Zimbabwe

Zimbabwen tasavalta
Republic of Zimbabwe
Zimbabwen lippu Zimbabwen vaakuna
lippu vaakuna

Zimbabwen sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).
Zimbabwen sijainti Afrikassa (merkitty vaaleansinisellä ja tummanharmaalla) ja Afrikan unionissa (merkitty vaaleansinisellä).

Valtiomuoto Hallitsevan puolueen presidenttijohtoinen tasavalta
Presidentti Emmerson Mnangagwa
Pääkaupunki Harare
(1 973 906 as. [1])
17°50′S, 31°03′E
Muita kaupunkeja Bulawayo (738 600 as.),[1] Chitungwiza (321 782 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 390 757 km² [2] (sijalla 60)
– josta sisävesiä 3 910 km² [2]
Väkiluku (2022) 15 121 004 [2] (sijalla 72)
– väestötiheys 35 as. / km²
– väestönkasvu 2,0 % [1] (2017)
Viralliset kielet šona, ndebele, englanti
Lukutaito 86,5 %
Valuutta Lukuisia:
Etelä-Afrikan randi (R)
Botswanan pula (P)
Englannin punta (£)
Yhdysvaltain dollari ($)
Euro (€)
Kiinan juan (¥)[3])
(Zimbabwen dollari hyllytetty 12. huhtikuuta 2009) (ZWD)
BKT (2020)
– yhteensä   40,78 mrd. USD (PPP) [2]  (sijalla 158)
– per asukas 2700 USD (PPP)
HDI (2019) 0,571 [4] (sijalla 150)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 12 % [2]
– teollisuus 22,2 % [2]
– palvelut 65,8 % [2]
Aikavyöhyke UTC+2
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
Yhdistynyt kuningaskunta – julistautui
 – tunnustettiin
1965 (Rhodesia)
1980 (Zimbabwe)
Lyhenne ZW
– ajoneuvot: ZW
– lentokoneet: Z
Kansainvälinen
suuntanumero		 +263
Tunnuslause Yhtenäisyys, vapaus, työ.[5]
Kansallislaulu ”Kalibusiswe Ilizwe leZimbabwe (Siunattu olkoon Zimbabwe)”
Edeltäjä(t)  Etelä-Rhodesia
(1923–1980)
 Zimbabwe-Rhodesia
(1979)
 Rhodesia
(1965–1979)

Zimbabwen tasavalta eli Zimbabwe on 390 000 neliökilometrin suuruinen noin 15 miljoonan asukkaan sisämaavaltio eteläisessä Afrikassa Sambian, Mosambikin, Etelä-Afrikan ja Botswanan välissä. Zimbabwen pääkaupunki on noin kahden miljoonan asukkaan Harare.

Maa julistautui alun perin itsenäiseksi jo vuonna 1965 Ian Smithin johdolla nimellä Rhodesia. Vuonna 1980 maassa siirryttiin enemmistövaltaan ja sen nimeksi muutettiin Zimbabwe, minkä jälkeen Robert Mugabe hallitsi sitä vuoteen 2017 asti. Tämän jälkeen Emmerson Mnangagwasta tuli maan presidentti[6].

Länsimaissa Mugaben hallinnon jäsenet ovat boikotissa.[7][8]

Maantiede

Zimbabwen kartta
Victorian putoukset Zimbabwen ja Sambian rajalla.

Sijainti, pinnanmuodot ja vesistöt

Zimbabwe on sisämaavaltio eteläisessä Afrikassa Limpopo- ja Sambesijokien välissä. Valtio on pinta-alaltaan 390 757 neliökilometrin laajuinen, ja sen rajanaapurit ovat Mosambik idässä, Sambia pohjoisessa ja luoteessa, Etelä-Afrikka etelässä ja Botswana lounaassa.[9]

Zimbabwe sijaitsee pääosin ylätasangolla 600–1300 metrin korkeudessa.[10] Highveldina tunnettu lounaasta koilliseen kulkeva noin 650 kilometriä pitkä ja 80 kilometriä leveä selänne halkaisee valtion. Selänne on 1 200 – 1 500 metrin korkuinen, mutta se kohoaa maan itäosassa Eastern Highlands -vuoristoksi, jossa on myös maan korkein kohta, 2 592 metrin korkuinen Mount Nyangani. Highveldin molemmilla puolilla on niin sanottu Middleveld, joka käsittää 40 prosenttia maan pinta-alasta. Eteläisessä osassa maata Limpopon sivujokien tasangolla on Lowveld, joka on alimmillaan noin 200 metrissä.[11]

Zimbabwen pinta on pääosin kevyesti kumpuilevaa, mutta paikoin maastosta erottaa jäännösvuoria.[10] Bulawayon kaupungin eteläpuolella on esimerkiksi eroosion paljastama graniittinen batoliitti Matobo Hills. Geologisesti merkittävä muodostuma on 530 kilometriä pitkä Gret Dyke, joka on maailman pisin suora mafisten ja ultramafisten kivien ketju.[11]

Pientä lounaista sisäistä valuma-aluetta lukuun ottamatta Zimbabwessa vedet virtaavat kolmea vesistöä pitkin. Keskusselänne toimii vedenjakajana. Selänteen pohjoispuolella joet virtaavat Sambesiin ja eteläpuolella Limpopoon ja Saveen.[11]

Ilmasto

Zimbabwe on kokonaisuudessa Kauriin kääntöpiirin pohjoispuolella, joten se kuuluu trooppiseen vyöhykkeeseen. Korkean ilmanalan takia ilmasto on kuitenkin pääosin subtrooppinen.[10] Ilmastoon vaikeuttaa korkeuden lisäksi Mosambikin kanaalin merellinen vaikutus, mantereinen korkeapaine sekä lämmin ja kostea pasaatituulten kohtaamisvyöhyke. Ilmasto voidaan jakaa kolmeen vuoden aikaan. Kuuma ja kuiva kausi kestää syyskuun puoliväliltä tammikuulle, lämmin kostea kausi tammikuulta huhtikuulle ja lauhkea kuiva kausi huhtikuulta syyskuulle.[10]

