Kansainyhteisö

Kansainyhteisö
Commonwealth of Nations
Kansainyhteisön jäsenvaltiot
Kansainyhteisön jäsenvaltiot
Perustettu 19. marraskuuta 1926
Päämaja Marlborough House, Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Jäsenet 56 jäsenvaltiota
Viralliset kielet englanti
Kansainyhteisön päämies Charles III
Pääsihteeri Patricia Scotland
Aiheesta muualla
Sivusto

Kansainyhteisö (engl. Commonwealth of Nations; vuodet 1926–1949 Brittiläinen kansainyhteisö, engl. British Commonwealth of Nations) on Britannian ja sen entisten alusmaiden ja territorioiden muodostama yhteisö. Jäsenvaltioiden joukossa on myös neljä valtiota, Gabon, Mosambik, Ruanda ja Togo, joilla ei ole brittiläistä siirtomaataustaa.

Organisaatio ja toiminta

Kansainyhteisö poikkeaa monista muista kansainvälisistä järjestöistä siinä, ettei sillä ole peruskirjaa eikä virallisia sääntöjä. Jäsenmaita sitovat yhteen yhteiset perinteet, instituutiot sekä taloudelliset siteet. Järjestön toiminta perustuu pitkälti sen jäsenten välisiin yhteisneuvotteluihin.[1] Yhteisön mailla ei ole valtaa puuttua toistensa asioihin, eivätkä yhteisön maat toimi yhdessä esimerkiksi ulkopoliittisissa kysymyksissä.

Kansainyhteisön päämies on Britannian monarkki, jonka tehtävä on lähinnä symbolinen. Hän on myös 16 jäsenvaltion valtionpäämies.[2] Kansainyhteisön keskeisin elin on jäsenvaltioiden hallitusten päämiesten tapaaminen, joka järjestetään kahden vuoden välein.[1] Sen yhteydessä eri valtioiden johtajat voivat keskustella yhteisistä haasteista ja asettaa uusia tavoitteita.[2]

Pääsihteerin johtama Kansainyhteisön sihteeristö järjestää järjestön toimintaa ja pyrkii pitämään yllä jäsenvaltioiden suhteita.[1] Sihteeristö toimii yhteistyössä jäsenvaltioiden hallitusten kanssa päämiesten tapaamisen asettamien tavoitteiden toteuttamisessa. Sihteeristön toimisto on Lontoossa Marlborough Housessa. Hallituksen päämiehet valitsevat pääsihteerin, joka voi istua maksimissaan kaksi nelivuotista kautta.[2] Sihteeristö vastaa hallintoneuvostolle, jossa istuu jäsenvaltioiden Britannian korkeat edustajat.[1]

Britannian kuningas Charles III hallitsee myös suoranaisena valtionpäämiehenä Commonwealth realm -nimellä tunnettuja Kansainyhteisön sisäpiirin jäseniä Antigua ja Barbudaa, Australiaa, Bahamaa, Belizeä, Kanadaa, Grenadaa, Jamaikaa, Uutta-Seelantia, Papua-Uutta-Guineaa, Saint Kitts ja Nevisiä, Saint Luciaa, Saint Vincent ja Grenadiineja, Salomonsaaria ja Tuvalua.

Yhteisön tehtävänä on kehittää jäsentensä demokratiaa sekä koordinoida kehitysyhteistyötä rikkaiden ja köyhien jäsenmaiden välillä johtamalla esimerkiksi koulutushankkeita. Kansainyhteisön maiden parhaat urheilijat puolestaan osallistuvat joka neljäs vuosi Kansainyhteisön kisoihin, joissa järjestetään kilpailuja useissa lajeissa.

Historia

Kansainyhteisö-termin otti käyttöön Britannian pääministeri Archibald Philip Primrose vuonna 1884.[3] Parlamentin puhemies Joseph Chamberlain totesi vuonna 1905, että siirtomaat olivat Britannian “sisarvaltioita”.[3] Vuonna 1918 siirtomaiden päämiehet puhuivat “Vapaiden maiden liitosta” ja “Keisarillisen Kansainyhteisön yhdistyneistä kansakunnista”.[3]

