Dix lähti vapaaehtoisena rintamalle heti ensimmäisen maailmansodan alussa vuonna 1914. Sodan aikana hän teki yli 300 piirrosta rintamaolosuhteista. Ne olivat pohjana hänen 1920-luvulla tekemilleen maalauksille ja grafiikkatöille, jotka kuvasivat sodan kauhuja hätkähdyttävän groteskilla tavalla. Vuodesta 1927 Dix toimi opettajana Dresdenin taideakatemiassa, mutta hän menetti työnsä Adolf Hitlerin valtaannousun jälkeen vuonna 1933 uusien vallanpitäjien leimattua hänet ”rappiotaiteilijaksi”.[2]
Sotaan liittyvien aiheiden lisäksi Dix kuvasi sodanjälkeisen Saksan sosiaalisia ongelmia: sotainvalideja, kerjäläisiä, rikollisia ja prostituoituja. Hän ei ollut poliittisesti aktiivinen, vaan piti itseään puolueettomana vallitsevien olosuhteiden kuvaajana. Tyylillisesti Dix aloitti ekspressionistina ja dadaistina, mutta kehittyi myöhemmin saksalaisen taidesuuntauksen uusasiallisuuden tyypilliseksi edustajaksi.lähde?
Dixin järkyttävät sotakuvaukset olivat jyrkässä ristiriidassa Hitlerin militaristisen arvomaailman kanssa. Hitlerin valtaannousun jälkeen Dixin sallittiin maalata vain harmittomia maisemakuvia. Osa Dixin sodanvastaisista maalauksista määrättiin tuhottavaksi.lähde?
