Maa julistautui alun perin itsenäiseksi jo vuonna 1965 Ian Smithin johdolla nimellä Rhodesia. Vuonna 1980 maassa siirryttiin enemmistövaltaan ja sen nimeksi muutettiin Zimbabwe, minkä jälkeen Robert Mugabe hallitsi sitä vuoteen 2017 asti. Tämän jälkeen Emmerson Mnangagwasta tuli maan presidentti[6].
Länsimaissa Mugaben hallinnon jäsenet ovat boikotissa.[7][8]
Zimbabwe sijaitsee pääosin ylätasangolla 600–1300 metrin korkeudessa.[10] Highveldina tunnettu lounaasta koilliseen kulkeva noin 650 kilometriä pitkä ja 80 kilometriä leveä selänne halkaisee valtion. Selänne on 1 200 – 1 500 metrin korkuinen, mutta se kohoaa maan itäosassa Eastern Highlands -vuoristoksi, jossa on myös maan korkein kohta, 2 592 metrin korkuinen Mount Nyangani. Highveldin molemmilla puolilla on niin sanottu Middleveld, joka käsittää 40 prosenttia maan pinta-alasta. Eteläisessä osassa maata Limpopon sivujokien tasangolla on Lowveld, joka on alimmillaan noin 200 metrissä.[11]
Pientä lounaista sisäistä valuma-aluetta lukuun ottamatta Zimbabwessa vedet virtaavat kolmea vesistöä pitkin. Keskusselänne toimii vedenjakajana. Selänteen pohjoispuolella joet virtaavat Sambesiin ja eteläpuolella Limpopoon ja Saveen.[11]
Ilmasto
Zimbabwe on kokonaisuudessa Kauriin kääntöpiirin pohjoispuolella, joten se kuuluu trooppiseen vyöhykkeeseen. Korkean ilmanalan takia ilmasto on kuitenkin pääosin subtrooppinen.[10] Ilmastoon vaikeuttaa korkeuden lisäksi Mosambikin kanaalinmerellinen vaikutus, mantereinen korkeapaine sekä lämmin ja kostea pasaatituulten kohtaamisvyöhyke. Ilmasto voidaan jakaa kolmeen vuoden aikaan. Kuuma ja kuiva kausi kestää syyskuun puoliväliltä tammikuulle, lämmin kostea kausi tammikuulta huhtikuulle ja lauhkea kuiva kausi huhtikuulta syyskuulle.[10]
Alankoalueilla on varsin kuiva ilmasto, vuotuinen sademäärä jää 400–600 millimetriin. Itäisillä ylängöillä vuodessa voi sataa 1 600–2 000 millimetriä. Suuressa osassa maata vuosisademäärä jää 750 ja 1200 millimetrin välille. Suurin osa sateesta saadaan marraskuun ja maaliskuun välillä. Ylänköalueilla tyypillinen päivälämpötila vaihtelee kesä-heinäkuun 21 asteen ja loka-marraskuun 29 asteen välillä, öisin voi olla alle 10 astetta. Alavilla alueilla hellettä voi olla lokakuussa lähes 40 astetta.[12]
Luonto
Zimbabwen kasvillisuus on suurimmilta osaltaan savannia, jolla kasvaa paljon puita kosteiden kesien ansiosta. Varsinaisia metsiä on kuitenkin vain itärajalla ja Bulawayon luoteispuolella. Middleveldin ja Highveldin päälajeja ovat leimupuut. Muita yleisiä puuvartisia kasveja ovat musukkeihin kuuluva Uapaca kirkiana ja pukinpensaat. Sambesi- ja Limpopojokien laaksoissa kasvaa puolestaan mopanepuita, apinanleipäpuita ja pukinpensaita.[11]
Historia
Varhaishistoria
