Nigerian liittotasavalta eli Nigeria on liittovaltioLänsi-Afrikassa. Nigerian naapurimaita ovat Benin lännessä, Niger pohjoisessa, Tšad koillisessa ja Kamerun idässä. Maan pinta-ala on noin miljoona neliökilometriä.[2]
Nigeria on Afrikan runsasväkisin ja maailman seitsemänneksi runsasväkisin valtio. Sen arvioitu väkiluku ylitti 198 miljoonaa vuonna 2018.[5][6] Vuonna 2022 CIA arvioi sen väkiluvun olevan 225 miljoonaa.[2] YK:n vuoden 2019 väestönkasvuennusteen mukaan Nigeria voi nousta vuoteen 2050 mennessä maailman kolmanneksi väekkäimmäksi maaksi.[7] Virallinen kieli on englanti, suurimmat puhutut kielet ovat hausa, joruba, igbo ja fulani. Suurimmat uskonnot ovat islam ja kristinusko.[2]
Nigeria on entinen Britannian siirtomaa. Maan tärkein tulonlähde on Niger-joen suistosta saatava öljy, ja 2/3 valtion budjettituloista tulee öljyntuotannosta. Maata raastavat etnisten ryhmien väliset kiistat, jotka ajoittain leimahtavat väkivaltaisuuksiksi. Nigerian pääkaupunki on Abuja, vaikka monet hallintoelimet sijaitsevatkin maan entisessä pääkaupungissa Lagosissa, joka on väkiluvullisesti maan suurin kaupunki.
Nigerian pinta-ala on 923 768 neliökilometriä. Sillä on 853 kilometriä rantaviivaa. Korkein kohta on Chappal Waddi 2 419 metrissä.[8]
Nigerian maasto vaihtelee etelärannikon suoalueista trooppisiin metsiin, avoimiin puusavanneihin, ruohikkoihin ja pohjoisen puoliaavikkoihin. Korkeimpia alueita on Josin ylänkö 1 200 – 1 400 metrin korkeudessa ja vuoristot Kamerunin vastaisella rajalla.[9]
Vuodenaikojen vaihtelua säätelee pasaatien kohtaamisvyöhyke, joka kulkee maan poikki säännöllisesti ja aiheuttaa muualla kaksi sadekautta, mutta maan pohjoisosassa vain yhden pitkän sadekauden heinäkuusta syyskuuhun. Kamerunin rajan vuoristossa vuotuinen sademäärä ylittää 2 500 mm, muualla sataa yleensä 1 000 – 1 500 mm ja pohjoisosassa paikoin vain 600 mm vuodessa.[10]
Pasaatien kohtaamisvyöhykkeen pohjoispuolella sää on kuumaa ja kuivaa. Pohjoisosassa kuiva kausi jatkuu lokakuusta huhtikuuhun asti. Sen aikana koillisesta puhaltaa usein harmattan-tuuli, joka tuo mukanaan pölyä.[10]
Matkailijoita houkutellaan Nigeriaan hienoilla hiekkarannoilla ja luontokohteilla. Maassa on kahdeksan kansallispuistoa ja kymmenen riistansuojelualuetta.[12] (Katso Luettelo Nigerian kansallispuistoista. )
Nykyisen Nigerian alueella on pitkä ja värikäs historia. Nok-kulttuuri vallitsi alueella yli 2 000 vuotta sitten. Hausa-kuninkaat ja Kanem-Bornun valtakunta hallitsivat alueella kauppaa pohjoisten berberiheimojen ja sademetsäalueen heimojen välillä. Beninin kuningaskunta oli vallitseva rannikolla. Täällä myytiin orjia, norsunluuta ja kolapähkinöitä ja vaihdettiin niitä suolaan, lasihelmiin, koralliin, kankaisiin, aseisiin, kupariin ja valuuttana käytettyihin simpukankuoriin.[9]
Nigerian itsehallintoa lisättiin vaiheittain toisesta maailmansodasta alkaen, ja itsenäinen liittovaltio siitä tuli vuonna 1960, jolloin Nigeria antoi itsenäisyyden julistuksensa sekä perustuslakinsa jonka nojalla nykyinen hallintohierarkia edelleen toimii. [15] Samana vuonna Nigeria loi puolustusvoimansa perustulakinsa artikloihin kirjatusti.
