Alankomaat

Alankomaat
Nederland
Alankomaiden lippu Alankomaiden vaakuna
lippu vaakuna

Alankomaat
Alankomaiden Karibian alueiden sijainti

Valtiomuoto perustuslaillinen monarkia
Kuningas Willem-Alexander
Pääministeri Dick Schoof
Pääkaupunki Amsterdam[1] (virallinen)
Haag[1] (hallinnollinen)
Muita kaupunkeja Rotterdam
Pinta-ala
– yhteensä 41 548 km² [2] (sijalla 134)
– josta sisävesiä 18,41 %
Väkiluku (2023) 17 811 291[3] (sijalla 59)
– väestötiheys 428 as. / km²
– väestönkasvu 0,74 % [3] (2023)
Viralliset kielet hollanti
Valuutta euro (€) (EUR)
BKT (2023)
– yhteensä 1 117 miljardia USD[4]  (sijalla 28)
– per asukas 74 158 USD[4]
HDI (2019) 0,944 [5] (sijalla 8)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 2,5 %
– teollisuus 25 %
– palvelut 72,5 %
Aikavyöhyke UTC+1
– kesäaika UTC+2
Itsenäisyys
Wienin kongressi
1815
Lyhenne NL
– ajoneuvot: NL
– lentokoneet: PH
Kansainvälinen
suuntanumero		 +31
Tunnuslause Je Maintiendrai
(suom. Minä tulen ylläpitämään)
Kansallislaulu ”Het Wilhelmus”

Alankomaat eli Hollanti[6] (holl. Nederland) on maa ja itsenäinen valtio, joka sijaitsee pääosin läntisessä Euroopassa, Pohjanmeren rannalla. Lisäksi Alankomaiden Karibia käsittää kolme Alankomaihin kuuluvaa saarta; Bonaire, Saba ja Sint Eustatius. Yhdessä Curaçaon, Sint Maartenin ja Aruban kanssa Alankomaat muodostaa Alankomaiden kuningaskunnan.

Euroopassa Alankomaat rajoittuu idässä Saksaan, etelässä Belgiaan ja pohjoisessa sekä lännessä Pohjanmereen. Maan pinta-ala on 41 526 neliökilometriä. Väkiluku oli vuoden 2021 lopussa 17,6 miljoonaa.[3] Maan pääkaupunki on Amsterdam, mutta valtionhallinto sijaitsee Haagissa, joka on asukasluvultaan maan kolmanneksi suurin kaupunki. Maan toiseksi suurimmassa kaupungissa Rotterdamissa on Euroopan suurin konttisatama. Maan neljänneksi suurin kaupunki on Utrecht. Maan tiheimmin asuttua aluetta, johon kuuluvat Amsterdamin, Rotterdamin, Haagin ja Utrechtin kaupungit sekä niiden ympäristö, kutsutaan Randstadiksi.[7]

Maantieteellisesti Alankomaat on ainutlaatuinen, sillä lähes kolmasosa siitä sijaitsee merenpinnan tason alapuolella.[8] Puolet väestöstä asuu merenpinnan tason alapuolella tai 350 kilometriä pitkällä rannikolla.[9]

Alankomaita kutsutaan usein myös nimellä Hollanti, joka tarkasti ottaen tarkoittaa kahta maakuntaa, Etelä- ja Pohjois-Hollandia, jotka kuuluvat maan kahteentoista maakuntaan. Kotimaisten kielten keskuksen ohjeiden mukaan Hollanti on suomen kielessä käytössä oleva nimitys samaan tapaan kuin Alankomaat. Maan kansalaista kutsutaan Kotimaisten kielten keskuksen mukaan alankomaalaiseksi tai hollantilaiseksi.[10]

Alankomaat on yksi Euroopan unionin perustajajäsenistä. Belgian ja Luxemburgin kanssa se muodostaa niin sanotut Benelux-maat.

Maantiede

Pääartikkeli: Alankomaiden maantiede
Alankomaat satelliittikuvassa toukokuussa 2000.
Hiekkadyynejä Zeelandissa.
35 kilometriä pitkä Afsluitdijkin pato, joka rakennettiin erottamaan Zuiderzeen merenlahti IJsselmeer-järveksi.

Pinnanmuodot

Alankomaat on pieni ja alava maa, jolla on pitkä rantaviiva Pohjanmereen. Laajat alueet maan etelä- ja pohjoisosissa ovat meren pinnan alapuolella ja suuri osa maasta on vain 30 metriä merenpinnan yläpuolella.[11] Esimerkiksi koko Flevolandin provinssi, jossa on myös maailman suurin tekosaari, on muodostettu valtaamalla alaa patoamalla merestä ja kuivattamalla näin syntynyt polderi.[12] Kuivattamisen apuna on käytetty maavalleja ja kanavia, sekä tuulimyllyjen pyörittämiä pumppuja pumppaamaan vettä pois maavallien rajaamilta alueilta, jotka ovatkin nyt merenpinnan alapuolella.[13]

Maan korkein kohta Vaalserberg maan kaakkoisimmassa pisteessä on 322,7 metriä merenpinnan yläpuolella ja se kuuluu Ardennien vuoristoon.[14]

Pohjanmeren vuoden 1953 tulvakatastrofin jälkeen kehitettiin mittava patoamissuunnitelma Deltawerken Zeelandin suistoalueen tulvariskin vähentämiseksi. Työt käynnistettiin 1958, ja ne saatiin valtaosin valmiiksi vuonna 2002. Uloimpia ensisijaisia penkereitä korotettiin 3 000 kilometrin sekä toissijaisia 10 000 kilometrin matkalta, ja niitä on vahvistettu tämänkin jälkeen. Deltawerken on yksi suurimmista ihmiskunnan tekemistä rakennelmista.[15][16]

Maan jakaa kahteen pääosaan kolme jokea: Rein (holl. Rijn), Waal ja Maas. Alankomaiden lounaisosa on itse asiassa yksi iso jokien suistoalue.[17]

Kallioperä

Alankomaiden vanhimmat kivet ovat peräisin kivihiilikaudelta. Slochterenin alueella kivihiilikauden kerrostuman pintakerros on hiekkakiveä. Alue tunnetaan maakaasuesiintymistään. Permikauden loppupuolella Alankomaiden pohjoisosiin muodostui suuria vuorisuolaesiintymiä.[18]