Zimbabwen varhaisimmat todisteet ihmisasutuksesta on yli 100 000 vuoden takaa, ja ensimmäisten asukkaiden uskotaan olleen saneja. Bantuja alkoi levittäytyä alueelle noin vuonna 150 eaa, ja keskisessä Zimbabwessa oli vuoteen 400 mennessä bantujen kyliä ja viljelyitä. Shashe- ja Limpopojokien laaksoihin kehittyi 900-luvun alkuun mennessä yhteiskuntia, jotka yhdistyivät myös kauppaverkostojen kautta Persiaan ja Intiaan asti rannikon swahilien kautta.[13]
Šonat rakennuttivat vuosien 1000–1400-luvuilla Suur-Zimbabwen keskuksen, joka on Saharan eteläpuolisen Afrikan kivirakennelma.[14] Suur-Zimbabwe kaatui 1400-luvun puolivälin jälkeen, ja sitä seurasivat Khamin ympärille keskittynyt Torwa-dynastia ja Mwene Mutapa. Nämä kaikki kävivät kulta- ja norsunluukauppaa rannikolle, vaikka maatalous olisikin keskeisin elinkeino.[15]
Portugalilaiset alkoivat sisämaanvalloituksen 1530-luvulla. Mwene Mutapan hallitsija yrittää ajaa heidät pois vuonna 1629, mutta portugalilaiset syöksivät tämän valtaistuimelta ja pakottivat seuraavan suostumaan laajoihin kauppaoikeuksiin. Mwene Mutapan vaikutusvalta alkoi vähentyä, ja eteläisessä Zimbabwessa kehittyi Rozwi-valtakunta.[16]
Etelä-Rhodesiasta tuli vuonna 1923 Britannian siirtomaa. Vaihtoehtona sillä oli liittyä Etelä-Afrikan unionin viidenneksi provinssiksi. Maailmansotien välisenä aikana Etelä-Rhodesian talous kehittyi kuparin, kullan, muiden mineraalien, maissin, tupakan ja karjan ympärille. Etelä-Rhodesian pääministerinä yli 20 vuotta toiminut Godfrey Huggins ajoi Etelä- ja Pohjois-Rhodesian yhdistymistä luodakseen voimakkaan brittiläiseen kulttuurin perustuvan valtion. Britit suostuivat vuonna 1953 luomaan Rhodesian ja Njassamaan liittovaltion.[18] Liittovaltio oli pystyssä kymmenen vuoden ajan, ja se hajotettiin vuonna 1963, jolloin Etelä-Rhodesiasta tuli uudestaan Britannian suora siirtomaa.[19]
Itsenäistyminen
Afrikkalaisten poliittinen toiminta alkoi vahvistua 1950- ja 1960-luvuilla. Joshua Nkomo oli paikallinen johtaja, joka perusti ZAPU-liikkeen, josta puolestaan vuonna 1963 erosi Robert MugabenZANU. Niiden kannatus meni etnisten ryhmien mukaan, sillä Nkomo oli ndebele ja Mugabe šona.[19]
Kun Sambia ja Malawi siirtyivät kohti demokratiaa ja enemmistövaltaa, valkoisten vähemmistöhallitus julisti Rhodesian itsenäiseksi Ian Smithin johdolla vuonna 1965. Maa jäi vaille kansainvälistä tunnustusta ja koko sen ensimmäisen itsenäisyyden ajan Rhodesia oli noin viiden prosentin suuruisen valkoisen vähemmistön hallitsema. Maan rotupolitiikka tuomittiin laajasti ja Yhdistyneet kansakunnat julisti sitä vastaan ensimmäiset talouspakotteet.[20] Maan tukijoita olivat lähinnä Etelä-Afrikka ja tuolloinen Portugalin siirtomaa Mosambik, joka itsenäistyi sittemmin vuonna 1975. YK:n julistama kauppasaarto vuosi pahasti, kun Etelä-Afrikka ei liittynyt siihen.[21]. Musta valtaväestö nousi avoimeen chimurenga-kapinaan ja alkoi hyökkäillä valkoisten maatiloja vastaan.[22]