Alankoalueilla on varsin kuiva ilmasto, vuotuinen sademäärä jää 400–600 millimetriin. Itäisillä ylängöillä vuodessa voi sataa 1 600–2 000 millimetriä. Suuressa osassa maata vuosisademäärä jää 750 ja 1200 millimetrin välille. Suurin osa sateesta saadaan marraskuun ja maaliskuun välillä. Ylänköalueilla tyypillinen päivälämpötila vaihtelee kesä-heinäkuun 21 asteen ja loka-marraskuun 29 asteen välillä, öisin voi olla alle 10 astetta. Alavilla alueilla hellettä voi olla lokakuussa lähes 40 astetta.[12]

Luonto

Zimbabwen kasvillisuus on suurimmilta osaltaan savannia, jolla kasvaa paljon puita kosteiden kesien ansiosta. Varsinaisia metsiä on kuitenkin vain itärajalla ja Bulawayon luoteispuolella. Middleveldin ja Highveldin päälajeja ovat leimupuut. Muita yleisiä puuvartisia kasveja ovat musukkeihin kuuluva Uapaca kirkiana ja pukinpensaat. Sambesi- ja Limpopojokien laaksoissa kasvaa puolestaan mopanepuita, apinanleipäpuita ja pukinpensaita.[11]

Historia

Varhaishistoria

Suur-Zimbabwen raunioaluetta

Zimbabwen varhaisimmat todisteet ihmisasutuksesta on yli 100 000 vuoden takaa, ja ensimmäisten asukkaiden uskotaan olleen saneja. Bantuja alkoi levittäytyä alueelle noin vuonna 150 eaa, ja keskisessä Zimbabwessa oli vuoteen 400 mennessä bantujen kyliä ja viljelyitä. Shashe- ja Limpopojokien laaksoihin kehittyi 900-luvun alkuun mennessä yhteiskuntia, jotka yhdistyivät myös kauppaverkostojen kautta Persiaan ja Intiaan asti rannikon swahilien kautta.[13]

Šonat rakennuttivat vuosien 1000–1400-luvuilla Suur-Zimbabwen keskuksen, joka on Saharan eteläpuolisen Afrikan kivirakennelma.[14] Suur-Zimbabwe kaatui 1400-luvun puolivälin jälkeen, ja sitä seurasivat Khamin ympärille keskittynyt Torwa-dynastia ja Mwene Mutapa. Nämä kaikki kävivät kulta- ja norsunluukauppaa rannikolle, vaikka maatalous olisikin keskeisin elinkeino.[15]

Portugalilaiset alkoivat sisämaanvalloituksen 1530-luvulla. Mwene Mutapan hallitsija yrittää ajaa heidät pois vuonna 1629, mutta portugalilaiset syöksivät tämän valtaistuimelta ja pakottivat seuraavan suostumaan laajoihin kauppaoikeuksiin. Mwene Mutapan vaikutusvalta alkoi vähentyä, ja eteläisessä Zimbabwessa kehittyi Rozwi-valtakunta.[16]

Siirtomaa-aika

Rhodesia siirtomaa-aikana

Buurien tieltä Etelä-Afrikasta väistymään joutuneet ndebelet alistivat šonat vuonna 1837 ja perustivat lyhytikäisen kuningaskunnan. Britit valtasivat maan 1890-luvulla, kun Cecil Rhodesin British South Africa Company oli vuonna 1889 saanut mandaatin kolonisoida alue.[17] Yritys hallitsi sekä nykyistä Sambiaa että Zimbabwea, ja aluetta alettiin vuonna 1895 kutsua Rhodesin mukaan Rhodesiaksi.[13]

Etelä-Rhodesiasta tuli vuonna 1923 Britannian siirtomaa. Vaihtoehtona sillä oli liittyä Etelä-Afrikan unionin viidenneksi provinssiksi. Maailmansotien välisenä aikana Etelä-Rhodesian talous kehittyi kuparin, kullan, muiden mineraalien, maissin, tupakan ja karjan ympärille. Etelä-Rhodesian pääministerinä yli 20 vuotta toiminut Godfrey Huggins ajoi Etelä- ja Pohjois-Rhodesian yhdistymistä luodakseen voimakkaan brittiläiseen kulttuurin perustuvan valtion. Britit suostuivat vuonna 1953 luomaan Rhodesian ja Njassamaan liittovaltion.[18] Liittovaltio oli pystyssä kymmenen vuoden ajan, ja se hajotettiin vuonna 1963, jolloin Etelä-Rhodesiasta tuli uudestaan Britannian suora siirtomaa.[19]

Itsenäistyminen

Afrikkalaisten poliittinen toiminta alkoi vahvistua 1950- ja 1960-luvuilla. Joshua Nkomo oli paikallinen johtaja, joka perusti ZAPU-liikkeen, josta puolestaan vuonna 1963 erosi Robert Mugaben ZANU. Niiden kannatus meni etnisten ryhmien mukaan, sillä Nkomo oli ndebele ja Mugabe šona.[19]

Kun Sambia ja Malawi siirtyivät kohti demokratiaa ja enemmistövaltaa, valkoisten vähemmistöhallitus julisti Rhodesian itsenäiseksi Ian Smithin johdolla vuonna 1965. Maa jäi vaille kansainvälistä tunnustusta ja koko sen ensimmäisen itsenäisyyden ajan Rhodesia oli noin viiden prosentin suuruisen valkoisen vähemmistön hallitsema. Maan rotupolitiikka tuomittiin laajasti ja Yhdistyneet kansakunnat julisti sitä vastaan ensimmäiset talouspakotteet.[20] Maan tukijoita olivat lähinnä Etelä-Afrikka ja tuolloinen Portugalin siirtomaa Mosambik, joka itsenäistyi sittemmin vuonna 1975. YK:n julistama kauppasaarto vuosi pahasti, kun Etelä-Afrikka ei liittynyt siihen.[21]. Musta valtaväestö nousi avoimeen chimurenga-kapinaan ja alkoi hyökkäillä valkoisten maatiloja vastaan.[22]

