Etiopian demokraattinen liittotasavalta eli Etiopia (aiemmin Abessinia; amharaksi: ኢትዮጵያ /ʔitjoppʼɨja/) on sisämaavaltioAfrikan sarvessa, päiväntasaajan lähellä. Etiopiassa elää lähes 120 miljoonaa ihmistä, mikä tekee siitä Afrikan toiseksi runsasväkisimmän valtion ja maailman runsasväkisimmän sisämaavaltion. Etiopian pinta-ala on 1 104 000 neliökilometriä ja pääkaupunki on Addis Abeba. Rajanaapureinaan Etiopialla on pohjoisessa Eritrea ja Djibouti, idässä Somalia, etelässä Kenia ja lännessä Sudan sekä Etelä-Sudan. Suurimmat väestöryhmät ovat oromot ja amharalaiset. Hieman yli 40 prosenttia väestöstä tunnustaa koptilaista kristinuskoa, runsas kolmasosa islamia, protestanttisiin kirkkoihin kuuluu runsaat 20 prosenttia väestöstä ja muutama prosentti harjoittaa alueen alkuperäisuskontoja tai muita uskontoja.[4]
Etiopiaa voidaan pitää ”ihmiskunnan kehtona”, sillä varhaisimmat (noin 200 000 vuotta sitten) nykyihmisen fossiilit ovat löytyneet Etiopiasta, Omojoen lähistöltä.[5] Maasta on löytynyt myös nykyihmisen edeltäjinä pidettyjen ihmisapinalajien fossiileja. Etiopia omaksui toisena maailmassa kristinuskon valtionuskonnoksi, heti Armenian jälkeen. Etiopia on afrikkalaisista valtioista poikkeuksellinen, sillä se säilytti itsenäisyytensä koko siirtomaa-ajan, lukuun ottamatta Italian miehitystä vuosina 1936–1941.lähde?
Maa sijaitsee Itä-Afrikan hautavajoamassa ja on Afrikan korkeinta ja vuoristoisinta aluetta. Etiopian syvin alue on Danakilin syvänkö, joka on 125 metriä merenpintaa alempana, ja korkein kohta Ras Dejenin vuori (4 533 m). Kulta, platina ja kupari ovat arvokkaimpia metalleja, joita Etiopiasta on löydetty. Sijaintinsa vuoksi Etiopia on maanjäristys- ja tulivuorenpurkausherkkää aluetta. Risiinin, durran ja kahvin arvellaan kehittyneen Etiopiassa, joista jälkimmäisellä on elintärkeä rooli maan maatalouspainotteisessa kansantaloudessa, joka on kokenut takaiskuja Eritrean sodan, kuivuuden ja kahvin halvan hinnan vuoksi. Eläimistön puolesta Etiopia on ollut hyvin runsas, mutta lajirikkaus ja kantojen koko on huvennut oleellisesti viime aikoina. Noin viisi prosenttia maan pinta-alasta on kansallispuistoa tai rauhoitettua aluetta. Simienin kansallispuisto kuuluu Unescon maailmanperintökohteiden joukkoon. Maailmanperintökohteita Etiopiassa on kahdeksan.[6]
Etiopia on varsin hyvin tunnettu vanhoista esi-ihmisten ja nykyihmisen fossiileistaan. Etiopiasta on löydetty esimerkiksi varhaisimmat ja parhaimmin säilyneet Australopithecus afarensis -ihmisapinan fossiilit.[7] Varhaisimmat nykyihmisen (Homo sapiens) fossiilit ovat löytyneet Etiopian Omojoen laaksosta. Niiden iäksi on todettu 195 000 vuotta. Nämä vanhimmat fossiilit on nimetty Omo I:ksi ja Omo II:ksi. Aiemmin vanhimpana nykyihmisen fossiilina pidetty Herto löydettiin niin ikään Etiopiasta.[5]
Noin 700–600-luvulla eaa. rakennettu Yehan kivitemppeli.
Jääkauden jälkeen noin 5000 eaa. etiopialaiset metsästäjä-keräilijät alkoivat perustaa yhteisöasutusta. On löydetty todisteita, että etiopialaiset siirtyivät metsästys- ja keräilykulttuurista maanviljelyyn ja karjanhoitoon ennen vuotta 2000 eaa. maan luoteisosassa.[8]
Aksumin kuningaskunta
Ensimmäinen voimakas etiopialainen kuningaskunta oli noin 1000 eaa. alkunsa saanut Aksum, joka kävi laajalti ulkomaankauppaa. Aksumilaisilla oli teknistä taitoa, jota he käyttivät patojen ja kaivojen rakentamiseen viljelymaiden kastelua varten. Valtakunta oli myös taiteellisesti ja taloudellisesti vauras ja se laskettiin aikansa kolmen merkittävän valtakunnan; Babylonin, Persian ja Rooman veroiseksi.[9] Aksumin valtakunta otti kristinuskon valtionuskonnoksi 300-luvulla, toisena maana koko maailmassa. Kristinuskon toi maahan syyrialainen apostoli Frumentius Tyroslainen, joka joutui kollegansa kanssa etiopialaisten vangeiksi noin vuonna 340. Etiopialaiset eivät omaksuneet uutta uskontoa suoraan, vaan sovelsivat bysanttilaista ortodoksilaisuutta Egyptin koptilaisuuden kautta omaan kulttuuriin.[10]
Zagwe-dynastia ja keskiaika
Vuosina 1137–1270 maata hallitsi Zagwe-dynastia. Kuuluisat Etiopian kalliokirkot rakennettiin Lalibelaan tämän dynastian aikana. Hallinto kaatui ilmeisesti erimielisyyksiin paikallisten pappien kanssa ja hallinnon sisäisiin ristiriitoihin. Yekuno Amlak nousi uudeksi hallitsijaksi ja palautti vanhan salomonilaisen monarkian. Uuden monarkian alla rahan painaminen lopetettiin, ja talous nojasi vaihtokauppaan.[11]
Aksumin kuningaskunnan hallitsijat väittivät olleensa kuningas Salomon ja Saban kuningattaren jälkeläisiä. Raamatun mukaan Saban kuningatar vieraili Salomon luona 900-luvulla eaa. Jerusalemissa.[12][13] Kuningatar kääntyi juutalaiseksi ja rakastui Salomoon. Etiopialaisen legendan mukaan kuningatar synnytti Etiopiaan palattuaan pojan nimeltä Menelik I, josta tuli maan kuningas.lähde?
Etiopian keskiajalta on peräisin myös kansalliseepos Kebra Negast. Yhteys Euroopan kristittyihin alkoi uudelleen vahvistua, mutta välit paikallisen muslimiväestön kanssa alkoivat vuorostaan kiristyä. Eurooppalaiset ymmärsivät Etiopian strategisen sijainnin lähes ainoana Euroopan ulkopuolisena kristillisenä alueena ja toivoivat maasta olevan hyötyä Jerusalemin valtaamisessa saraseeneilta kristityille. Somaliassa vaikuttanut Mahfuz ajoi muslimit ja Etiopian kristityt pyhään sotaan 1400–1500-lukujen vaihteessa, minkä kohteeksi erityisesti Shewan autonominen kuningaskunta joutui. Ahmed Ibn Ibrahim al-Ghazi jatkoi Mahfuzin aloittamaa pyhää sotaa ja maaliskuussa 1529 hän kukisti keisari Lebna Dengelin. Se ei saanut häntä kuitenkaan lopettamaan, vaan hän halusi tuhota koko kristillisen Etiopian. Tässä hän onnistui hyvin, sillä hän sai aseellista tukea turkkilaisilta ja Punaisenmeren takana eläviltä arabeilta. Lebna Dengel vetosi hädissään portugalilaisiin vuonna 1535, jotka toivat 400 musketein aseistettua sotilasta kristittyjen tueksi. Portugalilaissotilaita johti Cristóvão da Gama, joka oli kuulun merenkävijän Vasco da Gaman poika. Kristittyjen ja muslimien verinen sota pitkittyi, eikä se loppunut ennen vuotta 1560. Sota vaati tuhansia ihmishenkiä ja useita arvokkaita rakennuksia ja asiakirjoja tuhoutui, mutta kristinusko ei hävinnyt.[14]