Paine Rhodesian valkoista vähemmistöhallitusta kohtaan kasvoi ja sen seurauksena valkoiset tekivät eräiden maltillisten mustien afrikkalaisjohtajien kanssa nk. sisäisen ratkaisun, jonka seurauksena Rhodesian tilalle syntyi lyhytikäinen ja vaille kansainvälistä tunnustusta jäänyt valtio Zimbabwe-Rhodesia. Tämä valtio oli olemassa vain puoli vuotta eli 1.6.1979–12.12.1979. Lyhytikäisen valtion pääministeri oli musta piispa Abel Muzorewa.[23] Se lakkautettiin ja maa palasi väliaikaisesti taas Britannian kruununsiirtomaaksi nimeltä Etelä-Rhodesia. Lontoossa käytyjen itsenäistymisneuvottelujen jälkeen itsenäinen Zimbabwen tasavalta syntyi 18. huhtikuuta 1980.[24]
Itsenäisyyttä edeltäneissä uuden valtion ensimmäisissä vaaleissa Robert Mugaben johtama vasemmistolainen ZANU-PF puolue sai ylivoimaisen enemmistön parlamenttipaikoista. Toisena oli kilpailevan sissijohtajan Joshua Nkomon puolue Isänmaallinen rintama (PF).[25] Valkoisille oli varattu 20 paikkaa, josta kiintiöstä luovuttiin vasta vuonna 1987.[26]
Robert Mugabe Zimbabwen hallitsijana 1980–2017
Zimbabwen itsenäistyttyä vuonna 1980 keskeinen vallankäyttäjä maassa oli pääministeri. Presidentti oli puhtaasti seremoniallinen virka. Robert Mugabesta tuli Zimbabwen pääministeri heti maan itsenäistyttyä ja presidentiksi tuli Canaan Banana. Vuonna 1987 perustuslakia muutettiin siten, että presidentistä tuli korkein tosiasiallinen vallankäyttäjä. Pääministerin virka lakkautettiin ja Mugabe siirtyi vuonna 1987 Zimbabwen presidentiksi, jossa tehtävässä hän jatkoi marraskuuhun 2017 saakka. Robert Mugaben valtakausi Zimbabwessa kesti yli 37 vuotta. Hän käytti korkeinta valtaa Zimbabwessa ensin 7 vuotta pääministerinä ja sitten 30 vuotta presidenttinä.[27]
Talouden romahtaminen, ihmisoikeusloukkauksia, vaalivilppiä
Mugaben noustessa pääministeriksi 70 prosenttia maan viljelymaasta oli valkoisen vähemmistön hallussa.[28] Myönteisenä pidetyn alkutaipaleen jälkeen Mugaben johtama Zimbabwe on noussut uutisiin muun muassa valkoisiin kohdistuvista väkivallasta ja rotusorrosta. Maassa on tehty maauudistus, jossa valkoisten maanviljelijöiden maita on jaettu mustille. Valkoisten tilojen pakkolunastuksissa ja häädöissä on ollut mukana Zimbabwen armeija ja muita aseellisia joukkoja. Valkoisia ja heidän mustia työntekijöitään sekä heidän perheitään on pahoinpidelty, murhattu ja raiskattu.[29][30][31] Valkoisilta anastettuja tiloja on luovutettu tahoille, joilla ei ole kokemusta maanviljelystä, muiden muassa Mugaben hallituksen suosikeille ja sotilashenkilöille. Alun perin Mugabe lupasi antaa valkoisilta riistetyt tilat mustille sisällissodan veteraaneille.[32]
Vuoden 1992 kuivuus johti maan julistamiseen hätätilaan ja velkakierteeseen. 1990-luvun lopulla 11 000 zimbabwelaista sotilasta oli vuosia Kongon demokraattisessa tasavallassa tukemassa maan hallitusta kapinallisia vastaan. Joukkojen varustaminen ja ylläpito tulivat Zimbabwelle kalliiksi.[33]
