Jamaika (engl.Jamaica, jamaikankreoliksiJumieka) on Isoihin Antilleihin kuuluva saarivaltio Karibialla. Se sijaitsee Kuuban eteläpuolella ja Haitin länsipuolella. Jamaika tunnetaan muun muassa reggae-musiikin ja rastafari-uskonnon kehtona sekä monista menestyneistä pikajuoksijoistaan. Jamaikan 2,7 miljoonasta asukkaasta valtaosa on tummaihoisia, ja afrikkalaisuus näkyy enemmän kuin muilla Karibian saarilla. Afrikkalaisten suuri määrä on peräisin siirtomaa-ajalta, jolloin britit toivat Afrikasta orjia töihin sokeri- ja kahviplantaaseille osana kolmiomaista kauppareittiään.[5]
Karibian kolmanneksi suurimman saaren keskellä kulkeva vuorijono jakaa saaren kosteaan ja rehevään pohjoispuoleen sekä kuivempaan eteläpuoleen. Hurrikaanit ja maanjäristykset aiheuttavat ajoittain tuhoja. Vesi on uurtanut monia luolia saaren paksuun kalkkikivikerrokseen. Maisema on muuttunut myös bauksiitinlouhinnan takia. Alumiinin raaka-aineeksi louhittu bauksiitti toi vaurautta maan itsenäisyyden alkuvuosina, mutta nykyisin valuuttatulot tulevat palvelusektorilta, lähinnä matkailusta.
Jamaika, jonka muodon sanotaan muistuttavan uivaa kilpikonnaa, on Karibianmeren kolmanneksi suurin saari. Sen levein kohta on itä-länsisuunnassa 235 kilometriä ja pohjois-eteläsuunnassa leveyttä on 35–82 kilometriä. Jamaikan pinta-ala on 10 911 neliökilometriä. Valtio muodostuu lähinnä pääsaaresta, mutta siihen kuuluu joitakin pieniä luotoja. Pääsaaren lounaispuolella on yli 160 kilometrin levyinen matalan meren alue Pedron matalikko, ja 51 kilometriä pääsaaresta kaakkoon sijaitsee Morant Cays. Jamaikan etäisyys Kuubaan on 145 kilometriä ja Haitiin 160 kilometriä. Floridaan matkaa kertyy noin 800 kilometriä: KingstonistaMiamiin on 920 km.[1]
Jamaikan pinnanmuodot ja kaupungit
Jamaikan itäosassa sijaitsevat Blue Mountains -vuoret, jossa sijaitsee saaren korkein kohta Blue Mountain Peak (2 256 m), joka on vain 16 kilometrin päässä rannikkoalangosta. Sen rinne on yksi maailman jyrkimpiä. Saaren pinta-alasta yli puolet sijaitsee vähintään 300 metrin korkeudella merenpinnasta.[1]
Jamaika sijaitsee Karibian litosfäärilaatalla ja alueella esiintyy noin 200 heikkoa maanjäristystä vuodessa, mutta voimakkaat maanjäristykset ovat harvinaisia. Vuonna 1692 maanjäristys upotti puolet Port Royalin kaupungista. Vuoden 1907 maanjäristys tuhosi suuria osia Kingstonista.[6] Jamaikan saari on noussut merestä vulkaanisen toiminnan seurauksena miljoonia vuosia sitten. Suurin osa saaren maaperän kiviaineksesta on sedimentti- eli kerroskivilajeja, kuten kalkkikiveä. Kalkkikivikerros voi paikoin olla kilometrien paksuinen.[1] Jamaikan maaperässä on runsaasti bauksiittia, jota käytetään alumiinin raaka-aineena. Jamaikalla on teollisesti louhittu bauksiittia 1950-luvulta lähtien. Louhinta on vaikuttanut saaren maisemaan, ja alumiinintuotannon sivukivestä syntyy jätteenä laajoja lammikoita punaista mutaa.[7]
Saaren hiekkarantojen hiekka on hienoksi jauhautunutta korallia, josta myös rannikoita läheisyydessä olevat särkät ja pienet saaret ovat muodostuneet. Saarella on myös mustaa, vulkaanista alkuperää olevaa hiekkaa.[8] Saaren pehmeään kalkkikivikallioperään on rapautunut maanalaisia jokia, jotka ovat muuttuneet tippukiviluoliksi.[9]
Saarella virtaa yli 120 jokea, jotka kulkevat vuorilta rannikkoja kohden muuttuen koskiksi, varsinkin rankkasateiden jälkeen.[10] Monet joista häviävät karstimaaston halkeamiin tai luoliin. Noin sadan kilometrin pituinen Rio Minho on saaren pisin joki.[11]
Ilmasto
Doctors Cave Beach, Montego Bay, Jamaika.
Jamaikan ilmasto on erilainen eri puolilla saarta. Tuulenpuolella vallitsee trooppisten ylänköjen ilmasto, kun taas suojanpuolella on paljon kuivempaa. Lämpimät pasaatituulet tuovat idästä ja koillisesta sateita ympäri vuoden.[1] Vuorten pohjoisrinteillä sataa yli 5 000 mm vuodessa, kuivemmilla etelärinteillä paikoin vain noin 750 mm.[12]Merituuli-ilmiö tuo toisinaan rannikolle raikasta meri-ilmaa päivällä ja viileää maailmaa yöllä. Tuulen vaihteluita kutsutaan saarella toisinaan ”tohtorin tuuleksi” ja ”haudankaivajan tuuleksi”.[1]
Saaren lämpötila vaihtelee vuoden aikana välillä 19 °C–32 °C. Lämpimimmät kuukaudet ovat heinä- ja elokuu, viilein on helmikuu. Sateisinta on keväisin touko-kesäkuussa ja syksyisin loka-marraskuussa.[13]
Hurrikaanikausi jatkuu virallisesti kesäkuusta marraskuuhun, useimmat hurrikaanit tavataan elo- tai syyskuussa.[13]Hurrikaani Gilbert aiheutti tuhoja Jamaikalla vuonna 1988 ja vuonna 2004 tuli hurrikaani Ivan.[14]
Luonto
Sademäärien vaihtelu saaren eri osissa vaikuttaa paljon saaren maisemaan. Pohjoisrannikolla on kukkuloita ja ylänkömaata, jotka ovat runsaan kasvillisuuden, niin sanotun pilvimetsän, peittämiä. Saaren itäosan Blue Mountain -vuori ja sen ympäristö ovat sademetsän peitossa. Eteläosan laajat rannikkoalangot ovat kuivia ja muistuttavat Afrikan savanneja ja välimeren seudun pensaikkomaita. Kaikkialla Jamaikassa on metsiä ja pensaikkomaita, mutta myös laitumia ja viljelysmaita, joiden puut eurooppalaiset ovat raivanneet pois vuosia sitten.[15]
Vuosisatoja sitten Jamaikalle saapuneet eurooppalaiset toivat saarelle mukanaan useita uusia kasveja, kuten sokerin, sitruskasveja, banaanin ja kookospähkinän. Jamaikan saarella kasvaa yli 3 800 erilaista kukkivaa kasvia, kuten 200 erilaista orkidealajia. Monia Jamaikalla kasvavista kasveista ei löydy mistään muualta maailmassa. Tunnetuimpia saarella kasvavia puulajeja ovat mahonki ja kuubanhibiskus, joka on myös Jamaikan kansallispuu.[15]
Jamaikalla on enemmän eläimistöä kuin monilla muilla Karibian saarilla, mutta eläimet ovat enimmäkseen pienikokoisia. Jamaikalla elää yli 252 erilaista lintulajia. Kaikkiaan lintulajeja on tavattu 326.[16] Jamaikan kansallislintu, jamaikanpyrstökolibri (Trochilus polytmus)[15] on yksi saaren 28 kotoperäisestä lintulajista.[16] Se on yksi maailman pienimmistä linnuista. Jamaikalla asustaa myös useita eri sammakkolajeja, harvinainen keltainen käärme, useita etanalajeja, lepakoita ja liskoja. Saarella ei tavata suuria nisäkkäitä, mutta siellä elää marsun sukulaislaji, hutioihin kuuluva Geocapromys brownii.[17]
Saarella on runsaasti hyönteisiä. Vaikuttavin saarella esiintyvä hyönteinen on varmasti tulikärpänen, joita voi nähdä öisin. Jamaikalla elää myös 100 erilaista perhoslajia, joista ritariperhosiin kuuluva Papilio homerus elää ainoastaan Jamaikalla.[18] Sen uskotaan olevan läntisen pallonpuoliskon suurin perhoslaji ja toiseksi suurin koko maailmassa. Karibianmeressä elää kilpikonnia, rauskuja ja paljon erilaisia värikkäitä kaloja.[19]
Luonnonsuojelu