Etiopian keisarikunta joutui nopeasti uuden konfliktin eteen, kun edellisen sodan jäljiltä syntynyt valtatyhjiö sai Kenian seudun oromot muuttokannalle. Keisarikunta ja oromot taistelivat lähes 200 vuoden ajan, mutta oromot kävivät taisteluita myös lähialueen muslimivaltioiden kanssa. Oromoille menetettyjen alueiden lisäksi keisarikunta menetti tärkeitä verotuloja. Taisteluiden tukahduttamiseksi Etiopian keisari haki tukea portugalilaisilta jesuiitoilta. Jesuiittojen käännyttämien katolilaisten ja ortodoksien välille syttyi sisällissota, joka päättyi jesuiittojen karkottamiseen. Pääkaupungin siirtäminen Gonderiin ajoi maan epävakauteen, jonka keisari Bakaffa onnistui lopettamaan 1720-luvulla. Se oli kuitenkin vain väliaikaista, kun maa ajautui uudelleen sisällissotaan ja poliittinen valta hajaantui kulissien takana hääränneille maanomistajille. Aikakautta onkin Etiopiassa kutsuttu termillä Zamana masafint eli tuomareiden aikakausi (Siihen aikaan Israelissa ei vielä ollut kuningasta, ja jokainen toimi niin kuin itse hyväksi näki., Tuom. 21:25).[15]
Taistelu itsenäisyydestä
Maan yhtenäisti keräämällään voimakkaalla armeijalla Lij Kassa Haylu, joka vuonna 1855 kruunattiin keisari Tewodroksi. Hänet murhattiin vuonna 1868. Italialaisilla oli pyrkimys alistaa koko Etiopia hallintaansa, sillä italialaiset tukivat Menelik II:sta Etiopian keisariksi. Etiopian kanssa italialaiset allekirjoittivat myös Wuchalen sopimuksen, jolla Italia tunnusti Etiopian suvereniteetin ja nykyinen Eritrea siirtyi Italian siirtomaaksi. Jälkikäteen sopimuksesta tuli erimielisyyttä, koska italiankielinen ja amharankielinen sopimus poikkesivat toisistaan. Italia päätti ratkaista asian sodan keinoin. Hajanaiseksi uskottu Etiopia kuitenkin löi Italian Adowan taistelussa, joka takasi lopulta Etiopian itsenäisyyden. Taistelu on erityinen Afrikan historiassa, siksi harvoin afrikkalaiset olivat pystyneet voittamaan taistelussa merkittävästi modernimmalla aseistuksella varustautuneet siirtomaavalloittajien ammattiarmeijat.[16]
Sodan jälkeen Menelik II aloitti laajamittaisen modernisointihankkeen, johon kuului teiden, rautateiden, viestintäyhteyksien, koulujen ja sähköverkon rakentaminen. Hän myös siirsi pääkaupungin Addis Abebaan, josta rakennettiin rautatie Djiboutiin. Uudistushankkeita jatkoi Menelikin kuoltua hänen lapsenlapsensa Iyasu. Hän rakennutti niin moskeijoita kuin kirkkoja, mutta ylimystö pakotti hänet luopumaan vallasta syytettyään häntä kristinuskon hylkäämisestä. Valtaan nousivat Menelikin serkun poika Ras Tafari ja Menelikin oma tytär Zewditu. Ras Tafari kielsi orjuuden ja perusti maahan nykyaikaisen lehdistön. Haile Selassien valtakaudella 1930-luvulla kirjoitettiin ensimmäistä kertaa Etiopialle perustuslaki, joka teki hänestä pyhän ja takasi yksinvaltiuden. Politiikkaa ohjaili myös kaksikamarinen parlamentti, jonka nimitti keisari. Perustuslain ansiosta Etiopian valtiot tulivat virallisesti yhdistettyä.[17]
Ennen toista maailmansotaa Mussolini aloitti toisen Italian–Etiopian sodan vuonna 1935. Haile Selassie siirtyi väliaikaisesti maanpakoon vuonna 1936. Hän vetosi Kansainliittoon, jotta italialaiset ajettaisiin maasta. Britannian sotilasavulla Italian joukot karkotettiin ja keisarivalta palautettiin vuonna 1941. Tätä viisivuotista miehitystä lukuun ottamatta Etiopia säilytti itsenäisyyden koko kolonialismin aikakauden ajan.[18]
Toisen maailmansodan jälkeen
1960-luvulta alkaen Etiopian pääasialliseksi liittolaiseksi nousi Yhdysvallat. Ulkopoliittisista ansioistaan huolimatta Selassie ei onnistunut kehittämään Etiopian feodaalista talousjärjestelmää nykyaikaisemmaksi. Myös toimet koulutuksen kehittämiseksi jäivät riittämättömiksi. Vuonna 1973 satojatuhansia kuoli nälkään Wollon maakunnassa. Helmikuussa 1974 maassa levisi levottomuuksia, ja ikääntynyt Selassie joutui luovuttamaan valtansa sotilasvallankaappauksen jälkeen asevoimien muodostamalle sosialistiselle neuvostolle (Derg). Keisari joutui arestiin ja kuoli vuonna 1975.[19][20]
Dergin johtoon nousi Mengistu Haile Mariam sen jälkeen, kun sen edellinen johtaja Aman Andom kuoli. Mengistu hallitsi Etiopiaa 17 vuotta. Hän siirsi maan sosialismin tielle: hän kansallisti ensin rahalaitokset ja tehtaat, myöhemmin myös maaomaisuuden. Tämä aiheutti ongelmia maataloustuotannolle varsinkin, kun alueella vallitsi kuiva kausi pitkiä aikoja.lähde?
Etiopia valitsi kommunismin viralliseksi doktriiniksi 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa, kun maahan perustettiin neuvostoliittomainen politbyroo. Yksipuoluejärjestelmän ainoa laillinen puolue oli Etiopian työväenpuolue. Mengistun noustua johtoon hän käynnisti vuosina 1977–1979 ”punaisen terrorin” (Qey Shibir) vastavallankumouksellisia ja muita vihollisiaan vastaan. Amnesty Internationalin arvioiden mukaan terrorin aikana surmansa sai noin 500 000 ihmistä,[21] minkä lisäksi useita ihmisiä kidutettiin.[22]
Eritrea ja Ogaden kapinoivat – Etiopia soti Somalian asevoimien tukemia separatisteja vastaan.selvennä Dergin johtamaa Etiopiaa avustivat sotilaallisesti Neuvostoliitto ja Kuuba. Yhdysvallat ei tukenut enää Etiopiaa kuten sen keisarikunnan aikana. Neuvostoliittolaisten ja kuubalaisten joukkojen avulla taistelu Ogadenista päättyi Somalian perääntymiseen. Eritrea ja sen naapuri Tigray jatkoivat itsenäisyystaisteluaan. Sodan vaikutuksia pahensi kolmen vuoden sateeton kausi Eritreassa.lähde?
Etiopia pyrki siirtämään väestöä maasta hedelmällisempään etelään. Vuoteen 1986 mennessä puoli miljoonaa etiopialaista siirrettiin pakolla uusiin asuinpaikkoihin. Tuolloin maan hallinto oli solminut normaalit suhteet naapurimaihinsa. Vuoden 1987 perustuslain mukaan maan nimeksi tuli Etiopian demokraattinen kansantasavalta ja Mengistu Haile Mariamista tuli maan presidentti.lähde?
Seuranneen kuivuuden aikana sissit häiritsivät yrityksiä jakaa ruoka-apua. Kapinalliset valtasivat Tigrayn helmikuussa 1989, mikä oli Mengistun hallituksen ensimmäinen merkittävä tappio. Toukokuussa 1989 Mengistua vastaan tehtiin vallankaappausyritys, minkä jälkeen asevoimien korkein johto puhdistettiin. Yhdysvaltain presidentin Jimmy Carterin välityksellä aloitettiin rauhanneuvottelut elokuussa 1989.[23]
Tämän jälkeen Mengistu pyrki pysymään vallassa julistamalla yleisen asevelvollisuuden ja vahvistamalla taloutta liberaaleilla uudistuksilla. Neuvostoliiton neuvonantajat vetäytyivät maasta maaliskuussa 1990. Kuivuuden aiheuttama nälänhätä pahensi tilannetta. Kapinallisten aikaansaama sotilaallinen paine kasvoi koko vuoden 1991. Mengistu pakeni Zimbabween 21. toukokuuta 1991 Yhdysvaltojen avustamana.[21] Etiopian kansanvallankumouksellinen demokraattinen rintama (EPRDF) valloitti Addis Abeban. Eritrean kansanvapautusrintama sai haltuunsa koko Eritrean ja sen pääkaupungin Asmaran 30 vuoden taistelun jälkeen. Vuonna 2008 Etiopian korkein oikeus syytti Mengistua kansanmurhasta ja langetti hänelle poissaolevana kuolemantuomion[20].