Maan ruoantuotanto romahti valkoisten entisten tilojen jouduttua rappioille epäonnistuneen maareformin seurauksena. Tämä johti ulkomaanvaluuttavarantojen tyrehtymiseen ja hyperinflaatioon, koska maatalous oli ollut maan tärkein vientiala.[28].[26] Toisten lähteiden kuten maareformia arvioineiden tutkijoiden Joseph Hanlonin, Teresa Smartin ja Jeanette Manjengwan teoksen Zimbabwe Takes Back its Land mukaan maareformia voi pitää menestyksenä. He korostavat, että itsenäistymissodan veteraanit kokivat itsensä petetyiksi, kun vielä 20 vuotta itsenäistymisen jälkeen valkoinen vähemmistö hallitsi parasta viljelysmaata. Maailmanpankin sopeutusohjelma oli vienyt kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Veteraanit ryhtyivät johtamaan maareformia vuonna 1997 Mugaben puolueen katsoessa sivusta, mutta puolue ryhtyi tukemaan maanvaltaajia ymmärrettyään, että vallatuilla mailla oli miljoonan äänestäjän joukko, jota edes ZANU-PF ei voinut jättää huomiotta. Kolmen tutkijan mukaan brittilehdistön demonisoima Zimbabwen maareformin jälkeinen pientilajärjestelmä on alkanut tuottaa lähes saman verran tomaattia, maissia ja tupakkaa ja soijaa kuin vanhat suurtilat, ja työllistyminen tiloilla on merkittävää.[34]
Zimbabwen ihmisoikeustilanne on synkkä: toisinajattelijoita vainotaan ja tiedotusvälineitä valvotaan. Maan talous on romahduksen partaalla. Syitä kriisiin ovat koko alueeseen vaikuttava kuivuus, maan HIV/AIDS-epidemia ja maan hintasäännöstely sekä maiden pakkolunastukset.[35] Huhtikuussa 2007 elinkustannukset Zimbabwessa kaksinkertaistuivat, kun inflaatio kiihtyi yli 3 700 prosenttiin[36]. Heinäkuussa 2007 sen arvioitiin olevan lähes 5 000 prosenttia,[37] ja Kansainvälinen valuuttarahasto varoitti, että silloisella tahdilla inflaatio voisi kiihtyä jopa yli 100 000 prosenttiin ennen vuodenvaihdetta.[38] Vuoden 2008 lopulla inflaatio oli 231 miljoonaa prosenttia. Mugabe on syyttänyt talousvaikeuksista Zimbabwen nykyjohdon länsimaisia vastustajia, erityisesti Britanniaa ja sen liittolaisia.[37][38]
Vuoden 2005 vaalien jälkeen aloitettiin ”Operaatio Murambatsvina”, jossa hajotettiin kaupunkien yhteyteen muodostuneet slummit ja laittomat torit, jotka olivat muodostuneet Mugaben vastaisen opposition tukialueiksi.[39]
Maassa järjestettiin presidentinvaalit maaliskuussa 2008. Tuloksien laskennassa kuitenkin esiintyi epäselvyyksiä ja vaaleissa jouduttiin järjestämään toinen kierros kesäkuun lopussa.[40] Oppositiojohtaja Morgan Tsvangirai luopui ehdokkuudestaan ennen toista kierrosta väkivaltaisuuksien vuoksi. Hänen johtamansa MDC-puolue sai kuitenkin enemmistön parlamenttiin. Syyskuussa solmitussa vallanjakosopimuksessa Tsvangirai sai hallintaansa uudelleen perustetun pääministerin viran Mugaben jatkaessa presidenttinä.[17]
Pääministerin asema lakkautettiin taas maaliskuussa 2013.[41] Heinäkuussa 2013 järjestettiin parlamentti- ja presidentinvaalit. Mugabe valittiin seitsemännelle kaudelle, ja ZANU-PF-puolue sai kolme neljäsosaa parlamenttipaikoista. Oppositiopuolue MDC syytti vaaleja vilpillisiksi.[17]