Ajatus itsenäisten valtioiden Kansainyhteisöstä syntyi jo 1800-luvulla, kun Brittiläisen imperiumin sisälle syntyi uusia dominioita, joita aluksi kutsuttiin myös “herruusalueiksi”. Dominiot saivat päättää sisäisistä asioistaan, mutta olivat alisteisia Lontoon ulkopolitiikalle. Kanadan dominion perustamisen jälkeen Lontoossa järjestettiin dominiokonferenssi vuodesta 1887 lähtien.[3] Britannian ja Kanadan välillä omaksutut käytänteet otettiin sittemmin käyttöön muidenkin dominioiden kanssa ja siten niistä tuli kansainvälisen yhteisön kulmakiviä.[3]

Kanadasta luotiin dominio vuonna 1867, Australiasta 1901, Uudesta-Seelannista 1907, Newfoundlandista 1907, Etelä-Afrikasta 1910 ja Irlannista 1922.[3] Vuonna 1926 Lontoossa järjestettiin Imperial Conference.[3] Se oli Britannian ja dominioiden välinen konferenssi, jossa allekirjoitettiin Balfourin julistus.[3] Britanniasta, Irlannista, Australiasta, Uudesta-Seelannista, Kanadasta, Newfoundlandista, Intiasta ja Etelä-Afrikasta tehtiin tasavertaisia maita Brittiläisessä imperiumissa.[3]    

Varsinainen Kansainyhteisö perustettiin Westminsterin säädöksellä vuonna 1931, kun brittiläinen imperiumi alkoi murtua ja koska aikaisemmin Britannian hallitsemien alueiden välinen suhde tarvitsi uuden organisaation.[4] Imperiumi oli 1800-luvun lopulla alkanut asettaa siirtomaidensa johtoon hallintoelimiä, jotka toimisivat itsenäisti sisäpolitiikassa. Ne saivat hiljalleen lisää autonomiaa. Vuoden 1926 Imperiumin konferenssi oli julkistanut jokaisen siirtomaahallituksen autonomiseksi toimijaksi. Konferenssin päätöksen mukaan kaikilla oli yhtäläinen asema brittiläisen imperiumin sisällä, ja kaikkia yhdisti uskollisuus Britannian kruunua kohtaan.[1]

Westminsterin säädös vahvisti lopullisesti Kanadan, Etelä-Afrikan, Australian ja Uuden-Seelannin aseman Britannian kanssa samanarvoisina, itsenäisinä valtioina.[5] Myöhemmin Kansainyhteisöön ovat liittyneet useimmat muutkin Britannian entiset siirtomaat sitä mukaa, kun ne ovat itsenäistyneet.[5]

Kansainyhteisöä kutsuttiin Brittiläiseksi kansainyhteisöksi vuoteen 1949 asti, jolloin Lontoon julistus pudotti sanan ’brittiläinen’ pois nimestä. Intia oli sitä ennen ilmoittanut muuttavansa valtiomuotonsa tasavallaksi, mikä oli ollut vastoin Kansainyhteisön silloisia sääntöjä.[1] Lontoon julistuksen jälkeen yhteisön säännöt hyväksyivät jäsenvaltioksi myös tasavallat, sillä niiden valtionpäämiehenä ei enää välttämättä tarvinnut olla Britannian monarkki. Jäsenvaltion tarvitsi vain hyväksyä monarkki Kansainyhteisön johtajana.[4]

Kansainyhteisö kasvoi merkittävästi 1960–1980-lukujen aikana, kun monet entiset siirtomaat itsenäistyivät ja liittyivät järjestöön. Kansainyhteisön sihteeristö perustettiin vuonna 1965, jolloin järjestössä oli 21 jäsenvaltiota. Vuonna 1970 jäseniä oli 31 ja vuonna 1980 jo 44. Viideskymmenes jäsen liittyi vuonna 1990.[6]

Jäsenvaltiot

Pääartikkeli: Luettelo Kansainyhteisön jäsenvaltioista

Kansainyhteisössä on 56 jäsenvaltiota, joista kaikki paitsi neljä valtiota (Gabon, Mosambik, Ruanda, Togo) ovat aikoinaan olleet osana brittiläistä imperiumia.[7]

Nykyiset jäsenvaltiot ovat:

  1.  Antigua ja Barbuda
  2.  Australia
  3.  Bahama
  4.  Bangladesh
  5.  Barbados
  6.  Belize
  7.  Botswana
  8.  Brunei
  9.  Dominica
  10.  Etelä-Afrikka
  11.  Fidži
  12.  Gabon
  13.  Gambia
  14.  Ghana
  15.  Grenada
  16.  Guyana
  17.  Intia
  18.  Jamaika
  19.  Kamerun
  20.  Kanada
  21.  Kenia
  22.  Kiribati
  23.  Kypros
  24.  Lesotho
  25.  Malawi
  26.  Malediivit
  27.  Malesia
  28.  Malta
  29.  Mauritius
  30.  Mosambik
  31.  Namibia
  32.  Nauru
  33.  Nigeria
  34.  Pakistan
  35.  Papua-Uusi-Guinea
  36.  Ruanda
  37.  Saint Kitts ja Nevis
  38.  Saint Lucia
  39.  Saint Vincent ja Grenadiinit
  40.  Sambia
  41.  Samoa
  42.  Seychellit
  43.  Sierra Leone
  44.  Singapore
  45.  Salomoninsaaret
  46.  Sri Lanka
  47.  Swazimaa
  48.  Tansania
  49.  Togo
  50.  Tonga
  51.  Trinidad ja Tobago
  52.  Tuvalu
  53.  Uganda
  54.  Uusi-Seelanti
  55.  Vanuatu
  56.  Yhdistynyt kuningaskunta

Kansainyhteisön kokoukset

Vuosi Päiväys Valtio Kaupunki Puheenjohtaja
1887 4. huhtikuuta – 6. toukokuuta  Britannia Lontoo Robert Gascoyne-Cecil
1894 28. kesäkuuta – 9. heinäkuuta  Kanada Ottawa Mackenzie Bowell
1897 24. kesäkuuta – 8. heinäkuuta  Britannia Lontoo Joseph Chamberlain
1902 30. kesäkuuta – 11. elokuuta
1907 15. huhtikuuta – 14. toukokuuta Henry Campbell-Bannerman
1911 23. toukokuuta – 20. kesäkuuta H. H. Asquith
1917 21. maaliskuuta – 27. huhtikuuta David Lloyd George
1918 12. kesäkuuta – 26. heinäkuuta
1921 20. kesäkuuta – 5. elokuuta
1923 1. lokakuuta – 8. marraskuuta Stanley Baldwin
1926 19. lokakuuta – 22. marraskuuta
1930 1. lokakuuta – 14. marraskuuta Ramsay MacDonald
1932 21. heinäkuuta – 18. elokuuta  Kanada Ottawa R. B. Bennett
1937 14. toukokuuta – 24. kesäkuuta  Britannia Lontoo Stanley Baldwin
(28. toukokuuhun asti)
Neville Chamberlain
(28. toukokuusta alkaen)
1944 1.–16. toukokuuta 1944  Britannia Lontoo Winston Churchill
1946 23. huhtikuuta 1946 – 25. toukokuuta 1946 Clement Attlee
1949 22.–29. huhtikuuta 1949
1951 2.–12. tammikuuta 1951
1952 28. helmikuuta – 12. joulukuuta 1952 Winston Churchill
1953 3.–9. kesäkuuta 1953
1955 31. tammikuuta – 9. helmikuuta
1956 27. kesäkuuta – 6. heinäkuuta Anthony Eden
1957 26. kesäkuuta – 5. heinäkuuta Harold Macmillan
1960 3.–13. toukokuuta
1961 8.–17. maaliskuuta
1962 10.–19. syyskuuta
1964 8.–15. heinäkuuta Alec Douglas-Home
1965 17.–25. kesäkuuta 1965 Harold Wilson
1966 (tammikuussa) 10.–12. tammikuuta  Nigeria Lagos Abubakar Tafawa Balewa
1966 (syyskuussa) 6.–15. syyskuuta  Britannia Lontoo Harold Wilson
1969 7.–15. tammikuuta
1971 14.–22. tammikuuta Lee Kuan Yew
1973 2.–10. elokuuta  Kanada Ottawa Pierre Trudeau
1975 29. huhtikuuta – 6. toukokuuta  Jamaika Kingston Michael Manley
1977 8.–15. kesäkuuta  Britannia Lontoo James Callaghan
1979 1.–7. elokuuta  Sambia Lusaka Kenneth Kaunda
1981 30. syyskuuta – 7. lokakuuta  Australia Melbourne Malcolm Fraser
1983 23.–29. marraskuuta  Intia New Delhi Indira Gandhi
1985 16.–22. lokakuuta  Bahama Nassau Lynden Pindling
1986 3.–5. elokuuta  Britannia Lontoo Margaret Thatcher
1987 13.–17. lokakuuta  Kanada Vancouver Brian Mulroney
1989 18.–24. lokakuuta  Malesia Kuala Lumpur Mahathir Mohamad
1991 16.–21. lokakuuta  Zimbabwe Harare Robert Mugabe
1993 21.–25. lokakuuta  Kypros Limassol George Vasiliou
1995 10.–13. marraskuuta  Uusi-Seelanti Auckland Jim Bolger
1997 24.–27. lokakuuta  Britannia Edinburgh Tony Blair
1999 12.–14. marraskuuta  Etelä-Afrikka Durban Thabo Mbeki
2002 2.–5. maaliskuuta  Australia Coolum Beach John Howard
2003 5.–8. joulukuuta  Nigeria Abuja Olusegun Obasanjo
2005 25.–27. marraskuuta  Malta Valletta Lawrence Gonzi
2007 23.–25. marraskuuta  Uganda Kampala Yoweri Museveni
2009 27.–29. marraskuuta  Trinidad ja Tobago Port of Spain Patrick Manning
2011 28.–30. lokakuuta  Australia Perth Julia Gillard
2013 15.–17. marraskuuta  Sri Lanka Colombo Mahinda Rajapaksa
2015 27.–29. marraskuuta  Malta Valletta Joseph Muscat
2018 19.–20. huhtikuuta  Britannia Lontoo Theresa May
2022 24.–25. kesäkuuta  Ruanda Kigali Paul Kagame
2024 lokakuu  Samoa Apia Fiamē Naomi Mataʻafa