Paine Rhodesian valkoista vähemmistöhallitusta kohtaan kasvoi ja sen seurauksena valkoiset tekivät eräiden maltillisten mustien afrikkalaisjohtajien kanssa nk. sisäisen ratkaisun, jonka seurauksena Rhodesian tilalle syntyi lyhytikäinen ja vaille kansainvälistä tunnustusta jäänyt valtio Zimbabwe-Rhodesia. Tämä valtio oli olemassa vain puoli vuotta eli 1.6.1979–12.12.1979. Lyhytikäisen valtion pääministeri oli musta piispa Abel Muzorewa.[23] Se lakkautettiin ja maa palasi väliaikaisesti taas Britannian kruununsiirtomaaksi nimeltä Etelä-Rhodesia. Lontoossa käytyjen itsenäistymisneuvottelujen jälkeen itsenäinen Zimbabwen tasavalta syntyi 18. huhtikuuta 1980.[24]

Itsenäisyyttä edeltäneissä uuden valtion ensimmäisissä vaaleissa Robert Mugaben johtama vasemmistolainen ZANU-PF puolue sai ylivoimaisen enemmistön parlamenttipaikoista. Toisena oli kilpailevan sissijohtajan Joshua Nkomon puolue Isänmaallinen rintama (PF).[25] Valkoisille oli varattu 20 paikkaa, josta kiintiöstä luovuttiin vasta vuonna 1987.[26]

Robert Mugabe Zimbabwen hallitsijana 1980–2017

Zimbabwen itsenäistyttyä vuonna 1980 keskeinen vallankäyttäjä maassa oli pääministeri. Presidentti oli puhtaasti seremoniallinen virka. Robert Mugabesta tuli Zimbabwen pääministeri heti maan itsenäistyttyä ja presidentiksi tuli Canaan Banana. Vuonna 1987 perustuslakia muutettiin siten, että presidentistä tuli korkein tosiasiallinen vallankäyttäjä. Pääministerin virka lakkautettiin ja Mugabe siirtyi vuonna 1987 Zimbabwen presidentiksi, jossa tehtävässä hän jatkoi marraskuuhun 2017 saakka. Robert Mugaben valtakausi Zimbabwessa kesti yli 37 vuotta. Hän käytti korkeinta valtaa Zimbabwessa ensin 7 vuotta pääministerinä ja sitten 30 vuotta presidenttinä.[27]

Talouden romahtaminen, ihmisoikeusloukkauksia, vaalivilppiä

Mugaben noustessa pääministeriksi 70 prosenttia maan viljelymaasta oli valkoisen vähemmistön hallussa.[28] Myönteisenä pidetyn alkutaipaleen jälkeen Mugaben johtama Zimbabwe on noussut uutisiin muun muassa valkoisiin kohdistuvista väkivallasta ja rotusorrosta. Maassa on tehty maauudistus, jossa valkoisten maanviljelijöiden maita on jaettu mustille. Valkoisten tilojen pakkolunastuksissa ja häädöissä on ollut mukana Zimbabwen armeija ja muita aseellisia joukkoja. Valkoisia ja heidän mustia työntekijöitään sekä heidän perheitään on pahoinpidelty, murhattu ja raiskattu.[29][30][31] Valkoisilta anastettuja tiloja on luovutettu tahoille, joilla ei ole kokemusta maanviljelystä, muiden muassa Mugaben hallituksen suosikeille ja sotilashenkilöille. Alun perin Mugabe lupasi antaa valkoisilta riistetyt tilat mustille sisällissodan veteraaneille.[32]

Vuoden 1992 kuivuus johti maan julistamiseen hätätilaan ja velkakierteeseen. 1990-luvun lopulla 11 000 zimbabwelaista sotilasta oli vuosia Kongon demokraattisessa tasavallassa tukemassa maan hallitusta kapinallisia vastaan. Joukkojen varustaminen ja ylläpito tulivat Zimbabwelle kalliiksi.[33]

Maan ruoantuotanto romahti valkoisten entisten tilojen jouduttua rappioille epäonnistuneen maareformin seurauksena. Tämä johti ulkomaanvaluuttavarantojen tyrehtymiseen ja hyperinflaatioon, koska maatalous oli ollut maan tärkein vientiala.[28].[26] Toisten lähteiden kuten maareformia arvioineiden tutkijoiden Joseph Hanlonin, Teresa Smartin ja Jeanette Manjengwan teoksen Zimbabwe Takes Back its Land mukaan maareformia voi pitää menestyksenä. He korostavat, että itsenäistymissodan veteraanit kokivat itsensä petetyiksi, kun vielä 20 vuotta itsenäistymisen jälkeen valkoinen vähemmistö hallitsi parasta viljelysmaata. Maailmanpankin sopeutusohjelma oli vienyt kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Veteraanit ryhtyivät johtamaan maareformia vuonna 1997 Mugaben puolueen katsoessa sivusta, mutta puolue ryhtyi tukemaan maanvaltaajia ymmärrettyään, että vallatuilla mailla oli miljoonan äänestäjän joukko, jota edes ZANU-PF ei voinut jättää huomiotta. Kolmen tutkijan mukaan brittilehdistön demonisoima Zimbabwen maareformin jälkeinen pientilajärjestelmä on alkanut tuottaa lähes saman verran tomaattia, maissia ja tupakkaa ja soijaa kuin vanhat suurtilat, ja työllistyminen tiloilla on merkittävää.[34]