Vuonna 1966 kaksi vallankaappausta siirsi maan sotilasjohdon käsiin. Pääosin igbo-kansan asuttama itäinen osavaltio Biafra yritti itsenäistyä 1967–1970, mikä johti sisällissotaan, jossa Biafra kärsi tappion Nigerian puolustusvoimia vastaan. Biafran tapahtumat herättivät laajalti kansainvälistä huomiota ja sieltä maailmalle levinneet uutiskuvat vahingoittivat vakavasti Nigerian mainetta. Vuoden 1975 veretön vallankaappaus nosti valtaan siviilihallintoa luvanneen Murtala Ramat Mohammedin. Seuraava sotilasvallankaappaus oli 1983, siinä valtaan nousi kenraalimajuri Muhammed Buhari. Vuonna 1985 Ibrahim Babangida kaappasi puolestaan vallan Buharilta toisessa peräkkäisessä verettömässä vallankaappauksessa.[15]
Vuonna 2007 presidentti Olusegun Obasanjon kaksi perustuslainmukaista kautta olivat ohi, eikä hän onnistunut muuttamaan lakia pysyäkseen enää virassa. Hän nimitti ennestään tuntemattoman Umaru Yar'Aduan johtamansa puolueen presidenttiehdokkaaksi ja nosti korruptiosyytteet kilpailijoitaan vastaan. Yar'Adua valittiin presidentiksi vaaleissa, jossa hän sai 24,6 miljoonaa ääntä ja seuraavaksi tullut kilpailija 6,6 miljoonaa. Vaaleja varjostivat raportit äänestyslipukkeiden väärentämisestä ja tyhjien lipukkeiden puutteesta useilla äänestyspaikoilla.[18]
Heinäkuussa 2009 islamistiliike Boko Haram aloitti väkivaltaisuudet levittääkseen šaria-lait koko maahan. Turvallisuusjoukot hyökkäsivät liikkeen tukikohtiin ja surmasivat sen johtajan. Kaikkiaan levottomuuksissa kuoli satoja ihmisiä.[15]
Helmikuussa 2010 presidentti Yar'Adua sairastui vakavasti. Varapresidentti Goodluck Jonathan toimi ensin hänen sijaisenaan ja Yar'Aduan kuoltua toukokuussa Jonathanista tuli presidentti.[15] Jonathan valittiin presidentiksi huhtikuun 2011 vaaleissa. Häntä vastassa oli Muhammadu Buhari. Vaalien tulosten julkistusta seuranneissa levottomuuksissa kuoli parisataa ihmistä.[19]
Vuoden 2012 alussa presidentti Jonathan julisti poikkeustilan neljään osavaltioon, joissa Boko Haram oli tehnyt iskujaan.[20] Maassa alkoivat myös levottomuudet ja lakkoilu valtion peruutettua polttoaineiden tukiaiset, jonka jälkeen bensiinin hinta nousi yli kaksinkertaiseksi.[21] Vuosina 2013 ja 2014 islamilainen Boko Haram hyökkäili sekä surmasi ja sieppasi ihmisiä ja julisti perustaneensa itsenäisen kalifaatin.[15]
Nigeriassa on kolmanneksi eniten maan sisällä siirtymään joutuneita henkilöitä, eli maansisäisiä pakolaisia Afrikassa. Vuonna 2020 maan sisäisiä pakolaisia oli 2,7 miljoonaa.[24] Helmikuussa 2023 Nigerian humanitaarisen avun ohjelma raportoi, että Nigeriassa on syvällisiä humanitaarisia tarpeita, kuten väkivallan vuoksi siirtyminen, korkea aliravitsemus ja elintarviketurvan puute, sekä peruspalvelujen ja suojelun puute. Tarpeet koskevat kymmeniä miljoonia ihmisiä.[25]
Boko Haram ja muut ei-valtiolliset aseelliset ryhmät, sekä paimenten ja maanviljelijöiden väliset yhteenotot ovat työntäneet noin kolme miljoonaa nigerialaista (marraskuuhun 2021 mennessä) pois kodeistaan, erityisesti Koillis-Nigeriassa ja maan keskialueilla, mutta yhä enemmän myös Luoteis-Nigeriassa.[26]
Politiikka
Presidentti Bola Tinbun virallinen muotokuva vuonna 2023.