Vuonna 2015 Zimbabwe luopui omasta valuutastaan, joka hyperinflaation takia oli muuttunut lähes arvottomaksi. Yhdysvaltain dollari ja Etelä-Afrikan randi olivat maassa laajasti käytössä.[42]
Mugaben kausi loppuu
Mugaben kausi päättyi, kun hänet syrjäytettiin marraskuussa 2017.[6] Mugabe erosi sen jälkeen, kun Zimbabwen armeija oli noussut Mugabea vastaan ja parlamentti uhkasi tämän jälkeen aloittaa prosessin Mugaben erottamiseksi virastaan.[43]Uudeksi presidentiksi tuli Emmerson Mnangagwa, joka oli Mugaben epäsuosioon joutunut Zimbabwen aikaisempi varapresidentti ja armeijan suosikki. Hän vannoi 23.11.2017 virkavalansa Zimbabwen uutena presidenttinä.[44]
Tätä ennen Robert Mugabe erotettiin maata koko sen itsenäisyyden ajan hallinnen ZANU-PF-puolueen johdosta ja hänen vaimonsa Grace Mugabe erotettiin kokonaan puolueen jäsenyydestä. Emerson Mnangagwasta tuli ZANU-PF-puolueen uusi johtaja.[45]
Pian Mugaben lähdön jälkeen Zimbabwen oppositiojohtaja ja entinen pääministeri Morgan Tsvangirai kuoli helmikuussa 2018 syöpään Etelä-Afrikassa.[46]
Grace Mugabe
Keskeinen syy maan armeijan Mugaben syrjäyttämisen ajoitukseen oli Mugaben vaimon Grace Mugaben vahvistunut asema. Mugaben yli 40 vuotta puolisoaan nuorempi vaimo Grace Mugabe tiedettiin poliittisesti kunnianhimoiseksi ja hänen arveltiin yleisesti pyrkivän järjestelemään itsensä miehensä seuraajaksi. Mugabe oli vain hieman aiemmin erottanut varapresidentti Emerson Mangagwan ja tämän arveltiin tapahtuneen Grace Mugaben yllyttämänä, jotta hän saisi potentiaalisen kilpailijan pois tieltään. Vuonna 1996 presidentin kanssa naimisiin mennyt tämän entinen sihteeri tunnettiin ylellisen elämäntapansa takia nimellä "Gucci Grace".[47]
Mugaben jälkeen
Elokuussa 2018 Zimbabwessa pidettiin vaalit, joissa presidentti Emmerson Mnangagwa sai ensimmäisellä kierroksella 50,8% äänistä ja vahvin vastaehdokas oppositiopuolue MDC:n ehdokas Nelson Chamisa 44,3%. Hallitseva ZANU-PF-puolue sai ylivoimaisen voiton myös samassa yhteydessä pidetyissä parlamenttivaaleissa. Oppositio ei tunnustanut tulosta, vaan sen mukaan vaalit eivät toteutuneet rehellisesti.[48]
77-vuotias Mnangagwa siis valittiin vaaleissa Zimbabwen presidentiksi seuraavaksi viisivuotiskaudeksi. Hän on ollut mukana vuosikymmeniä Zimbabwen politiikassa ja hän oli Mugaben pitkäaikainen luottomies siihen saakka, kun Mugaben vaimo Grace Mugabe alkoi kokea hänet kilpailijakseen. Myös ZANU-PF-puolue jatkaa vallassa ja todellinen muutos Zimbabwessa Robert Mugaben väistyttyä vaikuttaa jääneen vähäiseksi.[49]
Syyskuussa 2019 tuli tieto, että entinen pitkäaikainen presidentti Robert Mugabe on kuollut sairaalassa Singaporessa 95-vuotiaana.[50] Mugabelle järjestettiin valtiollinen hautajaisseremonia Hararen jalkapallostadionilla[51].
