Väestötiheys tai väestöntiheys eli asukastiheys on suure, joka kuvaa väestön alueellista jakaantumista. Tyypillisesti väestötiheys ilmoitetaan asukkaita per neliökilometri (as./km² tai hlö/km²). Alueen väestötiheys saadaan seuraavasti:

${\displaystyle d_{tiheys}={\frac {N_{populaatio}}{A_{pinta-ala}}}}$

Pinta-alaksi voidaan katsoa alueen kokonaispinta-ala, tai asumiskelpoista alaa voidaan pyrkiä rajaamaan jättämällä laskennasta vesistöt pois, jolloin huomioidaan pelkkä maapinta-ala. Silti laskettu väestötiheys saattaa olla harhaanjohtava, jos käytetty pinta-ala sisältää esimerkiksi asumiskelvotonta vuoristoa tai aavikkoa.^[1]

Itsenäisten valtioiden väestötiheys vaihtelee kaupunkivaltio Monacon lähes 18 000 asukkaasta neliökilometrillä ^{lähde?milloin?} Mongolian 1,9 asukkaaseen neliökilometrillä.^[2]

Suomen väestötiheys on noin 17,64 asukasta maapinta-alan neliökilometriä kohden, joten eurooppalaisessa ja pohjoismaisessakin vertailussa Suomi on keskimäärin varsin harvaan asuttu maa. Asutus on kuitenkin voimakkaasti keskittynyt niin, että vedettäessä suora linja Vaasasta Lappeenrantaan valtaosa väestöstä asuu sen eteläpuolella. Lisäksi tälläkin alueella väestö on keskittynyt suurimmille kaupunkiseuduille, valtateiden ja rautateiden varteen.

Suomessa tiheimmin asuttu maakunta on Uusimaa, jonka tiheys on 170,4 asukasta/km² (31.7.2010) eli Saksan keskimääräinen asukastiheys. Tiheimmin asuttu kaupunki on Uudellamaalla sijaitseva Helsinki, jonka väestötiheys on 2 741 asukasta/km² (31.7.2010). Helsingin tiheimmin asuttu kaupunginosa on Punavuori; yli 20 000 asukasta/km² ja tiheimmin asuttu kaupunginosan osa-alue on Kallion Torkkelinmäki; yli 31 000 asukasta neliökilometrillä.

Paikkakunnittain väestötiheys vaihtelee Helsingin vajaasta kolmestatuhannesta asukkaasta Savukosken 0,17 asukkaaseen neliökilometrillä.

• Luettelo Suomen kunnista väestötiheyden mukaan

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Väestötiheys Wikimedia Commonsissa