Triaskauden jälkeen alkoi 20 miljoonaa vuotta kestänyt vaihe, jolloin syntyi sedimenttikiviä. Osa niistä sisältää öljyä, ja tällöin syntyivät öljykentät Pohjanmeren alle. Liitukaudella nykyinen Alankomaiden alue oli kokonaan meren alla. Kenotsooisella kaudella syntyneitä savikerrostumia kaivetaan nykyisin ylös tiilien tekemistä varten. Jääkaudet muuttivat maisemaa rajusti kerrostaen alueelle moreenia ja savea. Ne toivat myös suuria siirtolohkareita. Veiksel-jääkauden jäätikkö ei ulottunut Alankomaihin, mutta sen aikana alueelle tuli paljon hiekkaa.[18]

Jääkausien jälkeen maisemaa on muovannut merenpinnan nousu 10 000 vuoden ajan. Savea kerrostui aikaisempien turvemaiden päälle. Dyynit ovat alle 3 000 vuotta vanhoja. Myös Drenthen ja Groningenin alueen laajat turvemaat ovat muodostuneet vasta jääkausien jälkeen.[18]

Ilmasto

Alankomaita hallitsee meri-ilmasto. Maa on enimmäkseen tasaista, ja joet ja kanavat tuovat kosteutta ja tasaavat lämpötiloja. Niinpä ilmastolliset erot ovat pieniä. Rannikolla on leudompaa kuin sisämaassa. Esimerkiksi Vlissingenissä vuoden kylmimmän kuukauden, helmikuun, keskimääräinen alin lämpötila on 1,7 astetta, ja lämpimimmän kuukauden elokuun keskimääräinen ylin 21,3 astetta. Sadetta saadaan kuukausittain 40–80 millimetriä, mutta kesällä sadepäiviä on vähemmän ja sade silloin rankempaa.[11][19]

Sisämaata edustavassa De Biltissä on helmikuun keskimääräinen alin lämpötila −0,1 astetta, ja lämpimimmän kuukauden elokuun keskimääräinen ylin 22,3 astetta. Sadetilastot ovat samansuuntaiset kuin rannikollakin.[11][20]

Sää vaihtelee päivästä ja vuodesta toiseen suuresti. Talvella sattuu kylmiä kausia, jotka kestävät viikosta kahteen kuukauteen, ja niiden aikana kanavat saattavat jäätyä, jolloin niillä voi luistella. Joinakin talvina jäätä ei tule lainkaan.[11]

Luonto ja luonnonsuojelu

Alankomaat kuuluu lauhkeaan lehtimetsävyöhykkeeseen. Alkuperäinen kasvillisuus on ollut pyökkivaltaista lehtimetsää, mikä on tyypillinen metsätyyppi Pohjanmeren etelärannikoilla Euroopassa. Seassa kasvavat myös tammi, talvitammi ja saarni. Metsä peittää kymmenen prosenttia maa-alasta. Lähes puolet metsistä on Gelderlandin ja Pohjois-Brabantin maakunnissa. Valtion politiikkaan kuuluu edistää metsien monimuotoista käyttöä talouden, virkistyksen, ympäristönsuojelun ja biodiversiteetin näkökulmista. Vuonna 2001 havumetsää oli noin 160 000 hehtaaria, lehtimetsää 100 000 hehtaaria. Havumetsä ei ole Alankomaiden luonnollista kasvillisuutta, vaan se on istutusmetsää. Yleisin havupuulaji on mänty, yleisimmät lehtipuut pyökki ja tammi. Lähes kaikki metsät ovat istutettuja, useimmat vuosina 1940–1980, ja yli satavuotiaat metsät ovat hyvin harvinaisia.[21]

Alankomaiden luonto kuuluu maailman tarkimmin tutkittuihin. Kattava lajiluettelo on julkaistu internetissä osana Encyclopedia of Life -hanketta.[22] Maaliskuussa 2011 luettelossa oli yli 40 000 kasvi-, eläin- ja sienilajia.[23]

Alankomaissa on kaksikymmentä kansallispuistoa. Niistä kaksi vanhinta, Hoge Veluwe ja Veluwezoom, syntyivät yksityisestä aloitteesta, ja valtio on perustanut 18 muuta 1980-luvun puolivälin jälkeen. Määritelmän mukaan puiston pinta-alan pitää olla ainakin tuhat hehtaaria, ja sillä pitää olla poikkeuksellisia luonnonarvoja.[24] Hoge Veluwessa tavataan saksanhirviä, metsäkauriita, mufloneita ja villisikoja.[25]

Historia

Pääartikkeli: Alankomaiden historia
Neljän päivän taistelu vuonna 1666 toisessa Englannin–Hollannin sodassa.
Rotterdam Saksan pommitusten jälkeen vuonna 1940.

Varhaiselle uudelle ajalle saakka Alankomailla tarkoitettiin paljon nykyistä valtiota laajempaa aluetta, joka käsitti myös Belgian, Luxemburgin sekä osia nykyisestä Ranskasta ja Saksasta. Alue oli aiemmin kelttien asuttama, mutta 100-luvulla eaa. he joutuivat väistymään germaanikansojen (friisit, bataavit) tieltä. Alue liitettiin 50-luvulla eaa. Rooman valtakuntaan, ja kansainvaellusten myötä se tuli frankkien hallintaan. Frankkien valtakunnan vuonna 843 tapahtuneen jaon jälkeen alue pirstoutui vähitellen pieniksi ruhtinaskunniksi, jotka myöhemmin joutuivat Burgundin alaisuuteen ja tulivat Maksimilian I:n avioliiton myötä vuonna 1477 Habsburgien omistukseen.[26]

Kaarle V antoi alueen perintönä Espanjan kuningas Filip II:lle, jonka uskonnollisesti jyrkkä politiikka uskonvainoineen johti vapaussotaan reformoidun opin omaksuneissa Alankomaiden pohjoisissa maakunnissa. Ne julistautuivat itsenäisiksi Alankomaiden tasavallaksi (Yhdistyneet provinssit) vuonna 1581, kun taas eteläiset maakunnat (nykyinen Belgia) jäivät Espanjan yhteyteen.[27]

Saksa ja Espanja tunnustivat Alankomaat itsenäiseksi valtioksi Westfalenin rauhassa vuonna 1648. Rauhansopimus päätti kolmikymmenvuotisen sodan. Samalla päättyi myös Espanjan ja Alankomaiden kahdeksankymmenvuotinen sota.[28]

