Rein

Tämä artikkeli käsittelee jokea. Sanan muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Rein
Alkulähde Graubünden, Sveitsi
Laskupaikka Pohjanmeri, Alankomaat
Maat Sveitsi Sveitsi
Liechtenstein Liechtenstein
Itävalta Itävalta
Saksa Saksa
Ranska Ranska
Alankomaat Alankomaat
Pituus 1 230 km
Alkulähteen korkeus 2 200 m
Virtaama 2 330 m³/s
Valuma-alue 198 735 km²

Rein (saks. Rhein, ransk. Rhin, holl. Rijn, lat. Rhenus) on yksi Euroopan pisimmistä joista. Sen pituus on 1 230 kilometriä.[1] Yhdessä Tonavan kanssa se muodosti aikoinaan Rooman valtakunnan pohjoisrajan. Rein on tärkeä vesiväylä tavaroiden kuljetuksessa Pohjanmereltä sisämaahan.

Reinin varrella olevat maat ovat Sveitsi, Liechtenstein, Itävalta, Saksa, Ranska ja Alankomaat. Rein on monin paikoin myös valtioiden rajajoki.

Maantiede

Rein saa alkunsa Sveitsin Alpeilta, Sveitsin ja Italian raja-alueelta, Graubündenin kantonista. Alppien juurella Rein virtaa Bodenjärven etelärantaan ja jatkaa kohti merta järven länsirannalta. Se laskee Pohjanmereen Rotterdamin kohdalla Alankomaissa.

Reinin alkulähteet

Lai da Tuma -järveä pidetään yleisesti Reinin alkulähteenä.
Hinterrhein.
Hinterrhein ja Vorderrhein yhdistyvät Reiniksi Reichenaussa.

Rein-nimeä käytetään joen alkujokien, Vorderrheinin ja Hinterrheinin, yhdistymispaikasta Reichenausta alkaen. Paikka sijaitsee Sveitsissä, noin 10 kilometriä Churin kaupungista lounaaseen.

Reinin alkulähde voidaan määritellä Vorderrheinin ja Hinterrheinin sekä niiden sivujokien ja alkupurojen lähteille eri perusteilla: [2]

  • Valuma-alueen laajuuden perusteella Hinterrhein on ensisijainen alkujoki.
  • Myös Hinterrheinin valuma-alueelta laskeva vesimäärä on Vorderrheinia suurempi.
  • Hinterrheinin valuma-alueen keskikorkeus on Vorderrheinia suurempi, samoin Hinterrheinin korkeimmailla sijaitsevan alkulähteen korkeus.
  • Toisaalta Vorderrheinin pääuoman pituus on Hinterrheinia pidempi.
  • Pisin sivujoki huomioon ottaen Vorderrhein on Hinterrheinia pitempi.
Peruste Hinterrhein Vorderrhein
Valuma-alue, km² 1 704 1 523
Luonnollinen virtaama
Reiniin, m³/s[3]		 59,6 53,8
Valuma-alueen keskim.
korkeus, m mpy.[4]		 2 050 1 892
Valuma-alueen korkein
kohta m mpy.[4]		 3 406 3 374
Pääuoman pituus, km 65 ¹ 72 ²
Pisin uoma
alkulähteelle, km		 74 ¹¹ 77 ¹²

¹ Hinterrhein, Läntalücke, Hinterrhein 46°30′24.8″N, 9°3′1.7″E
² Rein Anteriur, Lai da Tuma, Tujetsch 46°38′24.0″N, 8°39′30.1″E
¹¹ Dischmabach/Landwasser, Scalettahorn, S-chanf 46°41′36.3″N, 9°56′3.6″E
¹² Rein da Medel, Lago di Dentro, Quinto 46°34′9.3″N, 8°41′44.9″E

Reinin osat

Joen eri osista käytetään erityisiä nimiä, myös suomeksi.[5]

Alkujoet

Vorderrhein ja Hinterrhein ovat Reinin alkujokia Lepontisilla Alpeilla. Ne alkavat 2 200–2 400 metrin korkeudesta ja yhdistyvät 600 metrin korkeudessa Alppi-Reiniksi. Alkujokien pituus on 60–70 kilometriä. Niiden keskivirtaama alajuoksulla on 50–60 m³/s.

Alppi-Rein

Kanavoitu Alppi-Rein on Sveitsin ja Liechtensteinin rajajoki.

Alppi-Rein (saks. Alpenrhein) on noin 90-kilometrinen jokiosuus alkujokien yhdistymiskohdasta Reichenausta Bodenjärvelle (396 m mpy.). Joki laskee tällä välillä noin 200 metriä. Joen keskivirtaama alajuoksulla on 240 m³/s. Alppi-Rein on suurimmalta osalta ruopattu, pengerretty ja oikaistu tulvavahinkojen estämiseksi ja maanviljelyolosuhteiden parantamiseksi. Jokilaakson reuna-alueet on lisäksi kanavoitu. Alaosan oikaisuosuuksilla Reinin vanhaa uomaa sanotaan Alter Rheiniksi.[6]

Korkea-Rein

Rein virtaa Baselin halki.

Korkea-Rein (saks. Hochrhein) on jokiosuus välillä Bodenjärvi–Basel. Joki laskee tällä osuudella noin 150 metriä. Reinin putoukset sijaitsevat Bodenjärvestä pari kymmentä kilometriä alajuoksulle päin, Schaffhausenin kaupungin eteläpuolella.

