Saint Christopherin ja Nevisin federaatio eli Saint Kitts ja Nevis on kahden pienen Karibianmeren saaren muodostama liittovaltio Väli-AmerikassaLeewardsaarilla. Saaret erottaa vain noin kolme kilometriä leveä The Narrows -salmi. Saaret ovat tuliperäisiä. Ne sijaitsevat Antigua ja Barbudan länsipuolella, Anguillan eteläpuolella ja Montserratin luoteispuolella.
Saint Kitts ja Nevisin pinta-ala on 261 neliökilometriä ja asukasluku noin 53 000. Valtion pääkaupunki on Basseterre. Matkailu on saarten tärkein taloudenala. Se otti 1900-luvun lopulla paikan saarten taloutta pitkään hallineelta sokeriteollisuudelta. Saaret itsenäistyivät vuonna 1983, ja Nevisillä on itsehallinto.
Valtio sijaitsee kahdella saarella, Saint Kittsillä ja Nevisillä. Saint Kitts on saarista suurempi, ja sen pinta-ala on 176 neliökilometriä. Saari on soikeahko, ja sen pituus on 37 kilometriä ja leveys 8 kilometriä.[5] Saint Kitts on muodostunut kolmesta vuorenhuippujen ryhmästä, joita erottavat syvät rotkot. Mount Liamuiga (1 156 metriä) hallitsee saaren keskiosaa. Vuorten juurella on sokeriruokoviljelmiä ja laidunmaita, alarinteillä kasvaa metsää ja hedelmäpuita. Suurin kaupunki ja koko valtion pääkaupunki on Basseterren satamakaupunki.[6] Saint Kittsin eteläosassa on hiekkarantoja, joille ollaan kehittämässä matkailutoimintaa. Siirtomaakauden plantaasien huviloita on muutettu romanttisiksi huviloiksi.[7]
Nevis sijaitsee kolme kilometriä Saint Kittsistä kaakkoon. Se on lähes pyöreä ja käytännössä muodostunut Nevis Peakin vuoresta.[5] Vuorenhuippu on usein pilvien suojassa. Suurin kaupunki on Charlestown, joka on yksi Karibian parhaiten säilyneistä siirtomaa-ajan kaupungeista. Siellä on useita 1700-luvun rakennuksia.[8]
Saint Kitts ja Nevisin ilmasto on samanlainen kuin muuallakin Karibialla. Vuotuinen sademäärä on 1 500–2 000 mm. Sadetta saadaan ympäri vuoden, eniten heinäkuusta marraskuuhun. Hurrikaaneja tavataan elokuun ja lokakuun välisenä aikana. Niitä osuu näille saarille muutaman vuoden välein.[9] Vuonna 2008 kolmosluokan hurrikaani Omar vaurioitti saarten rakennuskantaa.[10] Vuonna 2010 hurrikaani Earl teki tuhojaan, mutta ihmishenkien menetykseltä vältyttiin.[11]
Arkeologisista jäänteistä voidaan päätellä, että ensimmäiset asukkaat tulivat saarille noin 4 000 vuotta sitten. Arawak- ja karib-intiaanit levittäytyivät Etelä-Amerikasta pohjoiseen ja liikkuivat ketterästi saarelta toiselle puunrungoista kaiverretuilla veneillään.[14]
Kolumbus näki saaret toisella matkallaan vuonna 1493. Hän nimesi suuremman saaren suojeluspyhimyksensä pyhän Kristofoksen mukaan.[5] Nevis sai verhoavien pilvien takia nimen Nuestra Señora de las Nieves (lumen rouva). Englantilaiset siirtolaiset siirtolaiset lyhensivät nimet muotoon Saint Kitts ja Nevis.[15]
Thomas Warner perusti vuonna 1623 Saint Kittsille Karibian ensimmäisen menestyneen englantilaisen siirtokunnan.[5] Vuonna 1626 he surmasivat kaksituhatta intiaania.[16] Ranskalaiset saapuivat saarelle vuonna 1623, ja englantilaiset asuttivat Nevisin vuonna 1628. Saint Kittsillä oli pitkään englantilaisten ja ranskalaisten siirtolaisten erimielisyyksiä, mutta saari luovutettiin huhtikuussa 1713 Britannialle Utrechtin rauhassa. Nevisistä kasvoi puolestaan yksi Karibian vauraimmista saarista.[5]