Nigerian presidentti on sekä valtionpäämies että hallituksen johdossa. Pääministerin virkaa ei ole. Presidentti valitaan neljän vuoden kaudelle yleisillä vaaleilla, ja voi hallita maksimissaan kaksi kautta. Parlamentti on kaksikamarinen. Senaatissa on 109 jäsentä (kolme joka osavaltiosta ja yksi Abujasta), edustajainhuoneessa 360 edustajaa. Molempien kausi on nelivuotinen.[2]
Nigeria on Ison-Britanniankolonialismista itsenäistymisen (1. lokakuuta 1960)[8] jälkeen ollut pitkään poliittisesti epävakaa. Kylmän sodan aikana molemmat, Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat kiinnostuneet maasta sen koon, väkiluvun, potentiaalisten ja öljyvarojen takia. Maa oli huonoissa väleissä Yhdysvaltojen kanssa 1960-luvulta alkaen kylmän sodan loppumiseen asti lukuun ottamatta Jimmy Carterin presidenttikautta.[27]
Nigeria on suurelta osin epäonnistunut aiemmilta vuosikymmeniltä tavaksi periytyneen korruption kitkemisessä valtion työntekijöiden ja byrokraattien keskuudessa. Maassa on arvioitu varastetun 400 miljardia dollaria itsenäisyyden jälkeen; summa on sama kuin koko Afrikan samana aikana saama kehitysapu.[18]
Maan poliittisen vakauden on spekuloitu olevan suoraan riippuvainen öljyn hintatasosta, 2/3 valtion budjettituloista tulee öljyntuotannosta. Nigeria toimittaa noin 14 prosenttia Yhdysvaltain tarvitsemasta öljystä.[18] Maan öljyntuotantoalueet Niger-joen suistossa ovat jatkuvassa kriisitilassa ja pääuskontoa edustavien muslimien ja länttä lähellä olevien vähemmistönä olevien kristittyjen välit ovat kireät.[28]
Helmikuussa 2012 Nigerian senaatti kriminalisoi homoavioliitot.[29]
Vuoden 2015 presidentinvaaleissa olivat ehdokkaina istuva presidentti, etelän kristitty Goodluck Jonathan ja pohjoisen muslimi, entinen asevoimien päällikkö Muhammadu Buhari. Boko Haramin aiheuttamien levottomuuksien takia vaaleja siirrettiin maaliskuun loppuun.[30][31] Buhari voitti ja aloitti presidenttinä Jonathanin kauden päätyttyä 29. toukokuuta. Helmikuussa 2019 Buhari voitti myös seuraavat presidentinvaalit ja hänet valittiin uudeksi nelivuotiskaudeksi Nigerian presidentiksi.[32][33]
Vuoden 2023 presidentinvaalissa ehdokkaita oli yhteensä 18, joista merkittävimmät valtapuolueen, kaikkien progressiivisten kongressin (APC) Bola Ahmed Tinubu, pääoppositiopuolueen, kansojen demokraattisen puolueen (PDP) Atiku Abubakar sekä työväenpuolueen Peter Obi.[34] Vaalien voittajaksi julistettiin APC:n ehdokas Tinubu, joka sai 8,8 miljoonaa ääntä. Toiseksi tullut PDP-puolueen Atiku Abubakar keräsi ääniä 6,9 miljoonaa ja kolmanneksi tullut työväenpuolueen Peter Obi 6,1 miljoonaa.[1]
Vapauksien kehitys
Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Nigeria on parantanut merkittävästi pidettyjen vaalien laatua vuoden 1999 demokraattiseen hallintoon siirtymisen jälkeen. Kuitenkin vuoden 2019 presidentin- ja kansalliskokouksen vaaleja häiritsivät säännöttömyydet. Niissä presidentti Muhammadu Buhari valittiin uudelleen ja All Progressives Caucus (APC) sai takaisin parlamentin enemmistön. Korruptio on edelleen ominaista keskeisellä öljyteollisuusalalla. Turvallisuushaasteet, kuten kapinat, sieppaukset, sekä yhteisöllinen ja lahkojen väkivalta Nigerian Middle Beltin alueella uhkaavat miljoonien nigerialaisten ihmisoikeuksia. Armeija ja lakia valvovat viranomaiset osallistuvat usein laittomiin teloituksiin, kidutukseen ja muihin pahoinpitelyihin. Uskonnolliset ja etniset ennakkoluulot heikentävät kansalaisvapauksia, ja naiset ja LGBT-ihmiset kohtaavat laajaa syrjintää. Elinvoimaista mediamaisemaa haittaavat rikolliset kunnianloukkauslait, sekä toistuvat poliittisesti arkaluonteisia aiheita käsittelevien toimittajien häirintä ja pidätykset.[35]
