Länsi-Ateenan ja Pireuksen alueyksiköistä, ja siihen voidaan lukea myös suuri osa Itä-Attikan ja Länsi-Attikan alueyksiköiden kunnista, yhteensä noin 60 kuntaa. Koko metropolialueen pinta-ala on 2 928,717 ja väkiluku 3 737 550 (vuonna 2011). Lisäksi alueella asuu noin 500 000 maahanmuuttajaa, joiden status ei ole pysyvä. Ateenan varsinainen kaupunki on erittäin tiheään asuttu, sen väestötiheys on noin 20 000 asukasta/km². Ateenan metropoli on kasvamassa ja levittäytymässä sekä pohjoiseen että itään päin.
Ateena on Kreikan politiikan, talouden, yritysmaailman, teollisuuden ja kulttuurin keskus. Antiikin aikaan Ateena hallitsi muuta Attikaa ja oli yksi Kreikan johtavista kaupunkivaltioista. Kaupungista ovat lähtöisin niin länsimainen demokratia-käsite kuin filosofiakin. Ateenan nimi pohjautuu kreikkalaisen jumaltarustonAthene-nimiseen viisauden jumalattareen.
Tarun mukaan Ateenan nimi on peräisin kreikkalaisten jumalten Athenen ja Poseidonin kilpailusta. Poseidon ja Athene kilpailivat siitä, kumpi saisi toimia kaupungin suojelusjumalana. He päättivät, että se kumpi antaisi kaupungille parhaimman lahjan voittaisi. Poseidon puhkaisi lähteen Akropoliille ja Athene loi oliivipuun, jonka öljyä voitiin käyttää moniin eri tarkoituksiin, kuten valaistukseen. Öljy oli kansalaisille arvokas lahja, joten Athene voitti ja kaupunki nimettiin hänen kunniakseen Ateenaksi.[4]
Kaupungin muinaiskreikkalainen nimi Ἀθῆναι on monikossa ("Ateenat"), kuten monet muutkin antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten kaupunkien nimet. Tämä näkyy edelleen monien kielien nimissä Ateenalle, esimerkiksi latinaksiAthenae, espanjaksiAtenas ja englanniksiAthens. Monikollisuus saattaa johtua esimerkiksi siitä, että Ateena on syntynyt useiden kylien yhdistyessä.
Ateena sijaitsee manner-Kreikassa Attikan niemimaan eteläreunalla. Kaupunki levittäytyy Attikan tasangolle, jonka itäpuolella kohoaa Ymittós- eli Hymettosvuori, koillispuolella Pentéli- eli Pentelikonvuori, pohjoispuolella Párnitha- eli Parnesvuori ja länsipuolella Aigáleo- ja Poíkilo-vuoret. Lounaassa kaupunkialue ulottuu Saroninlahdelle. Tasangolla kaupungin alueella sijaitsee useita kukkuloita, joista tunnetuin on Akropolis, muinaisen Ateenan linnavuori. Muita kukkuloita ovat Akropoliin viereiset Areiopagi, Filopáppou (Filopappos) ja Pnyks sekä Akropoliista koilliseen sijaitseva Lykavittós (Lykabettos). Ilisós- ja Kifisós-jokien laaksot sijaitsevat Ateenan länsiosissa.
Ateenan vanha keskusta, nykyinen Plákan vanhakaupunki ja Monastirákin alue, sijaitsee Akropoliin itä-, koillis- ja pohjoispuolella. Ateenan tultua Kreikan pääkaupungiksi kaupungille suunniteltiin uusi asemakaava, jonka keskeiseksi piirteeksi tuli vanhan keskustan pohjoispuolella sijaitseva kolmion muotoinen alue, jota rajaavat Stadíou-, Peiraiós- ja Ermoú-kadut. Sen sisäpuolella on Psyrín kaupunginosa. Kolmion itäisen sivun kulmissa ovat keskusaukiot Sýntagma ja Omónoia. Tämän vanhan keskustan ympärillä ovat muun muassa kaupunginosat Thiseío, Makrygiánni, Akadimía, Exárcheia, Kolonáki ja Mets sekä Kansallispuutarhan ja Záppeion puiston alueet.