Saint Kitts, Nevis ja Anguilla yhdistettiin vuonna 1882 yhdeksi siirtomaaksi. Saaret saivat 27. helmikuuta 1967 täyden itsehallinnon, mutta Britannia piti edelleen hallussaan niiden puolustus- ja ulkopolitiikan. Pian Anguillassa alkoi kasvaa tyytymättömyys Saint Kittsin hallitsevaa asemaa kohtaan saarten politiikassa. Anguillalaiset perustivat toukokuussa oman valtuustonsa, ja saari julistautui heinäkuussa itsenäiseksi. Anguilla siirrettiin vielä kuitenkin Britannian alaisuuteen, ja virallisesti kolmen saaren liitto kaatui vuonna 1980.[5]
Vaikka saarilla oli erimielisyyksiä hallinnosta, Saint Kitts ja Nevis itsenäistyi 19. syyskuuta 1983. Saarivaltion ensimmäiseksi pääministeriksi nousi Kennedy Simmonds, joka piti asemaa vuoteen 1995. Hänen aikanaan valtio joutui laajentamaan taloutta, sillä maailman sokerin hinta putosi 1980-luvun puolivälissä. Simmondsin seuraaja Denzil Douglas joutui kohtaamaan Nevisin itsenäistymisaikeet, mutta saarella järjestetyssä kansanäänestyksessä ei tullut tarvittavaa kahden kolmasosan enemmistöä.[5]
Sokeriteollisuuden alamäen seuraksena Saint Kitts ja Nevis sulki jo useamman vuonna tappiota tehneen alan vuoden 2005 satokauden jälkeen. Sokeriteollisuuden korvaajaksi kohosivat offshore-finanssiala ja palvelualat. Douglas valittiin uudestaan pääministeriksi vuosina 2000, 2004 ja 2010. Entinen ulkoministeri Timothy Harris päihitti Douglasin vuoden 2015 vaaleissa.[5]
Politiikka
Saint Kitts ja Nevis on liittovaltio ja perustuslaillinen monarkia. Se on Kansainyhteisön jäsen, jonka valtionpäämiestä Charles III:ta edustaa saarella kuvernööri, joka toimii pääministerin neuvonantajana. Lainsäädäntövaltaa käyttää yksikamarinen kansalliskokous, johon kuuluvat kolme kuvernöörin nimittämää senaattoria, yksitoista vaaleilla valittua jäsentä, puhemies ja oikeuskansleri. Vaalikausi on viiden vuoden mittainen.[17][18]
Nevisin saarella on autonominen asema, ja sillä on oma hallituksensa ja parlamenttinsa. Parlamenttiin valitaan vaaleissa viisi edustajaa, ja kolme edustajaa nimitetään. Saint Kittsin ja Nevisin perustuslaissa Nevisillä on oikeus irtautua liittovaltiosta, jos eroaminen saa kahden kolmasosan kannatuksen sekä parlamentissa että kansanäänestyksessä.[17]
Brimstone Hill, linnoitus ja maailmanperintökohde Saint Kittsin saarella.
Saint Kitts ja Nevis on korkean tulotason maa, ja sen bruttokansantuote asukasta kohden oli vuonna 2013 koko Karibian alueen korkein.[20]Matkailu Saint Kitts ja Nevisin talouden tärkein haara. Matkailu on ottanut paikan sokeriteollisuudelta vaiheittain 1970-luvulta alkaen. Saarten talous riippui aiemmin täysin sokeriruo’osta. Sokerin maailmanmarkkinahinnan laskiessa hallitus pyrki vähentämään tätä riippuvuutta. Valtion sokeritehtaat suljettiin vuonna 2005, kun ne olivat tuottaneet tappiota jo pitkään.[1]
St. Kitts ja Nevis alkoi vuonna 1984 ensimmäisten maiden joukossa myymään passeja muiden maiden kansalaisille. Kauppa ei näyttänyt alkujan olevan erityisen merkittävää, mutta vuonna 2005 maa joutui etsimään uusia tulonlähteitä sokerintuotannon loppumisen takia. Passikauppaa kehitettiin uskottavampaan muotoon ja se lähtikin jyrkkään nousuun. Vuonna 2005 passeja myytiin 6:lle, vuonna 2010 niitä myytiin 664:lle; ja vuonna 2015 niitä myytiin 2296:lle ruokakunnalle. Ostajat ovat käyttäneet passejaan muun muassa pakotteiden kiertämiseen ja miljoonatappiot aiheuttaneiden petosten tekemiseen. Sen seurauksena esimerkiksi Kanada on rajoittanut St. Kitts ja Nevisin passeilla matkustamista.[21]
Itä-Karibian keskuspankki on Saint Kitts ja Nevisin rahaviranomainen, ja valtio käyttää Itä-Karibian dollaria. Yhdysvallat, Britannia sekä Trinidad ja Tobago ovat Saint Kitts ja Nevisin tärkeimmät kauppakumppanit. Merkittävä ulkomaanvaluutan lähde ovat maastamuuttaneiden rahalähetykset.[5]
Saarten kaikki energia tuotetaan fossiilisista polttoaineista, jotka tuodaan ulkomailta.[1] Sokeriruo'on käyttöä biopolttoaineiden valmistukseen tutkittiin 2000-luvulla Yhdysvaltojen ja Brasilian avulla.[22] Tuotanto voisi olla periaatteessa kannattavaa, mutta koska riittävää määrää viljelysmaata ei ollut saatavana, hankkeesta luovuttiin.[23] Vuonna 2014 maa ilmoitti tutkivansa dieselin korvaamista uusiutuvilla energialähteillä sähköntuotannossa Clintonin säätiön tuella.[24] Saint Kittsille asennetaan 3 500 aurinkopaneelin verkko, jolla tuotetaan sähköä lentoaseman ja sataman tarpeisiin.[25]
YK:nWorld Population Prospects -julkaisun arvion mukaan Saint Kitts ja Nevisin asukasluku vuonna 2019 oli noin 53 000.[26] Vuoden 2011 väestönlaskennassa asukkaita oli 47 196. Saint Kittsillä asui 34 918 ja Nevisillä 12 278 ihmistä.[20]Väestönkasvu on ollut 2000-luvulla positiivista, kun asukasluku oli laskenut hiljalleen vuoden 1960 jälkeen. Vuoden 1960 väestönlaskennassa asukasluku oli 51 023.[27]
Pääosa väestöstä on afrikkalaisten orjien jälkeläisiä, joiden esi-isät on tuotu työskentelemään sokeriviljelmillä.[15] Vuoden 2006 tilastojen mukaan saintkittsnevisläisistä 94,9 prosenttia oli afrikkalaisperäisiä.[27] Lisäksi saarilla on jonkun verran mulatteja, intialaisia ja valkoihoisia.[5] Kristittyjen osuus väestöstä on 82,4 prosenttia. Suurimmat kristityt ryhmät ovat anglikaanit ja metodistit.[27]
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen mukaan saarten asukkaita kutsutaan nimellä saintkittsnevisläinen.[28]
Koulunkäynti aloitetaan viisivuotiaana, se on pakollista ja ilmaista 12 vuoden ajan.[29]
Kulttuuri
Afrokaribialaisella väestöllä on tallella erilaisia perinteitä, joista ei ole muodostunut kansallista saintkittsnevisläistä kulttuuria. Vaihtelevaa ja rikasta kulttuuriperintöä juhlistetaan erityisesti juhlakausina, etenkin jouluna ja vapun aikaan. Varsinkin joulun juhliminen korostuu, osittain kristillisen perinteen takia, osittain, koska ulkomailla asuvat perheenjäsenet tulevat usein juuri vuodenvaihteen aikaan käymään kotisaarellaan.[15]
Saint Kitts ja Nevisin suosituin urheilulaji on kriketti, jossa saaren pelaajat edustavat maajoukkuetasolla Länsi-Intian yhteistä maajoukkuetta. Saint Kitts ja Nevisin menestyksekkäin yleisurheilija on pikajuoksija Kim Collins, 100 metrin maailmanmestari vuoden 2003 MM-kilpailuista. Maa on osallistunut olympialaisiin Atlantasta 1996 lähtien[30].
↑ abSaint Kitts and Nevis Pan American Health Organization. Viitattu 3.8.2019. (englanniksi)
↑Oliver Bullough: Moneyland : why thieves & crooks now rule the world & how to take it back. Lontoo: Profile Books, 2018. 1054175132 Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste
↑Background Note (Previous Editions) 2010. US Department of State. Viitattu 27.12.2014.
↑Määritä nimeke!World Population Prospects 2019. 2019. United Nations, Department of Economic and Social Affairs, Population Division. Viitattu 4.8.2019. (englanniksi)
.svg)
