Glasgow on Skotlannin suurista kaupungeista ainoa, jossa asuu enemmän katolisen kirkon kuin Skotlannin kirkon jäseniä. Katolilaisten osuus väestöstä vuonna 2011 oli 27 prosenttia ja Skotlannin kirkkoon kuuluvien osuus 23 prosenttia. 31 prosenttia väestötietoviraston kyselyyn vastanneista ilmoitti olevansa uskonnottomia.[5]
Glasgow sijaitsee Clydejoen molemmin puolin noin 30 km joen länsipäästä eli paikasta, missä joki laskee Atlanttiin. Tärkeimmät hallintorakennukset ovat kaupungin pohjoisosassa. Teollisuus ja telakat sijaitsevat jokivarressa keskustasta alavirtaan eli länteen.[6]
Vuoden lämpimimpiä kuukausia ovat heinäkuu ja elokuu, jolloin keskimääräinen ylin lämpötila on 19 asteen vaiheilla. Kylmintä on tammi- ja helmikuussa, keskimääräinen alin on silloin +1 aste. Sadetta saadaan joka toinen tai joka kolmas päivä: tammikuussa sadepäiviä on 17, kesäkuussa 12.[7]
Historia
Kaupungin alkuvaiheista ei tiedetä juuri mitään. Perinteisesti uskotaan Mungo-nimisen munkin perustaneen luostarin Clydejoen varteen noin vuonna 580, ja vuoteen 600 mennessä hän olisi ollut Strathclyden kuningaskunnan arkkipiispa. Kaupungin nimen on esitetty tulleen hänen nimityksestään Clas-gu ("rakas perhe") yhteisölle, jossa asui. 1100-luvulta alkavat varmemmat tiedot: katedraali siunattiin käyttöön vuonna 1136 ja Glasgow sai kaupunkioikeudet vuonna 1178.[8][9]
Kirkko oli tärkeä tekijä Glasgow’ssa vuoden 1580 reformaatioon asti. Glasgow’n katedraali säilyi reformaatiossa, mutta Paisleyn luostarille kävi huonommin. Paisleyn kaupunginosa on kehittynyt luostarin entisille maille.[8][9]
Etenkin 1700-luvulla kaupunki kasvoi tuottoisan tupakkakaupan sekä Atlantin orjakaupan ansiosta.[10][11] 1800-luvulla kaupungin väkiluku kymmenkertaistui, ja sen talouskasvua vauhdittivat Clyden varteen Port Glasgow’hun ja Greenockiin nousseet telakat. Telakat kärsivät lamasta 1930-luvulla ja näivettyivät 1960- ja 1970-luvuilla.[9]
2000-luvulla aktivistit ovat toivoneet kaupunkia nimeämään uudelleen katuja, joiden nimet viittaavat orja- ja tupakkakaupalla rikastuneisiin henkilöihin. Kesäkuussa 2020 rasismin vastaiset aktivistit kiinnittivät vaihtoehtoisia katujen nimiä sisältäviä nimikylttejä virallisten nimien alle – esimerkiksi tupakkakauppias Andrew Buchananin mukaan nimetty Buchanan Street sai vaihtoehtoisen nimen George Floyd Street Yhdysvalloissa poliisin pidätyksessä kuolleen George Floydin mukaan.[11]
Talous
Glasgow’ssa on paljon teräs- ja rautateollisuutta sekä telakoita. Nykyisin kauppalaivoja tehdään enää yhdellä telakalla.[12] Glasgow’ssa on myös runsaasti merkittäviä skotlantilaisia yrityksiä ja se onkin yksi Britannian tärkeistä taloudellisista keskuksista.
Koulutus
Glasgow’n yliopisto
Glasgow’ssa on yli 168 000 opiskelijaa, enemmän kuin missään muussa Skotlannin kaupungissa, ja toiseksi eniten Britannian kaupungeista Lontoon jälkeen.
Glasgow’ssa syntyi 1870-luvulla jugendtyyliä edustanut kuvataiteen Glasgow’n koulukunta. Ryhmän kukoistuskausi jatkui 1910-luvulle saakka. Siihen kuuluvia pienryhmiä kutsuttiin nimillä the Group of Four (eli the Spook School), the Glasgow Girls ja the Glasgow Boys. Ryhmän tyyli on saanut nimen the Glasgow Style ja ryhmän tuotoksia näkee Glasgow’n rakennuksissa ja kirjojen kuvituksissa. Nimekkäimpiä ryhmäläisiä ovat Margaret ja Frances MacDonald, Charles Rennie Mackintosh sekä Jessie M. King. Nykyisin tyylisuunta on esillä kaupungin vapaan taidekoulun Glasgow School of Art nimessä ja toimitiloissa.
Hampden Park, Skotlannin jalkapallomaajoukkueen kotistadion.
Glasgow’lla on myös pitkä urheiluhistoria, ja siellä muun muassa järjestettiin maailman ensimmäinen kansainvälinen jalkapallo-ottelu vuonna 1872.[15] Kaupunki toimii kotipaikkana Skotlannin Valioliigassa pelaaville Celtic FC:lle ja Rangers FC:lle. Joukkueiden välillä vallitsee suuri jännite, ja kaupunki onkin jakautunut seurojen kannatusalueisiin. Perinteisesti Celticin kannattajat ovat olleet katolilaisia, Rangersin protestantteja.
