|
|
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
|
Lee Kuan Yew (kiin.: 李光耀; pinyin: Lǐ Guāngyào; Jyutping: Lei5 Gwong1-jiu6, Pha̍k-fa-sṳ: Lí Kông-yeu; 16. syyskuuta 1923 – 23. maaliskuuta 2015[1]) oli Singaporen ensimmäinen pääministeri yli kolmenkymmenen vuoden ajan, vuosina 1959–1990. Vielä erottuaan virasta hän oli maan vaikutusvaltaisimpia poliitikkoja.
Seuraajansa Goh Chok Tongin aikana hän hoiti vanhemman ministerin virkaa ja vuodesta 2004 lähtien poikansa Lee Hsien Loongin ollessa pääministerinä erikseen hänelle luotua ministerimentorin tehtävää.[2] Hänen saavutuksiinsa luettiin Singaporen kehitys yhdeksi maailman turvallisimmista kaupungeista lakia ja järjestystä alleviivaten, ja talouskasvun tukeminen.[2] Häntä arvosteltiin yksinvaltaisuudesta ja sananvapauden rajoittamisesta sekä arvostelijoidensa ajamisesta konkurssiin kunnianloukkaussyytteillä.
Elämäkerta
Lee Kuan Yew syntyi rikkaaseen hakka- ja babakiinalaiseen perheeseen ja sai englantilaisen kasvatuksen. Muistelmissaan hän mainitsee olleensa neljännen polven singaporelainen. Hänen isoisoisänsä muutti Kiinan Guangdongin maakunnasta vuonna 1862.[2]
Toisen maailmansodan aikana Lee kävi mustan pörssin kauppaa japanilaisten miehittämässä Singaporessa, ja kiinan- ja japanintaitoisena hän toimi tulkkina ja toimitti japanilaisen propagandajulkaisun englanninkielistä osaa. Sodan jälkeen Lee opiskeli Cambridgen yliopistossa Britanniassa ja valmistui lakimieheksi 1950.[2] Hänen morsiamensa Kwa Geok Choo valmistui yhtä aikaa, he menivät naimisiin Englannissa, palasivat Singaporeen ja perustivat perheen.[3] Heidän kaksi poikaansa ja tyttärensä ovat korkeissa asemissa Singaporen hallinnossa.
Palattuaan Singaporeen Leesta tuli kiinalaisyhteisön edustaja, ja hän osallistui ammattiliittojen toimintaan.[3]
Vuonna 1954 Lee ja ryhmä muita keskiluokkaisia Britanniassa koulutettuja, Leen mukaan "kaljaa kittaavia porvareita", muodosti sosialistisen People's Action Partyn (PAP; 人民行动党), joka liittoutui kommunisteja kannattavien ammattiliittojen kanssa. Leen mukaan tämä oli käytännön ratkaisu, koska älymystö tarvitsi joukkovoimaa. Kommunistit puolestaan tarvitsivat julkisivun toiminnalleen, kun Malaijan kommunistipuolue oli kielletty. Yhteisenä tavoitteena oli pyrkiä itsehallintoon ja päättää brittikolonistien valta. Leesta tuli pääsihteeri, jota paikkaa hän piti hallussaan vuoden 1992, lukuun ottamatta lyhyttä aikaa vuonna 1957.
Lee sai paikan 1955 vaaleissa ja pääsi oppositiojohtajaksi hallitusta vastaan. Hän osallistui neuvotteluihin Lontoossa Singaporen tulevasta asemasta. Leen asema oli uhattuna vain 1957, kun kommunistit saivat haltuunsa johtoasemat. Kuitenkin pääministeri (Chief Minister) Lim Yew Hock määräsi joukkopidätyksistä ja maltillisemmat palasivat johtoon.
Maan johtoon
1. kesäkuuta 1959 vaaleissa PAP sai 43 paikkaa 51:stä mutta ei suostunut muodostamaan hallitusta ennen kuin britit vapauttivat puolueen 1956 vangitut jäsenet. Singapore sai autonomian kaikissa muissa asioissa paitsi puolustuksessa ja ulkopolitiikassa, ja Leesta tuli maan ensimmäinen pääministeri (prime minister) 3. kesäkuuta 1959.