Alkuvuodesta 2023 pidetyissä Nigerian vaaleissa turvallisuus oli tärkeä kysymys erityisesti taistelussa islamistisia militanttiryhmiä, kuten Boko Haramia, vastaan. Presidentin vaalin voittanut Bola Tinubu puolusti ennen vaaleja presidentin ja puoluetoverinsa Muhammadu Buharin toimintaa. Hän väitti, että Buharin ottaessa vallan vuonna 2015 ulkomaiset jihadistit toimivat Nigerian neljässä osavaltiossa, mutta näin ei enää ole.[36]
Boko Haramin toiminta Nigeriassa on heikentynyt ja se on työnnetty pois suurelta osin sen aiemmin hallitsemalta alueeita. Mutta muut separatisti- ja terroristiryhmät Nigeriassa, kuten IPOB ovat vahvistuneet tänä aikana. Eräs näistä on Islamilaisen valtion Länsi-Afrikan maakunta (ISWAP), joka irtautui Boko Haramista. Ulkomaisia taistelijoita Nigeriassa tutkinut David Malet sanoo, että on vaikea sanoa, kuinka paljon heitä Nigeriassa on, mutta hän sanoo, että terrorismi on edelleen ongelma. Jihadisteja on Islamilaisen valtion värväyksen myötä alueen naapurimaissa nykyään enemmän, joten on todennäköistä, että myös Nigeriassa heitä on enemmän.[36]
Nigerian hallitus kohtaa myös muita turvallisuuteen liittyviä haasteita. Näitä ovat muun muassa rosvoaminen, sieppaukset ja konfliktit, joissa on mukana laiduntajat ja maanviljelijäyhteisöt, sekä separatistien kapina maan kaakkoisosassa. Armed Conflict Location & Event Data Projectin (ACLED) mukaan Nigeria oli yksi Afrikan väkivaltaisimmista maista vuonna 2022.
Nigerian poliisivoimia, jotka on perustettu liittovaltion perustuslain mukaan johtaa poliisin ylitarkastaja, jonka presidentti nimittää. Poliisivoimien yleinen tehottomuus johtuu osittain huonosti sijoitettujen ja erittäin huonosti palkattujen poliisien alhaisesta koulutustasosta ja alhaisesta moraalista, sekä nykyaikaisten välineiden puutteesta. Korruptio on levinnyt laajalle. Nigerian puolustusvoimat sisältää armeijan, laivaston ja ilmavoimien joukkoja. Nigerian joukot ovat osallistuneet Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisön (ECOWAS) seurantaryhmän (ECOMOG) ja Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) rahoittamiin operaatioihin.[37]
Lokakuun 29. 2024 uutisoitiin, että Pohjois-Nigerian sähkön jakelu on ollut poikki lähes kaksi viikkoa. Virran saanti oli ollut katkolla 19:ssä Nigerian 36 osavaltiosta. Insinöörit eivät ole voineet tehdä korjauksia alueita hallitsevien jihadististen terroristien talkia. Nigerian sähkön siirtoyhtiön mukaan asemiehet miehittävät aluetta, jolla sähkölinja on vaurioitunut. Tämä estää sähkön saannin miljoonilta ja lamauttaa taloudellisen toiminnan. Nigeriassa on suunniteltu joukkojen lähettämistä tuhoalueille.[38]
Osavaltioiden suuri määrä, joita maan itsenäistyessä oli vain kolme, kuvastaa maan sekavaa historiaa ja heterogeenisen väestön hallitsemisen vaikeuttaa hallinnon kaikilla tasoilla.
Nigeria on eteläisen naapurivaltionsa Kamerunin kanssa tärkeä öljyntuottaja, pääosa öljystä saadaan Guineanlahden rannalta.[41]. Nigeria tuottaa raakaöljyä vientiin, mutta koska oma jalostustoiminta on heikkoa, jalostetut öljytuotteet ovat pääosin tuontitavaraa. Polttoainetukea maksettiin 1970-luvulta vuoteen 2023, ja se oli suuri menoerä valtion budjetissa.[42]
Kolmen vuoden talouskasvun jälkeen bruttokansantuote pieneni vuonna 2020 raakaöljyn hinnanlaskun ja COVID-pandemian vuoksi. Inflaatio oli 12,8 % ja työttömyysaste 27 %. Köyhyysrajan alapuolella elää 40 % väestöstä.[43]
Silti vuonna 2003 tehdyn globaalin tutkimuksen perusteella nigerialaiset olivat maailman onnellisin kansa.[44]
Maan rahayksikkö on naira (NGN). Vaikka arviolta 70 % työvoimasta työskentelee maanviljelyn parissa, Nigeria kuluttaa ruokaa enemmän kuin tuottaa. [8] Moniin kehitysmaihin verrattuna valtionvelka on toistaiseksi suhteellisen pieni ongelma (mutta kasvamassa), vuonna 2017 se oli 21,8 % BKT:stä.[2]
Nigeria on Länsi-Afrikan talousyhteisön (ECOWAS) jäsen. Yhdessä Gambian, Ghanan, Sierra Leonen ja Guinean kanssa Nigeria on perustanut Länsi-Afrikan rahaliiton (WAMZ), joka valmistelee yhteisvaluutta Econ käyttöönottoa 2020.[46]
Nigerian merkittävimmät luonnonvarat ovat öljy, maakaasu, tina, rautamalmi, kivihiili, kalkkikivi, sinkki, lyijy ja niobium. Vientituotteista tärkein on öljy. Niinpä maan taloustilanteeseen vaikuttavat öljyn hinnan vaihtelut.[8]
Liikenne
Nigeriassa on 54 lentokenttää, joista yhdeksällä on yli kolmen kilometrin kiitotie. Vesiväyliä on 8 600 kilometriä, Nigerillä ja Benuella sekä pienemmillä joilla. Rautatietä on 3 500 kilometriä.[8] Pääradat kulkevat LagosistaKanoon ja Port HarcourtistaMaiduguriin. Rautatieliikennettä ei kuitenkaan juuri ole. Maantiet ovat suhteellisen hyvässä kunnossa.[47]
Nigeria on asukasmäärältään Afrikan runsasväkisin ja maailman 7. runsasväkisin valtio. Nigerian väkiluvun arvioitiin vuonna 2018 ylittäneen 198 miljoonaa henkeä. [5][6] Vuonna 2021 CIA arvioi väkiluvuksi 225 miljoonaa.[2] YK:n World Population Prospects -väestöennusteen vuoden 2019 version mukaan Nigerian väestö kasvaisi noin 200 miljoonalla vuoteen 2050 mennessä. Nigeria nousisi näin vuoteen 2050 mennessä maailman kolmanneksi runsasväkisimmäksi maaksi 401 miljoonalla asukkaallaan Yhdysvaltojen ohi.[7] Vuonna 2022 CIA:n arvio maan väestönkasvusta oli 2,53 %.[2]
Nigerian väestö on nuorta. YK:n mukaan vuonna 2017 väestöstä 44 prosenttia oli 0–14-vuotiaita, 19 prosenttia 15–24-vuotiaita, 32 prosenttia 24–59-vuotiaita ja 4 prosenttia yli 59-vuotiaita.[49]
Maa suunnittelee vuodelle 2024 ensimmäistä väestönlaskentaa vuosikausiin.[50]
Lapsikuolleisuus on erittäin korkea, sillä 10,9 prosenttia nigerialaisista lapsista kuoli ennen viidettä ikävuottaan vuonna 2015.[51][52] Myös äitiyskuolleisuus on eräs maailman korkeimmista, ja vuonna 2015 keskimääräinen äitiyskuolleisuus oli maassa 814 menehtynyttä äitiä 100 000 synnytystä kohden.[53] 3,17 prosentilla aikuisväestöstä oli HIV/AIDS vuonna 2014.[8]
Maassa on kolme pääasiallista kansanryhmää: Igbot, joita on noin 18 prosentia väestöstä, elävät maan kaakkoisosassa öljyalueilla, ja monet heistä ovat katolisia. Jorubat (21 %) elävät kaakaota kasvattavassa länsiosassa, ja noin puolet heistä on kristittyjä, puolet muslimeita. Paimentolaisina perinteisesti eläneet, enimmäkseen islaminuskoiset hausat ja fulbet eli fulanit (29 %) asuvat pohjoisessa. Muita suuria väestöryhmiä ovat idžot (10 %) sekä kanurit (4 %), ibibiot (3,5 %) ja tivit (2,5 %). Kaikkiaan etnisiä ryhmiä on yli 250.[8][9]
Kansallinen vala
Helmikuussa 2024 presidentti Bola Tinubu määräsi, että kansalaisten on lausuttava kansallinen vala kaikissa valtion- ja julkisissa tilaisuuksissa. Tällä varmistetaan "kansallisten symbolien ehdoton kunnioitus, vahvistetaan uskollisuutta ja uskollisuutta maalle, sekä säilytetään Nigerian eetos ja määrittävä luonne". Kansallinen vala pitäisi lausua kansallislaulun jälkeen, ja se kehottaa kaikkia nigerialaisia olemaan uskollisia ja lojaaleja maalleen. Lakisäädös syntyi paimenten ja paikallisten maanviljelijäyhteisöjen välisiä konflikteja ratkoessa, sekä Nigerian kaakkoisosassa separatistiliikkeessä, joka pyrkii luomaan itsenäisen Biafranin valtion.[54]
Uskonto
Väestöstä arvioidaan olevan 50 % muslimeja, 40 % kristittyjä ja 10 % paikallisten uskontojen kannattajia.[8] Väestöryhmien osuudet ovat poliittisesti arka asia, koska niistä riippuu poliittinen vaikutusvalta. Niinpä viimeisten 30 vuoden aikana jokainen väestönlaskenta on johtanut kiistoihin.[55][56]
Open Doors -järjestön World Watch -listauksen mukaan kristityt kokevat Nigeriassa äärimmäistä vainoa. Ääri-islamisten ryhmien, kuten Boko Haramin, Hausa-Fulanin militanttien muslimipaimentolaisten ja Iswap-jihadistiryhmän, väkivaltaiset hyökkäykset ovat yleisiä Nigerian pohjois- ja keskiosissa. Ääriryhmät murhaavat usein kristittyjä tai tuhoavat heidän omaisuuttaan ja toimeentuloaan. Erityisesti miehet ja pojat ovat kuolemanvaarassa. Naiset ja lapset joutuvat usein leireihin, kohtaavat seksuaalista väkivaltaa ja ovat vaarassa joutua siepatuksi tai pakkoavioliittoon.[57][58]
Kulttuuri
Nigerian rajat ovat brittien siirtomaahallinnon tulosta, eikä eri kansojen kesken ole syntynyt yhteistä nigerialaista identiteettiä. Vaihtuvat hallitsijat, jotka ovat usein suosineet omia heimoveljiään, ja jatkuvat etniset levottomuudet johtavat ajoittain verisiin yhteenottoihin.[59]
Öljyn tuoman vaurauden myötä nigerialaiset suurkaupungit muistuttavat länsimaisia suurkaupunkeja ostoskeskuksineen ja liikenneruuhkineen. Koska ne ovat kasvaneet hyvin vanhoista kaupungeista, asemakaava on varsin sokkeloinen. Maaseudun rakennukset ovat sopeutuneet paikallisiin oloihin. Nigerjoen suistossa, missä kuivaa maata on vähän, idzojen talot rakennetaan paaluille ja niihin saavutaan veneillä. Talot rakennetaan puusta ja bambusta ja katetaan palmunlehvillä. Igbojen talossa on bamburunko, jota pitävät kasassa savi ja köynnökset. Talot peitetään banaaninlehdillä ja ne sulautuvat hyvin ympäröivään metsään. Maan pohjoisosan taloissa näkyvät islamilaiset vaikutteet, ne ovat kulmikkaita savitaloja. Hausat rakentavat talonsa vallihaudan ympäröimäksi ryhmäksi.[59]
Nigerian pohjoisosassa Kanon lähistöllä on satoja vuosia vanha perinne värjätä sinisiä kankaita suurissa, maahan upotetuissa sammioissa. Niihin laitetaan indigoa, lipeää ja tuhkaa ja kankaita liotetaan kahdesta kuuteen tuntia, halutusta tummuusasteesta riippuen. Kano oli aikoinaan Saharan alueen värillisten kankaiden kaupan keskus.[60]
Nigerialainen musiikki nojaa voimakkaisiin rytmeihin joita tuotetaan monilla rummuilla ja lyömäsoittimilla. Highlifeksi kutsuttu musiikkityyli yhdistää afrikkalaisia aineksia amerikkalaiseen big band -musiikkiin. Afrobeatissa afrikkalaiseen musiikkiin yhdistyy jazz ja soul.
Juju on joruboiden kansanmusiikista kehittynyttä populaarimusiikkia.[59]
Wole Soyinka
Nobel-palkittu kirjailija Wole Soyinka on syntyisin nigerialainen, mutta asuu maanpaossa Yhdysvalloissa.
Amos Tutuolan teos Palmuviinijuoppo ja hänen kuollut palmuviininlaskijansa on suomennettu vuonna 1963 ja Chinua AchebenKansan Mies vuonna 1969.[61]Ken Saro-Wiwa toimi kirjailijan uransa lisäksi ympäristöaktivistina. Hänen Vankilapäiväkirjansa ilmestyi suomeksi vuonna 1996. Saro-Wiwa teloitettiin vuonna 1995.[62]
Nykykirjailijoista Chimamanda Ngozi Adichie on voittanut useita kansainvälisiä kirjallisuuspalkintoja romaaneillaan Purple Hibiscus ja Half of the Yellow Sun. Jälkimmäinen kuvaa Nigerian levotonta 60-lukua.
Maa on valitettavan tunnettu myös niin sanotuista nigerialaiskirjeistään (419-huijauskirjeet), joita lähetetään perinteisen kirjeen sijasta nykyään sähköpostitse.[63]
Koulutus
DELSU:n (Delta State University) hallintorakennus.
Koulunkäynti aloitetaan Nigeriassa kuusivuotiaana. Peruskoulu (primary school) kestää kuusi vuotta. Sitä seuraa kuusivuotinen oppikoulu (secondary school), jossa suoritetaan tasokoe kolmen ja kuuden vuoden jälkeen. Oppikouluja ylläpitävät sekä yksityiset, osavaltiot että liittovaltio. Yksityiskoulujen lukukausimaksu on noin kymmenkertainen liittovaltion kouluihin verrattuna.[64] Vajaa kolmannes väestöstä - 32 % pojista ja 27 % tytöistä - jatkaa oppikouluun.[9] Vuonna 2003 arvioitiin, että noin 68 % yli 15-vuotiaista oli lukutaitoisia.[8]
Maassa toimii 27 liittovaltion yliopistoa, 36 osavaltion yliopistoa ja 41 yksityistä yliopistoa. Nsukkassa toimiva University of Nigeria on niistä vanhin, perustettu vuonna 1960. Suurin osa osavaltioiden ja yksityisten ylläpitämistä yliopistoista on perustettu 2000-luvulla.[65]
↑Trends in Maternal Mortality: 1990 to 2015. Estimates by WHO, UNICEF, UNFPA, World Bank Group and the United Nations Population Division (pdf) (Maakohtaiset arviot äitiyskuolleisuudesta liitetaulukossa 7 s. 51–57/78 (Annex 7. Estimates of maternal mortality ratio (MMR, maternal deaths per 100 000 live births), number of maternal deaths, lifetime risk, percentage of AIDS-related indirect maternal deaths and proportion of deaths among women of reproductive age that are due to maternal causes (PM), by country, 2015)) ISBN 978-924-156514-1. 2015. Geneva, Switzerland: Maailman terveysjärjestö, who.int. Viitattu 19.1.2017. (englanniksi)
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.jpg)
.svg)