Zimbabwen ihmisoikeustilanne on synkkä: toisinajattelijoita vainotaan ja tiedotusvälineitä valvotaan. Maan talous on romahduksen partaalla. Syitä kriisiin ovat koko alueeseen vaikuttava kuivuus, maan HIV/AIDS-epidemia ja maan hintasäännöstely sekä maiden pakkolunastukset.[35] Huhtikuussa 2007 elinkustannukset Zimbabwessa kaksinkertaistuivat, kun inflaatio kiihtyi yli 3 700 prosenttiin[36]. Heinäkuussa 2007 sen arvioitiin olevan lähes 5 000 prosenttia,[37] ja Kansainvälinen valuuttarahasto varoitti, että silloisella tahdilla inflaatio voisi kiihtyä jopa yli 100 000 prosenttiin ennen vuodenvaihdetta.[38] Vuoden 2008 lopulla inflaatio oli 231 miljoonaa prosenttia. Mugabe on syyttänyt talousvaikeuksista Zimbabwen nykyjohdon länsimaisia vastustajia, erityisesti Britanniaa ja sen liittolaisia.[37][38]

Vuoden 2005 vaalien jälkeen aloitettiin ”Operaatio Murambatsvina”, jossa hajotettiin kaupunkien yhteyteen muodostuneet slummit ja laittomat torit, jotka olivat muodostuneet Mugaben vastaisen opposition tukialueiksi.[39]

Maassa järjestettiin presidentinvaalit maaliskuussa 2008. Tuloksien laskennassa kuitenkin esiintyi epäselvyyksiä ja vaaleissa jouduttiin järjestämään toinen kierros kesäkuun lopussa.[40] Oppositiojohtaja Morgan Tsvangirai luopui ehdokkuudestaan ennen toista kierrosta väkivaltaisuuksien vuoksi. Hänen johtamansa MDC-puolue sai kuitenkin enemmistön parlamenttiin. Syyskuussa solmitussa vallanjakosopimuksessa Tsvangirai sai hallintaansa uudelleen perustetun pääministerin viran Mugaben jatkaessa presidenttinä.[17]

Pääministerin asema lakkautettiin taas maaliskuussa 2013.[41] Heinäkuussa 2013 järjestettiin parlamentti- ja presidentinvaalit. Mugabe valittiin seitsemännelle kaudelle, ja ZANU-PF-puolue sai kolme neljäsosaa parlamenttipaikoista. Oppositiopuolue MDC syytti vaaleja vilpillisiksi.[17]

Vuonna 2015 Zimbabwe luopui omasta valuutastaan, joka hyperinflaation takia oli muuttunut lähes arvottomaksi. Yhdysvaltain dollari ja Etelä-Afrikan randi olivat maassa laajasti käytössä.[42]

Mugaben kausi loppuu

Mugaben kausi päättyi, kun hänet syrjäytettiin marraskuussa 2017.[6] Mugabe erosi sen jälkeen, kun Zimbabwen armeija oli noussut Mugabea vastaan ja parlamentti uhkasi tämän jälkeen aloittaa prosessin Mugaben erottamiseksi virastaan.[43]Uudeksi presidentiksi tuli Emmerson Mnangagwa, joka oli Mugaben epäsuosioon joutunut Zimbabwen aikaisempi varapresidentti ja armeijan suosikki. Hän vannoi 23.11.2017 virkavalansa Zimbabwen uutena presidenttinä.[44]

Tätä ennen Robert Mugabe erotettiin maata koko sen itsenäisyyden ajan hallinnen ZANU-PF-puolueen johdosta ja hänen vaimonsa Grace Mugabe erotettiin kokonaan puolueen jäsenyydestä. Emerson Mnangagwasta tuli ZANU-PF-puolueen uusi johtaja.[45]

Pian Mugaben lähdön jälkeen Zimbabwen oppositiojohtaja ja entinen pääministeri Morgan Tsvangirai kuoli helmikuussa 2018 syöpään Etelä-Afrikassa.[46]

Grace Mugabe

Keskeinen syy maan armeijan Mugaben syrjäyttämisen ajoitukseen oli Mugaben vaimon Grace Mugaben vahvistunut asema. Mugaben yli 40 vuotta puolisoaan nuorempi vaimo Grace Mugabe tiedettiin poliittisesti kunnianhimoiseksi ja hänen arveltiin yleisesti pyrkivän järjestelemään itsensä miehensä seuraajaksi. Mugabe oli vain hieman aiemmin erottanut varapresidentti Emerson Mangagwan ja tämän arveltiin tapahtuneen Grace Mugaben yllyttämänä, jotta hän saisi potentiaalisen kilpailijan pois tieltään. Vuonna 1996 presidentin kanssa naimisiin mennyt tämän entinen sihteeri tunnettiin ylellisen elämäntapansa takia nimellä "Gucci Grace".[47]

Mugaben jälkeen

Elokuussa 2018 Zimbabwessa pidettiin vaalit, joissa presidentti Emmerson Mnangagwa sai ensimmäisellä kierroksella 50,8% äänistä ja vahvin vastaehdokas oppositiopuolue MDC:n ehdokas Nelson Chamisa 44,3%. Hallitseva ZANU-PF-puolue sai ylivoimaisen voiton myös samassa yhteydessä pidetyissä parlamenttivaaleissa. Oppositio ei tunnustanut tulosta, vaan sen mukaan vaalit eivät toteutuneet rehellisesti.[48]

77-vuotias Mnangagwa siis valittiin vaaleissa Zimbabwen presidentiksi seuraavaksi viisivuotiskaudeksi. Hän on ollut mukana vuosikymmeniä Zimbabwen politiikassa ja hän oli Mugaben pitkäaikainen luottomies siihen saakka, kun Mugaben vaimo Grace Mugabe alkoi kokea hänet kilpailijakseen. Myös ZANU-PF-puolue jatkaa vallassa ja todellinen muutos Zimbabwessa Robert Mugaben väistyttyä vaikuttaa jääneen vähäiseksi.[49]

Syyskuussa 2019 tuli tieto, että entinen pitkäaikainen presidentti Robert Mugabe on kuollut sairaalassa Singaporessa 95-vuotiaana.[50] Mugabelle järjestettiin valtiollinen hautajaisseremonia Hararen jalkapallostadionilla[51].