Päämiehet

Päämies Virka-aika
Yrjö VI 28. huhtikuuta 1949 – 6. helmikuuta 1952
Elisabet II 6. helmikuuta 1952 – 8. syyskuuta 2022
Charles III 8. syyskuuta 2022 –

Pääsihteerit

Pääsihteeri Virka-aika Valtio
Arnold Smith kesäkuu 1965 – 30. tammikuuta 1975  Kanada
Shridath Ramphal 1. heinäkuuta 1975 – 30. kesäkuuta 1990  Guyana
Emeka Anyaoku 1. heinäkuuta 1990 – 3. huhtikuuta 2000  Nigeria
Don McKinnon 3. huhtikuuta 2000 – 1. huhtikuuta 2008  Uusi-Seelanti
Kamalesh Sharma 1. huhtikuuta 2008 – 1. huhtikuuta 2016  Intia
Patricia Scotland 1. huhtikuuta 2016 –  Britannia /  Dominica

Puheenjohtajat

Järjestys Puheenjohtaja Valtio Virka-aika Monarkki
1. Thabo Mbeki  Etelä-Afrikka 12. marraskuuta 1999 – 2. maaliskuuta 2002 Elisabet II
2. John Howard  Australia 2. maaliskuuta 2002 – 5. joulukuuta 2003
3. Olusegun Obasanjo  Nigeria 5. joulukuuta 2003 – 25. marraskuuta 2005
4. Lawrence Gonzi  Malta 25. marraskuuta 2005 – 23. marraskuuta 2007
5. Yoweri Museveni  Uganda 23. marraskuuta 2007 – 27. marraskuuta 2009
6. Patrick Manning  Trinidad ja Tobago 27. marraskuuta 2009 – 25. toukokuuta 2010
7. Kamla Persad-Bissessar 26. toukokuuta 2010 – 28. lokakuuta 2011
8. Julia Gillard  Australia 28. lokakuuta 2011 – 27. kesäkuuta 2013
9. Kevin Rudd 27. kesäkuuta – 18. syyskuuta 2013
10. Tony Abbott 18. syyskuuta – 15. marraskuuta 2013
11. Mahinda Rajapaksa  Sri Lanka 15. marraskuuta 2013 – 9. tammikuuta 2015
12. Maithripala Sirisena 9. tammikuuta – 27. marraskuuta 2015
13. Joseph Muscat  Malta 27. marraskuuta 2015 – 19. huhtikuuta 2018
14. Theresa May  Britannia 19. huhtikuuta 2018 – 24. heinäkuuta 2019
15. Boris Johnson 24. heinäkuuta 2019 – 24. kesäkuuta 2022
16. Paul Kagame  Ruanda 24. kesäkuuta 2022 – Elisabet II
Charles III

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f Commonwealth Encyclopedia Britannica. 27.7.2021. Viitattu 4.3.2022. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Fast Facts: The Commonwealth (pdf) 4/2020. Commonwealth Secretariat. Viitattu 4.3.2022. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i Aminoff, Jukka: Kansainyhteisö: kasvava markkina Suomen elinkeinoelämälle. Helsinki: LLA, 2023. ISBN 978-952-94-8265-8 Teoksen verkkoversio (viitattu 20.12.2023).
  4. ↑ a b Rosenberg, Matt: Commonwealth of Nations ThoughtCo. 17.1.2020. Viitattu 4.3.2022. (englanniksi)
  5. ↑ a b Aminoff, Jukka: Kansainyhteisö: piilotettu jättiläinen. Helsinki, Finland: LSA, 2020. ISBN 978-952-69444-0-1 Teoksen verkkoversio (viitattu 20.12.2023).
  6. ↑ Hillmer, Norman & McIntyre, W. David: Commonwealth The Canadian Encyclopedia. 23.1.2022. Historica Canada. Viitattu 4.3.2022. (englanniksi)
  7. ↑ Why ex-French colonies are joining the Commonwealth BBC News. 28.6.2022. Viitattu 12.2.2023. (englanti)

Aiheesta muualla

Read other articles:

Sely Martini

Artikel ini sebatang kara, artinya tidak ada artikel lain yang memiliki pranala balik ke halaman ini.Bantulah menambah pranala ke artikel ini dari artikel yang berhubungan atau coba peralatan pencari pranala.Tag ini diberikan pada Februari 2023. Sely Martini (Lahir di Bandung, 31 Maret 1978)[1] merupakan seorang Sarjana Teknik di Perencanaan Wilayah dan Kota dari Institut Teknologi Bandung. Ia kemudian meneruskan pendidikannya untuk meraih gelar Master of Science on Regional Developme...

 

 

Perompakan

Artikel ini membutuhkan rujukan tambahan agar kualitasnya dapat dipastikan. Mohon bantu kami mengembangkan artikel ini dengan cara menambahkan rujukan ke sumber tepercaya. Pernyataan tak bersumber bisa saja dipertentangkan dan dihapus.Cari sumber: Perompakan – berita · surat kabar · buku · cendekiawan · JSTOR Bendera Racun, lambang yang dipakai oleh kebanyakan bajak laut Perompakan, pembajakan laut, atau pelanunan adalah perampokan yang dilakukan di la...

 

 

KVVU-TV

Fox affiliate in Henderson, Nevada This article needs additional citations for verification. Please help improve this article by adding citations to reliable sources. Unsourced material may be challenged and removed.Find sources: KVVU-TV – news · newspapers · books · scholar · JSTOR (September 2011) (Learn how and when to remove this template message) KVVU-TVHenderson–Las Vegas, NevadaUnited StatesCityHenderson, NevadaChannelsDigital: 9 (VHF), to mov...

Mary Beard (classicist)

Not to be confused with Mary Ritter Beard. English classicist (born 1955) DameMary BeardDBE FSA FBA FRSLBeard in 2017BornWinifred Mary Beard (1955-01-01) 1 January 1955 (age 69)Much Wenlock, Shropshire, EnglandSpouse Robin Cormack ​(m. 1985)​Awards Wolfson History Prize (2009) Dame Commander of the Order of the British Empire (2018) Princess of Asturias Awards (2016) Bodley Medal (2016) Academic backgroundEducationNewnham College, Cambridge (MA, P...

 

 

Jacks Peak Park

Jacks Peak Park is a county park in Monterey County, California. Its central feature is Jacks Peak, the highest point on the Monterey Peninsula, rising 1,068 feet (325 m)[1] above Monterey and Carmel. The park encompasses 525[1] acres under control of the Monterey County Parks Department. View of Monterey and Monterey Bay from Jacks Peak. History The park is part of the Pueblo Lands tract acquired in 1859 by Scottish immigrant David Jack.[1] The first 55 acres (220,000...

 

 

Франц (герцог Саксен-Кобург-Заальфельдский)

Франц Саксен-Кобург-Заальфельдскийнем. Franz von Sachsen-Coburg-Saalfeld герцог Саксен-Кобург-Заальфельдский 8 сентября 1800 — 9 декабря 1806 Предшественник Эрнст Фридрих Саксен-Кобург-Заальфельдский Преемник Эрнст I Саксен-Кобург-Заальфельдский Рождение 15 июля 1750(1750-07-15)Кобург, Сакс...

Philippe Charles, Duke of Anjou

French duke Philippe CharlesDuke of AnjouMythological portrait of Louis XIV and the royal family, by Jean NocretBorn5 August 1667Château de Saint-Germain-en-LayeDied10 July 1671Château de Saint-Germain-en-LayeBurial12 July 1671Basilica of Saint-DenisHouseBourbonFatherLouis XIVMotherMaria Theresa of Spain Philippe-Charles, Duke of Anjou (5 August 1667 – 10 July 1671) was the fifth child and second son of King Louis XIV of France and Maria Theresa of Spain, and as such was a fils de France....

 

 

哈萨克斯坦总统

此条目序言章节没有充分总结全文内容要点。 (2019年3月21日)请考虑扩充序言，清晰概述条目所有重點。请在条目的讨论页讨论此问题。 哈萨克斯坦總統哈薩克總統旗現任Қасым-Жомарт Кемелұлы Тоқаев卡瑟姆若马尔特·托卡耶夫自2019年3月20日在任任期7年首任努尔苏丹·纳扎尔巴耶夫设立1990年4月24日（哈薩克蘇維埃社會主義共和國總統） 哈萨克斯坦 哈萨克斯坦政府...

 

 

Josefin Brink

Swedish politician Josefin Brink Josefin Brink (born 1969) is a Swedish Left Party politician. She has been a member of the Riksdag since 2006. She married Åsa Brunius on 10 July 2011 [1] References ^ Voss, Jon (11 June 2011). Kärlek i luften på Skansen. SVD (in Swedish). Retrieved 29 September 2009. External links Josefin Brink at the Riksdag website vteMembers of the Parliament of Sweden for the Left Party during 2006–2010 Ulla Andersson Marianne Berg Torbjörn Björlund Josefi...

Кримський обласний комітет Комуністичної партії України

Кримський обласний комітет Комуністичної партії України — орган управління Кримською обласною партійною організацією КП України (1954–1991 роки) та Кримською обласною партійною організацією ВКП(б) (1920–1954 роки). Кримська область увійшла зі складу РРФСР до складу Україн�...

 

 

Islam di Aljazair

Islam menurut negara Afrika Aljazair Angola Benin Botswana Burkina Faso Burundi Kamerun Tanjung Verde Republik Afrika Tengah Chad Komoro Republik Demokratik Kongo Republik Kongo Djibouti Mesir Guinea Khatulistiwa Eritrea Eswatini Etiopia Gabon Gambia Ghana Guinea Guinea-Bissau Pantai Gading Kenya Lesotho Liberia Libya Madagaskar Malawi Mali Mauritania Mauritius Maroko Mozambik Namibia Niger Nigeria Rwanda Sao Tome dan Principe Senegal Seychelles Sierra Leone Somalia Somaliland Afrika Selatan ...

 

 

List of senators of Vienne

Location of Vienne in France Following is a list of senators of Vienne, people who have represented the department of Vienne in the Senate of France. Third Republic Senators for Vienne under the French Third Republic were:[1] Louis Olivier Bourbeau (1876–1877) Paul de Ladmirault (1876–1891) Eugène Arnaudeau (1877–1891) Louis de Beauchamp (1885–1891) Henri Salomon (1891–1900) Aristide Couteaux (1891–1906) Léopold Thézard (1891–1907) Célestin Contancin en 1900) Mauric...

جوزيف رينيه بيلو

جوزيف رينيه بيلو (بالفرنسية: Joseph-René Bellot)‏    معلومات شخصية الميلاد 18 مارس 1826   الوفاة 18 أغسطس 1853 (27 سنة)   مواطنة فرنسا  الحياة العملية المدرسة الأم الكلية البحرية الفرنسية  [لغات أخرى]‏  المهنة مستكشف،  وضابط بحري  اللغات الفرنسية،  والإنجليزية...