Jamaikan luonnonsuojelualueita ovat Blue- ja John Cow -vuoret, Cockpit Country ja Pedro Bank. Blue- ja John Cow -vuoret ovat maantieteellisesti lähellä toisiaan, mutta niiden maaperä ja kasvillisuus ovat varsin erilaisia. Blue-vuoret ovat vulkaanista ja metamorfista kiveä, kun taas John Cow ja suurin osa muusta saaresta on sedimenttikiveä.[18]
Cockpit Countryssä on metsän peittämiä kalkkikivikukkuloita ja luolia. Siellä elää monia lintulajeja.[20]
Jamaikan alkuperäiset asukkaat olivat arawak- eli taino-intiaaneja, jotka antoivat saarelle nimeksi Xaymaca eli lähteiden saari. Ensimmäisenä eurooppalaisena Jamaikalle saapui Kristoffer Kolumbus vuonna 1494 toisella matkallaan Atlantin yli. Espanja piti Jamaikaa siirtomaanaan vuosina 1509–1655 perustaen saarelle kaakao- ja kahviplantaaseja. Saarelle tuotiin mustia orjia Afrikasta. Vuonna 1655Englanti valtasi Jamaikan espanjalaisilta ja teki siitä siirtomaansa. 1700-luvun aikana Jamaika kehittyi brittiläisen imperiumin tärkeimmäksi sokerin tuottajaksi ja Karibian orjakaupan keskukseksi. Orjakaupan kieltämisen jälkeen sokeriplantaasien työvoimaksi tuotiin intialaisia ja kiinalaisia työntekijöitä. Orjuus lakkautettiin 1830-luvulla, virallisesti 1834 ja lopullisesti 1838. Entisistä orjista tuli pientilallisia, joiden elinolot olivat surkeita. Vuonna 1865 puhkesi talonpoikaiskapina, joka kukistettiin verisesti.[14]
Jamaika sai osittaisen itsehallinnon vuonna 1944. Saari sai vähitellen omaa päätäntävaltaa, vuonna 1958 siitä tuli osa brittiläistä Länsi-Intian liittovaltiota ja se itsenäistyi lopulta vuonna 1962.[14] Itsenäisyyden alku sujui menestyksekkäästi, ja maassa kehitettiin alumiiniteollisuutta ja matkailua.[21]
Yhteiskunnallinen kuohunta 1970-luvulta lähtien
Jamaikan talous kääntyi laskuun 1970-luvulla, ja vuoteen 1980 mennessä maa oli menettänyt jo neljänneksen bruttokansantuotteestaan. Varsinkin vuonna 1972 valtaan nousseen vasemmistolaisen People’s National Partyn (PNP) Michael Manleyn ensimmäisellä kaudella 1972–1980 kaksipuoluejärjestelmän puolueiden tukemien jengien väliset yhteenotot kärjistyivät aseellisiksi ja kokaiinikaupalla rikastuneiden jengien levottomuuksista pääkaupungissa Kingstonissa tuli säännöllisiä erityisesti vaalien aikaan.[22] Talouden alamäki jatkui myös konservatiivisen JLP:n Edward Seagan pääministerikaudella 1980–1989.[23]
Manley sai hallita toisen kauden 1989–1992. PNP:n P. J. Patterson oli pääministerinä 1992–2006. Vuosina 1998–2001 maassa oli jälleen talousongelmia ja väkivaltaisia levottomuuksia, jotka tukahdutettiin armeijan avulla. Vuonna 2006 Pattersonin seuraajaksi nousi PNP:n Portia Simpson-Miller. Vuoden 2007 parlamenttivaalit voitti JLP, ja Bruce Goldingista tuli pääministeri. Vuonna 2011 hänen seuraajakseen valittiin JLP:n Andrew Holness.[14] PNP voitti loppuvuonna 2011 vaalit, ja 2012 pääministeriksi nousi toisen kerran Portia Simpson-Miller.[24] Maaliskuussa 2016 pääministeriksi tuli niukan vaalivoiton jälkeen taas JLP:n Andrew Holness.[25]
Portia Simpson-Miller ja Andrew Holness vuorotellen Jamaikan johdossa
Portia Simpson-Miller oli Jamaikan historian ensimmäinen naispuolinen pääministeri. Hän tuli ensimmäisen kerran pääministeriksi vuonna 2006 pääministeri P.C.Pattersonin vetäydyttyä eläkkeelle, jolloin Simpson-Miller tuli kansallispuolueen PNP:n johtoon ja pääministeriksi. Vuoden 2007 vaaleissa PNP kuitenkin kärsi niukan vaalitappion ja työväenpuolue JLP siirtyi valtaan. [26]
Lokakuussa 2011 JLP:n johtaja ja pääministeri Bruce Golding astui syrjään ja hänen seuraajakseen valittiin Andrew Holness, joka oli ollut vuodesta 2007 Goldingin hallituksen opetusministeri. 39-vuotiaasta Holnessista tuli Jamaikan historian nuorin pääministeri ja hänen tehtäväkseen jäi johdattaa puolueensa kahden kuukauden päässä oleviin seuraaviin parlamenttivaaleihin.[27] Hän oli myös ensimmäinen Jamaikan itsenäistymisen jälkeen syntynyt pääministeri[28].
Joulukuun 2011 parlamenttivaaleissa PNP sai kuitenkin suuren vaalivoiton; PNP sai 41 parlamentin 63 paikasta JLP:n saadessa vain 22 paikkaa .Portia Simpson-Miller palasi Jamaikan pääministeriksi ja Andrew Holnessin ensimmäinen pääministerikausi jäi kahden kuukauden mittaiseksi.[26][29]
Sosialistisesta menneisyydestään huolimatta PNP-puolue laittoi kovilla säästötoimenpiteillä Jamaikan talouden hyvään kuntoon; talous kasvoi ja inflaatio oli vähäinen, mutta työttömyys säilyi korkena. Helmikuun 2016 parlamenttivaaleissa oppositiossa oleva JLP sai niukan vaalivoiton. JLP sai parlamenttiin 33 paikkaa ja PNP 30, joten pääministeri Simpson-Miller joutui väistymään.[30] Maaliskuussa 2016 JLP:n johtajasta Andrew Holnessista tuli taas Jamaikan pääministeri. Erittäin niukan vaalivoiton seurauksena JLP:n enemmistö oli lopulta vain yksi paikka.[25] Jamaikan paikallisvaaleissa marraskuussa 2016 JLP sen sijaan voitti selvästi.[31]
Tammikuussa 2017 pääministeri Andrew Holness vieraili Israelissa ensimmäisenä Jamaikan pääministerinä.[32]
Politiikka
Jamaika on perustuslaillinen monarkia. Maan valtionpäämies on kuningas Charles III, mutta hänen roolinsa on seremoniallinen, ja todellinen valta on pääministerin käsissä. Monarkkia edustaa kenraalikuvernööri, jonka monarkki nimeää pääministerin ehdotuksesta. Parlamentti on kaksikamarinen. Alahuoneessa on 63 suorilla vaaleilla valittua edustajaa. Senaatin 21 jäsentä on kenraalikuvernöörin nimittämiä. Niistä 13 hän nimittää pääministerin ja 8 oppositiojohtajan suosituksesta. Parlamenttivaalit järjestetään viiden vuoden välein.[33][34]
Jamaikan poliittista kenttää ovat käytännössä koko itsenäisyyden ajan hallinneet keskusta-konservatiivinen Jamaikan työväenpuolue (JLP) ja vasemmistolainen People's National Party (PNP).[35] Puolueiden väliset ideologiset erot eivät ole kuitenkaan enää suuret.[36] Sosialistisesta menneisyydestään huolimatta PNP laittoi Portia Simpson-Millerin toisella pääministerikaudella vv. 2011-2016 maan taloutta kuntoon voimakkailla säästötoimenpiteillä.[30] Vuoden 2016 vaaleissa JPL sai 49,5 prosenttia ja PNP 49,2 prosenttia äänistä.[37] JLP voitti yhden paikan PNP:tä enemmän, ja JLP:n Andrew Holness nousi pääministeriksi.[38]
PNP:n uudeksi johtajaksi entisen pääministerin Portia Simpson-Millerin tilalle valittiin maaliskuussa 2017 Peter Phillips.[39]
Rastafarien kansanliikkeellä on myös poliittisen painostusjärjestön asema.
Jamaika on sekatalous.[43] Sen tulotaso on keskiluokkainen, ja sen taloutta vaikeuttavat matala talouskasvu, korkea valtionvelka ja ulkoisten markkinashokkien vaikutus. Valtionvelka suhteessa bruttokansantuotteeseen on pienentynyt 2010-luvulla, ja se oli alle sata prosenttia tilikaudella 2018–2019.[44] Vielä tilikaudella 2012–2013 valtionvelka oli 145,3 prosenttia bruttokansantuotteesta.[45] Vuoden 2018 aikana talouskasvu oli puolestaan 1,9 prosenttia.[44]
Maan talous on 1900-luvun lopulla alkanut keskittyä entistä enemmän palvelualaan, erityisesti matkailuun ja finanssipalveluihin. Valtio on 1980-luvulta lähtien vähentynyt rooliaan, ja talous on liberalisoitunut.[43]Maatalous on edelleen yksi talouden kivijaloista, ja tärkein maataloustuote on sokeriruoko. Hedelmät ovat myös tärkeitä, mutta historiallisesti merkittävä banaani keskittyy enää sisämarkkinoihin.[46] Blue Mountain -vuoren rinteillä yli 2 000 m:n korkeudessa kasvatetaan myös Jamaica Blue Mountain -kahvia, jota pidetään yleisesti maailman parhaana kahvina.[47]
Vaikka Jamaika on maailman johtavia bauksiitin ja alumiinin tuottajia, kaivosteollisuuden osuus bruttokansantuotteesta ja työvoimasta on pieni. Bauksiittia kaivetaan Jamaikan keskiosista ja rautamalmia, kipsiä ja marmoria saaren itäosista.[48] Tärkeimmät teollisuustuotteet ovat ruokatuotteet, kuten sokeri, rommi ja melassi, tekstiilit ja metallituotteet.[49] Palveluala kattaa noin puolet bruttokansantuotteesta ja työvoimasta. Matkailu on erityisen tärkeätä, ja se on maan tärkein ulkomaalaisen valuutan lähde.[50]
Jamaikan työvoima oli tammikuussa 2019 noin 1,3 miljoonaa henkilöä. Työttömyysaste oli 8,0 prosenttia, kun se oli lokakuussa 2017 ollut 10,4 prosenttia.[52]YK:n kehitysohjelman mukaan Jamaika kuuluu korkean kehitystason maihin. Vuonna 2017 sen inhimillisen kehityksen indeksi oli 0,732.[53] Jamaikassa on kuitenkin runsaasti myös köyhyyttä, ja tulot ovat epätasaisesti jakaantuneet. Nuorisotyöttömyys on korkea, ja monet joutuvat turvautumaan epävirallisin tuloihin. Tulot ovat tällöin epäsäännöllisiä, eikä niihin liity yhteiskunnan turvaverkkoa. Turvattomuutta hyödyntävät monet jengit ja rikollisverkostot.[54]
Liikenneverkko ja yhteydet
Liikenne saarella on vasemmanpuoleista ja yleinen nopeusrajoitus kaupungeissa on 30 tai 50 km/h ja maanteillä 80 km/h.[55] Tärkeimmät tiet kulkevat saaren ympäri, ja etelä- ja pohjoisrannikko yhdistävät kolme merkittävää väylää.[56] Teiden kunto vaihtelee moderneista monikaistaisista maanteistä heikkolaatuisiin pikkuteihin.[57]
Paikalliset linja-autot ovat halpa tapa matkustaa ympäri maata, mutta vuoroja ei ajeta kovin luotettavasti ja lähtöajat vaihtelevat runsaasti. Kuljettaja lähtee liikkeelle vasta, kun auto on täynnä. Linja-autoverkkoa täydentävät minibussit ja reittitaksit. Takseja maassa on runsaasti. Autoissa on punainen PPV-laatta, joka tarkoittaa, että ajoneuvo on julkisessa liikenteessä.[57]Hurrikaani Gilbert vaurioitti vuonna 1988 Jamaikan rataverkostoa pahoin ja vaikutti näin matkustajaliikenteen lakkauttamiseen 1990-luvulla. Bauksiittia on tämänkin jälkeen kuljetettua kaivoksista rannikolle.[56]
Jamaikan tilastokeskuksen arvion mukaan maassa oli vuoden 2018 lopussa 2 726 667 asukasta.[59] Muissa lähteissä asukasluku on arvioitu korkeammaksi, esimerkiksi UNdata-sivuston mukaan Jamaikan asukasluku vuonna 2018 olisi ollut 2,899 miljoonaa. Väestönkasvu vuonna 2015 oli 0,4 prosenttia.[2]
Jamaikan väestöstä suurin osa on Afrikasta tuotujen orjien jälkeläisiä. Pieniä osuuksia on afrikkalaisten ja eurooppalaisten yhteisiä jälkeläisiä sekä eurooppalaisia, libanonilaisia, intialaisia ja kiinalaisia. Jamaikan virallinen kieli on englanti, jota puhutaan myös yleisesti kaupungeissa ja paremmin toimeentulevassa väestönosassa. Jamaikankreolia puhutaan myös yleisesti.[60]
Enemmistö jamaikalaisista on protestantteja. Suurimmat ryhmät ovat seitsemännen päivän adventistit (12,0 prosenttia) ja helluntailaiset (11,0 prosenttia). Anglikaaninen kirkko oli ensimmäinen kristinuskon haara, joka levittäytyi Jamaikalle, muuta niitä kannattaa vain 2,8 prosenttia väestöstä. Jamaikalla on myös pieniä juutalais-, hindu-, muslimi- ja buddhalaisia yhteisöjä. Rastafari on tärkeä uskonnollinen ja kulttuurinen liike, vaikka sen kannattajia koko väestössä on vain vähän. Sillä on kuitenkin seuraajia erityisesti köyhimmissä yhteisöissä.[61] Kaikki vakiintuneet uskonnot ovat ”kreolisoituneet” eli niihin on sekoittunut paikallisia ja afrikkalaisia aineksia. Erityisen paljon afrikkalaisuutta on rastafarismissa ja kuminassa ja muissa karibianafrikkalaisissa synkretistisissä liikkeissä.[62]
Lukutaitoisia aikuisista jamaikalaisista on 87 prosenttia. Maan imeväiskuolleisuus on 1,5 prosenttia. Jamaikassa vuonna 2014 arvioitu keskimääräinen eliniänodote naisilla on 75 vuotta ja miehillä 72 vuotta.[40]
Kaikki ala-asteen jälkeiset opinnot ovat maksullisia. Koulunkäynti on pakollista kuuden vuoden ajan alkaen kuusivuotiaasta. Vuonna 2007 alakoulua kävi 85 % ikäluokasta, yläkoulua 77 % ikäluokasta. Vuonna 1946 perustetun Länsi-Intian yliopiston pääkampus on lähellä Kingstonia (muut suuret kampukset Barbadoksella ja Trinidadissa).[63]
Kulttuuri
Jamaikan kulttuuri on afrikkalaisempaa kuin muilla Karibian alueen saarilla. Se oli pysähdyspaikka kolmioreitillä, jolla rahdattiin orjia Afrikasta Amerikkaan ja rommia ja sokeria Eurooppaan. Jamaikan vuorille karanneet orjat säilyttivät monia afrikkalaisia perinteitä. 1910- ja 1920-luvulla Jamaikalla syntyi Marcus Garveyn johtama ”Takaisin Afrikkaan” -liike, rastafarismi levisi seuraavalla vuosikymmenellä, ja reggae villitsi kansaa 1960- ja 1970-luvuilla, suurimpina niminä Bob Marley, Desmond Dekker, Toots & the Maytals, Jimmy Cliff ja Peter Tosh.[64] Bob Marley oli jopa niin suosittu hahmo kotimaassaan, että hänellä oli vaikutusvaltaa Jamaikan politiikassa.
Maaseudulla tyypillinen aamiainen sisältää keitettyä banaania tai paahdettua leipäpuun hedelmää, suolakalaa ja yrttiteetä tai kaakaota. Afrikkalaisperäiselle väestölle päivän pääateria on lounas, ja illalla syödään kevyesti teetä ja leipää, paistettua banaania tai taikinanyyttejä. Työelämän paineet ovat saaneet monen siirtämään päivän pääaterian illaksi. Siihen voi kuulua esimerkiksi paahtopaistia tai keittokinkkua, keittobanaania, riisiä ja herneitä tai kalaa riisin kera.[62]
Jamaikan kansallispäivä on elokuun ensimmäisenä maanantaina.
Jamaikan lehdistö on vapaata ja kritisoi usein hallitusta. Sähköinen media on pääosin kaupallista. Maassa toimii kolme antenniverkon televisiokanavaa ja joukko kaapelikanavia.[65]
Musiikki
Jamaikan kulttuurilla on tyypillinen karibialainen leima, ja afroamerikkalaisilla vaikutteilla on vahva vaikutus muun muassa musiikissa. Ska- ja reggae-musiikkityylit syntyivät Jamaikalla 1960-luvulla. Jamaikalainen Bob Marley vei reggaen maailmansuosioon. Hänen laulunsa tekivät myös rastafarismia ja karibialaisia ja afrikkalaisia tarinoita tunnetuiksi. Muita sen ajan suuria nimiä olivat Desmond Dekker, Toots Hibbert, Jimmy Cliff, ja Peter Tosh.[66]
Jamaika on osallistunut kesäolympialaisiin vuodesta 1948 sekä vuodesta 1988 myös talviolympialaisiin.
Eniten olympiamitaleita ovat saavuttaneet pikajuoksijat Merlene Ottey (9) sekä Usain Bolt (8). Boltin kaikki mitalit ovat kultaisia, Otteyltä taasen puuttuu kultamitali.[70]
Lähteet
Bryan, Patrick & Ferguson, James A. et al: JamaicaEncyclopædia Britannica. 16.1.2019. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 11.3.2019. (englanniksi)
Meditz, Sandra W. & Hanratty, Dennis M: Caribbean Islands: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1987. Teoksen verkkoversio (viitattu 11.3.2019). (englanniksi)
Viitteet
↑ abcdefMeditz & Hanratty: Jamaica: GeographyCaribbean Islands: A Country Study. Viitattu 11.3.2019. (englanniksi)
↑ abcdeJamaica UN Data. Viitattu 20.4.2019. (englanniksi)
↑[www.datazoa.com/data/table.asp?a=view&th=55C618A881&dzuuid=1832 Main Labour Force Indicators] Statistical Institute of Jamaica. Viitattu 20.4.2019. (englanniksi)
.svg)
.svg){kind=small}