Liittovaltion synty
Meles Zenewin aika 1991–2012
Heinäkuussa 1991 poliittiset ja etniset ryhmät tapasivat ja perustettiin 87-henkinen edustajainneuvosto (väliaikaishallitus), joka hoiti valtion toimintaa ja luonnosteli tulevan perustuslain. Aiemmin toukokuussa samana vuonna Isaias Afewerkin johtama Eritrean kansan vapautusrintama (EPLF) kokoontui päättämään Eritreaa koskevista asioista omalla väliaikaishallituksella. EPRDF:n johtaja Meles Zenawi valittiin maan valtionpäämieheksi 21. heinäkuuta 1991. Huhtikuun 1993 kansanäänestyksessä eritrealaiset äänestivät ylivoimaisesti itsenäisyyden puolesta, minkä etiopialaiset tunnustivat. Yhdysvallat tunnusti Eritrean itsenäiseksi välittömästi. Kesällä 1994 Etiopiassa valittiin vaalein 547-henkinen perustuslain laativa neuvosto ja joulukuussa maalle hyväksyttiin uusi perustuslaki, joka tuli voimaan seuraavana vuonna, ja jossa maa määriteltiin liittotasavallaksi. Perustuslain ensimmäisenä voimassaolovuotena pidettiin myös ensimmäiset vapaat monipuoluevaalit, joissa äänestettiin maalle ensimmäinen parlamentti. EPRDF voitti suurimman osan paikoista, kun suurin osa oppositiopuolueista boikotoi vaaleja, ja Negasso Gidada valittiin presidentiksi ja Meles Zenawi pääministeriksi.[22]
Toukokuussa 1998 alkoi Etiopian ja Eritrean välillä rajasota kiistellystä alueesta, niin sanotusta Badmen kolmiosta. Taistelu alkoivat uudelleen helmikuussa 1999 ja laajenivat kaksivuotiseksi täysimittaiseksi sodaksi. Etiopia valtasi myös Somalian Baidoan, jota hallitsi Eritrean tukema sotaherra Hussein Aideed. Pienen tauon jälkeen taistelut alkoivat uudelleen kesäkuussa, jolloin Etiopia sanoi surmanneensa 8 000 eritrealaista ja Eritrea 1 850 etiopialaista. Afrikan yhtenäisyysjärjestö yritti sovitella maiden välejä, mutta epäonnistui Etiopian hylättyä sen rauhansuunnitelman. Rauha saatiin solmittua 12. joulukuuta 2000. Rajalle perustettiin 25 kilometriä leveä turvallisuusalue ja YK aloitti rauhanvalvonnan UNMEE-rauhanturvaajien voimin. Maiden välistä rajaa alkoi suunnitella puolueeton EEBC-komissio, jonka panostukset osoittautuivat kuitenkin turhiksi, kun Etiopia kieltäytyi hyväksymästä uutta rajaehdotusta. Koska maat eivät olleet halukkaita sopimaan rajoista, YK veti UNMEE-joukot pois vuoden 2008 puolivälissä. Sota maksoi yhteensä 100 000 ihmisen hengen.[22]
Vuonna 2000 Etiopiaan iski kuivuus, joka johti 16 miljoonan ihmisen nälänhädän uhkaan. Samaan aikaan etelässä palot tuhosivat suuria alueita. Vuoden 2008 keväällä maata koetteli jälleen ennätysmäinen kuiva kausi, jonka seurauksena 126 000 lasta kärsi aliravitsemuksesta ja jopa kuusi miljoonaa lasta uhkasi nälkiintyä.[24] Kun taistelut Eritrean kanssa jatkuivat toukokuussa 2000, YK uhkasi avun keskeyttämisellä. Ainakin 20 000 osoitti mieltään länsimaita vastaan Addis Abebassa ja kivitti Yhdysvaltain ja Britannian lähetystöjä. Toukokuun 2000 hyökkäys pakotti Eritrean puolustuskannalle, ja kesäkuussa hyväksyttiin rauhansopimus ja maihin tuli YK:n rauhanturvaajia. Joulukuussa 2000 maat solmivat rauhansopimuksen Algeriassa ja Etiopia veti joukkonsa pois helmikuussa 2001. Kansainvälisen rajakomission ehdottama Etiopian ja Eritrean välinen raja on Etiopian hyväksyntää vailla, Eritrea on esityksen hyväksynyt.[20]
Maaliskuussa 2001 pääministeri Meles Zenawi selviytyi Tigrayn kansanvapautusrintaman yrityksestä poistaa hänet vallasta ja määräsi iskusta korruptiota ja TPLF:n hallitsemia yrityksiä vastaan. Parlamentti valitsi lokakuussa 2001 Girma Wolde-Giorgisin presidentiksi. Tammi–helmikuussa 2004 ainakin 200 tapettiin etnisissä väkivaltaisuuksissa Gambellan alueella ja kymmenettuhannet ihmiset pakenivat alueelta. Human Rights Watch syytti armeijaa murhista, raiskauksista ja kidutuksesta anuak-kansaa vastaan.[25] Toukokuussa 2005 järjestettiin kolmannet monipuoluevaalit, jotka Meles Zenawin EPRDF voitti jälleen. Opposition protesteissa vaalivilppiä vastaan ainakin 36 sai surmansa. Elo–syyskuussa järjestetyllä toisella kierroksella sama toistui. Vaalien jälkeisissä levottomuuksissa ja mielenosoituksissa poliisi surmasi lähes 200 protestoijaa ja 30 000 pidätettiin.[26][27]
Syyskuussa 2006 Etiopia kielsi, että sen joukkoja olisi Somaliassa sotimassa tunnustetun väliaikaishallituksen puolella Somalian islamisteja vastaan. Sittemmin molemmat osapuolet julistivat olevansa ”teknisesti” sodassa toistensa kanssa. Joulukuun raporttien mukaan Etiopia oli siirtänyt Somaliaan ainakin 50 panssarivaunua ja sen ilmavoimat pommittivat jouluaattona kahta lentokenttää. Etiopia ryhtyi taisteluihin Somaliaa hallitsevan Islamilaisten oikeusliiton kanssa ilmeisesti Yhdysvaltain kannustuksesta ja Pohjois-Koreasta hankkimiensa aseiden avulla.[28]
Kesällä 2007 hallitus aloitti laajan kampanjan maan itäosassa Somalian rajalla siellä toimivaa Ogadenin kansallista vapautusrintamaa (ONLF) vastaan sen hyökättyä huhtikuussa kiinalaisia öljynetsijöitä vastaan surmaten 74 työntekijää. Sotaretkestä kehittyi parissa kuukaudessa humanitaarinen kriisi, kun kansainvälisiä järjestöjä kiellettiin toimimasta alueella. Armeija hyökkäsi taisteluhelikopterein kyliä vastaan ja kapinalliset väittivät toimien johtavan nälänhätään alueella, minkä maan hallitus kielsi.[29][30][31]
Huhtikuussa 2008 järjestetyissä vaaleissa 97 prosenttia äänestäjistä tuki Zenawin EPRDF-puoluetta äänestysprosentin ollessa 93.[32] Vuoden 2010 vaaleissa pääministerin tukijat saivat jälleen 545/547 parlamentin paikoista, eli 99,5 prosenttia.[33] Maan pitkäaikainen johtaja Meles Zenawi kuoli elokuussa 2012.[34]
Elokuussa 2012 pääministeri Meles Zenawi kuoli sairaalahoidossa Belgiassa vakavaan sairauteen. Hän oli toiminut väliaikaisena presidenttinä sotilasjuntan kukistumisesta vuodesta 1991 vuoteen 1995 ja sen jälkeen pääministerinä kuolemaansa saakka. Pääministeri on ollut Etiopissa korkein poliittisen vallan käyttäjä vuodesta 1995 lähtien ja presidentti on muodollinen ja seremoniallinen valtionpäämies. Zenawi oli siis ollut Etiopian johdossa Mengistun sotilasdiktatuurin päättymisestä vuonna 1991 kuolemaansa saakka.[34]
Hailemarian Desalegnin ja Abiy Ahmedin aika 2012–
Zenewin kuoleman jälkeen vuonna 2012 Etiopian uudeksi pääministeriksi valittiin Hailemariam Desalegn. Hän on koulutukseltaan Suomessa Tampereella opiskellut diplomi-insinööri[35].
Hailemariam Desalegn ilmoitti helmikuussa 2018 eroavansa pääministerin tehtävistä rauhoittaakseen Etiopian tilannetta maassa puhjenneiden laajojen mielenosoitusten takia.[37] Hänen seuraajakseen uudeksi pääministeriksi valittiin Abiy Ahmed, joka oli ensimmäinen maan suurinta etnistä ryhmää oromokansaa edustava pääministeri.[1]
Uusi pääministeri Abiy Ahmed tapasi vuonna 2018 Eritrean pitkäaikaisen ja itsevaltaisen presidentin Isaias Afewerkin ensimmäisenä Etiopian johtajana kahteen vuosikymmeneen, minkä seurauksena Etiopian ja Eritrean välillä vuodesta 1998 jatkunut sotatila lopetettiin. Saavutuksistaan Abiya Ahmedille myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto lokakuussa 2019.[38] Suomen presidentti Sauli Niinistö tapasi Abiy Ahmedin presidenttikautensa ensimmäisellä Afrikan-vierailulla hyvin pian palkinnon myöntämisen jälkeen.[39] Abiy Ahmed vastaanotti palkinnon joulukuussa 2019 Oslossa ja palkinto myönnettiin tunnustuksena Etiopian ja Eritrean välille solmitusta rauhansopimuksesta.[40]
Etiopiassa on noin sata miljoonaan asukasta ja noin 80 etnistä ryhmää. Viime aikoina suhteet eri etnisten ryhmien kesken ovat kiristyneet, etnisyyttä on alettu painottaa aikaisempaa enemmän ja onkin arvioitu, että aiemman autoritatiivisemman hallinnon aikana tukahdutettuja kyteviä ristiriitoja on alkanut nousta enemmän esille ja sisäisen konfliktin vaara on lisääntynyt.[41]
Maalle valittiin lokakuussa 2018 sen historian ensimmäinen naispresidentti Sahle-Work Zewde.[42]
Elokuussa 2020 Tigray järjesti Abiyn perumat osavaltiovaalit. Marraskuussa hallituksen joukot valtasivat Tigrayn maakunnan verisesti syyllistyen joukkosurmiin, raiskauksiin ja koulujen, sairaaloiden ja pakolaisleirien tuhoamisiin. Miljoonat pakenivat. Kesäkuussa 2021 TPLF valtasi Tigrayn takaisin kommunistidiktatuurin 1991 kukistaneen kenraali Tsadkan Gebretensaen johdolla. Hallitus esti avustuskuljetukset alueelle ja satojatuhansia uhkaa nälänhätä.[43]
Meles Zenawi, Etiopian pääministeri vuosina 1995–2012
Etiopia on parlamentaarinen liittotasavalta, jonka nimellinen johtaja on presidentti. Vuoteen 1974 saakka maa oli parlamentaarinen monarkia. Suurempi valta on hallitusta johtavalla pääministerillä, joka vastaa liittotasavallan korkeimman oikeuden tuomareiden nimityksestä ja johtaa maan puolustusvoimia. Presidenttiehdokkaat valitsee alahuone ja ehdokas tarvitsee kaksi kolmasosaa ala- ja ylähuoneen jäsenten äänistä tullakseen valituksi. Pääministerin valitsee alahuone jäseniensä keskuudesta. Presidentin valitsee maan parlamentti kuusi vuotta kestävälle kaudelle, mutta sama henkilö voi olla presidenttinä vain kaksi kautta. Maan nykyinen perustuslaki tuli voimaan vuonna 1995 ja sen mukaan jokainen 18-vuotias etiopialainen on äänioikeutettu ja oikeutettu asettumaan ehdolle vaaleissa.[2]
Lainsäädännöllistä valtaa pitää kaksikamarinen parlamentti, jonka ylähuoneeseen (The House of Federation) kuuluu 112 ja alahuoneeseen (The House of People's Representatives) 547 jäsentä. Alahuoneen jäsenet valitaan valtakunnallisissa vaaleissa viisivuotiselle kaudella, mutta vähintään 20 jäsentä tulee edustaa tiettyjä vähemmistökansoja. Ylähuoneen valitsee maan osavaltioiden neuvostot, joilla on myös lainsäädännöllistä valtaa omaan osavaltion alueella.[44]
Ensimmäiset etiopialaiset puolueet perustettiin 1970-luvulla. Ensimmäiset kaksi olivat molemmat aatesuunnaltaan vasemmistolaisia (EPRP ja MEISON). Derg-hallinto murskasi vasemmistopuolueet ja perusti tilalle oman marxilais-leniniläisen Etiopian työväenpuolueen (WPE) vuonna 1984. Näiden lisäksi maassa vaikutti sotilaallisia separatistijärjestöjä, jotka perustuivat suurilta osin etnisyyteen. Nykyään maassa on 23 parlamenttiin valittua puoluetta, joista suurimmat ovat järjestäytyneet kolmeen puoluekoalitioon.[45] Yhteensä puolueita maassa on noin 100 kappaletta. Perustuslain säätämisestä lähtien suurin puoluekoalitio on ollut EPRDF, joka perustettiin alun perin vuonna 1989 kukistamaan Mengistun hallinto ja ajamaan maan suurimmille kansalaisuuksille itsenäisyyttä. Suurimpana tekijänä puoluekoalitiossa on ollut alusta lähtien Tigrayn kansanvapautusrintama (TPLF). Tärkeimmät oppositiokoalitiot ovat CUD ja UEDF. Parlamenttivaaleissa vuonna 2005 EPRDF-puoluekoalitio sai 327 paikkaa ja CUD sai 109 paikkaa.[44][46] Äänestyksen alkuvaiheessa näytti oppositio ottavan niskaotteen johtavasta puolueesta, mutta pääministeri Zenawin kokoama äänestystä valvova lautakunta pysäytti äänten laskemisen muutamaksi päiväksi, minkä jälkeen EPRDF julistautui voittajaksi. Oppositio syytti EPRDF:ää vaalivilpistä ja äänestyksen jälkeen syntyi mellakoita, jotka pysäytettiin verisesti. Syyskuussa 2005 lautakunta julisti viralliset tulokset, jotka olivat yhtenevät EPRDF:n ilmoittaman tuloksen kanssa, mutta oppositio boikotoi uutta parlamenttijärjestystä tästä huolimatta ja uudet mellakat alkoivat.[47] Vaalien jälkeiset mellakat nostattivat ulkomailla huolia ihmisoikeusrikkomuksista. Elokuussa 2011 BBC kertoi löytäneensä todisteita siitä, että maan saamaa kehitysapua käytetään poliittisen vainon välineenä. Vain hallitusta tukevat kylät saavat ruokaa, siemeniä ja lannoitteita maanviljelyyn, kun taas oppositiota äänestäneet jätetään nääntymään nälkään.[48]
Vuoden 2015 vaaleissa EPRDF-puoluekoalitio sai kaikki parlamentin paikat itselleen. Edellisissä vaaleissa 2010 valittiin yksi opposition edustaja ja myös se paikka siis siirtyi valtapuolueelle.[49]
EPRDF:n puoluejohtaja on ollut maaliskuusta 2018 lähtien pääministeri Abiy Ahmed.[1]
Vuodesta 1991 lähtien jatkuvasti Etiopiaan hallinnut EPRDF pitää siis hallussaan kaikkia Etiopian parlamentin paikkoja. Marraskuussa 2019 pääministeri Abiy Ahmed toi esille suunnitelman perustaa uusi puolue, johon liittyisivät mukaan kolme neljästä niistä etnisestä puolueista, joiden yhteinen koalitio EPRDF on ollut. Tigrayan kansan vapautusrintama (TPLF) oli jäämässä uuden puolueen ulkopuolelle.[50]
Ulkomaansuhteet
Etiopialla on ollut pitkään katkerat suhteet naapurimaihinsa. Somalian kanssa välejä hiertää vuodesta 1959 jatkunut rajakiista Ogadenin alueesta, jonka itsenäistymistä havitteleva separatistijärjestö ONLF on aiheuttanut epävakautta alueella.[51] Eritrean kanssa välejä hiertää myös rajakiista Eritrean itsenäistyttyä Etiopiasta. Kansainvälisen työryhmän ehdotuksen rajasta Eritrea on hyväksynyt, mutta Etiopia ei. Erimielisyyksien vuoksi Etiopia on joutunut keskittämään tuontiaan Djiboutin kautta, mikä taas on jouduttanut Djiboutin taloutta. Sudanin kanssa Etiopian suhteet ovat olleet paranemaan päin jo 1980-luvulta lähtien. Sudan, Etiopia ja Kenia ovat kuitenkin käyneet kiistaa Ilemin kolmiona tunnetun alueen hallinnasta. Etiopian ja Sudanin hallituksen välisiä suhteita hiertää myös Etiopian läheinen poliittinen ja taloudellinen yhteistyö Etelä-Sudanin kanssa.[52]
Yhdysvaltojen kanssa Etiopialla on toimivat suhteet. Vielä kylmän sodan aikaan, jolloin Etiopiaa johti marxilainen hallinto, suhteet olivat vaikeat.[53] Sotilaallisesti Etiopia on Yhdysvaltain tärkein liittolainen Afrikan sarvessa. Yhdysvallat tuki Etiopiaa aseellisesti ja sotilaallisesti vuosina 2006–2009 käydyssä sodassa Somaliaa vastaan. Etiopia sai vuosina 2002–2007 noin 20 miljoonaa dollaria sotilastukea Yhdysvalloilta, mikä on Djiboutia lukuun ottamatta enemmän kuin muut maat alueella. Etiopian sotilaallinen tukeminen oli osa George W. Bushin hallintokauden terrorismin vastaista sotaa.[54]
Etiopialla on hyvät suhteet Israelin kanssa. Vuoden 1967 Israelin ja arabimaiden sodan jälkeen katkennet diplomaattisuhteet solmittiin uudelleen vuonna 1989 ja sen jälkeen yhteistyö on ollut vilkasta. Etiopia on Israelille tärkeä strategisesti ja poliittisesti. Israel on tärkeä Etiopialle taloudellisen ja sotilaallisen yhteistyön sekä sen tarjoaman teknologisen osaamisen takia.[55][56]
Etiopia ja Eritrea allekirjoittivat syyskuussa 2019 rauhansopimuksen, jonka on tarkoitus päättää maiden yli 20 vuotta kestäneet vihollisuudet ja normalisoida niiden keskinäiset suhteet.[57]
Etiopia sopi 1. tammikuuta 2024 Somalimaan kanssa Berberan sataman vuokraamisesta. Vastineeksi Etiopia on lupautunut tunnustamaan Somalimaan itsenäisyyden, jota yksikään YK:n jäsenmaa ei ole toistaiseksi tunnustanut, lähitulevaisuudessa.[58]
Vapauksien kehitys
Freedom Housen vuoden 2022 määritelmän mukaan Etiopia ei ole vapaa maa.[59] Pääministeri Abiy Ahmedin tuli valtaan pääministeri Hailemariam Desalegnin erottua joukkomielenosoitusten vuoksi. Abiyn nimitys aloitti siirtymäkauden Etiopiassa. Abiy lupasi uudistaa Etiopian autoritaarista valtiota ja on järjestänyt vaalit, sekä toteuttanut joltain osin vapauttamispolitiikkaa. Etiopiaa vaivaa kuitenkin edelleen poliittinen ryhmittely ja yhteisöjen välinen väkivalta. Turvallisuusjoukkojen väärinkäytökset ja oikeudenmukaisten menettelyjen rikkominen ovat edelleen yleisiä, ja monet rajoittavat lait ovat edelleen voimassa. Vuoden 2020 lopusta lähtien liittohallituksen ja Tigrayn puolustusvoimien (TDF) väliset taistelut ovat johtaneet satojen tuhansien syrjäyttämiseen ja uskottaviin syytöksiin julmuuksista, ja väkivalta on levinnyt naapurialueille.[60]
Puolustusvoimat
Etiopian puolustusvoimat rakentuvat ilma- ja maavoimien varaan. Maavoimissa palveli 182 500 sotilasta vuonna 2005 ja ilmavoimissa samaan aikaan 2 500. Eritreaa vastaan käydyn sodan aikana vuosituhannen taitteessa maan asevoimien vahvuus oli 350 000. Asevoimat ovat Afrikan vahvimpia. Vuoden 2005 asevoimien budjetti oli 229 miljoonaa dollaria.[46] Etiopiassa on käytössä yleinen asevelvollisuus. Ennen vuotta 1993 Etiopialla oli myös omat merivoimat, mutta menetti ne Eritrean irtaannuttua Etiopiasta, joka jäi sisämaavaltioksi.[61] Etiopia on suunnitellut Yhdysvaltain ja muiden valtioiden avustuksella järjestävänsä asevoimat uudelleen, sillä sen asevoimat ei ole onnistunut täysin lopettamaan sissitoimintaa. Etiopia on osallistunut rauhanturvaoperaatioihin Liberiassa ja Darfurissa.[62]
Aluejako
Etiopian osavaltiot ja erityishallinnolliset kaupungit.
Etiopiassa on kymmenen kansallisuuksien perusteella rajattua osavaltiota (killil) sekä kaksi erityisaseman (astedader) saanutta kaupunkia (Addis Abeba ja Dire Dawa)[63]. Viimeisin osavaltio Sidama muodostettiin vuonna 2020 edellisenä vuonna pidetyn kansanäänestyksen jälkeen.[64] Liittotasavallan perustuslakiin on kirjattu osavaltioille oikeus itsenäistyä,[65] mutta käytännössä hallitus on vastustanut erityisesti oromojen, somalien ja tigrejen keskuudessa esiintyviä itsenäistymispyrkimyksiä sekä poliittisesti että sotilaallisesti.[66][67]
Osavaltiot jaetaan edelleen piireihin (woreda), joita maassa on yhteensä 800 ja muutama erityisasemallista woredaa. Piirit koostuvat maan pienimmistä paikallishallinnollisista yksiköistä, joiden nimi on kebele. Nykyään maassa on noin 15 000 kebeleä.[68]
Satelliittikuva Etiopiasta. Itä-Afrikan hautavajoama kulkee kuvassa vasemmasta alakulmasta oikeaan yläkulmaan.
Pinnanmuodot
Etiopia sijaitsee Afrikan sarvessa, vulkaanisesti aktiivisessa Itä-Afrikan hautavajoamassa ja sen ympärillä, luoteis- ja kaakkoispuolella. Maa on pinnanmuodoiltaan hyvin rosoinen. Se on sisämaavaltio eli sillä ei ole pääsyä merelle. Valtion naapurimaita ovat pohjoisessa ja koillisessa Eritrea, idässä Djibouti ja Somalia, etelässä Kenia sekä lännessä Etelä-Sudan ja Sudan.[22] Etiopian pinta-ala on 1,01 miljoonaa neliökilometriä, joka tekee siitä maailman 27. suurimman valtion.[2]
Etiopian alueella pääosin sijaitseva ja naapurimaihin asti ulottuva ylänköinen alue on nimetty Etiopian ylängöksi. Sen keskikorkeus on 1 680 metriä. Korkein huippu Ras Dejen (4 550 m) sijaitsee Etiopian pohjoisosassa Simienin vuoristossa. Pinnanmuotojen perusteella Etiopia jaetaan viiteen alueeseen. Alueet ovat Läntinen ylänkö ja Itäinen ylänkö, jotka madaltuvat Läntiseksi alangoksi ja Itäiseksi alangoksi. Ylängöt toisistaan erottaa hautavajoama, jolle tyypillisiä ovat useat järvet. Läntinen ylänkö on kaikkein vuoristoisinta seutua. Choken ja Simienin vuoristot ovat osa Läntistä ylänköä. Sudanin rajan vastaisella Läntisellä alangolla lämpötila nousee niin korkealle, ettei sinne ole syntynyt tiheää asutusta.[69]
Itäinen ylänkö on Läntiseen ylänköön verrattuna selvästi vaatimattomampi kooltaan, muttei niinkään korkeudeltaan. Sen korkeimmat vuoret ovat Tulu Dīmtu (4 337 m) ja Mount Batu (4 305 m). Ylänkö muuttuu laajaksi alangoksi Somaliaa ja Ogadenin aluetta päin mentäessä. Alanko on kasvillisuudeltaan aavikkoa, mutta jokien varrella kasvillisuus on runsaampaa.[69]
Ylänköjen väliin jää pinnanmuodoltaan suhteellisen tasainen vajoama, joka on osa Itä-Afrikan hautavajoamaa. Vajoamassa sijaitsee tulivuoria ja suuria järviä. Etiopiassa on laskettu olevan yhteensä 67 tulivuorta, mikä on enemmän kuin missään muussa Afrikan maassa, mutta useimmat ovat hyvin matalia. Yksi parhaimmin tunnetuista on Erta Ale (613 m), joka on syössyt laavaa ympäristöönsä lähes taukoamatta vuodesta 1967 lähtien. Hautavajoama-alueen pohjoisosassa sijaitsee Afarin syvänkö, jossa on Etiopian syvin kohta (−125 m mpy.). Syvängössä on myös Danakilin aavikko, joka on afarien ja afrikanvilliaasin kotiseutua. Aavikko on tunnettu kuumuudestaan ja suolaisuudestaan, jonka vuoksi alueelle on perustettu suolakaivoksia.[69][70]
Etiopiassa on 12 päävesistöaluetta. Kolmen vesistön vedet päätyvät Niilin kautta Välimereen, ja kaksi laskee Intian valtamereen. Neljän vesistön laskukohteena on järvet tai suoalueet. Kolmessa vesistössä vettä on vain sadekaudella ja vedet kuivuvat ennen päätymistään mihinkään mereen tai pysyvään järveen.
Hautavajoama-alueella sijaitsevat useimmat Etiopian järvet, kuten Abayajärvi, Ziwayjärvi ja Abhejärvi. Turkanajärvi on myös osa vajoaman järvistöä, mutta se sijaitsee pientä pohjoisosaa lukuun ottamatta Kenian puolella. Virtaavista vesistä tärkeimmät ovat Omo- ja Awashjoet, jonka pohjoisosassa sijaitsee joukko suoalueita.
Etiopian eläimistöön kuuluvat kaikki Saharan eteläpuolisen Afrikan tyypilliset eläinlajit, minkä vuoksi tätä aluetta kutsutaankin eläinmaantieteessä etiopialaiseksi vyöhykkeeksi. Hautavajoaman järvinen seutu on tunnettu virtahevoista ja runsaasta lintulajistosta, kuten flamingoista, haukoista ja korppikotkista. Etiopialaiseen maisemaan kuuluvat suurista lajeista leijona, gepardi, norsut, krokotiilit, sarvikuonot, kirahvi, gnuut, strutsi ja seeprat. Pienempikokoisista lajeista Etiopiassa elävät monet sivettieläimet, ketut ja hyeenat sekä useat kädellislajit. Arvioiden mukaan Etiopiassa elää 277 nisäkäs- ja 862 lintulajia sekä 200 matelija-, 148 kala- ja 63 sammakkolajia.[71][72][73] Vain Etiopiassa tavattavia eli endeemisiä nisäkkäitä on 31, lintuja 21, matelijoita yhdeksän, kaloja neljä ja sammakkoja 24 eri lajia. Esimerkkeinä Simienin vuoristossa elävä etiopianvuorikauris, tselada ja simieninsakaali.
Etiopia on niin eläimistön kuin kasvillisuudenkin puolesta runsaslajinen alue. Syynä ovat monipuoliset pinnanmuodot ja ilmastolliset olosuhteet. Pienilehtisiä lehtipuumetsiä kasvaa kuitenkin koko maassa 900–1 900 metrin korkeudessa länsiosan aavikkoa lukuun ottamatta. Kuivimmilla alueilla maisemaa hallitsevat akaasiapuiset ruohotasangot. Laskujen mukaan Etiopiassa kasvaa noin 6 600 erilaista kasvilajia, joista 10–20 prosenttia on endeemisiä eli niitä tavata missään muualla. Etiopian lajistoon kuuluu myös Afrikan ainoa luonnonvarainen ruusulaji, Rosa abyssinica.[74] Etiopia ja osia sen naapurimaiden alueista muodostavat yhden maailman 11 Vavilovin keskuksesta, jotka on määritelty sellaisiksi maantieteellisiksi alueiksi, joissa lajien tunnusomaiset piirteet alun alkaen kehittyivät. Etiopian Vavilovin keskuksessa ovat kehittyneet kahvi, durumvehnä, ohra, sormihirssi, linssi, rohtosarviapila, seesami ja korianteri.[75]
Etiopia kuuluu karkeasti ottaen trooppisen ilmaston alueeseen, mutta maan vuoristoisuus aiheuttaa selvät ilmastolliset erot maan sisällä. Etiopiasta voidaankin havaita kolme erilaista ilmastotyyppiä. Korkealla vuoristossa (2 400 metristä ylöspäin) lämpötilat ovat muuta maata selvästi alempana, ja nousevat vain harvoin yli 16 °C:n. Matalammalla (1 500–2 400 metrin korkeudessa) lämpötila vaihtelee 6 °C ja 26 °C välillä. Alangolla lämpötilojen vaihtelu on vieläkin runsaampaa, sillä kuumimmilla aavikoilla voi olla paahtavan kuumaa.[70]
Koko maa on kärsinyt ajoittain kovasta nälänhädästä kuivuuden takia, mutta maanviljelijöiden sadon voivat viedä myös rankkasateiden aiheuttamat tulvat. Voimakkain sadekausi ajoittuu kesä–elokuulle (kremt), jota aiemmin toukokuussa on erittäin kuuma ja kuiva kausi. Pitempi kuivakausi alkaa heti syyskuussa ja jatkuu aina seuraavan vuoden helmikuulle saakka (bega), vaikkakin vuoristossa joulu–helmikuussa on vielä lyhyt sadekausi. Begaa seuraa maalis–huhtikuun sateet (belg). Viileintä on yleensä joulu–tammikuussa, kun maalis-, huhti- ja toukokuut ovat kaikista kuuminta aikaa. Keskiylängön vuosittainen sademäärä on noin 1 220 millimetriä, mutta pohjoisimmissa osavaltioissa vuosittainen sadanta on selvästi vaatimattomampaa kuin etelämpänä. Itä–länsi-suunnassakin on havaittavissa selvä ero. Somalian rajalla sijaitseva Ogadenin alueella (Somalin osavaltio) sataa keskimäärin vain 100 millimetriä vuodessa, kun lännessä sadanta on runsainta, 2 000 millimetriä.[70] Lähihistorian pahimmat kuivuudet olivat 1984–1985, 1991, 1994, 1997, 2002 ja 2009.[77][78][20]
Pääkaupunki Addis Abeban (korkeus: 2 300 m) ilmastotilastoa
Etiopiasta on löydetty arvokkaita metalleja, kuten kultaa, platinaa, kuparia, tantaalia ja niobiumia. Muita maasta löydettyjä metalleja ovat rauta, sinkki, lyijy ja nikkeli. Metalleilla ja muilla mineraaleilla, kuten Danakilin aavikolta louhittavalla suolalla, on yleisesti ottaen melko merkityksetön osuus maan taloudessa. Etiopian eteläosissa kaivettavalla tantaliumilla ja Kibre Mengistissä louhittavalla kullalla on kaikkein suurin merkitys. Tuottoisin platinakaivos sijaitsee Yubdossa, Länsi-Etiopiassa.[79]
Maassa on myös jalokivikaivoksia, joissa kaivetaan muun muassa granaattia, kvartsia, berylliä ja opaalia.[80] Marmoriakin on viety ulkomaille.[81] Öljyvarantojen ja Ogadenista löydetyn maakaasun (todennettu esiintymä 25 miljoonaa m³) hyödyntämistä on tutkittu.[82][2]
Etiopia on aloittanut 2010-luvulla laajan vesienergiahankkeen. Sen kunnianhimoisin projekti on Afrikan suurin vesivoimala Grand Ethiopian Renaissance Dam, joka rakennetaan Siniseen-Niiliin aivan Sudanin rajalle. 16-turbiinisen sähkölaitoksen tehon on määrä olla 6 000 megawattia. Hankkeen valmistuttua Etiopia on Afrikan suurin sähköntuottaja. Noin 4 000 neliökilometrin patoaltaasta tulee kaksi kertaa Tanajärven kokoinen. Pato aiheuttaa väestön pakkosiirtoja ja Niilin virtaus Egyptissä voi vähentyä jopa kolmanneksella.[83]
Talous
Etiopia on yksi maailman köyhimmistä maista. Sen bruttokansantuote (PPP) oli 177,6 miljardia dollaria vuonna 2016 eli asukasta kohden noin 1 700 dollaria.[84][85] Tuloeroja kuvaavan Gini-kertoimen suuruus Etiopialle on 30 (sija 114/135), kun nolla kuvaa tasaista tulojen jakautumista ja sata tulojen maksimaalista epätasaista jakautumista. Arvo on muihin Afrikan valtioihin nähden hyvä, vaikkei useimmista maista olla onnistuttu saamaan tarvittavia tietoja.[86] Etiopian talous on kasvanut nopeasti viime vuosikymmenen aikana Maailmanpankin arvion mukaan Etiopian bruttokansantuote kolminkertaistui vuosien 2004 ja 2014 välillä.[87] Talouskasvun taustalla on ollut maataloustuotannon kasvu sekä palvelu- sekä rakennussektorin laajentuminen.[87]Kehitysavun osuus bruttokansantulosta on laskenut merkittävästi viime vuosina.[88] Etiopian ulkomaanvelka oli vuoden 2017 lopussa 24,5 miljardia dollaria.[89] Vuosituhannen alussa IMF, Maailmanpankki ja Afrikan kehityspankki antoivat Etiopian velat anteeksi.lähde?
Keisari Haile Selassien hallintokaudella talous oli suhteellisen vapaata ja toisen maailmansodan jälkeen turismi, pankki- ja vakuutusala nousivat tärkeiksi tekijöiksi maan taloudessa. Tilanne kuitenkin muuttui vuonna 1974, kun marxilais-leniniläinen diktaattori Mengistu otti vallan ja ryhtyi kansallistamaan voimakkaasti taloutta. Niin maat kuin teollisuuskin siirtyivät valtion omistukseen. Vallan vaihduttua uudelleen vuonna 1991 Etiopian talouteen on tehty runsaasti suuria muutoksia, kuten markkinoiden vapauttaminen ja yksityisen pääoman roolin vahvistaminen maan taloudessa. Suurista liberalisointihankkeista huolimatta Etiopiassa yksityinen henkilö tai yritys ei voi omistaa maata, vaan sen omistaa valtio.[82]
Etiopia elää maataloudesta, sillä se muodostaa bruttokansantuotteesta 42 prosenttia ja työllistää 77 prosenttia töissä käyvästä väestöstä.[87] Viime vuosina palvelusektorin merkitys on kuitenkin kasvanut. Vuonna 2013 palvelusektori muodosti jo 45 prosenttia bruttokansantuotteesta, mutta toisaalta työllisti ainoastaan 15 prosenttia töissä käyvästä väestöstä.[87]
Etiopian maatalous kärsii ajoittaisesta kuivuudesta. Nälänhädästä kärsitään pahiten Etiopian itäosassa, Somalian vastaisella rajalla. Toisaalta, kuivuudesta kärsivä maan itäosa tuottaa vain pienen osan maan kokonaismaataloustuotannosta. Tärkein yksittäinen maataloustuote on kahvi. Viime vuosina monet maanviljelijät ovat siirtyneet kasvattamaan mietona huumeena tunnettua khatia sen korkeiden hintojen vuoksi. Muita viljelykasveja ovat ohra, vehnä, tefheinä, maissi, durra, hirssi ja sokeriruoko. Karjatalouden osuus viennistä on huomattava, noin 20 prosenttia. Teollisuus työllistää vain 7,5 prosenttia työtä tekevästä väestönosasta.[87]Teollisuus on keskittynyt pääkaupunki Addis Abeban ympäristöön ja tuottaa käyttömetallia, kemikaaleja ja kankaita. Teollisuudesta 90 prosenttia on valtion omistuksessa. Talouskasvun myötä köyhyys on vähentynyt merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana. Vuonna 2011, 31 prosenttia väestöstä eli 1,25 dollarin (PPP) köyhyysrajan alapuolella kun vuonna 2001 köyhiä oli 51 prosenttia väestöstä.[90]
Ulkomaankauppa
Etiopian tuonnin arvo vuonna 2012 oli noin 224 miljardia birriä (10 mrd. euroa vuoden 2012 kurssitasolla 1 € = 22,5 ETB),[91] ja viennin arvo noin 72 miljardia birriä (3,2 mrd. euroa). Arvoltaan merkittävimmät tuontitavarat olivat vuonna 2012 öljytuotteet (44 mrd. ETB, 22 %), koneet (13 %), kulkuneuvot (11 %), sähkö- ja elektroniikkalaitteet (8 %) sekä rauta ja teräs (6 %). Vientituotteista merkittävimpiä ovat kahvi ja tee (21 mrd. ETB, 30 %), vihannekset (19 %), puut ja kasvit (15 %) sekä siemenet ja hedelmät (13 %). Ulkomaankaupan arvo on 10 vuodessa lähes 20-kertaistunut: vuonna 2002 tuonnin arvo oli noin 14 miljardia ETB ja vienti noin neljä miljardia ETB.[92]
Liikenne
Tieliikenne
Etiopiassa on ”kaiken kelin teitä” (engl.all weather roads) noin 55 000 kilometriä, joista asvaltoitua tietä on 9 900 kilometriä (vuonna 2012). Maan virallisen tilaston mukaan liikenneonnettomuuksia tapahtui vuonna 2012 noin 22 000. Onnettomuuksissa kuoli noin 3 100 ihmistä.[93] Kaupunkien välisessä liikenteessä kulkee linja-autoja, joissa matkustaminen on hiukan mukavampaa kuin Afrikassa tyypillisesti, sillä Etiopiassa käytävillä istuminen on kielletty[94].
Lentoliikenne
Etiopiassa on 57 lentopaikkaa, joista kolmella on yli kolme kilometriä pitkä kiitotie.[2] Sisäistä reittiliikennettä 20 kaupunkiin hoitaa Ethiopian Airlines. Kansainvälisiä reittejä yhtiöllä on neljältä etiopialaiselta lentoasemalta 79 ulkomaiseen kohteeseen[95]. Pienempiä lentoyhtiöitä ovat muun muassa Trans Nation Airways (TNA, IATA-tunnus: TT)[96] ja National Airways (IATA-tunnus: 7N)[97].
Rautatieliikenne
Etiopian rautatieverkko. 1900-luvun alussa rakennettu rata Addis Abebasta rannikolle korvattiin uudella vuonna 2016.
Addis Abebasta Djiboutiin rakennettiin 1900-luvun alussa kapearaiteinen (1 000 mm) rautatie, joka otettiin käyttöön vaiheittain vuosina 1902–1917. Rautatien pituus oli 784 kilometriä.[98] Rata on jäänyt pois käytöstä[99]. Viimeisimpänä osana käytössä oli väli Dire Dawa–Djibouti[100].
Etiopian valtion rautatieyhtiöllä (Ethiopian Railways Corporation) on suunnitelma rakentaa normaaliraiteinen (1 435 mm) ja sähköistetty (25 kV, 50 Hz) rautatieverkosto kattamaan lähes koko maa[101]. Suunnitelman ensimmäisenä vaiheena Djiboutin-yhteys on rakennettu uudelleen reitille Addis Abeba–Mojo–Adama–Awash–Mieso–Dire Dawa–Dewele(–Djibouti), yhteensä 669 kilometriä. Koko rautatien pituus Addis Abebasta rannikolle on 756 kilometriä. Rataa käytettiin ensi kerran tavaraliikenteeseen loppuvuodesta 2015,[99] ja se otettiin lopullisesti käyttöön vuoden 2016 lopulla.[102]
Myös Awash–Hara Gebeya -radan (375 km) rakentaminen on meneillään.[103]Mekele–Weldiya/Hara Gebeya–Semera–Tadjourah-radan (675 km) pohjoisen osan rakentaminen aloitettiin helmikuussa 2015[104].
Addis Abeban sisäisessä liikenteessä aloitti vuonna 2016 toimintansa Saharan eteläpuolisen Afrikan ensimmäinen pikaraitiotie.[105]
Laivaliikenne
Etiopian ulkomaan tavaraliikenteen hoitaa valtionyhtiö, Ethiopian Shipping & Logistics Services Enterprise. Käytännössä lähes kaikki ulkomaankauppa tapahtuu Djiboutin satamien kautta. Etiopialla on noin 15 laivan kauppalaivasto.[106]
Laivahenkilöstön koulutusta annetaan Bahir Darin yliopistossa, jossa toimii Ethiopian Maritime Training Institute.[107]
Väestö
Koulutunti meneillään.
Etiopiassa tehtiin vuonna 2007 maan historian kolmas kattava väestönlaskenta, joka mukaan maassa asui tuolloin 73,8 miljoonaa ihmistä[108]. Arviot vuoden 2007 jälkeisestä väestönkasvusta vaihtelevat melkoisesti: maan tilastokeskuksen mukaan Etiopiassa asui vuoden 2014 heinäkuussa 88 miljoonaa ihmistä,[109] mutta YK:n arvion mukaan asukkaita olisi ollut noin 97 miljoonaa[110]. YK:n arvion mukaan Etiopia oli vuonna 2015 maailman 13:nneksi väkirikkain ja Afrikan toiseksi asutuin valtio Nigerian jälkeen[111].
YK on arvioinut väestömäärän kasvunopeudeksi vuosina 2007–2015 keskimäärin 2,6 prosenttia. Väestönkasvu Etiopiassa on ollut ja odotetaan lähivuosikymmeninä olevan yksi maailman nopeimmista. Taustalla ovat muun muassa naisten korkea hedelmällisyysluku (4,6 vuosina 2010–2015), nouseva keskimääräinen elinikä (vuosina 1990–1995 syntyneillä 48 vuotta, vuosina 2010–2015 syntyneillä 63 vuotta) ja vähenevä imeväiskuolleisuus (vuosina 1990–1995 syntyneillä 114 promillea, vuosina 2010–2015 syntyneillä 50 promillea).[112]
Unicefin tilaston mukaan Etiopiassa oli vuonna 2013 HIV:n kantajia noin 1,2 prosenttia aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 790 000 henkeä.[113] Vuonna 2007 ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin 310 000 henkeä, mutta sitä sai alle kolmannes heistä, noin 90 000 henkeä. Lääkitystilanne oli parantunut, vuonna 2005 lääkettä sai alle viisi prosenttia tarvitsijoista.[114] Tärkeimpiä tartuntatauteja ovat ripuli, A- ja B-hepatiitti sekä lavantauti ja skistosomiaasi yhdessä moskiittojen levittämän malarian kanssa.[2]
Aikuisista 39 prosenttia osaa lukea (v. 2008–2012). Nuorten, 15–24-vuotiaiden miesten lukutaitoprosentti oli vuosina 2008–2012 63. Naisilla vastaava luku oli 48 prosenttia.[115] Väestön yleistä tilaa mittaavan inhimillisen kehityksen indeksin arvo Etiopialle vuonna 2009 oli 0,414 eli maa oli 171. sijalla.[116] Valtaosa väestöstä elää maaseudulla, vuonna 2007 vain 16 prosenttia asui kaupungeissa[108].
Etiopiassa elää yli sata kansallisuutta, joista suurimmat ovat oromot (n. 35 %) ja amharat (n. 27 %). Nykyisin hallitsevassa asemassa olevan heimon tigren jäseniä on noin kuusi prosenttia.[22] Perinteisesti amharat ovat pitäneet valtaa käsissään, ja Mengistun syrjäyttämisen jälkeen he ovat valittaneet joutuneensa vainojen kohteiksi.[117]
Etiopiassa puhutaan useita kotoperäisiä kieliä, joidenkin arvioiden mukaan niitä on jopa 85. Hallinnossa yleisimmin käytettävä kieli on amhara. Kieli vaihtelee osavaltioittain. Muita merkittäviä kieliä ovat suurin kieli oromo, tigre, somali, afar ja hadija sekä gurage. Suurin osa Etiopian kotoperäisistä kielistä kuuluu afroaasialaisiin ja nilosaharalaisiin kieliin.[118] Lisäksi arabiaa ja englantia opetetaan kouluissa vieraina kielinä.[2]
Maassa vallitsee täydellinen uskonnonvapaus. Vuoden 2007 väestönlaskennan mukaan 33,9 prosenttia etiopialaisista on muslimeja. Kristittyjä on noin 62,7 prosenttia (43,5 % koko väestöstä kuuluu Etiopian ortodoksiseen kirkkoon, jonka katsotaan olevan orientaalinen kirkko; 18,5 % protestanttisiin kirkkoihin ja 0,7 % roomalaiskatoliseen kirkkoon). Protestanttisiin kirkkoihin lukeutuvaan Etiopian evankelinen kirkko Mekane Yesukseen kuului vuonna 2016 yhteensä 8,3 miljoonaa jäsentä, joka tekee siitä maailman suurimman luterilaisen kirkon.[119] Protestanttinen helluntailainen liike kasvaa, ja sitä tunnustaa runsaat 20 prosenttia väestöstä.[120] Perinteisiä afrikkalaisia uskontoja harjoittaa 2,7 prosenttia; muihin uskontokuntiin kuuluvia tai uskonnottomia on 0,7 prosenttia.[2] Näistä pieni osa on falašeja (etiopianjuutalaisia). Falašien lukumäärä on 1900-luvun aikana pudonnut jyrkästi sotien, vainojen ja maastamuuton seurauksena.[121]
Kulttuuri
Arkielämä
Etiopiassa elää runsaasti eri kansallisuuksia, joilla jokaisella on omanlainen kulttuuri. Saman kansallisuuden sisälläkään kulttuuri ei välttämättä ole sama, vaan se vaihtelee maantieteellisesti varsin paljon. Esimerkkeinä amharalaiset, joista valtaosa on ortodoksikristittyjä, mutta heistä joka viides on muslimeja, ja oromolaiset, joista noin puolet on kristittyjä ja puolet muslimeja. Etiopialaiselle elämälle on tyypillistä vieraanvaraisuuden ja ihmisten välisten suhteiden vaaliminen. Vanhempien ihmisten kunnioitus yhteisön sisällä on tyypillistä. Etiopialaiset painottavat kulttuurissa enemmän eetosta kuin artefaktien tuottamista.[79]
Etiopiassa on käytössä oma ajanlasku, joka perustuu koptilaiseen kalenteriin, ja juliaanisen kalenterin tavoin siinä joka neljäs vuosi kalenteriin lisätään karkauspäivä. Etiopialaisessa kalenterissa vuosi on jaettu 13 kuukauteen, joista 12 ensimmäistä on 30 päivän mittaisia ja viimeinen kuukausi viiden tai kuuden päivän mittainen, riippuen onko kyseessä karkausvuosi. Etiopialainen kalenteri on gregoriaaniseen kalenteriin (käytössä laajimmin länsimaisessa kulttuuripiirissä) verrattuna seitsemän vuotta ja kahdeksan kuukautta jäljessä. Erikoisuuksina kalenterissa ovat päivän ja vuoden alkamiskohdat. Päivä alkaa kello kuudelta aamulla ja uutta vuotta juhlitaan gregoriaanisen ajanlaskun mukaan syyskuussa.[122] Tärkeimmät kansalliset pyhäpäivät ovat pääsiäinen, joulu ja Todellisen Ristin uudelleen löytäminen. Sosialistisen Derg-juntan ja nykyisen EPRDF:n johtamassa Etiopiassa on nostettu islamin asemaa aiempaa korkeammalle. Tärkeimmät islamilaiset juhlapyhät ovat ʿĪd al-Fiṭr ja ʿĪd al-Aḍḥā. Tärkeimmät maalliset juhlapäivät ovat Derg-juntan kaatumisen kunniaksi vietettävä kansallispäivä (28. toukokuuta), Adwan voitonpäivä (2. maaliskuuta), Isänmaallisten voitonpäivä (6. huhtikuuta) ja vappu.[123]
Etiopialaisen keittiön tyypillisimpiä ruokalajeja ovat maultaan tulisesta mietoon vaihtelevat kasvis- ja liharuoat. Etiopialaista ruokaa tarjoilevat ravintolat ovat saaneet suosiota vegetaristien ja vegaanien keskuudessa. Etiopiassa keskiviikkoisin ja perjantaisin pidättäydytään eläinperäisestä ruoasta, mutta muutoin liharuokaa syödään runsaasti. Etiopialaisessa keittiössä ruoka syödään usein injera-leivältä, jonka päälle on koottu lisukkeet.[124] Injeran ohella suosituimpia ruokia ovat wat-lihapata, johon kuuluu yleensä naudan, kanan, lampaan tai vuohen lihaa. Sianlihan käyttöä pyritään välttämään niin muslimien kuin kristittyjen keskuudessa. Kahvi ja tee ovat yleisimmät juomat ja erilaisia oluita ja viinejä valmistetaan. Suosittuihin alkoholijuomiin kuuluu myös hunajasta valmistettu tej-sima.[123]
Urheilu
Etiopia on tunnettu kestävyysjuoksumaa. Ensimmäiset juoksusaavutukset toi 1960-luvulla aiemmin tuntematon Abebe Bikila, joka juoksi maailmanennätysajalla Rooman olympialaisissa kultaa paljain jaloin ja toisti olympiavoittonsa ylivoimaisesti Tokiossa neljä vuotta myöhemmin, vaikka häneltä oli muutamaa viikkoa aiemmin poistettu umpilisäke. Bikila oli ensimmäinen olympiakultaa voittanut tummaihoinen afrikkalainen.[125][126] Seuraavissa Mexico Cityn olympialaisissa Bikila joutui keskeyttämään vilustumisen vuoksi, mutta maratonin voitti hänen maanmiehensä Mamo Wolde, joka toi hopeaa samoissa kisoissa 10 000 metrin juoksusta. Münchenin olympialaisissa vuonna 1972 Mamo Wolde voitti pronssia maratonilla ja Miruts Yifter juoksi samoin pronssia 10 000 metrin juoksussa, jonka Lasse Virén voitti kaatumisesta huolimatta. Yifter voitti kuitenkin kultaa jo Moskovan olympialaisissa 1980 tällä ja 5 000 metrin matkalla. Menestystä toivat myös Mohamed Kedir (pronssia, 5 000 m) ja Eshetu Tura (pronssia, 3 000 m:n esteet). Ensimmäinen etiopialainen naisolympiamitalisti oli kultaa 10 000 metrin matkalla voittanut Derartu Tulu vuonna 1992.[127]
Etiopialaisen juoksun nosti uudelle tasolle Haile Gebrselassie, joka voitti vuoden 1992 jälkeen kaksi olympiakultaa 10 000 metrin matkalla, kahdeksan maailmanmestaruutta ja teki 20 maailmanennätysaikaa eri matkoilla. 1900-luvulla etiopialaiset saivat 1–4 olympiamitalia niissä kisoissa, joihin maa osallistui. Vuosisadan vaihduttua maa on voittanut jokaisissa kesäolympialaisissa seitsemän tai kahdeksan mitalia, kaikki kestävyysjuoksumatkoilla.[127] Helsingin maailmanmestaruuskisoissa 2005 etiopialaiset dominoivat 5 000 ja 10 000 metrin matkoilla. Jaossa olleista 12 mitalista Etiopia voitti yhdeksän, naiset juoksivat 10 000 metrin matkalla kolmoisvoittoon ja 5 000 metrin juoksussa neloisvoittoon.[128] Kisoissa juoksi muun muassa kaikkien aikojen menestynein kestävyysjuoksija Kenenisa Bekele, joka rikkoi vuonna 2004 niin 5 000 metrin kuin 10 000 metrin maailmanennätykset. Hänellä on olympialaisista kolme kultaa ja yksi hopea.[129]
Etiopiassa järjestetään vuosittain 10 kilometrin mittainen Etiopian suurjuoksu, joka on noin 20 000 vuosittaisella osallistujallaan Afrikan suurin massajuoksutapahtuma. Juoksun ohella suosittuja urheilulajeja ovat jalkapallo, salibandya muistuttava genna ja ratsain pelattava gugs.[130]
Etiopialla on vuosisatoja pitkä kulttuurillinen historia. Maalla onkin kaikista eniten maailmanperintökohteita koko Afrikassa (kahdeksan, yhtä paljon kuin Etelä-Afrikalla). Näihin kohteisiin kuuluvat Aksumin muinainen kaupunki, entisen pääkaupungin Gondarin alueella sijaitseva Fasil Ghebbin sekä Harar Jugolin linnoitukset ja Tiyan runsas, esihistoriallista etiopialaista kulttuuria edustava arkeologinen alue. Mukaan luetteloon ovat päässeet myös Awashin ja Omojoen kaivualueet, joista on löydetty nykyihmisen vanhimmat ja miljoonia vuosia vanhoja ihmistä edeltävien kädellisten fossiileja. Kaikkein kuuluisin lienee kuitenkin Zagwe-dynastian aikoihin Lalibelaan kallioon louhitut monoliittiset kalliokirkot. Lalibelalla oli tärkeä asema kristittyjen piirissä ja nykyäänkin se on pyhiinvaeltajien matkustuskohde.[132]
Etiopian historiaa kirjoitettiin varhaisessa vaiheessa ge’ezin kielellä, joka luetaan nykyään sammuneeksi kieleksi, mutta jota käytetään edelleen Etiopian ortodoksisen kirkon liturgisissa toimituksissa esimerkiksi qene-runouden muodossa. Ge’ez oli maailman ensimmäinen seemiläinen kieli, jossa käytettiin vokaaleja. Ge’ezin kielellä on säilynyt muutamia apokryfisiä tekstejä, kuten ensimmäinen Henokin kirja, jotka ovat tärkeitä lähteitä varhaiskristinuskon ymmärtämisen kannalta. Ensimmäiset ge’ezinkieliset tekstit ovat Raamatun tekstejä. Noin 1500-luvulta lähtien puheessa jo vallitsevana olevaa amharan kieltä alettiin käyttää myös kirjallisesti. Italian miehitysvallan päätyttyä etiopialaiskirjailijat innostuivat kirjoittamaan moraalisista ja isänmaallisista aiheista. Tärkeimpiä kirjailijoita olivat romaani- ja näytelmäkirjailija Makonnen Endalkachew sekä Kebede Mikael ja Tekle Tsodeq Makuria.[79]
Moraali ja isämaallisuus näkyivät myös ajan musiikissa ja kuvataiteissakin. Aiempina vuosisatoina kuvataiteet olivat keskittyneet lähinnä kristillisiin teemoihin. Ennen Derg-hallinnon alkua kuvataiteissa näkyi kaksi muutakin liikettä. Nämä olivat (1) henkisyyden kuvaaminen eurooppalaisen avantgarden hengessä (abstraktionismi, ekpressionismi, surrealismi) sekä (2) impressionismi, ekspressionismi ja realismin keinoin kuvata etiopialaista yhteiskuntaa tunteikkaasti ja kantaa ottavasti. Sosialistisen Derg-hallinnon aikaan syntyi tyyli muuttui sosialistiseksi realismiksi.[133]
Perinteiset uskonnolliset tanssit ja musiikki ovat edelleen voimissaan, kuten rytmikäs kabaro-rummulla ja masinqo-jousella säestetty eskesta-tanssi. Ulkomaalainen populaarimusiikki on myös saanut suosiota, joskin varsin valikoidusti. Suosituimpia musiikkimuotoja ovat afropop, soul, reggae ja hip hop.[79][134] Kuunnelluimpiin pop-laulajiin kuuluu Teddy Afro, jonka musiikkia on soitettu myös opposition mielenosoituksissa.[135]
Media ja viestintä
Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuosiraportin (2020) mukaan Etiopian lehdistönvapaus sijoittui sijalle 99 arvioidusta 180 maasta. Sija lukeutui maailmanlaajuisen viisiportaisen asteikon keskitasolle, ongelmallisen lehdistönvapauden luokkaan. Vuonna 2018 pääministeriksi valitun Abiy Ahmed Alin aikana monia pidätettyjä toimittajia ja bloggereita on vapautettu.[136][137]
Aiemmin, toukokuussa 2012 hiljaisesti hyväksytyn lain mukaan Skypen käyttäminen puheluihin ohi maan virallisen puhelinlaitoksen voi tuoda soittajalle jopa 15 vuoden vankeustuomion.[138][139]
↑Ethiopia constitution: Article 39 Rights of Nations, Nationalities, and Peoples: Every Nation, Nationality and People in Ethiopia has an unconditional right to self-determination, including the right to secession.
↑A Debt Sustainability Analysis Prepared By The Staffs of the IMF and The The Federal Democratic republic of Ethiopia: Staff Report For The 2017 Article IV Consultation – Debt Sustainability Analysis. International Monetary Fund (IMF), 2017. Teoksen verkkoversio.
↑World Development Indicators: Population dynamics (Etiopian väestömäärä YK:n tilastossa) World Population Prospects, the 2015 Revision. 2015. United Nations, Department of Social and Economic Affairs, Population Division. Viitattu 25.12.2015. (englanniksi)
↑State of The World’s Children 2015 Country Statistical Information (XLSX) (Unicefin taloudellis-sosiaalinen tilasto koskien erityisesti lapsia) Unicef. 2015. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 17.3.2020. (englanniksi)
↑Ethiopia. Status of AmharasRefworld – United Nations High Commissioner for Refugees UNHCR. 1.3.1993. United States Bureau of Citizenship and Immigration Services. Viitattu 17.3.2020. (englanniksi)
.svg)
.jpg)
.png)
.svg)