Leen ensimmäinen viisivuotissuunnitelma ajoi teollistamista ja perusti asunto- ja kehityslautakunnan, joka alkoi valtavan rakennusohjelman asuntotilanteen parantamiseksi.
Kun Malaijan pääministeri Tunku Abdul Rahman ehdotti Malaijan, Singaporen, Pohjois-Borneon, Sarawakin ja Brunein valtioliittoa 1961, Lee alkoi ajaa sitä brittivallan päättämiseksi. 1. syyskuuta 1962 vaaleissa 70 % äänestäjistä tuki ehdotusta. Operaatio Coldstoressa helmikuussa 1963 pidätettiin 107 vasemmistolaista ja ammattiyhdistysaktiivia, jotka vastustivat hanketta.
16. syyskuuta 1963 Singapore liittyi Malesian liittovaltioon, jossa Singaporen jäsenyys jäi lyhytaikaiseksi. Malesian keskushallitus, jossa hallitsi Yhtyneiden malaijien kansallisjärjestö (UMNO), huolestui Singaporen kiinalaisenemmistöstä. Lee vastusti avoimesta bumiputra-kansallisuuspolitiikka, ja PAP:n ja UMNO:n suhteet olivat heikot.
Seuranneissa rotumellakoissa, esimerkiksi profeetta Muhammadin syntymäpäivänä 21. heinäkuuta 1964, 23 kuoli ja satoja loukkaantui kiinalaisten ja malaijien selvitellessä välejään. Syyskuun 1964 mellakoissa sekä Lee että Tunku Abdul Rahman vetosivat tilanteen rauhoittamiseksi. Ruoan hinta kohosi levottomuuksien häiritessä kuljetuksia.
Tunku Abdul Rahman päätti erottaa Singaporen Malaijasta, "koska sen hallitus ei ollut uskollinen keskushallitukselle". Lee yritti kompromissia, mutta joutui hyväksymään maan eron ja allekirjoitti 7. elokuuta 1965 erosopimuksen, jonka mukaan yhteistyö jatkui vielä kaupan ja puolustuksen aloilla. Lee uskoi yhdistymisen olevan välttämätön maan selviytymiselle ja oli sen kariutumisesta selvästi pettynyt. Parlamentin hyväksyttyä päätöksen 9. elokuuta 1965 Singaporen tasavalta syntyi.
Singaporen tasavalta
Maa liittyi Yhdistyneisiin kansakuntiin 21. syyskuuta 1965 ja oli perustamassa ASEANia 8. elokuuta 1967. Lee teki ensimmäisen vierailunsa Indonesiaan 1973, vain muutamia vuosia Indonesian ja Malesian välisen aseellisen konfliktin, konfrontasin jälkeen, ja suhteet paranivat sen jälkeen huomattavasti.
Leen valta-asema maan politiikassa vahvistui, kun PAP:sta eronneet Barisan-sosialistit boikotoivat parlamenttia 1966. Lee turvautui ajoittain sensuuriin hillitäkseen vasemmistolaisempia mielipiteitä. Sosialistinen internationaali erotti PAP:n jäsenyydestään 1976.
Maan yhteisen identiteetin luomista Lee yritti 1970- ja 1980-luvuilla ja toimi välittäjänä uhkatilanteissa jotka olisivat voineet aiheuttaa etnistä tai uskonnollista väkivaltaa. Näihin kuului myös kristittyjen harjoittama malaijien käännyttäminen, joka neuvottiin lopetettavaksi 1974.
Maalle luotiin asevoimat, ennen kuin brittijoukot vetäytyivät 31. lokakuuta 1971. Vuonna 1967 määrättiin asevelvollisuus ja hankittiin Ranskasta AMX-13-panssarivaunuja. Lee sai Britannian Harold Wilsonin suostumaan puolustusinfastuktuurin (ml. telakan) muuntamisesta siviilikäyttöön niiden tuhoamisen sijasta, kuten Britannian laki määräsi.
Vuonna 1961 perustettiin talouden kehityslautakunta ulkomaisten investointien houkuttelemiseksi pienillä veroilla ja koulutetulla ja matalapalkkaisella työvoimalla. Sosialistijuurinen PAP tosin piti talouden tiukassa valtion ohjauksessa, ja työntekijöiden, antajien ja valtion kesken neuvosteltiin tulopoliittinen ratkaisu vakauden ja kasvun edistämiseksi, mikä hillitsi suurinta lakkoherkkyyttä. Valtio kunnosti lentokentän, sataman, tiet ja tietoliikenneverkon. Matkailijoiden houkuttelemiseksi perustettiin Singaporen matkailulautakunta.
Kielipolitiikan alalla englannin kieli nimitettiin viralliseksi työskentelykieleksi, vaikka malaiji, kiina ja tamili tunnustettiin virallisiksi kieliksi. Kiinan murteiden puhumiseen ei rohkaistu, vaan kiinalaisyhteisön yhteiseksi kieleksi pyrittiin saamaan mandariinikiina vuoden 1979 puhu mandariinia -kampanjalla. Uutisia ja oopperaa lukuun ottamatta kaikki murteita käyttävät tv-ohjelmat lopetettiin. Kiinankielinen Nanyangin yliopisto ja University of Singapore yhdistettiin Singaporen kansalliseksi yliopistoksi, jonka opetuskieleksi tuli englanti.
1960-luvun lopulla väestönpaine heikensi taloudellista kehitystä, ja käynnistettiin "Stop-at-Two" -kampanja. Perheitä kannustettiin sterilisaatioon kahden lapsen jälkeen, ja kolmas ja neljäs lapsi jäi vaille koulutusetuja. Vuonna 1983 Lee rohkaisi miehiä valitsemaan koulutetun vaimon huomattuaan tilastojen perusteella monien koulutettujen naisten olevan naimattomia. Parinvalinnassa avustaa Social Development Unit (SDU). Myöhemmin liian tehokkaaksi osoittanut perhesuunnitteluohjelma purettiin syntyneiden lasten määrän pudotessa.
Korruption kitkemiseksi perustettiin tarkastusvirasto (CPIB), joka sai tutkia kenen tahansa ministerin tai virkamiehen ja heidän perheidensä tilit. Vuonna 1994 ehdotettiin, että ministerien, tuomarien ja huippuvirkamiesten tuli saada sama palkka kuin huippuosaajien yksityisellä sektorilla osaajien houkuttelemiseksi valtion palvelukseen.
Vanhempi ministeri
Johdettuaan PAP:n voittoon seitsemissä vaaleissa Lee luopui asemastaan 28. marraskuuta 1990 Goh Chok Tongille. Siirtymä oli tarkkaan suunniteltu ja toteutettu. Lee jäi hallitukseen vanhemmaksi ministeriksi ja toimi neuvonantajana. Julkisesti hän kuvasi Gohia "minun pääministerikseni." Puolueen johdosta hän erosi marraskuussa 1992.
12. elokuuta 2004 Goh Chok Tong siirsi pääministerin tehtävän Leen vanhimalle pojalle Lee Hsien Loonglle. Gohista tuli vanhempi ministeri ja Leestä ministerimentori. Lee on sanonut olevansa uhkapelejä vastaan, mutta ei vastustanut, kun hänen poikansa laillisti kasinot. Kun Lee ilmaisi huolensa vähentyvästä mandariinin taidosta nuorison keskuudessa, aloitettiin tammikuussa 2005 televisio-ohjelma 华语 Cool! nuorempien katselijoiden innostamiseksi mandariinista.
Teokset
Lee on kirjoittanut kaksiosaiset muistelmat: The Singapore Story (ISBN 0-13-020803-5), joka ulottuu vuoteen 1965, ja The Singapore Story (ISBN 0-13-020803-5).
Lähteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
