Vaduzin täsmälliset koordinaatit ovat 47°08' pohjoista leveyttä ja 9°30' itäistä pituutta. Kaupungin pinta-ala on 17,3 km². Vaduz sijaitsee ruhtinaskunnan keskiosassa rajajoki Reinin rannalla länsinaapuri Sveitsin rajalla mahtavan Alppien vuoriston juurella. Vaduz sijaitsee 455 metrin korkeudella merenpinnasta mitattuna. Vaduzin naapurikaupunkeja ovat Schaan ja Triesenberg.
Historia
Vaduz asutettiin luultavasti 400-luvulla. Siten se on huomattavasti vanhempi kuin linna, jonka vanhimmat osat ovat 1100-luvulta. Ensimmäinen maininta Vaduzista on vasta vuodelta 1150. Kaupungista käytettiin tuolloin nimeä Faduzes tai De faduze. Vaduzin nimi on 1300-luvun alusta kirjoitettu kuten nykyään.
Vaduzin linna rakennettiin vuoden 1300 tienoilla. Linnasta käsin aluksi Vaduzin kreivit hallitsivat kreivikuntaansa, joka vastaa nykyistä Oberlandin aluetta. Myöhemmin linnaa asuttivat järjestyksessä Brandisin vapaaherrat Emmentalin laaksosta, Sulzin kreivit ja Hohenemsin kreivit Vorarlbergistä.
Keisari Rudolf II antoi vuonna 1592 Vaduzille markkinaoikeudet.
1300-luvulta peräisin oleva Vaduzin vanha linna on Liechtensteinin ruhtinasperheen vakituinen asumus ja ruhtinaskunnan pääkaupungin tunnetuin maamerkki. Keskiaikaista linnoitusta on laajennettu 1500- ja 1600-luvuilla.
Linnan vanhin osa on sen itäinen torni ja muut itäpuolella sijaitsevat rakennelmat, jotka on rakennettu 1100-luvulla. Torni on 12 metriä leveä ja 13 metriä korkea. Alkuperäinen sisäänkäynti on 11 metrin korkeudessa.
Svaabilaissodassa 1499 sveitsiläiset polttivat Vaduzin linnan.[2] Pyöreää tornia rakennettiin vuodesta 1529 vuoteen 1532. Linnan länsiosaa laajensi kreivi Kaspar von Hohenems (1613–1640).
Vuodesta 1712 Vaduzin linna on ollut Liechtensteinin ruhtinaiden omaisuutta. Ruhtinas Johann II kunnostutti linnaa vuodesta 1905 vuoteen 1912. Myöhemmin ruhtinas Franz Josef II muutti sen asunnokseen ja 1938 teki siitä Liechtensteinin ruhtinaiden vakituisen asumuksen.[2]
Vaduzin linna ei ole yleisölle avoinna, mutta sitä voi ihailla ulkopuolelta.[3]
Regierungsgebäude
Regierungsgebäude eli Liechtensteinin hallituksen sijaintipaikka rakennettiin vuosina 1903–1905. Se edustaa barokkityyliä ja on Wienistä kotoisin olevan Liechtensteinin ruhtinaallisen arkkitehdin Gustav von Neumannin suunnittelema. Paikalliset käyttävät hallitusrakennuksesta arkikielessään nimitystä "Große Haus" ("Iso talo"). Rakennus on voiman, turvallisuuden ja itseluottamuksen symboli. Sitä restauroitiin 1984–1994 ja siitä tehtiin historiallinen suojelukohde 1992.[4]
Kansallismuseo
Liechtensteinin kansallismuseon rakennus on rakennettu vuoden 1500 tienoilla ja edustaa goottilaista arkkitehtuuria. Se toimi majatalona. Rakennuksen "kaunis huone" on tältä ajalta ja on yhä hyvin kaunis. Kreivi Kaspar von Hohenems osti 1637 majatalon ja teki siitä ruhtinaallisen tavernan, jonka työntekijät toimivat myös tullivirkailijoina. Se oli Liechtensteinin tärkein tullirakennus, ja kaikki Feldkirchin ja Churin välisellä kauppareitillä kulkeneet tavarat tarkastettiin siellä. 1.–2. heinäkuuta 1788 välisenä yönä Johann Wolfgang von Goethe nukkui majatalossa palatessaan retkeltään Italiasta.
Kun 1700-luvun alussa Liechtensteinin ruhtinas osti Vaduzin kreivikunnan, myös majatalo vaihtoi omistajaa. 1865–1905 rakennus toimi Liechtensteinin hallituksen sijaintipaikkana. Goottilaiset kellarit toimivat vankilana. Vuodesta 1972 rakennus on ollut Liechtensteinin kansallismuseona. Rakennus vaurioitui 1992 pahasti ja museo suljettiin. Marraskuun lopussa 2003 kansallismuseo avattiin jälleen 11 vuoden jälkeen.