Zimbabwe on yrittänyt päästä uudelleen Kansainyhteisön jäseneksi, jonka ulkopuolella se on ollut vuodesta 2003 lähtien. Toistaiseksi tämä ei ole onnistunut, sillä parannuksia maan ihmisoikeustilanteessa ei ole pidetty riittävinä.[52]

Politiikka

Pääministeri Morgan Tsvangirai Oslossa 2009

Zimbabwe on presidentillinen tasavalta. Presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla viisivuotiskaudelle, kausien lukumäärä on rajoitettu lakiuudistuksessa kahteen kauteen.[53] Pääministerin virkaa ei ole. Kaksikamarisen parlamentin ylähuoneessa eli senaatissa on 93 jäsentä, joista 60 valitaan vaaleilla, 10 on hallintoalueiden kuvernöörejä, 18 perinteisiä kyläpäälliköitä ja viisi presidentin nimeämiä edustajia. Alahuoneen 210 jäsentä valitaan suoralla vaalilla.[54]

Vuoden 2013 vaalien jälkeen maan suurimmat puolueet ovat presidentti Mugaben puolue Zimbabwe African National Union-Patriotic Front eli ZANU-PF (37 senaattoria, 160 kansanedustajaa) ja entisen pääministeri Tsvangirain perustama puolue Movement for Democratic Change MDC (23 senaattoria, 49 kansanedustajaa).[54]

Parlamenttivaaleissa heinäkuussa 2018 voitti valtapuolue ZANU-PF, joka sai ylivoimaisen enemmistön maan parlamenttiin.[55]Samalla kertaa valittiin myös presidentti, ehdokkaina olivat valtapuolueen istuva presidentti Emmerson Mnangagwa ja opposition MDC:n Nelson Chamisa, jota kannattivat erityisesti nuoret. Tulokset viivästyivät, ja oppositio syytti valtapuoluetta vehkeilystä.[6][56] Istuvan presidentin ja ZANU-PF:n johtajan Mnangagwan ilmoitettiin voittaneen vaalit jo ensimmäisellä kierroksella.[57]

Vapauksien kehitys

Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Zimbabwe ei ole vapaa maa.[58] Afrikan kansallisliitto – Isänmaallinen rintama (ZANU-PF) on hallinnut Zimbabwen politiikkaa itsenäistymisestä vuonna 1980, osittain toteuttamalla ankaria poliittista iskuja oppositiota, kriittistä mediaa ja muita erimielisyyden lähteitä vastaan. Presidentti Emmerson Mnangagwa nousi valtaan vuonna 2017 sen jälkeen, kun armeija puuttui asiaan pitkäaikaisen presidentin Robert Mugaben syrjäyttämiseksi hallitsevan puolueen ryhmittymien jakautuessa. Uusi hallinto on kuitenkin suurelta osin säilyttänyt Mugaben hallinnolta perimän oikeudellisen, hallinnollisen ja turvallisuusarkkitehtuurin, ja alkuvaiheen parannusjakson jälkeen se on tehostanut sortotoimia vahvistaakseen valtaansa. Endeeminen korruptio, heikko oikeusvaltio sekä työntekijöiden ja maaoikeuksien heikko suojelu ovat edelleen Zimbabwen kriittisiä haasteita.[58]

Hallinnollinen jako

Pääartikkeli: Zimbabwen provinssit

Zimbabwe on jaettu kahdeksaan provinssiin ja kahteen kaupunkialueeseen, joilla on provinssin status.

Zimbabwen provinssit numeroituna
Zimbabwen provinssit hallintokeskuksineen; myös piirijako on nähtävissä.
Zimbabwen maakunnat
Maakunta Numero
kartassa 		Maakuntakeskus Pinta-ala
(km²) 		Väkiluku
(8/2017)[1] 		Kaupunki-
väestö (%)[1]
Bulawayo 1 (kaupunki) 479 738 600 100,0
Harare 2 (kaupunki) 872 1 973 906 95,4
Manicaland 3 Mutare 36 459 1 861 755 15,4
Mashonaland Central 4 Bindura 28 347 1 441 944 7,8
Mashonaland East 5 Marondera 32 230 1 366 522 11,2
Mashonaland West 6 Chinhoyi 57 441 1 567 449 21,0
Masvingo 7 Masvingo 56 566 1 553 145 9,4
Matabeleland North 8 Lupane 75 025 744 841 5,4
Matabeleland South 9 Gwanda 54 172 810 074 13,5
Midlands 10 Gweru 49 166 1 514 325 31,9

Talous

Viime vuosina Zimbabwen taloudellinen vapaus on heikentynyt pahasti. Talouden infrastruktuuri on kärsinyt pahasti, ilmapiiri on lähes vihamielinen ulkomaalaisia sijoittajia kohtaan. Työmarkkinoita säännellään rajusti, työllistäminen on työlästä, sivukulut suuret ja työntekijän irtisanominen on vaikeaa.[59] Vuonna 2008 työttömiä oli 80 prosenttia, vuonna 2009 luvun arvioitiin nousseen 95 prosenttiin.[54]

Epävirallisen talouden osuus Zimbabwen bruttokansantuotteesta on 64,1 prosenttia.[60]

Shonien maatiloja.

