1920-luku oli vuosikymmen, joka alkoi 1. tammikuuta 1920 ja päättyi 31. joulukuuta 1929.
1920-luku oli modernismin vuosikymmen. Ihmiset kokivat elävänsä jonkinlaisessa välitilassa matkalla vanhasta uuteen. Uudenaikaista kaupunkielämää luonnehtivat muuttunut elämänrytmi, rahan ja kulutuksen keskeisyys ja populaariviihde.[1] Vuosikymmenen teemoja olivat kulttuuria leimaava iloisuus ja vallattomuus. Euroopassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen pako todellisuudesta oli tarpeen, ja siihen tarjosi apuaan Hollywoodin elokuvateollisuus. Kirjallisuus, musiikki ja elokuvat tarjosivat vaihtoehtoisen maailman korostaen epäsovinnaisuutta ja vastakkaisuutta 1800-luvun lopun arvoille.[2]
4. kesäkuuta 1920 solmittiin Trianonin rauhansopimusUnkarin kanssa, jossa historiallinen Unkari pilkottiin, luoden ulko-unkarilaisia vähemmistöjä naapurimaihin ja nykyäänkin näkyviä jännitteitä Unkarin ja Slovakian sekä Romanian kesken. Trianonia voidaan pitää ympärysvaltioiden säikähdyksenä Béla Kunin Neuvosto-Unkaria 21. maaliskuuta – 1. elokuuta 1919 kohtaan.
Ison-Britannian ja Ranskan velkaantuminen Yhdysvalloille sodan johdosta piti yllä jatkuvia neuvotteluja Saksan suoritettavaksi tulevista sotakorvauksista. Erimielisyydet johtivat kriisiin vuonna 1923, kun Ranska ja Belgia miehittivät Ruhrin alueen.[3] Samana vuonna Hitler yritti vallankaappaustaMünchenissä. Weimarin Saksa tunnusti 1925 solmituissa Locarnon sopimuksessa pysyviksi Saksan ja Ranskan sekä Saksan ja Belgian rajat, joille Iso-Britannia ja Italia antoivat takuut.[4] Sopimuksen ansiosta Saksa pääsi vuonna 1926 Kansainliiton jäseneksi.
Neuvosto-Venäjällä sisällissodassa ja bolševikkien hallinto omaksui sotakommunismina tunnetun politiikan, jossa turvauduttiin maatalouden pakko-ottoihin, jossa maanviljelijöiltä takavarikoitiin kaikki vilja, jonka katsottiin menevän yli heidän oman tarpeensa.[5] Sisällissodan sekasorto ja sotakommunismi aiheuttivat vuosina 1921–1922 nälänhädän, jossa kuoli noin viisi miljoonaa ihmistä.[6] Tyytymättömyys huipentui maaliskuussa 1921 Kronstadtin kapinaan. Tämän jälkeen Neuvostoliitossa otettiin käyttöön ”Uusi talouspolitiikka”, NEP. Vladimir Lenin kuoli 1924, ja hänen ruumiinsa palsamoitiin ja asetettiin näytille Punaisen torin laidalle rakennetun mausoleumiin. Samana vuonna Pietari nimettiin Leningradiksi.
Maailmansodan jälkeinen myrskyisä vaihe alkoi laantua Euroopassa vuosien 1921–1922 aikana. Tästä oli kuitenkin poikkeuksena Italia, jossa fasismin nousu johti Mussolinin valtaan tuloon. Espanja kävi sotaaMarokon Rifissä vuosina 1921–1926. Turkin tasavalta perustettiin 29. lokakuuta 1923 ja Kemal Atatürkista tuli sen ensimmäinen presidentti. Kreikka ja Turkki suorittivat 1923 Lausannen sopimuksen nojalla väestönvaihdon, jossa noin 1,1 miljoonaa ortodoksia muutti Turkista Kreikkaan ja noin 400 000 muslimia muutti Kreikasta Turkkiin.
Ajanjaksoa vuosikymmenen puolivälistä eteenpäin on nimitetty Euroopan idylliksi, jolla tarkoitetaan muutosta maailmansotaa seuranneeseen aikaan ja pienten valtioiden aseman vakiintumista. Syksystä 1928 lähtien yli 50 valtiota allekirjoitti Kellogg–Briand-sopimuksen, joka tuomitsi sodan kansallisen politiikan välineenä.
Japanissa lyhyt 1910- ja 1920-lukujen liberaali Taishō-demokratian kausi ei muodostanut merkittävää vastapainoa kasvaneelle militarismille. Vuonna 1923 maanjäristys vaurioitti pahoin Tokiota,[7] ja 1920-luvun lopulla Japani ajautui taloudelliseen lamaan. Talousvaikeudet johtivat 1930-luvulla vallan siirtymiseen armeijalle.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Persia eli nykyinen Iran oli ollut brittien ja venäläisten miehittämä. Iranissa perustuslaillisten liikehdintä johti vanhan hallitsijasuvun kaatumiseen ja uuteen Pahlavi-dynastiaan Reza Pahlavin noustua valtaan 1921. Hänen kaudellaan Iran alkoi uudenaikaistua ja sekularisoitua, ja keskusvalta korvasi provinssi- ja heimovallan. Pahlavi oli kuitenkin yksinvaltias.
Vuonna 1920 Ranska miehitti Syyrian. Juutalaisten muutto Palestiinaan kiihtyi ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Elokuun 1929 mellakassa palestiinalaiset surmasivat toistasataa juutalaista ja Britannian poliisivoimat surmasivat toistasataa palestiinalaista.[8]
Brasiliassa jo ennestään suuret tuloerot kasvoivat, ja vuosikymmenen alkupuolella tapahtui joitakin sotilasvallankaappauksen yrityksiä. Kun kansainvälinen talouslama vuonna 1929 saapui, romahtivat myös kahvin maailmanmarkkinahinnat ja tätä kautta koko Brasilian talous. Tästä oli seurauksena lokakuun 1930 sotilasvallankaappaus, joka nosti valtaan kenraali Getúlio Vargasin.
Meksikossa koettiin Cristero-kapina vuosina 1926–1929. Kapinan syynä oli Meksikon hallituksen ja 1924 valitun ateistisen presidentin toimeenpanemat, pappien toimintaa rajoittavat lait, joita katoliset vastustivat. Vuonna 1928 valtaan uudelleen nousseen presidentti Álvaro Obregónin murhasi katolinen José de León Toral, vain kolme viikkoa vaalien jälkeen.
Yhdysvaltojen hallinnasta vapautui vuonna 1924 Dominikaaninen tasavalta ja 1925 Nicaragua, jonne kuitenkin Yhdysvaltojen joukot jo vajaan vuoden kuluttua joutuivat palaamaan uudelleen puhjenneen sisällissodan takia.
6. helmikuuta 1922 allekirjoitettiin Washingtonin laivastosopimus, jonka tarkoituksena oli rajoittaa viiden allekirjoittajamaan laivastojen kokoa. Allekirjoittajamaat olivat Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta, Japani, Ranska ja Italia.
Orjuus oli laillista 1920-luvulla vielä joissakin valtioissa, kuten Etiopiassa ja Saudi-Arabiassa. Rasistisen Ku Klux Klan -liikkeen kultakausi oli 1920-luvulla, jolloin joka seitsemäs amerikkalainen oli sen jäsen.[9]
Siirtomaat
1920-luku oli yhä imperialismin aikaa. Eniten siirtomaita oli Afrikassa, jossa ainoat itsenäiset valtiot olivat Etelä-Afrikan unioni, Etiopia ja Liberia. Eniten siirtomaita oli Isolla-Britannialla ja Ranskalla. Suurin osa ensimmäisen maailmansodan jälkeen Euroopan valtioille kuuluneista siirtomaista itsenäistyi vasta toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä. 1920-luvulla Ison-Britannian hallinnasta vapautuivat Egypti, Irlanti, Nepal ja Tokelau. Vuonna 1922 Mahatma Gandhi tuomittiin vankilaan syytettynä brittiläisen hallinnon vastustamisesta Intiassa.[10]
1920-luvulla suosittuja talous- ja tuotanto-oppeja olivat taylorismi ja fordismi. Energiasta suurin osa tuotettiin kivihiilellä, jonka osuus oli noin 70% energian käytöstä[11]. 1920-luvulla osamaksukauppa yleistyi aluksi Yhdysvalloissa ja myöhemmin myös Euroopassa.[12] Uudet kaupankäynti- ja tuotantomenetelmät tuottivat yrityksille suuria voittoja, jotka sijoitettiin uusiin tehtaisiin ja palkankorotuksiin. Vuonna 1927 Yhdysvalloissa oli miljonäärejä arviolta 15 000. Euroopassa sen sijaan ei mennyt niin hyvin. Vuoden 1923 tammikuussa alkanut yleislakko Saksassa johti hyperinflaatioon. Britannian yleislakko toukokuussa 1926 oli ratkaiseva käänne maan historiassa; se johti joukkomittaiseen Työväenpuolueenreformismin voimistumiseen kommunistisen puolueen kustannuksella.[13]
1920-luvun nousukausi päättyi vuonna 1929, kun New Yorkin pörssi romahti ja maailmanlaajuinen talouskriisi alkoi. Vuosina 1923–1929 työttömyysprosentti Yhdysvalloissa oli 3.3, josta se lähti laman myötä nousuun ja saavutti huippunsa 24.9% vuonna 1933.[14]
Siirtolaisuus
Vuosien 1922–1929 välillä vuosittainen Yhdysvaltoihin saapuneiden siirtolaisten määrä oli 232 000. 1930-luvulla määrä oli enää noin 50 000. Vuosien 1900–1924 välillä Argentiina oli Amerikan toiseksi suurin siirtolaisten vastaanottaja Yhdysvaltojen jälkeen.[15]
Vuonna 1920 maailman väkiluku oli 1,86 miljardia. Vuonna 1927 ylitettiin kahden miljardin ihmisen raja.[16]
Kieltolaki
Kieltolain valvojat tuhoamassa alkoholia Yhdysvalloissa.
Suomessa kieltolailla oli sekä kannattajansa että vastustajansa. Yleisesti kuitenkin katsottiin, että kieltolaki ja sen rikkomisen väistämättömyys johti sekaannukseen, vakiintuneiden sääntöjen rikkomiseen ja yhteiskunnan murenemiseen.
Naisen uusi asema
Naisten lisääntynyt työssäkäyminen mahdollisti uudenlaisen itsenäisyyden. Syntyi flapper, poikamiestyttö tai jazz-tyttö. Useissa maissa naiset olivat saaneet äänioikeuden jo ennen maailmansotaa. Vuonna 1920 loputkin Yhdysvaltojen osavaltiot myönsivät naisille äänioikeuden ja Isossa-Britanniassa sitä laajennettiin vuonna 1928 koskemaan kaikkia yli 21-vuotiaita naisia. Vuonna 1921 kaikki ruotsalaisnaiset saivat äänioikeuden.[17]
Eugeniikka
Eugeniikka oli suosittua Yhdysvalloissa ja ympäri läntistä Eurooppaa 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa. Yhdysvalloissa rotuhygieeninen liike oli huipussaan 1924 ja heikkeni sen jälkeen kunnes viisi vuotta myöhemmin kaatui kokonaan. Yhdysvalloissa vuonna 1910 perustettu Eugenics Record Office (ERO) keräsi arkiston perhesukupuita, jotka osoittivat ”epäsopivien” olevan taloudellisesti ja sosiaalisesti köyhistä oloista. Tämän tuloksena saatiin vuonna 1924 läpi maahanmuuttolaki, joka rajoitti maahanmuuttoa ja karsi joukosta epäsopiviksi katsottuja tulijoita. Laki pyrki myös estämään rotujen sekoittumisen. Saksassa eugeniikan huippukausi oli vasta 1930-luvulla.
Lentokoneiden suorituskyky parani. Käyttöön tulivat kokonaan metalliset koneet, joiden esikuva oli alumiinirunkoinen, Junkersin jo ensimmäisen maailmansodan aikana valmistama kone. Moottorit kehittyivät pyörivistä tähtimoottoreista tähtimoottoreiksi. Rakennettiin suuria vesitasoja eli lentoveneitä. Vuonna 1924 yhdysvaltalaiset Douglas-vesitasot lensivät ensimmäisinä maailman ympäri, ja 1929 yhdysvaltalainen Richard Byrd lensi ensimmäisenä lentokoneella etelänavan yli. Charles Lindbergh ylitti Atlantin lentokoneella ilman välilaskuja vuonna 1927.[25] Myös ilmalaivat kehittyivät, vain vuotta aiemmin Roald Amundsen oli lentänyt ilmalaivalla pohjoisnavan yli. Vuonna 1928 valmistunut Graf Zeppelin oli valmistuessaan maailman suurin ilmalaiva, sen rungon pituus oli 236,6 metriä.
Autoteollisuus nousi lamasta sotien jälkeen, ja autoilusta tuli muotia. Vuosikymmenen loppua kohden autoissa täyskumiset renkaat väistyivät ilmatäytteisten tieltä, ja Yhdysvalloissa tiehallinnot ryhtyivät rakentamaan moottoriteitä lähinnä kaupunkien lähiliikennettä varten. Vuonna 1923 keksitty puskutraktori helpotti maansiirtotöitä. Detroitissa otettiin käyttöön ensimmäiset liikennevalot vuonna 1920.
1920-luvulla arkkitehtuurin vallitsevaksi suuntaukseksi tuli etenkin pohjoismaissa 1920-luvun klassisismi, joka oli antiikin klassisia koristeaiheita niukalla tavalla soveltava rakennustyyli. Vuosikymmenen puolivälissä syntyi Art Deco, jota edustaa vuosina 1928–1930 New Yorkiin rakennettu Chrysler Building. Eräs vuosikymmenen tunnettuja arkkitehteja oli suomalainen Eliel Saarinen, joka vaikutti lähes koko 1920-luvun Yhdysvalloissa. Muotoilussa ja arkkitehtuurissa jugend alkoi väistyä modernismin tieltä. Vuosina 1919–1933 toiminut saksalainen taide- ja arkkitehtuurikoulu Bauhaus vaikutti voimakkaasti moderniin arkkitehtuuriin ja esinesuunnitteluun. Bauhaus edusti konstruktivismia, joka vaikutti myös maalaustaiteessa. 1920–1930-lukujen vaihteessa arkkitehtuurissa syntyi radikaali uudistusliike funktionalismi, jossa arkkitehtuuri syntyi tiloista, pinnoista ja aukotuksista ilman koristeita. Funktionalismia edustivat Le Corbusier, Walter Gropius ja Ludwig Mies van der Rohe.
Vuonna 1929 sarjakuvassa tapahtui murros, kun sankarihahmot Buck Rogers ja Tarzan aloittivat. Siihen asti sarjakuva oli ollut lähes yksinomaan koomista ja piirrostyyliltään karikatyyristä, kun taas uudet sankarisarjat pyrkivät komiikan sijaan jännitykseen ja realistisempaan piirrostyyliin. Samana vuonna julkaistiin myös ensimmäiset Tintti- ja Kippari-Kalle -sarjakuvat.
1920-luku oli jazzin vuosikymmen. Jazz merkitsi vapautta ja uusia mahdollisuuksia. Sen rytmeissä kohtasivat valkoinen ja musta kulttuuri. Aikakauslehdistä välittyi toisinaan innostus, toisinaan tyrmistys uutta musiikkityyliä kohtaan. Eniten jazz merkitsi kaupunkien nuorelle älymystölle. Kaikki eivät silti hyväksyneet uutta musiikkityyliä, joka tuomittiin usein voodoo-magiikkana ja barbaarisena alemmuudentilana, afroamerikkalaisilla rytmeillään se aiheutti paheksuntaa. Kriittisimpiä olivat konservatiivisen ylä- ja keskiluokan edustajat ja kirkonmiehet, jotka arvostelivat jazzia sen levittämien paheiden kuten tupakoinnin, seksuaalisuuden ja alkoholin käytön vuoksi.[1]
Vuoden 1927 Jazzlaulaja oli ensimmäinen puhuttu äänielokuva. Mikki Hiiri esiintyi ensimmäistä kertaa valkokankaalla 1928 elokuvassa Höyrylaiva Ville, joka oli ensimmäinen äänipiirroselokuva.[33]
Elokuva-alalla alettiin myös jakaa palkintoja. Ensimmäiset Oscar-palkinnot jaettiin 1929. Myös elokuvien moraalista käytiin kiistaa. 1920-luvulla Hollywoodissa hyväksyttiin tavaksi, että elokuvassa voi näyttää moraalittomuuksia, kunhan lopussa paha saa palkkansa.
Pukeutuminen ja muoti
”Jokapäiväinen näky Parisin ja Lontoon kaduilla.” Suomen Kuvalehti 29/1924.
Vyötärö katosi naisten asuista vuosikymmenen alussa, ja leningeistä tuli hihattomia. Rintaliivit yleistyivät korsetin jäädessä pois käytöstä. Kynsilakka tuli markkinoille, ja aiemmin vain ilotytöille sopineista ehostuksista tuli salonkikelpoisia.[34][35]
Myös polkkatukka ja imukkeellinen savuke olivat muotia. Miesten vaatteista muodissa olivat pohjepituiset golf-housut, neulotut villatakit ja ruudulliset irtotakit. Muotiuutuuksia olivat baskeri ja turkishattu. Alusvaatteiden käyttö alkoi yleistyä, ja siirryttiin käyttämään tehdasvalmisteisia vaatteita.
Ruumiinkulttuuri
1920-luvulla alastomuus ymmärrettiin luonnolliseksi ja siksi myös kauneuden ja terveyden olomuodoksi. Ajateltiin, että kun alaston vartalo tuodaan julkisuuteen taiteen ja tiedonvälityksen keinoin, katseet jalostuvat. Siten alastomuudessa ei enää nähtäisi seksuaalisuutta, vaan ihmisruumiin kauneutta. Kehittyi ruumistietoisuus, joka ilmeni sekä terveellisten elintapojen noudattamisena että ruumiinkulttuurin eri muotojen kehittymisenä. Muun muassa tapa käydä uimassa ja aurinkoa ottamassa yleisillä uimarannoilla yleistyi. Se, miten ihminen huolehti ruumiistaan, ei ollut enää kenenkään yksityisasia. Ruumiinkulttuurin vaaliminen oli paitsi koko rodun säilymisen edellytys[1], myös osa modernin yhteiskunnan demokratisoitumiskehitystä. Se sisälsi ajatuksen jokaisen yksilön mahdollisuudesta hallita omaa kehoaan ja näin saavuttaa tasa-arvosäädystä riippumatta.
1920-luvulla eurooppalainen ja amerikkalainen kulttuuri erotisoituivat. Seksuaalinen ulottuvuus tuli niin taiteeseen ja elokuviin kuin tieteeseenkin, muun muassa seksologia ja sukupuolikasvatus yleistyivät.
1920-luvulla kesäolympialaiset järjestettiin vuonna 1920 ja kesä- ja talviolympialaiset vuosina 1924 ja 1928. Vuosikymmenen aikana olympialaisissa parhaiten menestyivät Yhdysvallat, Suomi, Ruotsi, Ranska ja Iso-Britannia. Antwerpenin olympialaiset 1920 olivat ensimmäiset, joissa vannottiin olympiavala, päästettiin kyyhkysiä ilmaan rauhan symbolisena eleenä ja otettiin käyttöön olympialippu.
Yhdysvalloissa syntyi voimakas liike, joka onnistui estämään evoluutioteorian opettamisen useissa osavaltioissa. Vastarintaliikkeen syntyminen juuri 1920-luvulla johtui varsinkin julkisen opetuksen leviämisestä: kansankerrokset jotka eivät olleet kuulleet mitään evoluutiosta, havaitsivat että heidän lapsilleen opetettiin heidän uskonnollisten vakaumustensa vastaisia oppeja.[41]
Venäjällä alkoivat kirkkoon kohdistuneet vainot vuosina 1922–23. Kirkon omaisuuden riistäminen johti pappien vastustukseen ja heidän pidättämiseensä. Useita kirkkoja ja luostareita suljettiin ja niitä muutettiin varastoiksi, vapaa-ajan tiloiksi ja syrjäisempiä myös keskitysleireiksi.[42]
Vuodesta 1914 saakka paavina toiminut Benedictus XV kuoli vuonna 1922,[43] ja konklaavi eli paavin valitseva kardinaalien kokous pidettiin samana vuonna 2. – 6. helmikuuta. Uudeksi paaviksi valittiin italialainen Pius XI.[44]
BBC:n draamasarja Muotitalo (The House of Eliott) keskittyy muotitaloa pyörittäviin sisaruksiin Beatriceen ja Evangelineen.
Mennyt maailma (Brideshead Revisited) on Evelyn Waugh’n samannimiseen romaaniin perustuva brittiläissarja 1980-luvun alusta.
Tv-sarja Mossin tyttäret kuvaa työläisperheen elämää sodan jälkeisessä 1920-luvun Englannissa.
HBO:n tv-sarja Boardwalk Empire, joka perustuu Nelson Johnsonin romaaniin Boardwalk Empire: The Birth, High Times, and Corruption of Atlantic City sijoittuu 1920-luvun Yhdysvaltoihin.
Kirkinen, Heikki (toim.): Venäjän historia. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-15799-X
Onnela, Tapio (toim.): Vampyyrinainen ja Kenkkuinniemen sauna. Suomalainen kaksikymmenluku ja modernin mahdollisuus. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1992. ISBN 951-717-738-0
↑ abcdeOnnela, Tapio (toim.): Vampyyrinainen ja Kenkkuinniemen sauna. Suomalainen kaksikymmenluku ja modernin mahdollisuus. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1992. ISBN 951-717-738-0
_2.jpg)