Zimbabwe on yrittänyt päästä uudelleen Kansainyhteisön jäseneksi, jonka ulkopuolella se on ollut vuodesta 2003 lähtien. Toistaiseksi tämä ei ole onnistunut, sillä parannuksia maan ihmisoikeustilanteessa ei ole pidetty riittävinä.[52]
Politiikka
Zimbabwe on presidentillinentasavalta. Presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla viisivuotiskaudelle, kausien lukumäärä on rajoitettu lakiuudistuksessa kahteen kauteen.[53]Pääministerin virkaa ei ole. Kaksikamarisen parlamentin ylähuoneessa eli senaatissa on 93 jäsentä, joista 60 valitaan vaaleilla, 10 on hallintoalueiden kuvernöörejä, 18 perinteisiä kyläpäälliköitä ja viisi presidentin nimeämiä edustajia. Alahuoneen 210 jäsentä valitaan suoralla vaalilla.[54]
Vuoden 2013 vaalien jälkeen maan suurimmat puolueet ovat presidentti Mugaben puolue Zimbabwe African National Union-Patriotic Front eli ZANU-PF (37 senaattoria, 160 kansanedustajaa) ja entisen pääministeri Tsvangirain perustama puolue Movement for Democratic Change MDC (23 senaattoria, 49 kansanedustajaa).[54]
Parlamenttivaaleissa heinäkuussa 2018 voitti valtapuolue ZANU-PF, joka sai ylivoimaisen enemmistön maan parlamenttiin.[55]Samalla kertaa valittiin myös presidentti, ehdokkaina olivat valtapuolueen istuva presidentti Emmerson Mnangagwa ja opposition MDC:n Nelson Chamisa, jota kannattivat erityisesti nuoret. Tulokset viivästyivät, ja oppositio syytti valtapuoluetta vehkeilystä.[6][56] Istuvan presidentin ja ZANU-PF:n johtajan Mnangagwan ilmoitettiin voittaneen vaalit jo ensimmäisellä kierroksella.[57]
Vapauksien kehitys
Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Zimbabwe ei ole vapaa maa.[58]Afrikan kansallisliitto – Isänmaallinen rintama (ZANU-PF) on hallinnut Zimbabwen politiikkaa itsenäistymisestä vuonna 1980, osittain toteuttamalla ankaria poliittista iskuja oppositiota, kriittistä mediaa ja muita erimielisyyden lähteitä vastaan. Presidentti Emmerson Mnangagwa nousi valtaan vuonna 2017 sen jälkeen, kun armeija puuttui asiaan pitkäaikaisen presidentin Robert Mugaben syrjäyttämiseksi hallitsevan puolueen ryhmittymien jakautuessa. Uusi hallinto on kuitenkin suurelta osin säilyttänyt Mugaben hallinnolta perimän oikeudellisen, hallinnollisen ja turvallisuusarkkitehtuurin, ja alkuvaiheen parannusjakson jälkeen se on tehostanut sortotoimia vahvistaakseen valtaansa. Endeeminenkorruptio, heikko oikeusvaltio sekä työntekijöiden ja maaoikeuksien heikko suojelu ovat edelleen Zimbabwen kriittisiä haasteita.[58]
Viime vuosina Zimbabwen taloudellinen vapaus on heikentynyt pahasti. Talouden infrastruktuuri on kärsinyt pahasti, ilmapiiri on lähes vihamielinen ulkomaalaisia sijoittajia kohtaan. Työmarkkinoita säännellään rajusti, työllistäminen on työlästä, sivukulut suuret ja työntekijän irtisanominen on vaikeaa.[59] Vuonna 2008 työttömiä oli 80 prosenttia, vuonna 2009 luvun arvioitiin nousseen 95 prosenttiin.[54]
Vuonna 2009 julkiset menot olivat 98,7 prosenttia bruttokansantuotteesta.[59] Ne rahoitettiin pitkälti painamalla seteleitä, mikä johti hyperinflaatioon. Valtionyrityksiä tuetaan vahvasti, verot ja tullit ovat korkeita. Taloudellinen sääntely tulee yrityksille kalliiksi, yrityksen aloittaminen tai lopettaminen on hidasta ja kallista.[59] Inflaatio nousi satoihin prosentteihin vuonna 2006 ja kiihtyi sen jälkeen. Hyperinflaation vuoksi Zimbabwe kasvatti seteliensä kokoa useaan otteeseen vuonna 2008.[61] 16. tammikuuta 2009 Zimbabwe ilmoitti alkavansa painaa sadan biljoonan dollarin seteleitä. Setelin arvo oli julkaisupäivänä vain noin 250 euroa ja laski siitä nopeasti. Aikaisemmin samana vuonna se otti käyttöön myös 50 miljardin dollarin setelin.[62] Setelien nimellisarvojen kasvaessa Zimbabwen dollaria uudistettiin kolme kertaa vuosina 2006-2009, jona aikana seteleistä poistettiin yhteensä 25 nollaa. Hyperinflaatiosta johtuen Zimbabwe salli muiden valuuttojen käytön tammikuun lopussa 2009.[63]