Nykyään Suur-Ateena on levinnyt koko tasangon alueelle, mikä vaikeuttaa kaupungin tulevaa laajenemista. Kaupungin nopea kasvu 1900-luvulla ja siihen liittynyt teollisuuden ja autoliikenteen lisääntyminen ovat aiheuttaneet vakavia ympäristöongelmia, muun muassa savusumua ja vesistöjen saastumista.
Kaupunginosat
Varsinainen Ateenan kunta (dímos) on jaettu seitsemään suuralueeseen (dimotikí koinótita, ”kunnallisyhdyskunta”). Suuralueet sekä niissä sijaitsevat kaupunginosat ja muut alueet ovat:
Ateenan metropolialueeseen voidaan lukea mainittujen viiden alueyksikön lisäksi myös suuri osa niitä ympäröivien Itä-Attikan ja Länsi-Attikan alueyksiköiden kunnista. Koko metropolialueen väkiluku on noin 3 737 550.
Athene-jumalatarta esittävä veistos, niin kutsuttu Athena Mattei, ensimmäiseltä vuosisadalta. Louvre.
Varhaisimmat jäänteet asutuksesta Ateenassa ovat neoliittiselta kaudelta noin 4000–3000 eaa.[5][6] Tuolloin asutus keskittyi Akropolis-kukkulalle, mutta viimeistään keskisellä pronssikaudella 2000–1600 eaa. asutus oli levinnyt myös kukkulaa ympäröivälle tasangolle muun muassa myöhemmän Agoran alueelle.[5] Varsinaisena kaupunkina Ateenasta voidaan kuitenkin puhua vasta mykeneläisellä ajalla 1500-luvulta eaa. lähtien, jolloin Athene-jumalatar voitti tarun mukaan kaupungin herruuden meren jumala Poseidonilta. Samoihin aikoihin sijoittuu myös tradition mukaan kaupungin perustaminen, joka tapahtui Kekropsin hallituskaudella vuonna 1581 eaa.[1]
Todennäköisenä pidetään, että Ateena on useimpien muiden Kreikan kaupunkivaltioiden tavoin ollut alkujaan kuningaskunta. Akropoliilla oli kuninkaanpalatsi noin 1400–1100 eaa.[5] Antiikin lähteissä mainitut Ateenan kuninkaat ovat kuitenkin, joitakin myöhäisimpiä mahdollisesti lukuun ottamatta, ilmeisesti taruhenkilöitä. Mykeneläisen ajan päättymisestä Ateena vaikuttaa selvinneen muita keskuksia rauhallisemmin. Se ei tuhoutunut doorilaisvalloituksissa muiden mykeneläisten keskusten tavoin, mutta koki silti kulttuurisen muutoksen niin kutsuttujen pimeiden vuosisatojen aikana.[7]
Viimeistään 600-luvulla eaa. Ateenan hallintoa johtivat arkontit, eikä kuningasta enää ollut. Mainitun vuosisadan arkonteista tunnetuin on Drakon, joka myös sääti Ateenan vanhimmat tunnetut lait.
Viimeistään arkaaisella ajalla 500-luvulla Akropoliilla oli varhaisia temppelirakennuksia. Solon uudisti kaupungin hallintoa, lakeja ja taloutta noin 594 eaa. Uudistuksia voidaan pitää eräänä Ateenan demokratian alkupisteistä. Hieman myöhemmin Peisistratos kuitenkin nousi kaupungin tyranniksi. Peisistratoksen suvun tyrannia kesti vuodet 561–555 ja 546–528 eaa.[5] Pysyvästi demokratian vakiinnutti vasta Kleistheneen valtiosääntöuudistus vuonna 510 eaa. Uudessa järjestelmässä Ateenan köyhimmätkin vapaat miespuoliset kansalaiset saivat olla mukana päättämässä valtion asioista, sitä vastoin eivät edelleenkään naiset, orjat eivätkä kansalaisoikeutta vailla olevat maahanmuuttajat. Kansalaiset kokoontuivat kansankokouksessa eli ekklesiassa.