Vuonna 2009 julkiset menot olivat 98,7 prosenttia bruttokansantuotteesta.[59] Ne rahoitettiin pitkälti painamalla seteleitä, mikä johti hyperinflaatioon. Valtionyrityksiä tuetaan vahvasti, verot ja tullit ovat korkeita. Taloudellinen sääntely tulee yrityksille kalliiksi, yrityksen aloittaminen tai lopettaminen on hidasta ja kallista.[59] Inflaatio nousi satoihin prosentteihin vuonna 2006 ja kiihtyi sen jälkeen. Hyperinflaation vuoksi Zimbabwe kasvatti seteliensä kokoa useaan otteeseen vuonna 2008.[61] 16. tammikuuta 2009 Zimbabwe ilmoitti alkavansa painaa sadan biljoonan dollarin seteleitä. Setelin arvo oli julkaisupäivänä vain noin 250 euroa ja laski siitä nopeasti. Aikaisemmin samana vuonna se otti käyttöön myös 50 miljardin dollarin setelin.[62] Setelien nimellisarvojen kasvaessa Zimbabwen dollaria uudistettiin kolme kertaa vuosina 2006-2009, jona aikana seteleistä poistettiin yhteensä 25 nollaa. Hyperinflaatiosta johtuen Zimbabwe salli muiden valuuttojen käytön tammikuun lopussa 2009.[63]

Vuosina 2009–2019 maassa käytettiin useita ulkomaanvaluuttoja, eniten Yhdysvaltojen dollaria. Zimbabwe palasi oman valuuttansa käyttöön 2019, mutta se menetti arvoaan nopeasti, ja vuonna 2022 Yhdysvaltojen dollari otettiin jälleen käyttöön viideksi vuodeksi.[64]

Merkittävimmät luonnonvarat ovat kaivosteollisuuden tuotteita: kivihiili, kromi, asbesti, kulta, nikkeli, kupari, rauta, vanadiini, litium, tina ja platina-ryhmän metallit.[54] Merkittävimmät vientituotteet ovat olleet platina ja kulta, puuvilla ja muut tekstiilit sekä tupakka.[54]

Kaupallinen maanviljelys on 2000-luvulla lakannut lähes kokonaan. Maissi on tärkein ruokakasvi ja perinteisesti tärkein myyntiin kasvatettava kasvi on ollut tupakka, toiseksi tärkein puuvilla.[26]

Väestö

Shona-kansanparantaja

Zimbabwen tärkeimmät etniset ryhmät ovat shonat (82 %) ja ndebelet (14 %). Muihin afrikkalaisiin kansoihin kuuluu 2 % väestöstä, valkoisia on alle 1 %, aasialaisia ja muita noin 1 %.[54]

Noin neljännes Zimbabwen väestöstä on kristittyjä ja lisäksi noin puolet kristinuskon ja alkuperäisuskontojen sekoitusta harjoittavia. Loput ovat pääosin perinteisen animistisen uskon harjoittajia. Muslimeita on noin yksi prosentti.[54]

HIV ja AIDS ovat maassa vakavia ongelmia. vuonna 2008 arvioitiin, että 15,3 % aikuisista oli HIV-positiivisia. Vuonna 2007 AIDSiin kuoli 140 000 henkeä, ja tautia sairasti 1,3 miljoonaa zimbabwelaista.[54]

Vuonna 2008 maassa puhkesi koleraepidemia, ja ainakin 550 henkeä sai surmansa.[65]

Koulutus

St Georgen collegen päärakennus Hararessa.

Vuoden 1980 itsenäistymisestä asti Zimbabwe on panostanut koulutukseen kovasti. 1970-luvulla vain puolet mustista lapsista kävi koulua, mutta nykyisin suurin osa lapsista käy ala-astetta siitä huolimatta, että koulutus on maksullista. Yksityisissä ja kirkkojen ylläpitämissä kouluissa on korkeammat maksut ja parempi varustelutaso kuin valtion kouluissa. Valtio ylläpitää seitsemää yliopistoa, joista suurimmat ovat Zimbabwen yliopisto Hararessa ja Teknillis-luonnontieteellinen yliopisto Bulawayossa. Kirkot ylläpitävät kolmea yliopistoa. Maassa toimii myös useita ammattikorkeakouluja, joista valmistuu opettajia, sairaanhoitajia ja insinöörejä.[26]

Kulttuuri

Shona-veistos.

Monet Afrikan mantereen tärkeimmistä englanninkielisistä kirjailijoista ovat zimbabwelaisia, kuten Dambudzo Marechera, Chenjerai Hove, Yvonne Vera, Charles Mungoshi, Tsitsi Dangarembga ja Shimmer Chinodya. Nuoremman polven kirjailijoita edustaa muun muassa NoViolet Bulawayo. Maassa on julkaistu kirjallisuutta myös paikallisilla kielillä jo 1950-luvulta alkaen.[66]

Perinteisen ruokavalion perusta on maissipuuro, jota kutsutaan shonankielisellä nimellä sadza. Sen kanssa syödään vihanneksia, lihaa tai kalaa, etenkin kuivattu kala on suosittua.[67]

Mbira eli sormipiano on tunnettu alueella jo tuhat vuotta. Sitä soittaa myös Zimbabwen tunnetuin perinnemuusikko Thomas Mapfumo, joka yhdistää shonien perinteistä musiikkia länsimaisiin vaikutteisiin.[68].

Shona-kansan veistoksissa on omaleimainen tyyli. Niitä on tehty ainakin 2 000 vuoden ajan.[69]

Sambian rajalla sijaitsevien Victorian putousten lisäksi Zimbabwessa on neljä Unescon Maailmanperintöluettelon kohdetta:[70]

Media

Kaikki Zimbabwen sähköiset mediat ovat valtion hallinnassa ja seuraavat hallituksen linjaa.[71]

Valtio julkaisee myös kahta sanomalehteä, Hararessa ilmestyy Herald ja Bulawayossa Chronicle.[71] Kesäkuussa 2010 Zimbabwessa alettiin julkaista riippumatonta päivittäistä sanomalehteä ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2003.[72]

Urheilu

Zimbabwen rugby-joukkue vuonna 2009.