Ylä-Rein

Ylä-Rein (saks. Oberrhein) on jokiosuus välillä Basel–Bingen am Rhein. Vuosien 1891–2010 keskivirtaama Baselissa oli 1 061 m³/s. Suurin mitattu kuukausikeskivirtaama on mitattu vuoden 1999 toukokuussa: 5 085 m³/s.[7].

Keski-Rein

Keski-Rein Kaubissa.
Mosel laskee Reiniin Koblenzissa.

Keski-Reiniksi (saks. Mittelrhein) sanotaan Reinin osuutta välillä Bingen–Bonn. Keski-Reinin laakson yläosa (saks. Obere Mittelrheintal) on osa Keski-Reiniä välillä Bingen–Koblenz. Se on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 2002.

Ala-Rein

Ala-Rein (saks. Niederrhein) on Reinin alin osuus Bonnista Pohjanmereen. Reinin suisto (holl. Rijn-Maas-Scheldedelta, saks. Rhein-Maas-Delta) on laaja usean joen muodostama Reinin–Maasin–Schelden suistoalue.

Vanha-Rein

Vanha-Rein (holl. Oude Rijn) on Reinin entinen pääuoma joen suistossa.

Kaupunkeja Reinin varrella

Chur, Vaduz, Schaffhausen, Basel, Strasbourg, Karlsruhe, Mannheim, Ludwigshafen, Wiesbaden, Mainz, Koblenz, Bonn, Köln, Düsseldorf, Neuss, Krefeld, Duisburg, Arnhem (Nederrijn), Nijmegen (Waal), Utrecht (Kromme Rijn), Rotterdam (Nieuwe Maas).

Rein kulkuväylänä

Rein on kulkukelpoinen Pohjanmereltä aina Baselin yläpuolelle, Rheinfeldeniin asti. Kansainvälinen reitti on taattu alueen valtioiden sopimuksilla. Vapaa kulkuoikeus sovittiin ensimmäisen kerran Westfalenin rauhansopimuksessa vuonna 1648. Nykyisistä käytännöistä sovittiin Wienin kongressissa vuonna 1815, jolloin alueen valtiot perustivat yhteistyöjärjestön (ransk. Commission Centrale pour la Navigation du Rhin, CCNR) sopimaan Reinin kansainvälisen liikenteen periaatteista.[8] Komission jäsenmaita ovat nykyään Belgia, Hollanti, Ranska, Saksa ja Sveitsi.

Kanavat

Rhônen–Reinin-kanava (ransk. Canal du Rhône au Rhin, saks. Rhein-Rhône-Kanal) yhdistää Reinin Rhôneen, mikä mahdollistaa kulkemisen vesiteitse Pohjanmereltä Välimerelle. Reinin–Mainin–Tonavan kanava yhdistää Reinin sivujoen Mainin Tonavaan, mikä mahdollistaa kulkemisen vesiteitse Pohjanmereltä Mustallemerelle.

Satamat

Reinin-laivat ovat pitkiä ja matalia.

Baselin satama on Sveitsin ainoa kansainvälinen satama. Sitä kautta kulkee noin 10 prosenttia maan tuonnista.[9]

Lähteet

  • National map: swisstopo (Sveitsin valtion julkinen karttapalvelu) Wabern: Bundesamt für Landestopografie swisstopo. Viitattu 25.6.2011. (saksaksi, ranskaksi, italiaksi, englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ Rhine River Encyclopædia Britannica. Viitattu 14.5.2017. (englanniksi)
  2. ↑ Condé, Guillaume; Métraux, Cédric; Rickenbacher, Martin: Topografische Flussanalysen im Quellgebiet des Rheins, Bericht (Topografinen selvitys Reinin alkulähteen sijainnista) 15.9.2011. Eidgenössisches Departement für Verteidigung, Bevölkerungsschutz und Sport VBS. Arkistoitu 13.4.2021. Viitattu 7.1.2018. (saksaksi)
  3. ↑ Schädler, Bruno; Weingartner, Rolf: Natürliche Abflüsse 1961-1980 (Sveitsin vesistöjen valuma-alueet ja virtaamat) 1992. Bundesamt für Landestopographie, Schweiz. Viitattu 7.1.2018.
  4. ↑ a b Swisstopo, Theme BAFU – Wasser – Referenzdaten und Grundlagen – Einzugsgebiete (Teemakartta: ympäristö – vesi – valuma-alueet), viitattu 7.1.2018
  5. ↑ Hakulinen, Kerkko & Paikkala, Sirkka: Pariisista Papukaijannokkaan, s. 16, 59, 137, 128, 160, 134, 139. (Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet) Helsinki: Kotimaisten kielten keskus (Kotus), 2013. ISBN 978-952-5446-80-7
  6. ↑ Der Alpenrhein (Alppi-Reinin perustietoja valtioiden välisen yhteistyöorganisaation verkkosivuilla) alpenrhein.net. Arkistoitu 9.6.2009. Viitattu 20.12.2017. (saksaksi)
  7. ↑ Hydrologisches Jahrbuch der Schweiz 2010 (pdf) (Hydrologinen tilasto: Rhein - Basel, Rheinhalle s. 246) 15.12.2016. Bundesamt für Umwelt BAFU. Viitattu 20.12.2017. (saksaksi), (ranskaksi), (italiaksi)
  8. ↑ Central Commission for the Navigation of the Rhine (Reinin laivaliikennekomissio) Strasbourg: CCNR. Viitattu 11.1.2014. (englanniksi, saksaksi, ranskaksi, hollanniksi)
  9. ↑ Port of Switzerland Basel: Port of Switzerland. Viitattu 11.1.2014. (englanniksi, saksaksi, ranskaksi)

Aiheesta muualla