Jo 500-luvulla Ateena valtasi koko Attikan maakunnan. Kun Vähän-Aasian joonialaiskaupungit kapinoivat Persian valtakuntaa vastaan, Ateena lähetti joukkoja heidän tuekseen. Tämä sai persialaiset lähettämään kaksi retkikuntaa Kreikkaan (niin kutsutut persialaissodat). Dareios I:n aloittama sotaretki päätyi Ateenan voittoon Marathonin taistelussa vuonna 490 eaa. Kymmenen vuotta myöhemmin Dareioksen poika Kserkses I aikoi vallata koko Kreikan. Tässä yrityksessä, vuonna 480 eaa., persialaiset hävittivät Ateenan kaupungin, mutta Ateenan ja muiden kaupunkivaltioiden laivastot löivät persialaisten laivaston pian tämän jälkeen Salamiin taistelussa.
Persialaiset lyötiin lopullisesti Plataiain taistelussa 479 eaa. Sen jälkeen Ateena jälleenrakennettiin. Klassisen antiikin aikana Ateena oli merkittävin kreikkalainen kaupunki ja koko kreikkalaisen maailman kulttuurin ja kaupankäynnin keskus. Kaupunkiin rakennettiin myös suuri kaupunginmuuri, Themistokleen muuri, sekä myöhemmin Pireuksen satamakaupunkiin ulottuvat niin kutsutut Pitkät muurit.[5] Ateena perusti niin sanotun Deloksen meriliiton, johon kuului suurin osa Egeanmeren saarista. Seuraavien vuosikymmenien aikana liitosta muodostui Ateenan imperiumi ja muista liiton jäsenistä tuli Ateenan alamaisia. Tuon ajan merkittävin johtaja oli Perikles. Akropoliin suuret rakennushankkeet, mukaan lukien Parthenon, toteutettiin 447–425 eaa.[5]
Ateenan kasvava valta sai Spartan aloittamaan peloponnesolaissodan vuonna 431 eaa. Sota loppui Ateenan tappioon vuonna 404 eaa. Spartalaiset asettivat Ateenan johtoon niin sanotut kolmekymmentä tyrannia, mutta demokratia saatiin palautettua jo seuraavana vuonna. 300-luvulla eaa. Ateena sai osittain jälleenrakennettua vanhan imperiuminsa, mutta Makedonian kuningas Filippos II kukisti Ateenan ja Theban joukot vuonna 338 eaa.
Hellenistisellä ajalla Ateena ei enää ollut itsenäinen vaan Makedonian vallan alla. Vuonna 146 eaa. se joutui Rooman valtakunnan vallan alle. Rooman valtakunnan osana Ateena kuului aluksi Macedonian provinssin alueeseen, mutta vuodesta 27 eaa. eteenpäin uuteen Achaean provinssiin, johon kuuluivat Kreikka, Thessalia ja Epeiros. Vuonna 86 eaa. Sulla hävitti ja ryösti Ateenaa, sillä se oli asettunut Pontoksen kuninkaan Mithridates VI:n puolelle roomalaisia vastaan. Myös Pompeiuksen ja Caesarin välisessä taistelussa sekä Brutuksen taistelussa Octavianusta ja Antoniusta vastaan kaupunki oli asettunut väärälle puolelle, mutta voittajat kohtelivat kaupunkia kuitenkin lempeästi.
Roomalaisen ylemmän luokan nuorukaisen koulutukseen kuului useimmiten opiskelu Ateenan filosofikouluissa. Rikkaat roomalaiset suosivat kaupunkia myös tekemällä sille lahjoituksia, ja varsinkin keisari Hadrianus (117–138) piti kaupungista erityistä huolta. Hän muun muassa rakennutti sinne yhden kokonaan uuden kaupunginosan ja restauroi useita vanhoja rakennuksia.
Vuonna 267 gootteihin kuulunut herulien heimo tuhosi kaupunkia, mikä tarkoitti käytännössä klassisen kaupungin loppua. Väestö vetäytyi pienelle alueelle Akropoliin pohjoispuolelle.[5] Sata vuotta myöhemmin, vuonna 396 länsigootit ryöstivät kaupunkia Alarikin johdolla. Kaupunki kuitenkin rakennettiin uudelleen näiden hyökkäysten jälkeen.
Antiikin aikana klassiselta ajalta aina roomalaisajalle kaupungissa toimi useita filosofikouluja, joista tunnetuimmat olivat Platonin Akatemia ja Aristoteleen perustama Lykeionin peripateettinen koulu. Kyyninen koulukunta sai nimensä Kynosargeen gymnasionista, stoalainen koulukunta puolestaan Stoa poikilesta. Ateena säilyi tärkeänä opiskelukaupunkina vuoteen 529, jolloin sen viimeisetkin filosofikoulut lakkautettiin.[8] Kaupungin pakanallisia temppeleitä muutettiin kirkoiksi jo 400-luvulta lähtien.[5]
Rooman valtakunnan jakautuessa Ateenasta tuli osa Itä-Roomaa, myöhempää Bysantin valtakuntaa. Ateenasta tuli arkkipiispanistuin noin vuonna 850. 1000- ja 1100-lukuja kutsutaan Ateenan bysanttilaisen taiteen kultakaudeksi. Tuolloin kaupunki vaurastui saippuan ja väriaineiden tuottajana ja sinne rakennettiin lukuisia bysanttilaisia kirkkoja ja luostareita.[5]
Osmaanien valtakunnan sulttaani Mehmed II valloitti kaupungin vuonna 1458. Sulttaani ihastui kaupunkiin ja kielsi tuhoamasta sen raunioita kuoleman uhalla. Parthenon muutettiin moskeijaksi.[5]
Piirros Ateenasta osmanivallan viimeisiltä vuosilta, vuodelta 1821.
Osmaniajalla kaupungin väkiluku laski ja muutoinkin kaupunki taantui muun valtakunnan mukana 1600-luvulla. Ajan myötä antiikin rakennuksista ei enää pidetty huolta, ja Parthenonkin päätyi ammusvarastoksi venetsialaisten hyökkäyksen aikana 1687. Temppeliin osui taistelujen aikana tykinlaukaus, mikä aiheutti sille suurta tuhoa. Propylaia oli vaurioitunut ruutivaraston räjähdyksessä jo 1656. Kaupunki oli venetsialaisten vallassa 1687–1688 ja sen jälkeen tyhjillään kaksi vuotta. Kreikkalaiset ja turkkilaiset palasivat kaupunkiin 1690.[5]
Kaupungin antiikin aikaiset muistomerkit olivat 1800-luvulle tultaessa rappeutuneen niin pahoin, että usein ajateltiin niiden säilymisen kannalta olevan parasta viedä ne pois maasta. Tunnetuimpana tapauksena ovat Lordi Elginin Parthenonista irrottamat marmorit (niin kutsutut Elginin marmorit), jotka vietiin Lontooseen.
Kreikan itsenäisyyssodan (1821–1831) aikana kaupunki oli vuoroin osmaanien, vuoroin itsenäisyystaistelijoiden hallinnassa. Ateenalaiset piirittivät Akropoliilla olleita turkkilaisia 1821–1822 ja tämän jälkeen karkottivat nämä. Kaupunki oli kreikkalaisten valvonnassa vuoteen 1826, jolloin turkkilaiset puolestaan piirittivät Akropoliilla olleita kreikkalaisia. Ateena antautui turkkilaisille 1827 ja nämä pitivät Akropoliin hallussaan vuoteen 1833. Tuona aikana taisteluissa pahoja vaurioita kärsinyt muu osa kaupungista oli pari vuotta tyhjillään, mutta 1831 kreikkalaiset alkoivat jo rakentaa uutta Ateenaa Akropoliin ympärille. 31. maaliskuuta 1833 turkkilaiset lopulta antautuivat ja Ateenasta tuli osa Kreikkaa.[5]
Kreikan itsenäisyyden aika
Ateenasta tuli vastasyntyneen Kreikan kuningaskunnan pääkaupunki 18. syyskuuta1834. Perusteluna valinnalle oli lähinnä kaupungin loistava menneisyys. Tuolloin kaupungissa oli asukkaita vain noin 8 000. Kuningas ja hovi muuttivat Ateenaan Náfpliosta. Ateenaa alettiin rakentaa maan pääkaupungiksi. Valtionhallinto toimi aluksi kirkoissa ja moskeijoissa.[5]
Ateena kasvoi huomattavasti seuranneina vuosikymmeninä. Kaupungista rakennettiin moderni kaupunki uusklassiseen tyyliin. Samaan aikaan sai alkunsa kaupungin arkeologinen tutkimus sekä antiikin monumenttien aktiivinen suojelu. Kaupungissa järjestettiin vuoden 1896 kesäolympialaiset, jotka olivat ensimmäiset modernit olympialaiset.[5]
Uudemman kerran Ateena alkoi laajeta voimakkaasti 1920-luvulla, kun siihen liitettiin useita esikaupunkialueita, jotta saataisiin tilaa Vähästä-AasiastaKreikan ja Turkin väestönvaihdon seurauksena tulleille pakolaisille. Kaupunkiin syntyi useita kaupunginosia, joiden nimet viittasivat Vähä-Aasian entisiin kreikkalaisalueisiin. Pireus kasvoi käytännössä yhteen Ateenan kanssa.[5]
Toisen maailmansodan aikana kaupunki oli saksalaisten miehittämä toukokuusta 1941 lähtien. Kaupunki kärsi suuresta nälänhädästä vuosina 1941–1942. Ateena ja Kreikka vapautettiin 12. lokakuuta 1944. Sodan jälkeen kaupunki jatkoi kasvuaan kiivaaseen tahtiin ja lähes hallitsemattomasti aina noin vuoteen 1980. Väkiluvun nousu johti saasteongelmiin, joita on 1990-luvulla pyritty ratkaisemaan muun muassa rajoittamalla autoliikennettä keskustassa ja parantamalla julkista liikennettä. Toimet ovat tehonneet, ja varsinkin smogin aiheuttamat ongelmat pienenneet huomattavasti.
Antiikin aikana kaupunki levittäytyi Ateenan linnavuoren Akropoliin ympärille. Muinaisen kaupungin rakennuksista on jäljellä jonkin verran raunioita eri puolilla keskustaa. Persialaissotien aikana vuonna 480 eaa. Akropoliin koko siihenastinen rakennuskanta hävitettiin, mutta pian sen jälkeen alueelle rakennettiin entistä komeampia rakennuksia, joista osa on säilynyt nykyaikaan saakka. Kuuluisin on Athene-jumalattarelle omistettu Parthenonin temppeli, jota on kunnostettu pitkään. Akropoliilla sijaitsi myös muita temppeleitä, muun muassa Erekhtheion, joka on tunnettu naishahmoisista pylväistään eli karyatideista, sekä pieni Nikelle eli voiton jumalattarelle omistettu temppeli kukkulan länsireunalla. Ainoa sisääntuloreitti kukkulalle oli antiikin aikaan, kuten nykyäänkin, sen länsireunalla, jossa edelleen kohoaa mahtava porttirakennelma, Propylaia.
Akropoliin länsipuolella sijaitsee Areiopagin kukkula. Siellä toimi antiikin aikana Ateenan korkein tuomioistuin, jonka tehtävät tosin eri aikoina vaihtelivat. Areiopagi on tullut tunnetuksi myös apostoli Paavalin siellä Raamatun (Ap.t. 17:19-34) mukaan pitämästä puheesta, jonka vaikutuksesta syntyi Ateenan ensimmäinen kristillinen seurakunta. Puhe on nykyisin kaiverrettuna myös paikalle kiinnitettyyn metallilaattaan.
Antiikin aikaisen kaupungin keskusta sijaitsi Agoralla eli torilla Akropoliin luoteispuolella. Alueella on suoritettu arkeologisia kaivauksia 1930-luvulta lähtien, ja löytöihin kuuluu muun muassa useita stoia eli pylväshalleja (esim. Kuninkaallinen stoa ja Stoa poikile), roomalaisaikainen Agrippan odeion, temppeleitä ja hallintorakennuksia (esim. bulen eli neuvoston kokoontumispaikka Buleuterion). Alueen näyttävimpiä rakennuksia ovat Hefaistoksen temppeli, jota kutsuttiin aiemmin virheellisesti Theseuksen temppeliksi, sekä 1950-luvulla uudelleen rakennettu Attaloksen stoa.
Roomalaisaikana kaupungin painopiste siirtyi agoralta hieman itään, minne muodostui uusi torialue, Roomalainen agora. Se sijaitsee nykyisen Monastiráki-aukion lähellä. Roomalaisajan innokkaimpia kaupungin uudistajia oli keisari Hadrianus 100-luvulla jaa. Hän rakennutti muun muassa suuren kirjastorakennuksen, niin kutsutun Hadrianuksen kirjaston, roomalaisen agoran tuntumaan, sekä saattoi loppuun noin 650 vuotta aiemmin aloitetun Zeus Olympioksen temppelin (Olympieion) rakentamisen noin puoli kilometriä Akropoliista kaakkoon sijaitsevalla alueella, jossa on tehty myös muita arkeologisia löytöjä. Kyseinen temppeli on suurin antiikin kreikkalaisista temppeleistä.
Agoran luoteispuolella sijaitsi antiikin aikana Kerameikoksen kaupunginosa. Se tunnettiin erityisesti savenvalajien kaupunginosana, ja sen nimikin on samaa alkuperää kuin sana keramiikka. Kaupungin muuri jakoi Kerameikoksen sisempään ja ulompaan Kerameikokseen. Muurin ulkopuolella sijaitsi myös Kerameikoksen hautausmaa, sillä hautaaminen muurien sisäpuolelle oli antiikin aikana kielletty. Alueella on suoritettu arkeologisia kaivauksia. Hautakivien lisäksi sieltä on löydetty myös jäänteitä kaupungin muureista ja Dipylon-portista.
Elävän Ateenan suosituimpia ja idyllisimpiä alueita on vanha kaupunki Pláka, jonka kadut säästyivät 1960- ja 1970-luvulla suurimmassa osassa kaupunkia tapahtuneelta uudelleenrakentamiselta. Alueen kadut ovat kapeita ja sokkeloisia ja vanhoissa taloissa toimii paljon ravintoloita, kauppoja ja hotelleja. Plákan alueeseen voidaan lukea myös Monastiráki sekä Akropoliin koillisrinteessä sijaitseva pieni Anafiótikan alue, joka muistuttaa rakennustyyliltään perinteistä kykladista saaristokylää.
Plákan alueella sijaitsevat myös useat Ateenan lukuisista bysanttilaisista kirkoista. Niistä vanhimpia on Panagía Kapnikaréan kirkko, joka sijaitsee Plákan pohjoislaidalla keskellä Ermoú-katua. Toinen tunnettu bysanttilaisaikainen kirkko on Ateenan entinen piispankirkko Pikku-Mitrópolis eli Panagía Gorgoepíkooksen kirkko, joka on rakennettu 1100–1200-luvulla ja jossa on upeat seinämaalaukset. Pikkuruinen kirkko sijaitsee aivan Ateenan arkkihiippakunnan nykyisen katedraalin eli Neitsyt Marian ilmestyksen katedraalin (”Suuren Mitrópoliksen”) kyljessä Plateía Mitropóleos -aukiolla.
Modernin Ateenan keskusaukio on Sýntagma eli Perustuslain aukio. Sen laidalla sijaitsee muun muassa entinen kuninkaallinen palatsi eli nykyinen Kreikan parlamenttitalo, Tuntemattoman sotilaan hauta sekä joitakin kaupungin kalleimmista hotelleista, kuten kaupungin ensimmäinen hotelli Grande Bretagne. Aukio on myös tärkeä liikenteen solmukohta: kaksi Ateenan kolmesta metrolinjasta kulkee sen ali ja lisäksi sieltä lähtee useita linja-autolinjoja. Sýntagmalta länteen kulkee Ermoú-katu, joka on kaupungin keskeisimpiä ostoskatuja.
Parlamenttitalon takana levittäytyy Kansallispuutarha, joka on vihreä keidas kaupungin keskellä. Muutoin Ateenassa on kokoonsa nähden suhteellisen vähän puistoja. Kansallispuutarhan läheisyydessä sijaitsee Panathinaïkó-stadion. Se rakennettiin 1800-luvun lopulla kaupungin antiikin aikaisen stadionin paikalle ja sen mallin mukaan ensimmäisiä nykyaikaisia olympialaisia varten. Stadion tunnetaan myös nimellä Kallimarmaron eli ”Kauniin marmorinen”, sillä se on maailman ainoa stadion, joka on rakennettu kokonaisuudessaan valkoisesta marmorista.
Ateenan metro koostuu kolmesta linjasta, Linja 1, Linja 2 ja Linja 3. Linja 1 vihittiin alun perin käyttöön 27. helmikuuta 1869 höyryjunayhteytenä Ateenan ja Pireuksen välillä. Linja sähköistettiin vuonna 1904. Nykyään metrolinja 1 kulkee Pireuksesta Kifisián esikaupunkialueelle, ja se tunnetaan myös vihreänä linjana. Se on edelleen pääosin maanpäällinen. Varsinaisten metrolinjojen 2 ja 3 rakentaminen alkoi marraskuussa 1991. Metrolinjojen lisäämisellä tavoiteltiin liikenneruuhkien pienentämistä ja Ateenan yllä leijuvan savusumun vähentämistä. Linjat vihittiin käyttöön vuonna 2000. Metrolinja 2, josta käytetään myös nimitystä punainen linja, kulkee EllinikóstaPeristérinAnthoúpoliin. Metrolinja 3, joka tunnetaan sinisenä linjana, kulkee Pireuksesta Ateenan kansainväliselle lentoasemalle. Metron keskeisimmät risteysasemat ovat keskustan Sýntagma, Monastiráki ja Omónoia sekä Pireus.
Ateenan kansainvälinen lentoasema sijaitsee kaupungista noin 20 kilometriä itään pääosin Spáta-Artémidan kunnan alueella. Kenttä aloitti toimintansa vuonna 2001 ja korvasi vanhan vuonna 1938 rakennetun Ellinikón kansainvälisen lentoaseman, joka suljettiin uuden lentoaseman valmistuttua. Lentokenttä on Kreikan tärkein ja vilkkain, ja sille laskeutuu noin 500 lentokonetta päivässä.
↑ abΆρθρο 1: Νέα Αρχιτεκτονική της Αυτοδιοίκησης και της Αποκεντρωμένης Διοίκησης − Πρόγραμμα Καλλικράτης. (Kallikrates-suunnitelma, Kreikan virallinen lehti) Εφημερίς της Κυβερνήσεως της Ελληνικής Δημοκρατίας, 11.8.2010, nro Τεύχος Δεύτερο, Αρ. Φύλλου 1292. Κεντρική Ένωση Δήμων Ελλάδας (ΚΕΔΕ). Artikkelin verkkoversio. (PDF) (kreikaksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
↑Freeman, Charles: Egypt, Greece and Rome: Civilizations of the Ancient Mediterranean, s. 82–84. (Second Edition) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-926364-7
↑Tahkokallio, Jaakko: Pimeä aika. Kymmenen myyttiä keskiajasta, s. 94–95. Gaudeamus, 2019. ISBN 9789523450394
↑LyceumThe Internet Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 15.9.2008.
↑Hansen, Mogens Herman: The Athenian Democracy in the Age of Demosthenes: Structure, Principles, and Ideology, s. 93–94. University of Oklahoma Press, 1991. ISBN 0806131438
.jpg)
_Municipalities_g2.jpg)