Zimbabwen ehkä suosituin urheilulaji on jalkapallo, jota harrastaa yli 600 000 maan asukasta[73]. Maan miesten edustusjoukkue on pelannut Afrikan-mestaruuskilpailuissa kaksi kertaa, vuosina 2004 sekä 2006, ja jäänyt kummallakin kerralla ensimmäiselle kierrokselle.[74][75] Joukkue on ollut FIFA-rankingissa parhaimmillaan sijalla 40.[76]

Jalkapallon lisäksi suosittuja lajeja ovat muun muassa kriketti, maahockey ja rugby union. Maa on menestynyt hyvin varsinkin kriketissä, jossa se on yksi maailman parhaista joukkueista[77] Zimbabwen naisten maahockey-maajoukkue voitti kultaa vuoden 1980 kesäolympialaisissa.[78]

Zimbabwe on osallistunut olympialaisiin yksitoista kertaa vuoden 1928 kisoista lähtien.[79] Maan menestynein olympiaurheilija on seitsemän mitalia voittanut uimari Kirsty Coventry.[79]

Lähteet

  • Bradley, Kenneth & Sanger, Clyde William & Ingham, Kenneth: Zimbabwe Encyclopedia Britannica. 6.10.2020. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ a b c d e The 2017 Inter-Censal Demographic Survey (ICDS) report (pdf) (sivu 8, 24) 11/2017 (data 8/2017). Zimbabwe National Statistics Agency (ZIMSTAT), zimstat.co.zw. Arkistoitu 22.3.2019. Viitattu 23.3.2019. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g Zimbabwe CIA World Factbook. Viitattu 29.11.2022.
  3. ↑ Päivi Kerola: Mugabe teki Kiinan juanista yhden Zimbabwen virallisista valuutoista Yle Uutiset. 23.12.2015. Viitattu 23.12.2015.
  4. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  5. ↑ Zimbabwe Flagspot
  6. ↑ a b c Presidentinvaaleissa äänestetään Zimbabwen tulevaisuuden puolesta. Yle uutiset 30.7.2018
  7. ↑ US travel ban will hit ministers' families 12.12.2009. New Zimbabwe. Arkistoitu 8.11.2010. Viitattu 4.8.2010. (englanniksi)
  8. ↑ EU to extend targeted sanctions against Mugabe henchmen 2004. New Zimbabwe. Arkistoitu 7.2.2004. Viitattu 4.8.2010. (englanniksi)
  9. ↑ Zimbabwe SADC. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
  10. ↑ a b c d Sugunan, V. V: Fisheries management of small water bodies in seven countries in Africa, Asia and Latin America: Zimbabwe 11/1997. FAO. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
  11. ↑ a b c d Bradley & Sanger & Ingham: Zimbabwe: The Land Encyclopedia Britannica. Viitattu 25.5.2021. (englanniksi)
  12. ↑ Country Guide BBC Weather
  13. ↑ a b Zimbabwe 6.1.2018. South African History Online. Arkistoitu 7.12.2018. Viitattu 26.5.2021. (englanniksi)
  14. ↑ Demerdash, Nancy: Great Zimbabwe 8.10.2016. Smarthistory. Viitattu 26.5.2021. (englanniksi)
  15. ↑ Marks, Shula E.: Southern Africa Encyclopedia Britannica. 30.9.2020. Viitattu 26.5.2021. (englanniksi)
  16. ↑ Matapa Encyclopedia Britannica. 26.4.2017. Viitattu 26.5.2021. (englanniksi)
  17. ↑ a b c Zimbabwe profile – Timeline BBC News. 19.3.2019. BBC. Viitattu 26.5.2021. (englanniksi)
  18. ↑ Bradley & Sanger & Ingham: Zimbabwe: The British South Africa Company Encyclopedia Britannica. Viitattu 26.5.2021. (englanniksi)
  19. ↑ a b Bradley & Sanger & Ingham: Zimbabwe: Federation Encyclopedia Britannica. Viitattu 26.5.2021. (englanniksi)
  20. ↑ Rhodesia breaks from UK BBC. Viitattu 1.9.2010. (englanniksi)
  21. ↑ United Nations: Sanctions Against Rhodes (Arkistoitu – Internet Archive) TIME 1966
  22. ↑ History and people (Arkistoitu – Internet Archive) Go2Africa
  23. ↑ Zimbabwe's Bishop Muzorewa dies news.bbc.co.uk. 9.4.2010. Viitattu 6.12.2019. (englanti)
  24. ↑ Zimbabwe-Rhodesia – Rhodesian Study Circle rhodesianstudycircle.org.uk. Viitattu 6.12.2019. (englanti)
  25. ↑ 1980: Mugabe to lead independent Zimbabwe news.bbc.co.uk. 4.3.1980. Viitattu 6.12.2019. (englanti)
  26. ↑ a b c d Background Note: Zimbabwe (10/14/11) US Department of State
  27. ↑ Robert Gabriel Mugabe South African History Online. Viitattu 6.12.2019. (englanniksi)
  28. ↑ a b Esther Pan: Mugabe's Zimbabwe 2003. Council of Foreign Relations. Arkistoitu 5.7.2008. Viitattu 1.9.2010.
  29. ↑ Rape gangs targeting whites in Zimbabwe Telegraph 2004
  30. ↑ White farmer killed in Zimbabwe BBC 2002
  31. ↑ Desperation stalks Zimbabwe's white farmers (Arkistoitu – Internet Archive) CNN 2009
  32. ↑ The Situation Today BBC 2005
  33. ↑ Zimbabwe/DRC: Zimbabwean troops guards President Kabila in Congo (The Zimbabwean (UK/Zimbabwe), by Wilf Mbanga / Friday, 12 August 2005) Afrika.no. Arkistoitu 15 kesäkuu 2011. Viitattu 21 maaliskuu 2011.
  34. ↑ Janne Rantala: Mugabe ei alkuaan halunnut maanvaltauksia. KU - Viikkolehti, 31.5.2013, nro 22, s. 40. Helsinki. ISSN 0357-1521
  35. ↑ Alex Whiting: Zimbabwe's humanitarian situation 2005. Reuters AlertNet. Arkistoitu 18.3.2009. Viitattu 8.11.2008. (englanniksi)
  36. ↑ Zimbabwen syöksykierre pahenee Turun Sanomat. 17.05.2007. Viitattu 12.6.2023.
  37. ↑ a b Mugabe syyttää Britanniaa maansa vaikeuksista 24.07.2007. Yle. Viitattu 25.7.2007.
  38. ↑ a b IMF varoittelee Zimbabwea hyperinflaatiosta 31.7.2007. Yle. Viitattu 1.8.2007.
  39. ↑ UN report damns Mugabe slum clearance catastrophic Guardian. 2005. Viitattu 1.9.2010. (englanniksi)
  40. ↑ Ulkoministeriön matkustustiedote (Arkistoitu – Internet Archive) 15.9.2008
  41. ↑ Leaders BBC
  42. ↑ Rutiköyhä Zimbabwe luopuu kokonaan omasta valuutastaan – 250 biljoonalla saa yhden Yhdysvaltain dollarin Yle Uutiset. Viitattu 6.12.2019.
  43. ↑ Zimbabwen presidentti Robert Mugabe eroaa virastaan www.aamulehti.fi. Arkistoitu 6.12.2019. Viitattu 6.12.2019.
  44. ↑ Mnangagwa sworn in as Zimbabwe president TimesLIVE. Arkistoitu 6.12.2019. Viitattu 6.12.2019. (englanti)
  45. ↑ Robert Mugabe replaced as leader of his party The Independent. 19.11.2017. Viitattu 6.12.2019. (englanniksi)
  46. ↑ Zimbabwen oppositiojohtaja Tsvangirai kuoli Etelä-Afrikassa Yle Uutiset. Viitattu 6.12.2019.
  47. ↑ "Gucci Grace" Mugaben tie Zimbabwen presidentiksi katkesi – armeija kyllästyi 93-vuotiaaseen itsevaltiaaseen www.aamulehti.fi. Arkistoitu 6.12.2019. Viitattu 6.12.2019.
  48. ↑ Incumbent Mnangagwa wins Zimbabwe vote bbc.com. 3.8.2018. Viitattu 6.12.2019. (englanti)
  49. ↑ The 'crocodile' who snapped back bbc.com. 3.8.2018. Viitattu 6.12.2019. (englanti)
  50. ↑ Zimbabwen entinen presidentti Robert Mugabe on kuollut Yle Uutiset. Viitattu 6.12.2019.
  51. ↑ Zimbabwen rautakoura Mugabe sai valtiolliset hautajaiset jalkapallostadionilla www.iltalehti.fi. Viitattu 6.12.2019.
  52. ↑ Idah Mhetu: Zimbabwe On Course for Commonwealth Return – Envoy allAfrica.com. 26.8.2019. Viitattu 8.12.2019. (englanniksi)
  53. ↑ Ray Ndlovu: Two-term limit for future Zim presidents The M&G Online. Viitattu 6.12.2019. (englanniksi)
  54. ↑ a b c d e f g h Zimbabwe The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  55. ↑ Bloomberg – Are you a robot? www.bloomberg.com. Viitattu 6.12.2019. (englanniksi)
  56. ↑ Zimbabwen valtapuolue ZANU-PF voitti parlamenttivaalit
  57. ↑ Istuva presidentti voitti Zimbabwen vaalit – oppositio ei hyväksy tulosta Yle Uutiset. Viitattu 6.12.2019.
  58. ↑ a b Zimbabwe: Freedom in the World 2022 Country Report Freedom House. Viitattu 8.11.2022. (englanniksi)
  59. ↑ a b c 2010 index of economic freedom: Zimbabwe The Wall Street Journal and The Heritage Foundation. Arkistoitu 25.5.2010. Viitattu 1.9.2010. (englanniksi)
  60. ↑ World Economics | Economic data for the benefit of investors World Economics. Viitattu 18.12.2022.
  61. ↑ Zimbabwe lisää taas nollia seteleihinsä. MTV3 3.11.2008
  62. ↑ Zimbabwe to print first $100 trillion note CNN 16.1.2009
  63. ↑ Zimbabwe abandons its currency BBC News 29.1.2009
  64. ↑ Zimbabwe to legislate use of U.S. dollar for next five years CGTN Africa / Reuters. 27.6.2022. Viitattu 29.11.2022.
  65. ↑ Zimbabwe cholera 'an emergency' BBC News 4.12.2008
  66. ↑ Literature in Zimbabwe (Arkistoitu – Internet Archive) Nordiska Afrikainstitutet
  67. ↑ Sadza na Nyama Zambuko
  68. ↑ Thomas Mapfumo African Music Encyclopedia. Arkistoitu 23.9.2010. Viitattu 31.8.2010. (englanniksi)
  69. ↑ About Shona Sculptures (Arkistoitu – Internet Archive) African Import Art
  70. ↑ Properties inscribed on the World Heritage List: Zimbabwe Unesco
  71. ↑ a b Country Profile BBC News
  72. ↑ Zimbabwessa aloittaa vihdoin vapaa päivälehti Yle Uutiset
  73. ↑ FIFA.com - Zimbabwe: country information FIFA. Arkistoitu 29.8.2011. Viitattu 3.9.2010. (englanniksi)
  74. ↑ African Nations Cup 2004 – Final Tournament rsssf.com. Viitattu 3.9.2010. (englanniksi)
  75. ↑ African Nations Cup 2006 – Final Tournament rsssf.com. Viitattu 3.9.2010. (englanniksi)
  76. ↑ FIFA.com – Zimbabwe: FIFA/Coca-Cola World Ranking FIFA. Arkistoitu 19.1.2012. Viitattu 3.9.2010. (englanniksi)
  77. ↑ International Cricket Council – Match Zone – Team Ranking icc-cricket.yahoo.net. Viitattu 3.9.2010. (englanniksi)
  78. ↑ Hockey at the 1980 Moscow Summer Games: Women's hockey – Olympics at Sports-Reference.com sports-reference.com. Arkistoitu 4.6.2012. Viitattu 3.9.2010. (englanniksi)
  79. ↑ a b Zimbabwe – Olympics at Sports-Reference.com sports-reference.com. Arkistoitu 30.9.2019. Viitattu 3.9.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla