Bahrainin kuningaskunta eli Bahrain on pääosin autiomaan peittämä saarivaltioPersianlahden lounaisosassa. Bahrain on moderni arabimaa, joka on erikoistunut öljynjalostukseen ja kansainväliseen pankkitoimintaan. Bahrain on lentoliikenteen merkittävä solmukohta, ja telakkateollisuus on myös merkittävää.
Bahrain muodostuu 33 saaresta, jotka ovat pääosin alavaa aavikkoa. Suurin saarista on nimeltään Bahrain, ja se käsittää 83 % valtion pinta-alasta. Se on pohjois-eteläsuunnassa 48 km pitkä ja leveimmältä kohdaltaan 16 km leveä.[3] Sen korkein kohta on 122 m korkea Jabal al-Dukhan.[4] muita saaria ovat Hawarsaaret (7 %), Al-Muharraq (4 % pinta-alasta), Umm Nasan (3 %) ja Sitra (2 %).[5] Bahrainin pinta-alasta on hiekkaerämaata, ja vain 1 % viljelykelpoista maata. Viljelymaa keskittyy valtion pohjoisosaan. Sen lähivesillä on runsaasti kalaa.[6]
Vuoden 2013 arvion mukaan maassa on viisi yli sadantuhannen asukkaan kaupunkia.[7]
Bahrain on vihreämpi kuin monet naapureistaan Persianlahden alueella. Useimmat kasvilajit ovat sopeutuneet suolaiseen ympäristöön ja aavikon olosuhteisiin. Erilaiset palmut ovat yleisimpiä puita. Pensaikkoalueilla elää sinne erityisesti sopeutuneita lajeja, kuten mehikorvakasvilajiZygophillum qatarense. Itäosan rannikon savikoilla talvehtii monia muuttolintuja.[8]
Bahrainin talvi on leuto, kesä kuuma ja kostea. Pääosa sateista tulee marraskuun ja maaliskuun välisenä aikana.[9] Kuivuus ja hiekkamyrskyt ovat sen vaarallisimpia sääilmiöitä.[4]
Historia
Varhaishistoriasta itsenäistymiseen
Arkeologisten löytöjen perusteella on päätelty, että sumerilaiset asuttivat Bahrainin pääsaarta jo ennen vuotta 2000 eaa. Se tunnettiin nimellä Dilmun, ja se toimi kauppapaikkana sumerien ja Induksen laakson välillä. 300-luvulla se liitettiin sassanidien imperiumiin. 600-luvulla alueen valloittivat muslimit, jotka väistyivät portugalilaisten tieltä 1500-luvulla. Persialaiset veivät maan portugalilaisilta 1602. Nykyisen hallitsijasuvun esi-isä Ahmad ibn Al Khalifah syrjäytti persialaiset vuonna 1783. 1800-luvulla Britannia teki Bahrainin kanssa useita sopimuksia, joilla se lupasi suojata maata turkkilaisilta.[10]
Vuonna 1913 Ottomaanien valtakunta ja Britannia allekirjoittivat sopimuksen, jolla tunnustettiin Bahrainin itsenäisyys. Maa jäi kuitenkin Britannian suojeluvaltioksi.[11] Britannia vastasi saaren ulko- ja puolustuspolitiikasta. Bahrainin hallitsijalle jäi tehtäväkseen hoitaa saaren sisäpolitiikka.
Bahrainista löydettiin öljyä vuonna 1902, mutta poraus alkoi vasta vuonna 1931, ja tuotannon alettua seuraavana vuonna maa modernisoitui nopeasti. Se hyötyi 1970-luvun öljykriisistä ja hinnan noususta, ja monipuolisti talouttaan niin että se selvisi varsin hyvin, kun hinnat romahtivat 1980-luvun lopulla[10] .
Bahrainin itsenäistyminen 1971 ja ensimmäinen emiiri
Bahrainia on hallinnut Al-khalifan dynastia vuodesta 1783 alkaen, vaikka maata jo ennen itsenäistymistä hallinneesta Isa bin Salman Al Khalifa tuli itsenäisen Bahrainin ensimmäinen emiiri.[12]
Bahrain oli Britannian protektoraatti eli suojelualue vuoteen 1971 jolloin maa itsenäistyi. Sitä ennen Iran yritti monta vuotta vaatia aluetta itselleen väittämällä että Bahrain olisi Iranin 14. maakunta.[13]
Itsenäisyyden jälkeen sunnalaiset ja šiialaiset ovat käyneet kiistoja keskenään. Vastustaakseen šiialaisia Bahrain on solminut puolustussopimuksia Saudi-Arabian ja muiden Persianlahden valtioiden kanssa.[6] Bahrainin suhteita naapurimaahan Qatariin ovat haitanneet rajakiistat eräistä vähäisistä maa-alueista.[14]
1970-luvulla alkaneen Libanonin sisällissodan myötä Bahrainista tuli arabimaiden pankkitoiminnan keskus Beirutin sijaan. Iranin islamilaisen vallankumouksen jälkeen vuonna 1979 šiiaenemmistö yritti vallankaappausta useasti hallitsevaa sunnieliittiä vastaan. Vuonna 1994 syntyi vakavia mellakoita naisten osallistuttua erääseen urheilutapahtumaan. Pitkin 1990-lukua maassa oli mellakoita, pääasiassa pääkaupungin ulkopuolella, joista tiukasti sensuroitu media pääasiassa vaikeni. Bahrainissa uskotaan Iranin lietsovan levottomuuksia.[6]
Emiiri Isa bin Salman Al-khalifa kuoli vuonna 1999 ja hänen poikansa Hamad ibn Isa Al Khalifa nousi valtaan Bahrainin uudeksi emiiriksi vuonna 1999 ja toteutti poliittisia uudistuksia, jotka lisäsivät demokratiaa ja kansalaisvapauksia.[6][12]
Vuonna 2001 päätettiin kansanäänestyksellä siirtyä perustuslailliseen monarkiaan. Vuonna 2002 Bahrain muuttui kuningaskunnaksi ja Bahrainin emiiristä isa bin Salman Al Khalifasta tuli Bahrainin ensimmäinen kuningas.[15] Vuoden 2002 parlamenttivaalit olivat ensimmäiset yli 30 vuoteen, ja niissä myös naiset saivat asettua ehdolle. Vuoden 2004 vaaleissa šiiaoppositio sai yli 40 % äänistä, ja šiiamuslimi Jawad bin Salem al-Oraied nimettiin varapääministeriksi. Lokakuun 2010 parlamenttivaaleissa šiiapuolue paransi asemiaan niukasti.[11]
Bahrainin levottomuudet vuonna 2011
Helmikuussa 2011 Manamaan kertyi tuhansia mielenosoittajia Tunisian ja Egyptin tapahtumien innoittamina.[11] 27. helmikuuta USA:n Obaman hallinto asettui kuningas Khalifan tueksi.[16] Levottomuuksien taustalla oli vanhat ristiriidat Bahrainin šiia- ja sunniväestön kesken. Kuningasperhe on sunneja, joilla on ollut hallitseva asema Bahrainin yhteiskunnassa. Šiialaiset taas ovat olleet köyhempää kansaa, joka on kokenut itsensä monin tavoin syrjityksi. Valtaosa hallitusta vastustaneista mielenosoittajista oli šiialaisia, kun taas sunnit pääsääntöisesti kannattivat hallitusta. Politiikassa sunnit hallitsivat myös siten, että vaalipiirit oli jaettu siten, että sunnilaiset alueet valitsivat enemmän edustajia kuin šiialaiset alueet. Kantaväestöstä šiialaiset kuitenkin muodostivat enemmistön, noin 70%[17]Protestien jatkuessa ja kiihtyessä šiialaisten mielenosoittajien vaatiessa poliittisia uudistuksia Bahrainin hallitus pyysi apua Persianlahden maiden yhteistyöneuvoston (GCC) jäsenmailta.[18]Maaliskuun puolivälissä maahan tuli tuhat saudiarabialaista sotilasta hallituksen tueksi[19] ja Arabiemiraateista 500. Maa julistettiin kolmen kuukauden ajaksi poikkeustilaan. Seuraavana päivänä turvallisuusjoukot hajottivat mielenosoitukset.[20][21]
Bahrain vuoden 2011 jälkeen
Bahrainissa on ollut ajoittain lähinnä shialaisen väestön mielenosoituksia myös vuoden 2011 suurten mielenilmausten tukahduttamisen jälkeenkin. Esim. keväällä 2012 oli suuria mielenosoituksia Saudi-Arabiaa sekä Bahrainin hallintoa vastaan.[22][23]Vuoden 2014 vaalien alla šiiapuolue kiellettiin kolmeksi kuukaudeksi, ja sen kannattajat boikotoivat vaaleja. YK:n asettama komitea nuhteli maata šiiamuslimien oikeuksien polkemisesta. Siiapuolue Al-Wefaqin johtaja ja merkittävä uskonnollinen johtaja tuomittiin vankeuteen ja kaksi aktivistia tuomittiin kuolemaan poliittisesti värittyneissä oikeudenkäynneissä.[11] Tammikuussa 2017 puhkesi eri puolilla Bahrainia mielenosoituksia, kun kaksi miestä teloitettiin syytettynä vuoden 2014 pommi-iskusta, jossa kuoli kolme poliisia.[24]
Tammikuussa 2016 Bahrain katkaisi diplomaattiset suhteensa Iraniin pian sen jälkeen, kun Saudi-Arabia oli katkaissut omat diplomaattisuhteensa Iraniin. Bahrain on useaan otteeseen syyttänyt Iranin provosoivan Bahrainin shia-väestöä levottomuuksiin..[25]
Kesäkuussa 2017 Bahrain katkaisi diplomaattisuhteet Qatariin yhdessä Saudi-Arabian, Egyptin ja Arabiemiraattien kanssa. Nämä maat syyttivät Qataria terrorisimin ja islamistien tukemisesta, mutta taustalla vaikuttavat Perianlahden alueen monimutkaiset valtapelit.[26]
Politiikka
Hallitusmuoto
Pääkaupunki Manama on moderni kaupunki, muodin ja talouden keskus.
Bahrain on perustuslaillinen monarkia. Kuningas on ylin hallitsija, ja hänen sunnimuslimeihin kuuluvan sukunsa jäsenet pitävät hallussaan merkittäviä poliittisia ja sotilaallisia virkoja. Maassa on ollut pitkään jännitteitä sunnien ja šiiaopposition välillä. Parlamentissa on 40 jäsentä.[27] Parlamentin ylähuone, 40-jäseninen (Majlis al-Shura) on myös kuninkaan nimittämä, alahuoneeseen (Majlis al-Nuwab) valitaan 40 jäsentä yhden paikan vaalipiireistä.[4].
Freedom Housen raportin mukaan Bahrainista on tullut yksi Lähi-idän pahimmista sortovaltioista. Sen jälkeen, kun sunnijohtoinen monarkia kukisti väkivaltaisesti demokratiaa ajavan protestiliikkeen vuonna 2011, se on systemaattisesti poistanut poliittisia oikeuksia ja kansalaisvapauksia, hajottanut poliittisen opposition ja iskenyt raa'asti eri mieltä olevaan šiiaväestöön.[28]
Kuningas nimittää maalle pääministerin ja hallituksen, nykyisen kuninkaan setä Khalifa ibn Salman Al Khalifa on ollut pääministerinä vuodesta 1971.[30] Tämä tekee hänet maailman pitkäaikaisimmaksi pääministeriksi.[31] Pitkäaikainen pääministeri on Bahrainissa erittäin vaikutusvaltainen henkilö ja hänellä on laajat verkostot sekä läheiset suhteet Saudi-Arabian kuningashuoneeseen. Bahrainin kruununprinssi ja kuninkaan vanhin poika Salman bin Hamad al-Khalifa on hallituksen varapääministeri vuodesta 2013. Kruununprinssi Salmanin ja hänen isosetänsä pääministeri Khalifan välillä on nähty olleen valtataistelua siitä, kumpi päättää hallituksen politiikasta.[32]
Bahrainin ja Saudi-Arabian suhde
Bahrain on Lähi-idän pienin valtio ja se on poliittisesti, taloudellisesti ja diplomaattisesti erittäin riippuvainen suuresta naapurimaastaan Saudi-Arabiasta. Molempia maita hallitsee sunnilainen kuningasperhe. Bahrain on monella tavalla kuin jonkinlainen Saudi-Arabian erityistalousalue. Suuret määrät saudeja matkustaa säännöllisesti Bahrainiin, jossa he voivat nauttia omaa maataan vapaammasta kulttuurista. Bahrainissa on monissa hotelleissa sallittua tarjoilla alkoholia, naisilla ei ole yhtä tiukkoja pukeutumissääntöjä kuin Saudi-Arabiassa ja maassa on erilaisia viihdekeskuksia.. Arabikevään 2011 levottomuuksien tukahduttaminen ja kuningasperheen pysyminen vallassa Bahrainissa on ollut Saudi-Arabian tuen varassa. Bahrain on noudattanut ulkopolitiikassa tunnollisesti Saudi-Arabian tahtoa; Bahrain mm. meni nopeasti mukaan Saudi-Arabian ajamaan Qatarin eristämiseen ja Bahrain on diplomatiassaan puolustanut Saudi-Arabiaa kaikkia sitä vastaan esitettyjä syytöksiä vastaan.[33] Bahrain on siinä määrin riippuvainen Saudi-Arabiasta, että tosiasiallisesta poliittisesta itsenäisyydestä ei enää voida puhua ainakaan vuoden 2011 jälkeen.[34]
Bahrainin on myös katsottu olevan Lähi-idän arkkivihollisten Saudi-Arabian ja Iranin keskinäisen valtataistelun pelikenttä tai eräänlainen proxy-sodankäynnin kohde. Saudi-Arabia ja Bahrainin hallitus ovat syyttäneet Irania Bahrainin levottomuuksien lietsomisesta ja shialaisten kansannousun ajamisesta. Iran on kannanotoissaan tukenut Bahrainin shialaisten kapinointia, mutta kuitenkaan ei ole paljoa näyttöä siitä, että Iran olisi konkreettisesti vaikuttanut levottomuuksiin. Bahrainin shialaisia pidetään kuitenkin varsin nationalistisina.[35]
Maakunnat
Bahrain on jaettu neljään maakuntaan (arab.محافظة, muḥāfaẓä):[36]
Maakunnat vuodesta 2014 alkaen.
Pääkaupunkialue Al-Manāmah (kartassa keltainen)
Al-Muharraq (kartassa ruskea)
Pohjoisosa Ash-Shamālīyah (Kartassa sininen)
Eteläosa Al-Janūbīyah (kartassa vaaleanpunainen)
Väestö
Vuoden 2020 väestönlaskennan mukaan Bahrainin väkiluku oli 1,50 miljoonaa. Väestöstä 20,1 prosenttia oli 0–14-vuotiaita, 76,7 prosenttia 15–64-vuotiaita, 3,2 prosenttia 65 vuotta täyttäneitä. Maan asukkaista 52,6 prosenttia oli ilman kansalaisuutta (non-bahraini).[37] Ennusteen mukaan väkiluku kasvaa 1,95 miljoonaan vuoteen 2030 mennessä.[38]
Vuonna 2018 miehistä 99,9 % ja naisista 94,9 % osasi lukea. Vuonna 2022 miesten elinajanodotteeksi arvioitiin 77,6 vuotta ja naisten elinajanodotteeksi 82,2 vuotta.[1]
Shrinathjin hindutemppeli Manamassa.
Suurin osa Bahrainin väestöstä on muslimeja, ja islam on Bahrainin valtionuskonto. Vuoden 2020 väestönlaskennan mukaan 74,0 % asukkaista oli muslimeja. Bahrainin kansalaisista 99,7 % oli muslimeja, kun ilman kansalaisuutta olevista asukkaista 50,9 % oli muslimeja.[37] Runsas siirtolaisten (non-citizen resident) muutto mm. Intiasta, Sri Lankasta ja Filippiineiltä on vähentänyt muslimien osuutta Bahrainin kokonaisväestöstä. Bahrainin kristityt ja hindut ovat lähinnä siirtolaisia, mutta Bahrainissa on myös pieni bahrainilaisten kristittyjen yhteisö. Bahrainissa on myös noin 30 kansalaisuuden omaavaa Bahrainin juutalaista. Bahrainin muslimeista noin 70 % on šiialaisia ja 30 % sunneja, mutta tästä ei ole virallisia tilastoja.[39]
Bahrainin alkuperäisväestö on voimakkaasti jakautunut šiioihin ja sunneihin. Kuningasperhe ja hallitseva luokka ovat sunneja, ja sunnit ovat olleet yhteiskunnassa parempiosaisia ja šiiat köyhempiä. Kuitenkin maassa on myös rikkaita ja vaikutusvaltaisia šiialaisia perheitä sekä korkeita šiialaisia virkamiehiä.[17]
Bahrainin kansalaisuutta voi anoa ei-kansalainen, joka täyttää seuraavat ehdot; asunut Bahrainissa vähintään 25 vuotta yhtäjaksoisesti (15 vuotta riittää toisen arabimaan kansalaisille), rikkeettömyys, sujuva arabian kielen taito sekä rekisteröity kiinteistö omistuksessa Bahrainissa.[40]
Talous
Bahrainin on kiittäminen vauraudestaan öljy- ja maakaasuvarojaan sekä öljynjalostustaan. Kun varannot alkoivat ehtyä 1970-luvulla, hallitus on panostanut talouden monipuolistamiseen. Bahrain onkin nyt yksi Persianlahden johtavia pankki- ja tietoliikennekeskuksia.[4]
Bahrainissa ei pidätetä tuloveroa eikä arvonlisäveroa. Sen sijaan työntekijät maksavat yhden prosentin sosiaalivakuutusmaksua, ja öljystä ja muista polttoaineista kannetaan veroa.[41]
Liikenne
Kuningas Fahdin pengertietä.
Manaman lentoasema sijaitsee Manaman kaupungin pohjoispuolella al-Muharraqin saarella. Se pyrkii vahvistamaan asemaansa alueellisena ja tulevaisuudessa myös mannertenvälisten lentojen solmukohtana.[42]
Tärkein rahtisatama oli Mian Salmanin satama pitkään Bahrainin ainoa julkisin varoin ylläpidetty satama. Se oli kuitenkin huonosti organisoitu ja sillä oli huono infrastruktuuri. Sen vesiväylän syvyys oli 10,5 metriä ja se oli asuinalueiden ympäröimä. Teollisuudella oli omia satamia mutta ne olivat riippuvaisia Mina Salmanin tarjoamasta luotsaus- ja hinauspalveluista. Bahrainin hallitus aloitti satamapalvelujen parantamiseksi Muharraqin saaren eteläpuolelle uuden sataman rakentamisen johon kuului teollisuusalue ja syvänmerensatama. Satamahankkeen kokonaispinta-ala oli 830 hehtaaria ja siihen kuului myös 95 hehtaarin laajuinen vapaasatama-alue.[43]
Bahrainin Saudi-Arabiaan yhdistävä Kuningas Fahdin pengertie rakennettiin vuosina 1968-1981. Silta on suunniteltu laajennettavaksi kapasiteetiltaan yli kaksinkertaiseksi.[44] Suunnitteilla on myös ystävyyden silta, joka yhdistäisi Bahrainin Qatariin.[45] 40 km:n pituisesta sillasta on tehty periaatepäätös jo vuonna 2005, ja keskusteluja jatkettiin taas 2013.[46]
Kulttuuri
Bahrainilaiset ovat osa arabimaailmaa. Sunni- ja šiiamuslimien välillä on jännitteitä, ja identiteetti muotoutuu paljolti islamin suuntauksen mukaan. Bahrainilainen runous noudattaa paljolti klassisia arabiperinteitä. Tunnettuja runoilijoita ovat Qasim Haddad, Ibrahim al'Urayyid ja Ahmad Muhammed Al Khalifah.[10] Bahrainin emiiri Isa ibn Salman Al Khalifan mukaan nimetty Kulttuurikeskus Isa vihittiin käyttöön joulukuussa 2008. Rakennuksessa toimii muun muassa maan kansalliskirjasto.[47]
Tunnetuin bahrainilainen perinneruoka machbous on lihaa tai kalaa riisin kanssa. Halva on perinteinen makeinen. Myös samosa-piiraat ovat suosittuja.[10]
Bahrainilaisten miesten perinneasu thobe on edelleen käytössä, mutta varakkaat ihmiset teettävät thobeensa länsimaisia piirteitä kuten rintataskuja. Miehet käärivät päänsä huiviin. Naiset käyttävät päällysvaatteenaan pitkää vaatetta, abayaa ja hiukset peitetään hijabilla.[48]
Jotkin avioliitot ovat edelleen järjestettyjä, mutta nykyisin sulhanen ja morsian usein tapaavat jo ennen häitä. Aiemmin tytöt naitettiin noin 12-vuotiaina, nykyisin odotetaan usein että he ehtivät käydä koulunsa loppuun. Häät ovat suurellisia, vieraita on usein yli 500.[10]
Bahrain on osallistunut olympialaisiin 4–14 urheilijan joukkueella vuodesta 1984. Se saavutti ensimmäisen olympiamitalinsa Lontoossa 2012, kun Maryam Yusuf Jamal sijoittui 1 500 metrin juoksussa pronssille.[50]
Bahrainin jalkapallomaajoukkueen paras saavutus on ollut neljäs sija vuoden 2004 Aasian mestaruuskilpailuissa. Maaliskuussa 2011 se oli FIFAn rankingissa sijalla 96.[51]
Lähteet
↑ abcdefghBahrainThe World Factbook. Central Intelligence Agency. (englanniksi)
↑Singh, Mandeep: Regional Aviation Hub in the Making. Gulf Daily News. 19.4.2010. Arkistoitu 1.4.2012. Viitattu 12.2.2021. (englanniksi)
↑Rawlinson, Iain & Khulaif, Ali Sultan Al & Maklai, Yusuf & Sabkar, Mona (toimittajat): History of Bahrain Ports – On a course of growth. Gateway, Kesä 2007, nro 1, s. 4–5. Ministry of Information. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 12.2.2021. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
.svg)
.jpg)
.svg)