 

 

3 juillet

Pour les articles homonymes, voir Trois-Juillet. Éphémérides Juillet 1er 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31         3 juin 3 août Chronologies thématiques Croisades Ferroviaires Sports Disney Anarchisme Catholicisme Abréviations / Voir aussi (° 1852) = né en 1852 († 1885) = mort en 1885 a.s. = calendrier julien n.s. = calendrier grégorien Calendrier Calendrier perpétuel Liste de calendriers Naissances du jour modi...

 

 

Panico del 1825

Questa voce sugli argomenti finanza e storia contemporanea è solo un abbozzo. Contribuisci a migliorarla secondo le convenzioni di Wikipedia. Segui i suggerimenti del progetto di riferimento. Il Panico del 1825 è stato un crollo del mercato azionario che ebbe inizio dalla Banca d'Inghilterra causato in parte dagli investimenti speculativi in America Latina, incluso l'immaginario paese di Poyais. La crisi colpì maggiormente l'Inghilterra dove vennero chiuse sei banche a Londra, inclus...

Holandia

Halaman ini membahas Holandia sebagai sebuah daerah di Belanda. Untuk kegunaan lain silakan melihat Holandia (disambiguasi) Holandia atau Holland adalah nama sebuah daerah di sebelah barat Belanda, yang sekarang terletak di provinsi Holland Selatan dan Holland Utara. Namun kedua provinsi ini tidaklah sama dengan wilayah Holandia. Nama ini berasal dari Holtland atau Holdland, yang artinya adalah tanah kayu dan sekarang kurang lebih terletak di sekitar Leiden. Di luar negeri nama ini terutama d...

 

 

Dragon Quest Monsters: Caravan Heart

2003 video game 2003 video gameDragon Quest Monsters:Caravan HeartJapanese box artDeveloper(s)TosePublisher(s)EnixDirector(s)Makoto SomeiProducer(s)Yoshito TaniuchiDesigner(s)Fuminori IshikawaProgrammer(s)Taro OsakaHideyasu GotoTakuya IjichiHirokazu OhashiArtist(s)Akira ToriyamaWriter(s)Fuminori IshikawaComposer(s)Koichi SugiyamaSeriesDragon Quest MonstersPlatform(s)Game Boy AdvanceReleaseJP: March 29, 2003Genre(s)Role-playingMode(s)Single-player Dragon Quest Monsters: Caravan Heart (ドラ�...

 

 

Daniel Carvajal

Daniel CarvajalCarvajal con il Real Madrid nel 2015Nazionalità Spagna Altezza168 cm Peso70 kg Calcio RuoloDifensore Squadra Real Madrid CarrieraGiovanili 1999-2002 ADCR Lemans2002-2011 Real Madrid Squadre di club1 2010-2012 Real M. Castilla63 (3)2012-2013 Bayer Leverkusen32 (1)2013- Real Madrid284 (10) Nazionale 2010 Spagna U-181 (0)2010-2011 Spagna U-1912 (0)2012-2014 Spagna U-219 (1)2014- Spagna51 (1) Palmarès  Europei di calcio Under-19 OroRomania 2011 ...

Serie A2 1991-1992 (pallacanestro maschile)

Serie A2 maschile FIP 1991-1992Dettagli della competizioneSport Pallacanestro OrganizzatoreLega Basket Federazione FIP Periodo22 settembre 1991 —10 maggio 1992 Squadre16 VerdettiPromozioni Viola R. Calabria Montecatini S.C. Basket Rimini Olimpia Pistoia Reyer Venezia Fabriano Basket Retrocessioni Basket Brescia Amici Pall. Udinese Cronologia della competizioneed. successiva →     ← ed. precedente Modifica dati su Wikida...

 

 

List of operas by Claudio Monteverdi

The Ducal Palace in Mantua, where L'Orfeo was premiered in 1607 The Italian composer Claudio Monteverdi (1567–1643) wrote several works for the stage between 1604 and 1643, including ten in the then-emerging opera genre. Of these, both the music and libretto for three are extant: L'Orfeo (1607), Il ritorno d'Ulisse in patria (1640) and L'incoronazione di Poppea (1643). Seven other opera projects are known; four were completed and performed during Monteverdi's lifetime, while he abandoned a...