Vuosina 2009–2019 maassa käytettiin useita ulkomaanvaluuttoja, eniten Yhdysvaltojen dollaria. Zimbabwe palasi oman valuuttansa käyttöön 2019, mutta se menetti arvoaan nopeasti, ja vuonna 2022 Yhdysvaltojen dollari otettiin jälleen käyttöön viideksi vuodeksi.[64]
Kaupallinen maanviljelys on 2000-luvulla lakannut lähes kokonaan. Maissi on tärkein ruokakasvi ja perinteisesti tärkein myyntiin kasvatettava kasvi on ollut tupakka, toiseksi tärkein puuvilla.[26]
Väestö
Zimbabwen tärkeimmät etniset ryhmät ovat shonat (82 %) ja ndebelet (14 %). Muihin afrikkalaisiin kansoihin kuuluu 2 % väestöstä, valkoisia on alle 1 %, aasialaisia ja muita noin 1 %.[54]
Noin neljännes Zimbabwen väestöstä on kristittyjä ja lisäksi noin puolet kristinuskon ja alkuperäisuskontojen sekoitusta harjoittavia. Loput ovat pääosin perinteisen animistisen uskon harjoittajia. Muslimeita on noin yksi prosentti.[54]
HIV ja AIDS ovat maassa vakavia ongelmia. vuonna 2008 arvioitiin, että 15,3 % aikuisista oli HIV-positiivisia. Vuonna 2007 AIDSiin kuoli 140 000 henkeä, ja tautia sairasti 1,3 miljoonaa zimbabwelaista.[54]
Vuonna 2008 maassa puhkesi koleraepidemia, ja ainakin 550 henkeä sai surmansa.[65]
Koulutus
Vuoden 1980 itsenäistymisestä asti Zimbabwe on panostanut koulutukseen kovasti. 1970-luvulla vain puolet mustista lapsista kävi koulua, mutta nykyisin suurin osa lapsista käy ala-astetta siitä huolimatta, että koulutus on maksullista. Yksityisissä ja kirkkojen ylläpitämissä kouluissa on korkeammat maksut ja parempi varustelutaso kuin valtion kouluissa. Valtio ylläpitää seitsemää yliopistoa, joista suurimmat ovat Zimbabwen yliopisto Hararessa ja Teknillis-luonnontieteellinen yliopisto Bulawayossa. Kirkot ylläpitävät kolmea yliopistoa. Maassa toimii myös useita ammattikorkeakouluja, joista valmistuu opettajia, sairaanhoitajia ja insinöörejä.[26]
Perinteisen ruokavalion perusta on maissipuuro, jota kutsutaan shonankielisellä nimellä sadza. Sen kanssa syödään vihanneksia, lihaa tai kalaa, etenkin kuivattu kala on suosittua.[67]
Mbira eli sormipiano on tunnettu alueella jo tuhat vuotta. Sitä soittaa myös Zimbabwen tunnetuin perinnemuusikko Thomas Mapfumo, joka yhdistää shonien perinteistä musiikkia länsimaisiin vaikutteisiin.[68].
Shona-kansan veistoksissa on omaleimainen tyyli. Niitä on tehty ainakin 2 000 vuoden ajan.[69]
Sambian rajalla sijaitsevien Victorian putousten lisäksi Zimbabwessa on neljä Unescon Maailmanperintöluettelon kohdetta:[70]
Kaikki Zimbabwen sähköiset mediat ovat valtion hallinnassa ja seuraavat hallituksen linjaa.[71]
Valtio julkaisee myös kahta sanomalehteä, Hararessa ilmestyy Herald ja Bulawayossa Chronicle.[71] Kesäkuussa 2010 Zimbabwessa alettiin julkaista riippumatonta päivittäistä sanomalehteä ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2003.[72]
Jalkapallon lisäksi suosittuja lajeja ovat muun muassa kriketti, maahockey ja rugby union. Maa on menestynyt hyvin varsinkin kriketissä, jossa se on yksi maailman parhaista joukkueista[77] Zimbabwen naisten maahockey-maajoukkue voitti kultaa vuoden 1980 kesäolympialaisissa.[78]