Alankomaat oli vallannut jo kahdeksankymmenvuotisen sodan aikana siirtomaa-alueita Itä-Intiassa ja laajensi myöhemmin siirtomaitaan muun muassa Etelä-Afrikassa. Samalla Alankomaista tuli tärkeä merenkulku- ja kauppavaltio. Se puolusti asemaansa kahdessa sodassa Englantia vastaan vuosina 1652–1654 (Ensimmäinen Englannin–Hollannin sota) ja 1665–1667 (Toinen Englannin–Hollannin sota), sekä Ranskaa vastaan vuonna 1672 (Ranskan–Hollannin sota). Ranskan vallankumousta seuranneissa sodissa ranskalaiset valtasivat Alankomaat, josta tuli Haagin rauhansopimuksen myötä Ranskan alainen Batavian tasavalta vuonna 1795. Vuonna 1806 se muutettiin Napoleonin veljen Ludvigin hallitsemaksi Hollannin kuningaskunnaksi ja liitettiin vuonna 1810 kokonaan Ranskan toiseen keisarikuntaan.[29]

Napoleonin tappion jälkeen Wienin kongressissa vuonna 1815 muodostettiin Alankomaiden kuningaskunta, jonka hallitsijaksi tuli Orania-Nassaun suvun Vilhelm I. Kuningaskuntaan liitettiin myös nykyinen Belgia, joka kuitenkin irrottautui itsenäiseksi kuningaskunnaksi vuonna 1830.[30] Luxemburgista tehtiin suurherttuakunta, jonka suurherttuana oli Alankomaiden kuningas. Sotilaallisen merkityksensä tähden alueen ei annettu liittyä osaksi Alankomaiden kuningaskuntaa. Sen sijaan Luxemburg kuului Saksan liittoon ja sen puolustus oli annettu Preussin tehtäväksi.[31] Vilhelm I luopui kruunusta vuonna 1840 poikansa Vilhelm II:n hyväksi. Tämän seuraajaksi tuli vuonna 1849 Vilhelm III. Kuningas Vilhem III:n kuoltua vuonna 1890 Vilhelmiina peri muun maan hallinnan, mutta Luxemburgin suurherttuakunta irtaantui hallintoliitosta ja siirtyi Nassau-Weilburgin suvulle vanhan saalilaisen lain mukaisesti.[31][32]

Alankomaat pysyi puolueettomana ensimmäisessä maailmansodassa ja julistautui puolueettomaksi myös toisen maailmansodan puhjetessa. Saksalaiset kuitenkin miehittivät maan vuonna 1940, jolloin kuningasperhe ja hallitus pakenivat Lontooseen. Alankomaat vapautettiin vasta vuonna 1945. Sodan päätyttyä kuningatar Vilhelmiina palasi takaisin vuonna 1945 ja luopui kruunusta kolme vuotta myöhemmin tyttärensä Julianan hyväksi. Tämä puolestaan luovutti valtaistuimen tyttärelleen Beatrix’lle vuonna 1980.[30] Vuonna 2013 Beatrix luopui vallasta poikansa Willem-Alexanderin hyväksi.[33]

Alankomaat liittyi Natoon ja oli Euroopan unionin edeltäjän, Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustajajäseniä.[34] Siirtomaista on enää jäljellä Aruba, Curaçao ja Sint Maarten, kun Indonesia itsenäistyi 1949 ja Suriname 1975.[35]

Politiikka

Kuningas Willem-Alexander.
Dick Schoof, Alankomaiden pääministeri vuodesta 2024

Alankomaat on ollut perustuslaillinen monarkia vuodesta 1815. Monarkki nimittää hallituksen, jota johtaa pääministeri (holl. Minister-president). Hallitukset ovat rakentuneet vuoroin keskustan ja vasemmiston, vuoroin keskustan ja oikeiston yhteistyölle.[35] Äänioikeuden saa 18 vuoden iässä.[2]

Alankomaiden parlamentti, yleinen säätyjen kokous (holl. Staten-Generaal) on kaksikamarinen ja koostuu alahuoneesta eli toisesta kamarista (holl. Tweede Kamer) ja ylähuoneesta eli ensimmäisestä kamarista (holl. Eerste Kamer). Toisessa kamarissa on 150 jäsentä, jotka valitaan yleisillä vaaleilla joka neljäs vuosi. Ensimmäisessä kamarissa, jolla on vähemmän vaikutusvaltaa kuin toisella kamarilla, on 75 jäsentä. Sen valitsevat ja nimittävät provinssien parlamentit provinssi-parlamenttivaalien jälkeen nelivuotiskaudelle.[2]

Alankomaiden politiikkaa hallitsi 1990-lukuun asti kristillisdemokraattinen CDA-puolue, joka muodosti keskustavasemmistolaisia hallituksia Työväenpuolueen kanssa tai porvarihallituksia liberaalipuolue VVD:n kanssa.[36][37][38] Tilanne muuttui parlamenttivaaleissa 1994, jolloin pääministeriksi nousseen Työväenpuolueen johtaja Wim Kok muodosti hallituksen VVD:n ja D66:n kanssa.[39]

Alankomaiden pääministerinä oli pitkään vuodesta 2010 lähtien liberaalipuolue VVD:n johtaja Mark Rutte, joka on muodostanut vaihtelevia hallituskoalitioita.[40][41] Alankomaissa oikeistopopulistien kannatus on kuitenkin tasaisesti noussut ja ennenaikaisissa parlamenttivaaleissa 2023 Vapauspuolueesta tuli parlamentin suurin ryhmä 37 edustajapaikalla. Toiseksi suurimmaksi ryhmäksi nousi Työväenpuolueen ja Vasemmistovihreiden muodostama vaaliliitto 25 paikalla. Suuren vaalitappion kokenut pääministeri Rutten johtama oikeistoliberaalinen VVD vajosi kolmannelle sijalle saaden 24 paikkaa. Vaaleissa on menestynyt myös populistinen agraaripuolue BBB.[42][43] Erittäin heterogeenisen puoluekentän vuoksi hallitusneuvotteluista on tullut yhä vaikeampia.

Aluejako

Pääartikkeli: Alankomaiden provinssit, Luettelo Alankomaiden kunnista
Alanko­maiden kartta.
Aruban kartta.
Alanko­maiden kuningas­kunnan Karibian­meren alueet.

Alanko­maiden Euroopassa oleva osa on jaettu kahteentoista provinssiin (holl. provincie).[2] Vuoden 2010 lopussa Karibialla olevien osien hallintoa muutettiin siten, että Alankomaiden Antillit hajotettiin, Curaçaosta ja Sint Maartenista tuli auto­nomisia alueita ja niiden lisäksi muodostettiin kolme erityis­asemassa olevaa kuntaa, Bonaire, St Eustatius ja Saba.[35]

Provinssit
Provinssi Pääkaupunki Pinta-ala (km²) Väkiluku (1.1.2010)
Drenthen lippu Drenthe Assen &&&&&&&&&&&02641.&&&&002 641 &&&&&&&&&0490981.&&&&00490 981
Flevoland Lelystad &&&&&&&&&&&01417.&&&&001 417 &&&&&&&&&0387881.&&&&00387 881
Friesland Leeuwarden &&&&&&&&&&&03341.&&&&003 341 &&&&&&&&&0646305.&&&&00646 305
Gelderland Arnhem &&&&&&&&&&&04971.&&&&004 971 &&&&&&&&01998936.&&&&001 998 936
Groningen Groningen &&&&&&&&&&&02333.&&&&002 333 &&&&&&&&&0576668.&&&&00576 668
Lim­burg Maastricht &&&&&&&&&&&02150.&&&&002 150 &&&&&&&&01122701.&&&&001 122 701
Pohjois-Brabant ’s-Hertogenbosch &&&&&&&&&&&04916.&&&&004 916 &&&&&&&&02444158.&&&&002 444 158
Pohjois-Holland Haarlem &&&&&&&&&&&02671.&&&&002 671 &&&&&&&&02669084.&&&&002 669 084
Overijssel Zwolle &&&&&&&&&&&03325.&&&&003 325 &&&&&&&&01130345.&&&&001 130 345
Utrecht Utrecht &&&&&&&&&&&01385.&&&&001 385 &&&&&&&&01220910.&&&&001 220 910
Zeeland Middelburg &&&&&&&&&&&01787.&&&&001 787 &&&&&&&&&0381409.&&&&00381 409
Etelä-Holland Den Haag &&&&&&&&&&&02814.&&&&002 814 &&&&&&&&03505611.&&&&003 505 611
Erityisasemissa olevat kunnat
Bonaire Kralendijk &&&&&&&&&&&&0288.&&&&00288 &&&&&&&&&&013389.&&&&0013 389
Sint Eustatius Oranje­stad &&&&&&&&&&&&&021.&&&&0021 &&&&&&&&&&&02886.&&&&002 886
Saba The Bottom &&&&&&&&&&&&&013.&&&&0013 &&&&&&&&&&&01737.&&&&001 737
Itsehallintoalueet
Aruba Oranjestad &&&&&&&&&&&&0193.&&&&00193 &&&&&&&&&0107138.&&&&00107 138
Curaçao Willemstad &&&&&&&&&&&&0444.&&&&00444 &&&&&&&&&0142180.&&&&00142 180
Sint Maarten Philips­burg &&&&&&&&&&&&&034.&&&&0034 &&&&&&&&&&037429.&&&&0037 429

Taulukon lähteet: provinssit Alanko­maissa,[44] kunnat,[45] ja itsehallintoalueet.[46][47][48]

Väestö

Vuoden 2006 tilastojen mukaan Alankomaiden puhutuin kieli oli hollanti, mutta maan pohjoisosassa on friisinkielinen ja eteläisimmässä osassa limburginkielinen vähemmistö. Itärajan tuntumassa puhutaan myös saksaa. Vuonna 2006 noin 87 prosenttia väestöstä puhui vieraana kielenä englantia, 70 prosenttia saksaa ja 29 prosenttia ranskaa.[49]

Vuonna 2006 kolmasosalla Amsterdamin, Rotterdamin ja Haagin asukkaista sukujuuret olivat muualla kuin Euroopassa.[50] Puolella Alankomaiden suurten kaupunkien nuorista asukkaista on tausta muualla kuin Euroopassa.[50] Kaiken kaikkiaan noin 11 prosentilla Alankomaiden asukkaista on juuret muualla kuin Euroopassa.[50] Vuonna 2005 arvioitiin, että 80,9 prosenttia alankomaalaisista oli hollantilaisia ja friisejä, 2,4 prosenttia oli indonesialaisia, 2,4 prosenttia saksalaisia, 2,2 prosenttia turkkilaisia, kaksi prosenttia surinamelaisia, 1,9 prosenttia marokkolaisia ja muita väestöryhmiä oli 6,8 prosenttia.[51]

Alankomaalaiset ovat maailman pisimpiä ihmisiä.[52] Vuonna 2001 syntynyt alankomaalainen mies on keskimäärin 182,9 cm pitkä ja saman ikäinen nainen keskimäärin 169,3 cm pitkä.[52] Väestön pituus vaihtelee maantieteellisesti niin, että pohjoisen Friisinmaasta kotoisin olevat ovat 3–3,5 cm pitempiä kuin etelän limburgilaiset.[52] Alankomaalaiset ovat pitäneet maailman ykkössijaa pituudessa vuodesta 1958 lähtien.[52] Viimeisimmät sukupolvet ovat kuitenkin entistä lyhyempiä: aiempi, vuonna 1980 syntynyt sukupolvi saavutti jopa 183,9 cm pituuden miehillä ja 170,7 cm pituuden naisilla[52]. Muutokset väestön pituudessa johtunevat muutoksista ravitsemuksessa.[53]

2020-luvulle tultaessa maassa on syntynyt voimakas asuntopula, mikä johtuu muun muassa maahanmuutosta. Hollannin väestönkasvu johtuukin yksinomaan maahanmuutosta. 2020-luvulla Hollantiin on saapunut ennätyksellisen paljon maahanmuuttajia. Turvapaikan saaneet jäävät asumaan maahan keskimäärin muita maahanmuuttajia pidemmäksi aikaa, ja heillä on suhteellisen suuri vaikutus Alankomaiden väestönkasvuun. Hollannin turvapaikkajärjestelmän mukaan turvapaikanhakijat voivat saada muita kiireellisemmin asuntoja, jotka muuten menisivät hollantilaisille. Arviolta noin 5–10 prosenttia kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista ohjataan turvapaikan saaneille.[54]

Uskonto

Vuonna 2015 Alankomaiden väestöstä enemmistö, 50,1 prosenttia, on uskontokuntiin kuulumattomia. Katoliseen kirkkoon kuuluu 23,7 prosenttia. Hollannin protestanttiseen kirkkoon (PKN) kuuluu 5,7 prosenttia ja muita protestantteja on 9,8 prosenttia. Muslimeja on 4,9 prosenttia, hinduja 0,6 prosenttia, buddhalaisia 0,4 prosenttia ja juutalaisia 0,1 prosenttia. Muita uskontoja edustaa 4,6 prosenttia väestöstä.[55] Vuoden 2005 Eurobarometrissä 27 prosenttia hollantilaisista kielsi uskovansa minkäänlaiseen jumalaan ja Synovaten vuonna 2009 teettämän tutkimuksen mukaan joka viides uskoi Jumalan luoneen maailman kuudessa päivässä.[56]

Talous

Zuidas on talouskeskus Amsterdamissa.

Alankomaat lähti toisen maailmansodan jälkeen Euroopan yhdentymisen edelläkävijäksi. Se oli mukana muun muassa Euroopan hiili- ja teräsyhteisössä.

Alankomaiden merkittävimmät luonnonvarat ovat Pohjanmeren maakaasu ja -öljy sekä hedelmällinen maaperä. Merkittävimmät vientituotteet ovat elintarvikkeet, koneet ja kulkuneuvot. Alankomaat on ollut elektroniikkateollisuuden edelläkävijä Philipsin johdolla. Muun muassa CD-levy on Philipsin lanseeraama. Alankomaiden 1920-luvulta asti menestyksellinen lentokonetehdas Fokker meni konkurssiin vuonna 1996 kilpailijoiden, etenkin brasilialaisen Embraer-yhtiön, vallatessa sen markkinat.[57]

Vuonna 2009 palvelusektori tuotti 73,7 prosenttia maan bruttokansantuotteesta, teollisuus 24,4 prosenttia ja maatalous 1,9 prosenttia. Tärkeimpiä maatalouden tuotteita ovat viljat, perunat, sokerijuurikas, hedelmät, vihannekset ja karja.[58]

2000-luvun alussa Alankomaat tuotti 60 prosenttia maailman leikkokukista ja 65 prosenttia kukkasipuleista. Siellä on viljelty kukkasipuleita myyntiin yli 400 vuoden ajan.[59] Tyypillisiä sipulikasveja ovat tulppaanit, narsissit, gladiolukset, liljat, amaryllikset ja krookukset. Leikkokukiksi kasvatetaan krysanteemeja, ruusuja, gerberoita ja freesioita. Myös afrikkalaisia leikkokukkia tulee Euroopan markkinoille Alankomaiden kautta suurin määrin.[60]

Rotterdamin syväsatama Europoort vilkastuttaa talouselämää. Se työllistää suoraan noin 150 000 ihmistä, ja sen kautta kulkee vuosittain noin 450 miljoonaa tonnia rahtia.[61]

Liikenne

Maas–Waal-kanavan sulku Heumenissa.

Alankomaissa on yhteensä 27 lentokenttää, joista kahdella on yli kolmen kilometrin pituinen kiitotie.[58] Schipholin kansainvälinen lentoasema oli vuonna 2021 Euroopan kolmanneksi ja maailman 12. vilkkain matkustajamäärillä mitattuna.[62][63] Maan toiseksi vilkkain Eindhovenin lentoasema palvelee sekä siviili- että sotilasliikennettä.[64]

Rautatietä on lähes 2 900 kilometriä ja moottoritietä 2 500 kilometriä, maantietä yhteensä 136 827 kilometriä. Yli 50-tonnisille aluksille soveltuvia vesireittejä on 6 215 kilometriä. Satamakaupunkeja ovat Amsterdam, IJmuiden, Moerdijk, Rotterdam, Terneuzen ja Vlissingen.[58] Rotterdamin satama Maasjoen suulla on yksi maailman rahtimäärältään suurimmista ja nykyaikaisimmista satamista.[65] World Shipping Councilin vuoden 2020 tilastojen mukaan sen kautta kulki 14,35 miljoonaa TEU-yksikköä eli konttia. Se sijoittui tilastoissa Euroopan suurimmaksi ja maailman kymmenenneksi suurimmaksi rahtiliikennesatamaksi.[66]

Kanavien verkoston ansiosta Alankomaissa on Euroopan tihein sisämaan vesiväylien verkosto. Kanavia pitkin pääsee kaupungista toiseen, ja niillä liikkuu kesäisin paljon huvialuksia.[67] Vuonna 2004 arvioitiin, että kolmannes Alankomaiden sisällä liikkuvasta rahdista viedään vesireittejä pitkin. Vesireitit jatkuvat myös Saksaan ja Ranskaan Reiniä pitkin ja Belgiaan ja Ranskaan Mausea pitkin.[68]

Kulttuuri

Pääartikkeli: Alankomaiden taide
Johannes Vermeerin Turbaanipäinen tyttö noin vuodelta 1665.

Alankomaiden kulttuuria leimaa kaksi jakolinjaa: jako urbaaniin Randstadin kulttuuriin ja maaseudun kulttuuriin sekä maaseudun jakaantuminen Reinjokea pitkin protestanttiseen pohjoiseen ja katoliseen etelään.[69]

Kulttuurin kehittymiseen on vaikuttanut voimallisesti myös kalvinismi kohtuullisuuden, vaatimattomuuden ja yhdenvertaisuuden ihanteineen. Niinpä varakkaat kauppiaatkin rakennuttivat varsin vaatimattomia kaupunkitaloja kanaalien varrelle ranskalaisten ja brittien suosimien kartanoiden ja linnojen sijasta. Siisteys ja järjestys ovat arkkitehtuurin ja kodinsisustuksen tavoitteina. Myös ruokaa on pidetty välttämättömyytenä enemmän kuin ylellisyytenä. Alankomaalaisen keittiön perinneruokiin kuuluvat hernekeitto, kaalipata, ranskanperunat majoneesin kanssa ja silli. Vain lähimpiä ystäviä kutsutaan päivälliselle, mutta kahvittelu on yleinen sosiaalisen kanssakäymisen muoto niin kodeissa kuin työpaikoillakin. Kahvin kanssa tarjotaan tavallisesti yksi keksi, ei seitsemän sortin kakkuvalikoimia.[69] Alankomaiden perinnemaisemissa laiduntaa lypsykarjaa, ja maitotuotteet, voi ja juusto ovat perinteisiä maataloustuotteita. Juustoa tuotetaan paljon vientiin. 60 prosenttia vientijuustosta on goudaa, kakkossijalla on edam.[70]

Alankomaiden maalaustaiteen varhaisvuosien suuria nimiä olivat Pieter Brueghel vanhempi ja Hieronymus Bosch. Kultakaudelta tunnetaan ennen kaikkea Rubens (1577–1640) ja Rembrandt (1606–1669) mutta myös Johannes Vermeer ja Frans Hals. 1800-luvulla oli vähemmän menestystä, kunnes vuosisadan loppupuolella nousi Vincent van Gogh (1853–1890). 1900-luvulla Piet Mondrian oli De stijl -liikkeen kärkinimiä.

Unescon maailmanperintöluettelossa on Alankomaista kahdeksan kohdetta. Niistä yksi, Vattimeri, on Saksan kanssa jaettu luontokohde. Kulttuurikohteita ovat Amsterdamin puolustusrintama, Droogmakerij de Beemster (Beemsterin polderi), Ir. D.F. Woudagemaal (D.F. Woudan höyrypumppaamo), Kinderdijk-Elshoutin myllyverkosto, Rietveld-Schröder-talo, Schokland ympäristöineen ja Grachtengordelin kanava-alue Amsterdamissa.[71]

Vaikka Alankomaat on Euroopan unionin jäsenvaltio, se kuitenkin poikkeaa näkyvästi muista maista joissain vapaa-ajan viettoon liittyvissä asioissa. Alankomaat on muun muassa ainoa Euroopan maa, jossa kannabistuotteiden myynti on sallittua, kuitenkin vain erityisissä ’coffee shopeissa’.[72] Lisäksi se on yksi harvoista EU-maista, joissa bordellit ovat sallittuja.[73]

Urheilu

Luistelu on suosittua Alankomaissa.

Jalkapallo on Alankomaiden suosituin urheilulaji, ja sitä pelaa lähes kaksi miljoonaa ihmistä.[74][75] Maan miesten maajoukkue on saanut hopeaa kolmesti MM-turnauksessa vuosina 1974, 1978 ja 2010. Toukokuussa 2017 se oli FIFA-rankingissa sijalla 32, mutta parhaimmillaan joukkue on ollut peräti sijalla kaksi.[76] Maan kolme suurta jalkapallojoukkuetta ovat AFC Ajax, Feyenoord Rotterdam ja PSV Eindhoven, ja legendaarisia pelaajia Johan Cruijff, Marco van Basten, Frank Rijkaard ja Ruud Gullit.[77] Alankomaiden pääsarjaa Eredivisieta seurasi kaudella 2009–2010 paikan päällä keskimäärin 19 668 ihmistä ottelua kohden.[78]

Alankomaat on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1900 alkaen. Se isännöi Amsterdamissa pidettyjä vuoden 1928 kesäkisoja. Eniten mitaleita maa on saanut pikaluistelussa, uinnissa ja pyöräilyssä. Alankomaiden menestynein olympiaurheilija mitalien määrässä on Anky van Grunsven, jolla on yhdeksän mitalia.[79]

Retkiluistelu on suosittu ja perinteikäs harrastus. Alankomaissa on luisteltu kanavia pitkin yli 1 000 vuotta[80] ja kun vuonna 2009 kanavat jäätyivät pitkästä aikaa, peräti 2,3 miljoonaa alankomaalaista lähti kanaville luistelemaan.[81] Kuuluisin luistelutapahtuma, 11 kaupunkia kiertävä Elfstedentocht, on yritetty järjestää vuodesta 1909 mutta se on onnistunut vasta 15 kertaa. Ilmastonmuutoksen myötä tapahtuman ennustetaan muuttuvan yhä harvinaisemmaksi.[82] Hollantilaisten aloitteesta vastaavaa kilpailua alettiin järjestää Kuopion seudulla Kallavedellä 1980-luvulla.[83]

Alankomaat on menestynyt pikaluistelumaa ja laji on myös hyvin suosittu siellä. Maa on olympialaisten toiseksi menestynein pikaluistelumaa yhdessä Norjan kanssa.[80] Tunnettuja alankomaalaisia pikaluistelijoita ovat muun muassa miesten 5 000 metrin maailmanennätystä hallussaan pitävä Sven Kramer[84] ja naisten matkoilla menestynyt Ireen Wüst[85].

Myös uinti on tärkeää alankomaalaisille. Alankomaalaisista yli 15-vuotiaista noin 95 prosenttia osaa uida[86] ja maa on saanut olympialaisista 57 mitalia[87]. Alankomaat on hallinnut varsinkin naisten uintia, jossa se on saanut muun muassa 12 olympiamitalia 4 × 100 metrin vapaauinnista[88] ja yhdeksän mitalia sadan metrin vapaauinnin henkilökohtaisesta kilpailusta[89]. Judo on myös suosittua Alankomaissa. Tunnettuja judokoita ovat muun muassa Anton Geesink, Willem Ruska, Angelique Seriese, Mark Huizinga ja Edith Bosch.[90]

Alankomaat on näkyvillä potkunyrkkeilyssä ja alankomaalainen potkunyrkkeily on käytännössä tyylisuuntaus potkunyrkkeilyssä. Alankomaalainen potkunyrkkeily on aggressiivista ja lyönnit ovat tärkeässä osassa.[91]

Lähteet

  1. ↑ a b Netherland’s Profile BBC News. BBC. Arkistoitu 19.4.2013. Viitattu 13.4.2013. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Netherlands The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Bevolkingsontwikkeling; regio per maand 30.7.2020. SBS (Alankomaiden tilastokeskus). Arkistoitu 25.7.2019. Viitattu 4.8.2024. (hollanniksi)
  4. ↑ a b Download World Economic Outlook database: April 2024 (.html) International Monetary Fund. Viitattu 4.8.2024. (englanniksi)
  5. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  6. ↑ Eksonyymit (Kotuksen ulkomaisten paikannimien tietokanta; haku sanalla Alankomaat tai Hollanti) 16.4.2019. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 30.10.2021. Viitattu 3.12.2019.
  7. ↑ Randstad britannica.com. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 27.12.2021. (englanniksi)
  8. ↑ Is the Netherlands below sea level? Netherlands Tourism. Arkistoitu 17.3.2021. Viitattu 15.3.2021.
  9. ↑ As Sea Levels Rise, How Long Until the Netherlands Is Under Water? Dutch News. 2019. Arkistoitu 1.11.2020. Viitattu 15.3.2021. (englanniksi)
  10. ↑ Maat, pääkaupungit ja kansalaisuudet Kotus. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 17.6.2016. Viitattu 1.6.2016.
  11. ↑ a b c d Country Guide: The Netherlands BBC. Arkistoitu 2005. (englanniksi)
  12. ↑ Alankomaat Euroopan unioni. Arkistoitu 26.5.2010. Viitattu 21.3.2011. (englanniksi)
  13. ↑ Droogmakerij de Beemster (Beemster Polder) UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 30.9.2024. (englanniksi)
  14. ↑ Landscape Visit Holland. Arkistoitu 12.9.2010. Viitattu 21.3.2011. (englanniksi)
  15. ↑ Delta Works Official Site of Holland. Arkistoitu 18.5.2016. Viitattu 1.6.2016. (englanniksi)
  16. ↑ Delta Works Online Deltawerken. Arkistoitu 9.7.2011. Viitattu 1.6.2016. (englanniksi, espanjaksi, hollanniksi, ranskaksi, saksaksi)
  17. ↑ Flood Disaster / The Dutch Struggle Against the Waters (1953) History of the Netherlands. Huygens Instituut voor Nederlandse Geschiedenis. Arkistoitu 19.5.2011. Viitattu 13.3.2011. (englanniksi)
  18. ↑ a b c Geology of the Netherlands Deltawerken. Arkistoitu 6.6.2016. Viitattu 1.6.2016. (englanniksi, espanjaksi, hollanniksi, ranskaksi, saksaksi)
  19. ↑ Vlissingen worldweather.wmo.int. Arkistoitu 2011. Viitattu 30.9.2024. (englanniksi)
  20. ↑ De Bilt worldweather.wmo.int. Arkistoitu 2011. Viitattu 30.9.2024. (englanniksi)
  21. ↑ Dirkse, G.M. & Daamen, W.P.: Dutch forest monitoring network, design and results. ICP Forests. 1996. Arkistoitu 14.11.2012. Viitattu 21.9.2020. (englanniksi)
  22. ↑ Dutch Species Catalogue – Overview of biodiversity of the Netherlands. Nederlands Soortenregister. Arkistoitu 28.9.2012. Viitattu 21.9.2020. (englanniksi)
  23. ↑ Nederlands Soortenregister – Het Nederlands Soortenregister. Nederlands Soortenregister. Arkistoitu 31.7.2012. Viitattu 21.9.2020. (hollanniksi)
  24. ↑ National Parks (NP) Samenwerkingsverband Stichting Nationale Parken. Arkistoitu 2009. Viitattu 30.9.2024. (englanniksi)
  25. ↑ The Park. Fauna. De Hoge Velouve. Arkistoitu 10.5.2011. Viitattu 21.9.2020. (englanniksi)
  26. ↑ Formation of the Netherlands: 50 BC – 1588 History of the Netherlands. Huygens Instituut voor Nederlandse Geschiedenis. Arkistoitu 17.3.2011. Viitattu 13.3.2011. (englanniksi)
  27. ↑ The Dutch Republic at War: 1568–1813 History of the Netherlands. Huygens Instituut voor Nederlandse Geschiedenis. Arkistoitu 14.4.2010. Viitattu 13.3.2011. (englanniksi)
  28. ↑ The Treaty of Münster (1648) History of the Netherlands. Huygens Instituut voor Nederlandse Geschiedenis. Arkistoitu 28.2.2011. Viitattu 13.3.2011. (englanniksi)
  29. ↑ The Napoleonic Era (1806–1810) History of the Netherlands. Huygens Instituut voor Nederlandse Geschiedenis. Arkistoitu 28.2.2011. Viitattu 12.3.2011. (englanniksi)
  30. ↑ a b Background Note Netherlands (Previous Editions) 2012. US Department of State. Arkistoitu 14.10.2014. Viitattu 26.9.2014. (englanniksi)
  31. ↑ a b The Grand Ducal Family (PDF) (s. 19) Gouvernement. Arkistoitu 30.6.2006. Viitattu 4.9.2021. (ranskaksi)
  32. ↑ LUXEMBOURG luxembourgian.com. 3.2.2011. Arkistoitu 2011. Viitattu 30.9.2024. (englanniksi)
  33. ↑ Willem-Alexander Is the New King of the Netherlands The New York Times. 30.4.2013. Arkistoitu 6.11.2014. Viitattu 26.9.2014. (englanniksi)
  34. ↑ The Netherlands and NATO NATO. Arkistoitu 10.8.2020. Viitattu 16.3.2021.
  35. ↑ a b c Timeline: The Netherlands BBC News. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 1.6.2016. (englanniksi)
  36. ↑ Dieter Nohlen & Philip Stöver (2010) Elections in Europe: A data handbook, p1396  ISBN 978-3-8329-5609-7
  37. ↑ Nohlen & Stöver, p1414
  38. ↑ Tweede Kamer 6 september 1989 verkiezingsuitslagen.nl. Viitattu 4 November 2021. (hollanti)
  39. ↑ Dr. W. (Wim) Kok parlement.com. 2024. Viitattu 30.9.2024. (hollanti)
  40. ↑ Hollannissa kaikki äänet on saatu laskettua Yle Uutiset. 16.3.2017. Arkistoitu 16.3.2017. Viitattu 16.3.2017.
  41. ↑ Yle Hollannissa: Tulos on torjuntavoitto päähallituspuolueelle Yle Uutiset. 15.3.2017. Arkistoitu 16.3.2017. Viitattu 16.3.2017.
  42. ↑ Election for Tweede Kamer (Dutch Second Chamber) Election Guide. International Foundation for Electoral Systems. Viitattu 25.11.2023. (englanniksi)
  43. ↑ Voorlopige uitslag verkiezingen: PVV wint, coalitiepartijen krijgen harde klappen Parlement.com. Viitattu 24.11.2023. (hollanniksi)
  44. ↑ Brinkhoff, Thomas: Provinces City­population. Arkistoitu 7.3.2011. Viitattu 21.3.2011.
  45. ↑ Caribbean Netherlands: Special Municipalities & Settlements - Population Statistics, Maps, Charts, Weather and Web Information citypopulation.de. Viitattu 30.9.2024. (englanniksi)
  46. ↑ Aruba citypopulation.de. Arkistoitu 2011. Viitattu 30.9.2024. (englanniksi)
  47. ↑ Curaçao citypopulation.de. Arkistoitu 2011. (englanniksi)
  48. ↑ Sint Maarten citypopulation.de. Arkistoitu 2011. Viitattu 30.9.2024. (englanniksi)
  49. ↑ Europeans And Their Languages (s. 13) (PDF) helmikuu 2006. Euroopan komissio. Arkistoitu 14.4.2016. Viitattu 29.8.2014. (englanniksi)
  50. ↑ a b c Half of Young Big-City Dwellers Have Non-Western Background Statistics Netherlands. Arkistoitu 30.9.2019. Viitattu 30.9.2019. (englanniksi)
  51. ↑ Garssen, Joop & Nicolaas, Han & Sprangers, Arno: Demografie van de allochtonen in Nederland. (PDF) Centraal Bureau voor de Statistiek. 2005. Arkistoitu 10.9.2009. Viitattu 21.9.2020. (hollanniksi)
  52. ↑ a b c d e Not just a tall story: the Dutch really are shrinking, statistics agency confirms The Guardian. 17.9.2021. Arkistoitu 18.9.2021. Viitattu 19.9.2021. (englanniksi)
  53. ↑ Why does world’s tallest populace seem to be getting shorter? The Guardian. 17.9.2021. Arkistoitu 18.9.2021. Viitattu 19.9.2021. (englanniksi)
  54. ↑ ”Hollanti alkaa olla liian täynnä” – tästä syystä radikaalioikeistopuolue on nuorten suosikki Yle Uutiset. 27.4.2024. Viitattu 29.4.2024.
  55. ↑ Schmeets, Hans: De religieuze kaart van Nederland, 2010–2015 (PDF) 12/2016. Centraal Bureau voor de Statistiek. Arkistoitu 15.10.2017. (hollanniksi)
  56. ↑ Uskon paluu Helsingin Sanomat. Arkistoitu 12.7.2010.
  57. ↑ Morrison, Murdo: How Dutch industry rebounded after Fokker's bankruptcy. Flightglobal. 12.4.2010. Arkistoitu 23.4.2010. Viitattu 21.9.2020. (englanniksi)
  58. ↑ a b c The World Factbook: Netherlands CIA. Arkistoitu 2017. Viitattu 30.9.2024. (englanniksi)
  59. ↑ Kukkasipulit tulevat Hollannista. Kauppapuutarhaliitto. Arkistoitu 12.1.2012. Viitattu 21.9.2020.
  60. ↑ Flowers in Holland Garden Guides. Arkistoitu 7.3.2016. Viitattu 1.6.2016. (englanniksi)
  61. ↑ Facts And Figures Port of Rotterdam Authority. Arkistoitu 24.9.2014. Viitattu 26.9.2014. (englanniksi)
  62. ↑ Amsterdam Airport Schiphol International Airport Review. Arkistoitu 22.8.2021. Viitattu 22.8.2021. (englanniksi)
  63. ↑ Top 20 Busiest Airports in the World by Passenger Number in 2019 International Airport Review. Arkistoitu 22.8.2021. Viitattu 22.8.2021. (englanniksi)
  64. ↑ Eindhoven Airport Description Central Jets. Arkistoitu 4.8.2020. Viitattu 15.3.2021.
  65. ↑ Berndl, Klaus et al.: ”Benelux-maat Belgia, Alankomaat ja Luxemburg”, Maailman historia, s. 563. Parragon, 2007. ISBN 978-140-54828-3-7
  66. ↑ The Top 50 Container Ports World Shipping Council. Viitattu 29.12.2022. (englanniksi)
  67. ↑ Netherlands waterways map eurocanals.com. Arkistoitu 2012. Viitattu 30.9.2024. (englanniksi)
  68. ↑ Taylor & Francis Group: Europa World Year Book 2, s. 3 090. Taylor & Francis, 2004. ISBN 9781857432558 Google Books. (englanniksi)
  69. ↑ a b Netherlands Countries and their Cultures. Everyculture. Arkistoitu 26.2.2011. Viitattu 13.3.2011. (englanniksi)
  70. ↑ A Guide to Dutch Cheeses I Love Cheese. Arkistoitu 17.3.2011. Viitattu 21.3.2011. (englanniksi)
  71. ↑ Netherlands Unesco. Arkistoitu 2.4.2012. Viitattu 1.6.2016. (englanniksi)
  72. ↑ Court Backs Tourist Ban for Dutch Cannabis Coffee Shops BBC News. 16.12.2010. Arkistoitu 7.2.2016. Viitattu 1.6.2016. (englanniksi)
  73. ↑ Red Light District in Amsterdam Amsterdam Info. Arkistoitu 20.10.2007. (englanniksi)
  74. ↑ Most Popular Sports in Netherlands mostpopularsports.net. Arkistoitu 6.2.2011. Viitattu 21.3.2011. (englanniksi)
  75. ↑ FIFA – Netherlands: Country Information FIS. Arkistoitu 16.3.2011. Viitattu 21.3.2011. (englanniksi)
  76. ↑ Netherlands FIFA. Arkistoitu 17.10.2018. Viitattu 1.6.2016. (englanniksi)
  77. ↑ Sport in the Netherlands NL Planet. Arkistoitu 3.2.2009. Viitattu 1.6.2016. (englanniksi)
  78. ↑ Dutch Eredivisie Team Attendance Statistics – 2009–2010 ESPN. Arkistoitu 12.1.2012. Viitattu 21.3.2011. (englanniksi)
  79. ↑ Netherlands Sports-Reference. Arkistoitu 28.7.2010. Viitattu 5.3.2016. (englanniksi)
  80. ↑ a b Sven Kramer Aside, Why the Dutch are Cuckoo for Skating – Time Time. Time Inc. Arkistoitu 24.1.2011. Viitattu 21.3.2011. (englanniksi)
  81. ↑ Dutch Take to Skates as Cold Snap Freezes Canals 10.1.2009. Reuters. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 1.6.2016. (englanniksi)
  82. ↑ Global Warming Affects 120-Mile Dutch Canal Skating Race Seattle Times. 2008. (englanniksi)
  83. ↑ Heikkinen, Marko & Oinonen, Timo & Johdanto: Lipponen, Kaija: Finland Ice Marathon 1984 – 2017 : Historiaa vuosien tapahtumista (pdf) 8.3.2018. Finland Ice Marathon. Arkistoitu 12.11.2020. Viitattu 12.11.2020.
  84. ↑ Sven Kramer Biography and Olympic Results Sports-Reference. Arkistoitu 12.8.2011. Viitattu 21.3.2011. (englanniksi)
  85. ↑ Ireen Wüst Biography And Olympic Results Sports-Reference. Arkistoitu 3.7.2009. Viitattu 21.3.2011. (englanniksi)
  86. ↑ Swimming skills around the world (pdf) (s. 16) OECD. 2023. Viitattu 30.9.2024. (englanniksi)
  87. ↑ Netherlands Swimming Sports-Reference. Arkistoitu 25.9.2008. Viitattu 5.3.2016. (englanniksi)
  88. ↑ Netherlands Swimming Women’s 4 × 100 Metres Freestyle Relay Results Sports-Reference. Arkistoitu 12.8.2011. Viitattu 21.3.2011. (englanniksi)
  89. ↑ Netherlands Swimming Women’s 100 Metres Sports-Reference. Arkistoitu 12.8.2011. Viitattu 5.3.2016. (englanniksi)
  90. ↑ Judo in The Netherlands Judo Inside. Arkistoitu 7.3.2021. Viitattu 15.3.2021.
  91. ↑ Dutch Style Kickboxing Techniques And Combinations Effective Muay Thai. Arkistoitu 7.5.2019. Viitattu 7.5.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla