Portugali sijaitsee Lounais-EuroopassaPyreneiden niemimaalla.[8] Sen ainoa naapurimaa on Espanja, jonka kanssa sillä on yhteistä maarajaa 1 214 kilometriä. Portugalilla on rantaviivaa Atlanttiin 1 793 kilometriä. Portugalin pinta-ala on 92 090 km², johon luetaan mukaan Portugalille kuuluvat Azorit ja Madeira. Pinta-alasta 620 km² on vettä.[5]
Pohjoisessa maa on vuoristoista, sisämaassa on tasankoja. Etelässä maa on kumpuilevaa tasankoa, ja alueella sijaitsee laajoja maatiloja.[8]Serra da Estrelan vuoristossa sijaitseva Torre kohoaa 1 993 metrin korkeuteen, ja on Manner-Portugalin korkein kohta. Portugalin korkein kohta Ponta do Pico sijaitsee kuitenkin Azoreilla kohoten 2 351 metrin korkeuteen.[9] Madeiran korkein vuori Pico Ruivo kohoaa 1 862 metrin korkeuteen.[10] Portugalissa Lissabonin piirissä sijaitseva Cabo da Roca on Manner-Euroopan läntisin kohta.[11]
Portugalissa virtaa kymmenen suurta jokea, joista puolet saa alkunsa Espanjan puolelta. Tajojoki on maan suurin joki ja jakaa Manner-Portugalin kahtia erottaen vuoristoisen pohjoisosan ja tasankoisen eteläosan toisistaan. Minho saa alkunsa Espanjan Galiciasta ja muodostaa 74 kilometrin matkalta osan Portugalin pohjoisrajasta Espanjan kanssa. Myös Douro saa alkunsa Espanjasta ja virtaa Portugalin halki Porton kaupungin kautta Atlanttiin. Eteläosan tärkein joki on Guadiana, joka virtaa pohjoisesta etelään ja muodostaa osan Espanjan vastaisesta rajasta.[8]
Rua Augusta Lissabonissa.Serra da Estrelan vuoristoa.
Ilmastollisesti Portugalissa vaikuttaa atlanttinen meri-ilmasto, mannerilmasto ja välimerenilmasto. Atlanttinen ilmasto on laajimmalle levinnyt. Etelässä ilmasto on jonkin verran lämpimämpi ja kuivempi kuin pohjoisessa. Etelärannikon Farossa elokuun keskimääräinen ylin lämpötila on 28,8 °C ja sateisimman kuukauden joulukuun sademäärä 94 mm.[12] Pohjoisen Portossa elokuun ylin on 25 °C, ja siellä on seitsemän sateista kuukautta, jolloin sataa yli 100 mm.[13]
Sateisinta on Serra da Estrelan vuoristossa, missä vuotuinen sademäärä on toisinaan yli 2 500 mm. Vuotuinen sademäärä vaihtelee suuresti alueittain, mutta keskimäärin se on Manner-Portugalissa noin 920 mm. Madeiran ja Azorien ilmasto on niiden maantieteellisen sijainnin vuoksi kosteampi kuin muualla Portugalissa. Lunta saadaan joskus Pohjois-Portugalin vuoristoisilla alueilla.[14]
Laajat metsäpalot ovat vuosittainen ongelma. Niitä sattuu eniten keskellä kesää, mutta kuivina vuosina kausi voi alkaa tammikuusta ja jatkua jopa marraskuuhun.[15] Ilmastonmuutoksen takia ovat Atlantin talvimyrskyt voimistuneet ja ne aiheuttavat eroosiota Portugalin rannoilla.[16]
Kasvillisuus ja eläimistö
Portugalin kasvillisuus on sekoitus atlanttisia, eurooppalaisia ja Välimeren alueen lajistoa. Lisäksi afrikkalaisia lajeja on joitakin. Mondegojoen pohjoispuolella eurooppalaiset lajit ovat vallitsevia, kun sen eteläpuolella välimerelliset lajit ovat enemmistönä.[17]
Vuonna 2010 metsien osuus Portugalin pinta-alasta oli 35,4 prosenttia. Pensaikkojen ja ruohikkojen osuus oli 32 prosenttia ja maanviljelysmaan 24 prosenttia.[18]Kesävihantaa sekametsää on erityisesti Portugalin pohjoisosissa. Maan metsien valtalajit ovat eukalyptukset, korkkitammi ja rannikkomänty, jotka ovat syrjäyttäneet monin paikoin alkuperäiset tammimetsät.[19] Eukalyptukset ovat valtalaji 26 prosentissa metsistä. Sekä korkkitammi- että rannikomäntyvaltaisten metsien osuus on 23 prosenttia.[20] Eukalyptusplantaaseihin on istutettu erityisesti kuume-eukalyptustapaperimassan tuottamista varten.[21]
Portugalin eteläosissa Alentejossa on edelleen laajaa matorral-pensaskasvillisuutta, jossa valtalajeina ovat kistukset tai maatiloilla korkkitammet. Algarven maastoa hallitsevat viinitarhat ja toisaalta Välimeren alueen tyypilliset viljelypuut, kuten oliivi, aitoviikuna, manteli ja johanneksenleipäpuu. Ihminen on muuttanut Madeiran ja Azorien kasvillisuuden eurooppalaisemmaksi. Madeiralla on kuitenkin edelleen myös alkuperäistä laurisilvametsää.[19]
Portugalin eläimistössä on sekoittunut eurooppalaista ja pohjoisafrikkalaista lajistoa.[19]Susia on varsinkin Serra da Estrelassa syrjäisimmillä seuduilla.[22] Maa sijaitsee useiden Keski- ja Länsi-Euroopanlintulajien muuttoreitin varrella.[23]
Nykyisen Portugalin alueella on ollut asutusta paleoliittiselta kaudelta lähtien.[25] Ensimmäisellä vuosituhannella eaa. Iberian niemimaalle saapui Keski-Euroopasta kelttejä, jotka asettuivat Pohjois- ja Länsi-Portugalin alueille noin 700 eaa.[26] Kelttiläisten ja kelttiläistyneiden heimojen ohella nykyisen Portugalin alueella asui ennen alueen roomalaisvalloitusta kelttejä edeltäneitä indoeurooppalaisia kieliä puhuneita kansoja, kuten lusitaanit.[27]
Lusitanian kartta.
Vuonna 238 eaa. Iberian niemimaalle saapui karthagolaisia. He poistuivat alueelta puunilaissotien aikana. Vuonna 219 eaa. alueelle saapui roomalaisia, jotka aloittivat valloituksen Portugalin eteläosista. Keski-Portugalin lusitaanit vastaustivat roomalaisvaltaa vuosikymmenten ajan. Vastarintaa tehneistä kuuluisin oli Viriatus, joka joutui lopulta salamurhan uhriksi vuonna 139 eaa. Viriatuksen kuoleman jälkeen roomalaiset pystyivät nopeasti valtaamaan Keski-Portugalin ja siten koko Iberian niemimaan.[28]Rooman valtakunnan provinssina Portugali tunnettiin nimellä Lusitania. 400-luvulla alueelle saapui useita germaanisia heimoja.[29] Heidän perustamansa visigoottien valtakunta säilyi vuoteen 711, jolloin Afrikasta tulleet arabit ja berberit kukistivat sen.[30] Arabit vaikuttivat viidensadan vuoden aikana Portugalin kulttuuriin ja kieleen, johon on jäänyt useita arabialaisperäisiä lainasanoja. Afonso I löi mauritOuriquen taistelussa vuonna 1139. Lopullisesti maurit karkotettiin reconquistassa 1200-luvulla.[31]
Kreivi Vímara Peres hallitsi vuonna 868 Minho- ja Douro-jokien välistä Portucalen kreivikuntaa, jonka keskus oli Portucalen kaupunki (nykyinen Porto), joka antoi myöhemmin nimen koko maalle. Vuotta 868 pidetäänkin joskus Portugalin historian alkuvuotena.[31]Galician ja Portugalin kuningaskunta saavutti vuonna 1065 ensimmäisen de jure -itsenäisyytensä García II:n johdolla. Kastilian Alfonso VI:n valtakaudella maa kuitenkin liittyi vuonna 1072 takaisin Kastiliaan ja Leónin kuningaskuntaan. 1090-luvulla burgundilainen ritari Henrik nousi Portugalin kreiviksi. Hän onnistui yhdistämään Portucalen ja Coimbran kreivikunnat.[32]
Kuningaskunta
Afonso Henriquesin aikainen Portugalin ensimmäinen lippu.
Perinteisesti Portugalin katsotaan syntyneen 24. kesäkuuta 1128, jolloin kreivi Henrikin poika Alfonso I eli Afonso Henriques voitti São Mameden taistelun. Alfonso julistautui Portugalin kuningaskunnan ruhtinaaksi ja 1139 ensimmäiseksi Portugalin kuninkaaksi.[33] 5. lokakuuta 1143 Zamoran kokouksessa Pyhän istuimen edustajat viimein tunnustivat Portugalin itsenäiseksi. Alfonso jatkoi valloituksia islaminuskoisilta maureilta etelässä Temppeliherrain ritarikunnan tuella. Portugalin reconquista oli ohi 1249 Algarven valloituksen jälkeen, ja raja muiden kuningaskuntien kanssa pysyi tästä lähtien lähes muuttumattomana. Vuonna 1249 Alfonso III otti ensimmäisenä monarkkina tittelikseen ”Portugalin ja Algarven kuninkaan”.[34]Lissabonista tuli Portugalin pääkaupunki vuonna 1255.[35]
Kuningas Fernando I kuoli 1383 jättämättä miespuolista perillistä. Hänen tyttärensä Beatriz meni samana vuonna naimisiin Kastilian Juhana I:n kanssa, mikä tarkoitti, että Portugali siirtyisi Kastilian vallan alle. Tätä seurasi kahden vuoden mittainen anarkia, jolloin maassa ei ollut varsinaista kuningasta.[36] 6. huhtikuuta 1384 portugalilaiset kävivät kastilialaisia vastaan Atoleirosin taistelun, mutta Portugali ei saanut Kastiliasta ratkaisevaa voittoa. Lopullisesti portugalilaiset voittivat kastilialaiset Aljubarrotan taistelussa14. elokuuta1385, jolloin Portugali pääsi Kastilian holhouksesta ja valtaistuimelle nousi Portugalin Juhana I.[37]
Tietämys kasvoi Henrik Purjehtijan tutkimusmatkoihin kohdistuneen kiinnostuksen ja merenkulun teknisten edistysaskeleiden ansiosta. Tutkimusmatkoja rahoitettiin Temppeliherrain varoilla heidän haettuaan vainojen vuoksi turvaa Portugalista.[39]. Löytöretket kohdistuivat pääasiassa Intiaan ja Afrikan länsirannikolle.
Vuonna 1578 nuori kuningas Sebastian I kuoli Ksar el-Kebirin taistelussa jättämättä perillisiä. Koska Espanjan Filip II oli portugalilaisen prinsessan poika, hänestä tuli Portugalinkin hallitsija nimellä Filip I 1580.[45] Portugali säilytti aluksi omat lakinsa, rahansa ja hallituksensa. Kolmas espanjalainen kuningas, Filip III eli Espanjan Filip IV, yritti tehdä Portugalista Espanjan maakunnan. Tämän vuoksi Portugalin kuningassuvun jäsen Bragançan herttua julistettiin Portugalin kuninkaaksi 1. joulukuuta 1640 nimellä Juhana IV, ja Espanjaa vastaan käytiin perimyssota. Sen seurauksena Espanjan kuningas menetti Portugalin kuninkaan aseman ja Juhana IV nousi Portugalin uudeksi kuninkaaksi. Portugali menetti siirtomaitaan, kun britit veivät Intian ja Hollanti Indonesian. Vain siirtolaisten raivokas puolustus piti Brasilian Portugalilla hollantilaisten hyökkäyksistä huolimatta.[46]
Lissabonissa tapahtui 1. marraskuuta 1755 maanjäristys, jonka magnitudiksi on nykyään arvioitu 8,5–9,0.[47] Maanjäristyksessä, sitä seuranneissa tsunameissa ja tulipaloissa kuoli arviolta 60 000–100 000 ihmistä ja tuhoutui 85 prosenttia Lissabonin rakennuksista,[48] minkä vuoksi kaupunki jouduttiin rakentamaan miltei kokonaan uudelleen. Maanjäristys oli niin voimakas, että sen vaikutukset tuntuivat Marokossa asti. Lissabonissa oli jo aiemmin tapahtunut useita pienempiä maanjäristyksiä, joista varhaisin tunnettu sattui vuonna 1009. Tuhansia kuolonuhreja vaati 26. tammikuuta 1531 sattunut järistys.[49]
Vuonna 1801 Portugali menetti Olivençan Espanjalle lyhyessä appelsiinisodassa (Guerra das Laranjas), jota pidetään Napoleonin sotiin kuuluneen Iberian sodan esinäytöksenä.[50] Vuonna 1807 maa kieltäytyi liittymästä Englannin mannermaasulkemukseen. Seurauksena oli, että Ranska miehitti Portugalin Jean-Andoche Junotin johdolla 1. joulukuuta 1807. Portugalin kuningasperhe joutui pakenemaan ranskalaisjoukkoja Brasilian Rio de Janeiroon. Brittien väliintulo Iberian niemimaalla käydyssä sodassa palautti Portugalin itsenäisyyden, ja Ranskan miehitys päättyi vuonna 1812. Kuningas palasi Lissaboniin vasta 1821. Hän jätti poikansa Pedron Brasiliaan varakuninkaan tittelin kera.[51] Vuonna 1822 Brasilia julistautui itsenäiseksi keisari Pedro I:n alaisuudessa. Portugalin Juhana VI:n kuoltua 1826 hänen vanhin poikansa Pedro sai myös Portugalin kruunun nimellä Pedro IV. Koska portugalilaiset ja brasilialaiset eivät halunneet solmia personaaliunionia, Pedro joutui luopumaan Portugalin-kruunustaan tyttärensä Maria da Glórian hyväksi.[52]
Vuonna 1910 tapahtuneessa vallankumouksessa syrjäytettiin monarkia ja perustettiin ensimmäinen tasavalta. Väliaikaisen hallituksen presidentiksi nousi Teófilo Braga. Vuonna 1911 ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Manuel de Arriaga. Portugali oli ensimmäisessä maailmansodassa aluksi puolueeton. 23. helmikuuta 1916 maa poisti brittien pyynnöstä portugalilaisiin satamiin ankkuroidut saksalaiset alukset. 9. maaliskuuta Saksa julisti sodan Portugalia vastaan.[54] Pääministeri Costa pelkäsi että saksalaisten voitto johtaisi Portugalin siirtomaiden Angolan ja Mosambikin menetyksiin, ja lähetti 40 000 miestä rintamalle liittoutuneiden puolelle. Miehet oli varustettu ja koulutettu huonosti ja tappiot olivat suuret. Joulukuussa 1917 vallankaappauksessa maan johtoon nousseen presidentti Sidónio Paisin murha vuonna 1918 ajoi maan lyhyeen sisällissotaan.[55]Paiva Couceiron johtamat joukot vaativat Pohjois-Portugalissa monarkian palautusta, ja 23. tammikuuta 1919 Lissabonissa kapinoitiin tasavaltaa vastaan. Ensimmäisen tasavallan aikaa leimasi kaaos.lähde?
Kansallismielisten sotilasvallankaappaus aloitti 1926 toisen tasavallan ja pääministeri António de Oliveira Salazarin johtaman lähes 50 vuotta jatkuneen yksinvallan. Hallitusjärjestelmää kutsuttiin nimellä Estado Novo (”uusi valtio”). Salazarin aika oli taloudellisesti vakaata, mutta talouskasvu oli hidasta. Estado Novo oli arvoiltaan katolinen ja nationalistinen, ja muistutti muiden Euroopan maiden fasismia.[56] Estado Novon aikana ainoa sallittu puolue oli kansallinen liitto (União Nacional), jota piti pystyssä salainen poliisi Polícia Internacional e de Defesa do Estado. Espanjan sisällissodan aikana António de Oliveira Salazar tuki Francisco Francoa ja lähetti joukkoja taistelemaan Espanjan tasavaltaa vastaan kansallisten puolella.[57]
Koko toisen maailmansodan ajan Portugali oli puolueeton. Joulukuussa 1942 Japani miehitti Portugalille kuuluneen Itä-Timorin, mutta pääministeri António de Oliveira Salazar kieltäytyi julistamasta maalle sotaa. Hän antoi kuitenkin liittoutuneille luvan käyttää Azoreja sotilastukikohtanaan.[58] Kun puolustusliitto Nato perustettiin 1949, maa oli yksi sen perustajajäsenistä.[59]
António de Oliveira Salazar joutui luopumaan pääministerin tehtävästä terveydellisistä syistä vuonna 1968 ja hänen diktatorinen aikakautensa Portugalin pääministerinä oli kestänyt yhtäjaksoisesti yli 36 vuotta vuodesta 1932 vuoteen 1968. Salazarin seuraajaksi nimitettiin Marcello Caetano.[60] Hallinto oli edelleen autoritaarista ja oikeistolaista, sotilasjuntan aikaa. Siirtomaavalta alkoi kuitenkin rapistua: Intia otti haltuunsa Portugalin Intian 1961. Myös Angolassa, Mosambikissa ja Portugalin Guineassa syntyi itsenäisyysliikkeitä, mutta Portugali oli haluton antamaan siirtomailleen itsenäisyyttä. Portugali kävi tuloksettomia siirtomaasotia sissejä vastaan, ja tyytymättömyys sotiin johti vuoden 1974 Neilikkavallankumoukseen.[61][59]
Verettömän neilikkavallankumouksen jälkeen julistettiin kolmas tasavalta syntyneeksi ja aloitettiin laajat demokratiauudistukset. Afrikan siirtomaille myönnettiin itsenäisyys 1975. Joulukuussa 1975 Indonesia otti itselleen Portugalille kuuluneen Itä-Timorin, joka oli yrittänyt itsenäistyä.[62] Uusi Portugalin perustuslaki otettiin käyttöön vuonna 1976. Demokraattiset parlamenttivaalit pidettiin ensi kertaa 1975 ja presidentinvaalit 1976.lähde?
Vaikutusvaltaisimipia ja näkyvimpiä poliitikkoja Portugalissa vuoden 1974 Neilikkavallankumouksen jälkeen oli Portugalin sosialistista puoluetta pitkään sen pääsihteerinä johtanut Mario Soares, joka toimi ensimmäisenä demokraattisesti valittuna pääministerinä vuosina 1976–1978 ja uudelleen 80-luvun alussa sekä Portugalin presidenttinä 10 vuotta vuosina 1986–1996. Vuonna 2017 kuollutta Soaresia kutsuttiin Portugalin demokratian isäksi.[63]
Maatalousvaltainen Portugali oli pitkään Länsi-Euroopan köyhin valtio, ja monet portugalilaiset lähtivät 1960–1970-luvulla siirtotyöläisiksi muihin Länsi-Euroopan maihin. Niinpä Pariisia kutsutaan Portugalin toiseksi suurimmaksi kaupungiksi sen suuren portugalilaisyhteisön vuoksi.[64] Vuonna 1986 Portugali liittyi EEC:hen, joka oli Euroopan unionia edeltänyt talousyhteisö. Vuonna 1996 Portugali oli yksi Portugalinkielisten maiden yhteisön perustajajäsenistä. Macao siirrettiin Kiinalle 1999. Tämä lasketaan usein portugalilaisen imperiumin lopuksi. Portugali oli yksi maista, joissa alettiin käyttää vuonna 2002 euroa. Sitä aiemmin valuuttana oli ollut escudo.[59]
Vuonna 2008 alkanut taantuma iski voimakkaasti Portugaliin ja maasta tuli Kreikan ja Irlannin jälkeen kolmas EU-maa, joka joutui hakemaan kansainvälistä apua.[59] Oppositio kaatoi 23. maaliskuuta 2011 pääministeri José Sócratesin säästöpaketin, jolla pelastuspaketti oltaisiin voitu välttää, ja Portugali joutui turvautumaan muiden EU-maiden ja IMF:n tukeen.[65]
Vuosina 2011–2015 maalla oli keskustaoikeistolainen enemmistöhallitus, pääministerinä Pedro Passos Coelho. Loppuvuonna 2015 pääministeriksi tuli sosialistisen puolueen johtaja António Costa. Hän sai niukan enemmistön muodostamalleen vasemmistolaiselle hallitukselle.[66] Costa on jatkanut pääministerinä myös lokakuun 2019 vaalien jälkeen, joissa sosialistit saivat vaalivoiton myönteisen talouskehityksen tukemana. Portugalin talous on kääntynyt kriisin jälkeen taas nousuun. Talouden kasvu oli vuonna 2017 3,5 prosenttia ja vuonna 2018 2,4 prosenttia. Työttömyys oli heinäkuussa 2019 6,4 prosenttia.[67]
Politiikka ja yhteiskunta
Poliittinen järjestelmä
Portugalin presidentin lippu.
Portugali on Euroopan unioniin kuuluva demokraattinentasavalta. Sen valtionpäämies on presidentti, joka parlamentin esityksestä nimittää pääministerin. Presidentillä on oikeus hajottaa hallitus ja parlamentti ja oikeus julistaa sota tai rauha. Hän on myös asevoimien ylipäällikkö. Presidentti valitaan viisivuotiskausille kansanvaalilla. Hän voi toimia virassaan enintään kaksi peräkkäistä kautta.[19]
Ensimmäinen Portugalin perustuslaki laadittiin vuonna 1822.[68] Nykyinen perustuslaki on vuodelta 1976, mutta siihen on myöhemmin tehty merkittäviä muutoksia.[19]
Parlamentti, tasavallan kokous (Assembleia da República), on yksikamarinen ja 230-jäseninen. Sen jäsenet valitaan suhteellisella vaalilla nelivuotiskausiksi. Ylintä toimeenpanovaltaa käyttää ministerineuvosto.[33]
Portugalin presidentiksi valittiin vuoden 2006 presidentinvaaleissa entinen pitkäaikainen (vuosina 1985–1995) pääministeri Anibal Cavaco Silva, joka oli ensimmäinen oikeistolainen presidentti vuoden 1974 neilikkavallankumouksen jälkeen. Hän sai ensimmäisellä kierroksella hieman yli puolet äänistä, joten toista kierrosta ei tarvittu. Cavaco Silvan edeltäjä, sosialisti Jorge Sampaio oli toiminut presidenttinä lain sallimat kaksi viisivuotiskautta vuosina 1996–2006.[71]
Vuonna 2011 Cavaco Silva valittiin toiselle viisivuotiskaudelle saatuaan vaalien ensimmäisellä kierroksella yli 52 prosenttia äänistä.[72]Cavaco Silvan toisen kauden jälkeen presidentiksi valittiin vuonna 2016 keskustaoikeistolainen Marcelo Rebelo de Sousa,[2] valittiin tammikuussa 2021 toiselle presidenttikaudelle.[73]
Portugalin presidentin virka on pääasiallisesti seremoniallinen, mutta hän voi valita pääministerin, hajottaa parlamentin ja määrätä uudet vaalit sekä estää lakeja veto-oikeudellaan.[2]
Vaalit ja puolueet
Portugalissa äänioikeusikäraja on 18 vuotta.[74] Äänestäjät valitsevat presidentin suoralla kansanvaalilla viisivuotiselle kaudelle.[75] Parlamenttivaalit järjestetään vähintään neljän vuoden välein.[19] Parlamenttivaaleissa jokainen piiri ja autonominen alue muodostavat oman vaalipiriinsä. Lisäksi Euroopassa asuvilla sekä muualla maailmassa asuvilla portugalilaisilla on omat vaalipiirinsä, joista valitaan kaksi edustajaa kummastakin.[76] Jokaisesta vaalipiiristä valitaan määrätty määrä kansanedustajia D’Hondtin menetelmällä.[77]
Lokakuun 2015 parlamenttivaaleissa Pedro Passos Coelhon johtama oikeistorintama menetti enemmistönsä ja pyrki vähemmistöhallitukseen, sillä myös sosialistipuolue koki vaalitappion.[78] Hallitus kuitenkin kaatui marraskuussa 2015, kun António Costan johtamat sosialistit liittoutuivat kommunistien ja vasemmistoradikaalien kanssa äänestyksessä talouskuria jatkavasta hallitusohjelmasta. Costa nimitettiin pääministeriksi 24. marraskuuta.[79][80]
Sosialistit saivat vaalivoiton lokakuun 2019 parlamenttivaaleissa, joissa puolue sai 106 paikkaa maan parlamenttiin, mutta koska ehdottomaan enemmistöön olisi tarvittu 116 paikkaa Costa aloitti hallitusneuvottelut odotetusti kommunistien ja vasemmiston kanssa. Tukipuolueet ovat samat kuin aikaisemmassa hallituksessa.[67]. Costa totesi, että ”portugalilaiset ovat tykästyneet hilavitkuttimeen”, jolla viitataan vuonna 2015 syntyneeseen samanlaiseen neuvottelutukokseen.[81]
Maaliskuussa 2024 maassa järjestettiin ennenaikaiset parlamenttivaalit, sillä pääministeri Costa erosi virastaan marraskuussa 2023 kansliapäällikköään koskeneen korruptioskandaalin vuoksi. Vaaleissa keskustaoikeistolaiset puolueet saivat hieman suuremman kannatuksen kuin vasemmistolaiset, mutta äärioikeistolaisen Chegan nelinkertaistettua paikkamääränsä keskustaoikeistolaistenkaan paikat eivät riitä enemmistöhallituksen muodostamiseen.[82]
Oikeuslaitos
Portugalilla on lainsäädäntä- ja toimeenpanovallasta erillinen oikeuslaitos, jonka korkein elin on korkein oikeus. Perustuslakituomioistuin puolestaan tarkkailee lakien perustuslaillisuutta. Siihen kuuluu 13 parlamentin nimittämää tuomaria.[19]
Homoseksuaalisuuden rangaistavuus poistettiin laista vuonna 1852, mutta se oli jälleen lailla kiellettyä vuosina 1912–1945.[83]Kuolemanrangaistus kiellettiin Portugalissa rauhan aikana vuonna 1867 ja kokonaan vuonna 1976. Viimeiset teloitukset murhasta pantiin toimeen 22. huhtikuuta 1846 Lagosissa, Faron piirissä.[84]
Puolustusvoimat
Portugalin asevoimat muodostuvat maavoimista, ilmavoimista ja merivoimista, joihin kuuluu myös merijalkaväki. Maassa ei ole yleistä asevelvollisuutta. Se on Naton perustajajäsen.[5] Portugali on osallistunut useisiin Naton ja YK:n rauhanturvaamisoperaatioihin.[85]
Piirit jaetaan edelleen kuntiin (concelho tai município) ja ne edelleen freguesioihin.[19] Kuntia on 308 ja freguesioita 3 091. Freguesioiden määrää vähennettiin yli tuhannella vuosien 2012–2013 uudistusten aikana.[86]
Vuonna 2013 ostovoimakorjattu bruttokansantuote henkeä kohden oli 22 900 Yhdysvaltain dollaria. Maa hyväksyttiin Euroopan talous- ja rahaliittoon vuonna 1998, ja se otti euron käyttöön yhtenä ensimmäisistä valtioista vuonna 2002.[5] Sitä ennen oli käytössä escudo, joka jakautui sataan centavoon.[87]
Talouskasvu kääntyi positiiviseksi 2010, mutta laski uudelleen 2011–2013 ja oli vuonna 2013 -1,8 prosenttia.[5] Portugali on yhä läntisen Euroopan köyhimpiä maita. Alueelliset erot ovat merkittäviä: esimerkiksi Alentejon alue Etelä-Portugalissa on huomattavasti köyhempi ja teollistumattomampi kuin maan suuret kaupungit, joiden elintaso on lähellä eurooppalaista keskitasoa.[88] Harmaan talouden on arvioitu olevan jopa 20–25 prosenttia virallisesta bruttokansantuotteesta.[89]
Kaivokset ja teollisuus työllistävät vajaan kolmanneksen (28,5 prosenttia, 2009) väestöstä ja tuovat 22,2 prosenttia (2013) bruttokansantuotteesta.[5] Työvoima on halpaa muihin Euroopan maihin verrattuna, mutta halpatuotanto, muun muassa perinteinen tekstiiliteollisuus, on silti siirtynyt vielä halvemman työvoiman maihin muun muassa Aasiaan. Maatalous työllistää kuudenneksen väestöstä, mutta sen tuottavuus on heikkoa. Tärkeimmät maatalouden vientituotteet ovat viini ja kalajalosteet. Portugali on merkittävä korkin tuottaja. Myös kahdeksan prosenttia väestöstä työllistävällä matkailulla on tärkeä osa maan taloudessa. Matkailun osuus bruttokansantuotteesta oli vuonna 2011 yli 11 prosenttia.[90]
Portugalissa kävi vuonna 2007 24 miljoonaa ulkomaista matkailijaa. Matkailu keskittyy paljon Algarven seudulle.[91]
Valtiotalouden alijäämä vuonna 2010 oli 9,2 prosenttia,[5] mikä ylittää huomattavasti EU:n asettaman kolmen prosentin rajan. Keväällä 2011 hallitus sopi Euroopan komission, Euroopan keskuspankin ja IMF:n kanssa kolmevuotisesta 78 miljardin euron paketista, jonka mukaan Portugali sitoutuu yksityistämään valtionyhtiöitä ja uudistamaan työmarkkinoiden pelisääntöjä ja niitä koskevaa lainsäädäntöään.[33] Vuonna 2013 alijäämä oli 5,1 prosenttia.[5] Vuonna 2017 valtiontalouden alijäämä oli pienentynyt ja valtionvelka suhteessa bruttokansantuotteeseen oli 126 prosenttia[92].
Portugalin talous on kääntynyt kriisin jälkeen taas nousuun. Talouden kasvu oli 3,5 prosenttia vuonna 2017 ja 2,4 prosenttia Vuonna 2018. Työttömyysaste oli 6,4 prosenttia heinäkuussa 2019.[93]
Portugalin tärkeimpiä kauppakumppaneita ovat Espanja, Saksa, Iso-Britannia ja Ranska. Tärkeimpiä vientituotteita ovat maataloustuotteet (elintarvikkeet, viini, nahka), puunjalostuostuotteet ja korkki, öljy- ja kemianteollisuuden tuotteet sekä vaatteet ja jalkineet. Merkittävimmät luonnonvarat ovat korkki, rautamalmi, volframi ja muut mineraalit, marmori ja kala.[5]
Portugalin energiankulutus on noin 60-prosenttisesti tuontienergian varassa. Sen omat kivihiilikaivokset suljettiin 1994. Maa ostaa maakaasua Algeriasta vuonna 1996 valmistunutta kaasuputkea pitkin. Öljyä on etsitty Portugalin merialueilta pitkään, ja maalla on kaksi omaa jalostamoa, mutta ne ovat tuontiraaka-aineen varassa. Vuonna 2001 vesivoimalla tuotettiin 31 prosenttia Portugalin sähköntuotannosta. Maassa ei ole ydinvoimaloita.[94] 2000-luvulla Portugali on panostanut uusiutuvan energian käyttöön, etenkin tuuli- ja vesivoimaan, mutta jossain määrin myös aurinko- ja aaltoenergiaan.[95]
Portugalin mannermaalla oli vuoden 2016 tilastojen perusteella 14 313 kilometriä teitä. Pääteitä on 2 338 kilometriä, niitä tukevia teitä 7 105 kilometriä ja paikallisteitä 4 791 kilometriä.[96]Rautateitä 2 546 kilometriä. Siitä yli 60 prosenttia on sähköistetty ja lähes 96 prosenttia on leveäraiteista rautatietä.[96] Portugalin rautatieinfrastruktuuria hoitaa vuonna 1997 perustettu Rede Ferroviária Nacional.[19]Lissabonin metroa on 1990- ja 2000-luvuilla laajennettu kaupungin rajojen ulkopuolelle. Porton metro puolestaan on osittain maan alla kulkeva pikaraitiotiejärjestelmä.[19]
Portugalin manneralueella oli vuonna 2016 neljä lentoasemaa. Yhteensä maassa oli 15 lentoasemaa, sillä Azoreilla ja Madeiralla jokaisella saarella on oma lentoasemansa.[97] Lissabonin Portelan lentoasema selvästi suurin lentoasemista, sillä sitä kautta kulki 49,6 prosenttia lentomatkustajista ja 47,0 prosenttia lentokoneiden laskuista ja nousuista. Seuraavaksi suurimmat lentoasemat olivat Porton ja Faron lentoasemat.[98]
Manner-Portugalin merisatamissa on hyvin vähäistä henkilöliikenettä, joten Azorien ja Madeiran satamat vastasivat käytännössä kaikesta henkilöliikenteestä. Jokiliikenteessä kulki 19,4 miljoonaa matkustajaa, joista 82,9 prosenttia Tajojoella.[99] Meriliikenteen tavaraliikenteen määrä on kasvussa, ja Sinesin satama oli tärkein satama, sillä sitä kautta kulki 52,6 prosenttia meriliikenteen tavaramäärästä.[100]
Portugalin väkiluvun kehitys YK:n arvioiden mukaan vuosina 1960–2017.
Vuonna 2016 Portugalin väkiluvun arvioitiin olevan 10 309 573.[3] Suurin osa Portugalin asukkaista on etnisesti portugalilaisia. Vuoden 2016 lopussa maassa asui 392 969 ulkomaalaista eli noin 3,8 prosenttia väestöstä.[104] Portugalissa asuu ulkomaalaisia erityisesti maan entisistä siirtomaista.[19]Brasilialaiset ovatkin suurin ulkomaalaisryhmä (79 569 asukasta) ja kapverdeläiset toiseksi suurin (36 193 asukasta).[104] Portugalissa asuu pysyvästi arviolta 500–700 suomalaista ja talvikausina suomalaisten määrä lisääntyy huomattavasti.[105]
Portugalin väestö ikääntyy, koska hedelmällisyysluku laskee ja ihmiset elävät pidempään. Vuonna 2016 syntyi 87 126 lasta eli 8,4 syntymää tuhatta asukasta kohti (1,9 prosentin kasvu edelliseen vuoteen verrattuna). Vaikka kokonaishedelmällisyysluku kasvoikin hieman, se on edelleen selvästi liian pieni, jotta väestö kasvaisi luonnollisesti.[101]
Ensimmäinen virallinen väestönlaskenta tehtiin vuonna 1864, jolloin väkiluvuksi saatiin noin 4,3 miljoonaa. Sen jälkeen väestö kasvoi alle yhden prosentin vuositahtia käyden tämän yläpuolella ainoastaan 1930- ja 1940-luvulla.[106] Väestö väheni 1960-luvulla, kun monet muuttivat pois maasta työn perässä tai välttyäkseen siirtomaissa käytyjen sotien takia asepalveluksesta.[19]
Vuonna 1974 väkiluku osoitti ensimmäistä kertaa kasvun merkkejä ja vuonna 1981 maan väkiluvuksi arvioitiin 9,8 miljoonaa eli 1,2 miljoonaa enemmän kuin kymmenen vuotta aikaisemmin. Pääosa väestönkasvusta johtui arviolta 500 000–800 000 Afrikan siirtomaista saapuneen pakolaisen asuttamisesta. 1980-luvun alussa väestö kasvoi arviolta 0,8 prosentin vuositahtia ja kääntyi sitten laskuun.[106] Väkiluku oli huipussaan vuonna 2009, minkä jälkeen väestö on vähentynyt, ja vuonna 2016 väestönkasvu oli −0,31 prosenttia.[4]
Kristinusko on ollut keskeisessä asemassa Portugalin historiassa ja sillä on edelleen suuri merkitys.[108] Vuoden 2011 väestölaskennan mukaan Portugalin suurin uskonnollinen yhteisö on katolinen kirkko, johon kuuluu 81,0 % portugalilaisista.[109] Katolilaisten määrä on kuitenkin tasaisesti vähenemässä.[108] Muita kristittyjä on noin 3,3 % ja muita uskontoja 0,6 % väestöstä. Uskontokuntiin kuulumattomia on 6,8 % ja kantansa ilmoittamattomia 8,3 % väestöstä.[109]
Terveys
Portugalin terveydenhoitojärjestelmää uusittiin vuonna 2002, jotta kustannuksia saataisiin pienemmäksi ja tehokkuutta paremmaksi. Sitä syytettiin ennen pitkää lääkäripulasta ja tehottomuudesta. Portugalissa on sekä julkisia että yksityisiä sairaaloita. Santa Casa da Misericórdian hyväntekeväisyyssairaalat ovat tärkeitä erityisesti vanhuksille.[19]
Portugalilaisten odotettavissa oleva elinikä on kasvanut muutamilla vuosilla 2000-luvun aikana. Miesten odotettavissa oleva elinikä on vuosina 2000–2016 kasvanut 73,1 vuodesta 77,6 vuoteen ja naisilla 79,8 vuodesta 83,4 vuoteen.[110]
Portugalissa on oppivelvollisuus 6–18-vuotiaille. 12 vuotta kestävä pakollinen koulu on kaksi vuotta pidempi kuin OECD-maiden keskiarvo.[111] Portugalin hallitus alkoi 1980-luvun loppupuolella panostaa koulunkäyntiin aiempaa enemmän, kun tutkimuksissa havaittiin, että viidennes yli 15-vuotiaista ei osannut lukea.[19]Lukutaitoisten osuus on tuon jälkeen kasvanut selvästi, sillä Unescon mukaan vuonna 2011 yli 15-vuotiaista 94,5 % osasi lukea.[112]
Portugalin ensimmäinen yliopisto oli Coimbran yliopisto, joka perustettiin Lissabonissa 1290 ja siirrettiin Coimbraan 1537. Vuonna 1559 perustettiin Évoran ja vuonna 1911 Lissabonin yliopisto.[19] Opiskelijamäärältään suurin yliopisto on Porton yliopisto, jossa on 29 000 opiskelijaa.[113]Shanghain Jiao Tong -yliopiston vuosittain tekemässä arviossa vuonna 2013 Lissabonin yliopisto oli sijoilla 301–400 ja Lissabonin teknillinen yliopisto sijoilla 401–500.[114]
Portugalilainen kulttuuri juontaa juurensa antiikin Rooman kulttuuriin, mutta siihen ovat jättäneet jälkensä myös monet nykyisen Portugalin alueella asuneet kansat.
Portugalin kirjallisuudelle on ollut tunnusomaista monipuolinen runous.[116] Maan kansalliskirjailijakin on runoilija Luís de Camões, joka kirjoitti 1500-luvulla teoksen Os Lusíadas, joka on maan kansalliseepos.[117][118]Runous oli pitkään Portugalissa yleisempää kuin proosa.
Yleisin portugalilaisen kansanmusiikin tyylilaji on fado (suom. ”kohtalo”), josta on kehittynyt kaksi päätyylisuuntausta: Lissabonin ja Coimbran fado. Tunnetuin fadomuusikko on Amália Rodrigues.[121] Hänen kuoltuaan 1999 maassa pidettiin kolmen päivän suruaika. Nuoremmista fadistoista 2000-luvulla ovat saaneet suosiota Mariza, Katia Guerreiro ja Cristina Branco.[19] Fadon sanat ja sävel ovat yleensä melankolisia, ja sitä säestetään kitaroilla. Sen alkuperää ei tunneta, mutta sen juurien on arveltu olevan muun muassa trubaduurien lauluissa[122] tai maurien musiikissa.[123]
Poliittinen musiikki oli suosittua Portugalin diktatuurin aikana. Tunnetuin genren muusikoista oli Zeca Afonso. Populaarimusiikki monipuolistui vallankumouksen jälkeen 1970-luvulla, ja vuosikymmenen lopulla portugalilainen rockmusiikki oli maassa hyvin suosittua.[124] Suosituimpia esiintyjiä ovat popyhtye Madredeus, laulaja Dulce Pontes ja kitaristi Carlos Paredes.[19]
Arkkitehtuuri
Vuosina 1732–1750 rakennettu Torre dos ClérigosPortossa.
Esimerkki vanhasta arkkitehtuurista on Citânia de Briteiros -linnake Guimarãesissa. Talot olivat pyöreitä, ja ne rakennettiin usein graniitista. Tärkeiden rakennusten ympärille rakennettiin suojamuuri.
Roomalaisten saavuttua alueelle 200-luvulla eaa. arkkitehtuuri alkoi kehittyä merkittävästi ja siihen tuli vaikutteita muiden Välimeren maiden kulttuureista. Roomalaiset rakensivat Portugaliin akvedukteja, siltoja, teitä, teattereita, temppeleitä, areenoja ja muita julkisia rakennelmia. Roomalaisten ajalta ovat peräisin muun muassa Belmonten kunnan alueella sijaitsevat Centum Cellas -rauniot, joiden alkuperäisestä käyttötarkoituksesta ei ole täyttä varmuutta. Maurit rakensivat Portugaliin linnoja, temppeleitä ja kalkittuja taloja. 1500-luvun ensimmäisten vuosikymmenten johtavaa portugalilaista arkkitehtuurityyliä kutsutaan kuningas Emanuel I:n mukaan manuelismiksi eli emanuelintyyliksi (estilo manuelino). Siinä oli perinteisten ainesten lisäksi vaikutteita niiden maiden kulttuureista, joita löytöretkeilijät, kuten Vasco da Gama ja Pedro Álvares Cabral, siihen aikaan tutkivat. Säilyneitä manuelismia edustavia rakennuksia ovat esimerkiksi Mosteiro dos Jerónimos Lissabonin Belémissä ja Kristuksen luostari Tomarissa.[125]
Lissabonin maanjäristys 1755 ja sitä seuranneet hyökyaallot eli tsunamit sekä tulipalot tuhosivat monia arkkitehtonisesti merkittäviä rakennuksia. Portugalin Joosef I:n ja hänen pääministerinsä Sebastião de Melon palkkaamat arkkitehdit ja insinöörit rakensivat niitä osittain uudelleen.lähde?
Kuvanveisto kukoisti Portugalissa jo 1100–1300-luvuilla kuuluisten henkilöiden hautamuistomerkeissä.[127] Varhaisimpia merkittäviä taidemaalareita oli 1400-luvulla vaikuttanut Nuno Gonçalves.[19] Saman vuosisadan aikana Portugalin palatseihin ja luostareiden tilattiin flaamilaisten taiteilijoiden töitä, mikä vaikutti myös portugalilaiseen kuvataiteeseen.[128] Flaamilainen taite jätti jälkensä erityisesti uskonnolliseen taiteeseen, jonka huomattavimpia edustajia oli Josefa de Óbidos.[19]
Portugalin koristetaide on tunnettu erityisesti azulejo-tyylisistä lasistetuista seinälaatoista, joita on erityisesti monissa 1500- ja 1600-lukujen rakennuksissa.[19]
Teatteri ja elokuva
Elokuvia alettiin näyttää Portossa 1896. Maassa järjestetään toistakymmentä elokuvafestivaalia, kuten Fantasporto Portossa, IndieLisboa Lissabonissa sekä Caminhos do Cinema PortuguêsCoimbrassa.[130] Portugalilainen elokuva ei ole kovin tunnettua maailmalla, ja ainoa kansainvälisesti tunnettu elokuvaohjaaja on Manoel de Oliveira.[131] Näyttelijä Joaquim de Almeida on tehnyt kansainvälistä uraa Hollywoodissa asti.[19] Portugalilaista elokuvataidetta pyrkii kehittämään ja vaalimaan maan hallituksen vuonna 1975 perustama ICAM-järjestö (Instituto de Cinema, Audiovisual de Multimédia, ”Elokuvan, audiovisuaalisten välineiden ja multimedian laitos”), jonka seuraaja on ICA (sana multimedia pudotettiin nimestä vuonna 2007).[132]
Portugalilaiset ruokalajit vaihtelevat alueittain. Kalaa, kuten sardiinia ja bacalhauta eli turskaa käytetään yleisesti. Arabien ja maurien ruokakulttuureista on jäänyt joitakin vaikutteita myös portugalilaiseen ruokaan, varsinkin maan eteläosissa. Chiliä ja valkosipulia käytetään laajasti. Tavallisimpia kasviksia ovat tomaatit, kaali ja sipuli.lähde?
Juusto ei kuulu tyypillisiin portugalilaisiin ruokalajeihin, vaan sitä syödään usein ennen ateriaa tai sen jälkeen. Portugalilaisia juustoja ovat esimerkiksi vuohenmaidosta tehty Castelo Branco ja tuorejuusto Saloio.[134]
Portugali tunnetaan ulkomailla portviineistä ja madeiraviineistä. Maassa tuotetaan myös roséviini Mateusta. Suomessa vähemmän tunnettu viinityyppi on Portugalin pohjoisosassa valmistettava vihreä viini (vinho verde). Portugalissa olutta ja viiniä saavat lain mukaan nauttia kuusitoista vuotta täyttäneet.[135]
Maan suuria ravintolaketjuja on Burger Ranch, jolla on 22 ravintolaa eri puolilla Portugalia. Portugalin ensimmäinen McDonald’s-ketjun ravintola avattiin 1991.[136] Maailmalla portugalilaiseen ruokaan erikoistuneita ravintolaketjuja ovat esimerkiksi Australiassa perustettu Oporto ja Etelä-Afrikassa perustettu Nando’s.[137]
Portugalissa on 13 maailmanperintökohdetta, joista 12 on kulttuurikohteita ja yksi luonnonkohde. Kohteista 10 sijaitsee Manner-Portugalissa, kaksi Azoreilla ja yksi Madeiralla. Luettelo Portugalin maailmanperintökohteista:[138]
Portugalin laajalevikkisin sanomalehti on Jornal de Notícias, jonka levikki vuonna 2008 oli 120 737. Toiseksi suurin on Correio da Manhã, jonka levikki samana vuonna oli 110 552.[139]
Portugalin Internet-verkkotunnus on .pt. Internetin käyttäjien määrä on 2000-luvulla ollut voimakkaassa kasvussa, osuus on yli EU:n keskiarvon ja vaihtelee eri tutkimuksissa 48%:sta 78 prosenttiin.[140]
Portugalin tärkein puhelinoperaattori on Portugal Telecom (PT), joka vuoteen 1994 oli maassa myös ainoa puhelinoperaattori. Muita operaattoreita ovat Vodafone ja Optimus. Matkapuhelintiheys on Portugalissa maailman suurimpia, ja lankapuhelinliittymät ovat matkapuhelinliittymiä harvinaisempia.[90]
Portugalin kansallinen televisio- ja radiopalvelujen tarjoaja on 1955 perustettu Rádio e Televisão de Portugal (Portugalin radio ja televisio). Maan suurin kaapelitelevisioyhtiö on Portugal Telecomin TV Cabo. Kaapeliverkon kautta televisiota katsottiin kesäkuussa 2004 73,6 prosentissa talouksista. Suurimpia televisiokanavia ovat muiden muassa RTP 1, RTP 2, SIC ja TVI, joiden osuus katsojamääristä oli vuonna 2000 yhteensä 92,9 prosenttia.[141]
Juhlapäivät
Jokaisella kunnalla on omat juhlapäivänsä. Antonius Padovalaisen, Johannes Kastajan ja Pyhän Pietarin kunniaksi vietettävät kesäkuun juhlat ovat suosittuja. Antonius Padovalaisen juhla vietetään 13. kesäkuuta lähinnä Lissabonissa, Johannes Kastajan 24. kesäkuuta erityisesti Portossa ja Bragassa sekä Pyhän Pietarin 28.–29. kesäkuuta etenkin Póvoa de Varzimissa ja Barcelosissa.
Myös pyöräilyä arvostetaan Portugalissa: vuosina 2012 ja 2013 Portugalin vuoden urheilijaksi valittiin maantiepyöräilyn maailmanmestari Rui Costa ennen jalkapallotähti Cristiano Ronaldoa.[147]
Perinteinen portugalilainen kamppailulaji on kepeillä pelattava jogo do pau, joka kehittyi maan pohjoisilla alueilla. Maaseudulla kehitettyä lajia muunneltiin kaupungistumisen myötä. Sen säilymistä edistää jogo de pau -liitto (Federação Portuguesa de Jogo do Pau).[151]
Härkätaistelu on suosittua Portugalissa, mutta se eroaa Espanjassa järjestetystä muodosta. Portugalilaisessa härkätaistelussa härkää ei pyritä tappamaan, ja yleensä 1700-luvun asuun pukeutunut taistelija ratsastaa.[19]
↑A. R. Disney: A History of Portugal and the Portuguese Empire - Volume 1: Portugal, s. 14. Cambridge University Press, 2009. ISBN 978-0-511-65027-7(englanniksi)
↑Daniel R. Headrick: Power over peoples: technology, environments, and Western imperialism, 1400 to the present, s. 25. Princeton University Press, 2010. ISBN 9780691139333
↑Empire in AsiaPortugal: A Country Study. Library of Congress, 1993.
↑Dynastic CrisisPortugal: A Country Study. Library of Congress, 1993.
↑Iberian UnionPortugal: A Country Study. Library of Congress, 1993.
↑M.-A. Gutscher, M.A. Baptista, J.M. Miranda: The Gibraltar Arc seismogenic zone (part 2): Constraints on a shallow east dipping fault plane source for the 1755 Lisbon earthquake provided by tsunami modeling and seismic intensity. Tectonophysics, 30.10.2006, 426. vsk, nro 1-2, s. 153–166. doi:10.1016/j.tecto.2006.02.025Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
↑Guran, P.: Words (in Writers. com Vol. 8, No. 9) Darkecho Feature. Viitattu 30.3.2008. (englanniksi)
↑OECD: Making Decentralisation Work in Chile, s. 85. Paris: OECD Publishing, 2017. ISBN 978-92-64-27903-2Google-kirjat (viitattu 29.1.2018). (englanniksi)
↑Case Study Area II: Algarve and Alentejo in PortugalSecurity Diagrams: Improving a New Approach to Assessing the Risk of Extreme Climate Events on Society. Center for Environmental Systems Research (CESR, Kasselin yliopisto. (englanniksi)
↑Instituto Nacional de Estatística: CPLP em Números 2015. Lisboa: Instituto Nacional de Estatística. ISBN 978-989-25-0346-2Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 29.1.2018). (portugaliksi)
.JPG)
.png)
.jpg)
.jpg)
