Bhutanin kuningaskunta (dzongkhaksiའབྲུག་རྒྱལ་ཁབ་, Druk Gyal Khap) eli Bhutan (suom.[butɑn]; dzongkhaksiའབྲུག་ཡུལ་, Druk Yul, [ʈuk̚˩.yː˩]) on pieni sisämaavaltioHimalajallaIntian ja Kiinan välissä. Bhutan ulottuu subtrooppiselta alangolta Himalajan vuoristoon, ja korkeuserot maan eri osien välillä ovat jopa yli 7 000 metriä. Bhutanin talous perustuu maa- ja karjatalouteen, mutta metsätaloudella, vesivoimalla, matkailulla ja kehitysavulla on myös tärkeä osa maan taloudessa. Arviot maan väkiluvusta on korjattu yli kahdesta miljoonasta noin 730 000:een. Bhutanin pääkaupunki ja suurin kaupunki on Thimphu. Vielä 1950-luvulla maharadžan hallintokaupungiksi ilmoitettiin talvisin Punakha, kesäisin Tasitšozong[4], luostari Thimphun lähellä.
Bhutan on maailman eristyneimpiä valtioita, sillä hallitus säätelee ulkomaisia vaikutteita ja matkailua säilyttääkseen maan buddhalaisuuteen perustuvan kulttuurin. Suurin osa Bhutanin buddhalaisista noudattaa Tiibetin buddhalaisuudendrukpa kagyu- tai nyingmapa-koulukuntaa. Maan virallinen kieli on dzongkha (”dzongien kieli”). Bhutanin kirjallisuudessa maa kuvataan usein viimeisenä säilyneenä himalajanbuddhalaisuuden linnakkeena. Bhutania on syytetty ihmisoikeusrikkomuksista maassa asuvaa nepalilaista väestöä kohtaan, joka on suurimmaksi osaksi hindulaista.[5][6]
Bhutan on ollut monarkia vuodesta 1907. Aiemmin kuningas hallitsi suoraan, mutta vuodesta 2008 maa on ollut perustuslaillinen monarkia. Bhutanissa pidettiin tuolloin ensimmäiset demokraattiset vaalit. Muitakin uudistuksia on tapahtunut viime vuosina. Vuonna 1998 maassa alettiin sallia televisiolähetykset (jalkapallon MM-kisojen takia). Monet bhutanilaiset tosin väittävät, että televisio on lisännyt materialismia ja rikollisuutta sekä saanut ihmiset hylkäämään perinteiset arvot.[7]
Nimen Bhutan alkuperä on epäselvä. Historioitsijat ovat arvelleet nimen perustuvan sanskritin sanoihin Bhota-ant (”Tiibetin loppu”) tai Bhu-uttan (”ylämaat”). Maan nimenä Bhutan on peräisin 1800-luvun loppupuolelta.[8][9]
Dzongkhankielinen (ja tiibetinkielinen) maan nimi on Druk yul (”Ukkoslohikäärmeen maa”). Aikaisemmin Bhutan on tunnettu myös nimillä Lho mon (”eteläinen pimeyden maa”), Lho tsendenjong (”eteläinen santelipuun maa”) ja Lhomen khazhi (”eteläinen neljän reitin maa”).[10]
Bhutanin pohjoisosa kuuluu Himalajan korkeimpaan vuoriston osaan, ja siellä on monia yli 7 300 metriä korkeita lumihuippuisia vuoriaja laaksoja, jotka ovat 3 700 – 5 500 metrin korkeudessa.[13] Siellä on myös Bhutanin korkein kohta, 7 570 metriin kohoava Gangkhar Puensum.[1]
Mustat vuoret Keski-Bhutanissa muodostavat vedenjakajan Mo Chhun ja Drangme Chhun jokijärjestelmien välille. Mustien vuorten huiput ovat noin 1 500–2 700 metriä korkeita ja joet ovat kaivertaneet alueelle syviä rotkoja. Rinteet ovat liian jyrkkiä maanviljelyyn, joten ne ovat säilyneet metsäisinä.[14] Etelässä Siwalikvuoria peittävät tiheät lehtipuumetsät. Vuoret nousevat vielä noin 1 500 metriin ja loppuvat aivan etelässä subtrooppiseenduar-tasankoon. Suurin osa duareista sijaitsee Intiassa, mutta 10–15 kilometriä leveä kaistale ulottuu Bhutaniin. Bhutanissa duarit jaetaan eteläisiin ja pohjoisiin. Pohjoisilla duareilla maasto on epätasaista ja tiheän viidakon peitossa. Siellä elää monia villieläimiä. Eteläiset duarit ovat tasaisempia ja ruohikkoisempia, ja vettä saadaan lähteistä.[11]
Bhutanin tärkeimmät joet ovat alueen läpi virtaavat Amo Chhu eli Torsa, Wang Chhu eli Raidak, Mo Chhu eli Sankosh ja Manas. Monsuunisateista ja Himalajan jäätiköiden sulamisvesistä alkunsa saavat joet laskevat Brahmaputraan Intiassa.[15] Jäätiköt muodostavat noin kymmenen prosenttia Bhutanin pinta-alasta.[16]
Bhutanin ilmasto riippuu korkeudesta ja vaihtelee etelän subtrooppisesta ylänköjen lauhkeaan ilmastoon ja maan pohjoisosan kylmään ilmastoon. Bhutanissa on viisi selkeää vuodenaikaa: kesä, monsuunikausi, syksy, talvi ja kevät. Monsuunisateet tuovat 60–90 prosenttia alueen sademäärästä. Ne ovat rankimpia Länsi-Bhutanissa, Etelä-Bhutanissa kesät ovat keskimääräistä kuumempia ja kosteampia ja talvet viileitä. Maan keski- ja itäosassa taas ilmasto on lauha ja kuivempi kuin lännessä. Pohjoisessa on alueita, joissa sadetta saadaan vuosittain vain 40 millimetriä, yleensä lumena. Keskiosan lauhkealla alueella taas sataa tyypillisesti 1 000 millimetriä vuodessa, ja paikoin on mitattu jopa yli 7 000 millimetrin vuosisateita. Sateet ajoittuvat heinä-syyskuulle, ja ne aiheuttavat usein paikallisia äkkitulvia ja maanvyöryjä.[17]
Bhutanista yli 70 prosenttia on metsien peitossa. Maassa on yhdeksän luonnonsuojelualuetta, jotka yhteensä kattavat yli neljänneksen maan pinta-alasta. Suojelualueiden päätarkoitus on nimensä mukaisesti suojella luontoa, ei niinkään tarjota matkailijoille elämyksiä. Saktengin luonnonsuojelualue on perustettu myyttisen lumimies Jetin suojelemiseen.[18] Metsätyyppi vaihtelee korkeuden mukaan alankojen trooppisesta metsästä vuoristojen havumetsiin. Maassa kasvaa 46 alppiruusulajia ja yli 200 rohtoina käytettävää yrttiä sekä monia harvinaisia kämmeköitä. Kansalliskukka on sininen isovaleunikko, Meconopsis grandis. Korkeilla alueilla elää lumileopardeja, puolilampaita, kultapandoja, tiikereitä, takineita ja murmeleita. Lauhkealla vyöhykkeellä tavataan tiikereitä, leopardeja, goraaleita ja muntjakkeja. Etelän trooppisissa metsissä elää puuleopardeja, kultalangureita ja intiansarvikuonoja. Bhutanissa on tavattu 670 lintulajia, joiden joukossa on monia endeemisiä lajeja.[19]
Kivityökalut, aseet ja suurten kivirakennelmien jäänteet kertovat maan olleen asutettu jo 2000-luvulla eaa. Lhomonin valtion (kirjaimellisesti ”eteläinen pimeys”) tai Monyulin valtion (”pimeä maa”, nimi viittaa Bhutanin alkuasukkaisiin monpiin) on arveltu olleen olemassa noin 500 eaa.–600 jaa. Nimet Lhomon tsendenjong (santelipuumaa) ja Lhomon khazhi (neljän reitin/lähestymisen maa) esiintyvät vanhoissa tiibetiläisissä ja bhutanilaisissa kronikoissa.[8]
Varhaisin Bhutanissa muistiinkirjattu tapahtuma oli buddhalaisen pyhimyksen Padmasambhavan (tunnetaan myös nimellä Guru Rinpoche) kauttakulkumatka 700-luvulla. Bhutanin varhaishistoriasta tiedetään vähän, sillä suuri osa vanhoista asiakirjoista tuhoutui vanhan pääkaupungin Punakhan palossa 1827. 900-luvulla Bhutanin poliittiseen järjestelmään vaikutti suuresti maan uskonto. Syntyi useita tiibetiläisten ja mongolihallitsijoiden tukemia buddhalaisuuden suuntauksia. Mongolien vallan vähennyttyä 1300-luvulla suuntaukset kilpailivat keskenään poliittisesta ja uskonnollisesta vallasta. Lopulta drukpa-suuntaus muuttui vallitsevaksi 1500-luvulla.[20]
Keskusvallan synty
1600-luvun alkuun saakka Bhutan koostui pienistä toisiaan vastaan sotineista läänityksistä, kunnes maan yhdisti tiibetiläinen lama ja sotilasjohtaja Shabdrung Ngawang Namgyal. Puolustaakseen maata tiibetiläisten ajoittaisilta hyökkäyksiltä Namgyal rakensi linnoitusketjun (dzong) ja otti käyttöön lakijärjestelmän, jolla paikalliset sotaherrat saatiin keskusvallan alle. Bhutanissa on yhä useita dzongeja. Namgyalin kuoleman jälkeen vuonna 1652 Bhutan vaipui anarkiaan.[3] Tiibetiläiset hyökkäsivät Bhutaniin vuonna 1710, ja uudestaan mongolien avustuksella 1730.[21] Molemmat hyökkäykset saatiin torjutuksi ja aselepo solmittiin 1759.
1700-luvulla bhutanilaiset miehittivät Cooch Beharin kuningaskunnan Bhutanin eteläpuolella. Cooch Behar pyysi 1772 Brittiläiseltä Itä-Intian kauppakomppanialta apua bhutanilaisten karkottamiseksi ja myöhemmin 1774 myös hyökkäyksessä Bhutaniin. Solmittiin rauhansopimus, jossa Bhutan suostui vetäytymään vuotta 1730 edeltäneiden rajojensa taakse. Rajakahakat brittien kanssa jatkuivat kuitenkin vielä sata vuotta ja johtivat lopulta Duar-sotaan (1864–1865), jossa taisteltiin BengalinDuareiden hallinnasta. Bhutanin hävittyä sodan Brittiläisen Intian ja Bhutanin välillä solmittiin Sinchulan rauha, johon maiden väliset vihamielisyydet päättyivät.[22]
1870-luvulla puhkesi Paron ja Trongsan kilpailevien laaksojen välille valtataisteluja, joiden seurauksena Bhutanissa syttyi sisällissota ja valtaan nousi Trongsan ponlop (kuvernööri) Ugyen Wangchuck. Valtakeskuksestaan Keski-Bhutanissa Wangchuck voitti poliittiset vihollisensa ja yhdisti maan vuosina 1882–1885 useiden kapinoiden ja sisällissotien jälkeen.[3]
Kuningaskunnan aika
Vuonna 1907 buddhalaisista munkeista, hallituksen virkamiehistä ja merkittävien sukujen johtajista koostunut kokous valitsi Bhutanin kannalta käänteentekevästi Ugyen Wangchuckin yksimielisesti maan kuninkaaksi, ja vallasta tuli periytyvää. Britannian hallitus tunnusti heti uuden monarkian, ja vuonna 1910 Bhutan tuli Britannian suojelukseen vastineeksi poliittisesta autonomiasta. Intian itsenäistyttyä Britanniasta elokuussa 1947 Bhutanille tarjottiin mahdollisuus pysyä itsenäisenä tai liittyä Intian liittovaltioon. Bhutan valitsi itsenäisyyden, jonka Intia tunnusti 8. elokuuta 1949.[3]
Kiinan kansanarmeijan hyökättyä Tiibetiin vuonna 1951 Bhutan sulki pohjoisen rajansa ja vahvisti siteitään Intiaan. Vähentääkseen Kiinan uhkaa Bhutan aloitti suureksi osaksi Intian rahoittaman nykyaikaistamisohjelman. Edistääkseen demokraattisempaa hallintoa kuningas Jigme Dorji Wangchuck perusti 1953 maahan 130-jäsenisen lakiasäätävän kansankokouksen. Kuninkaallisen neuvoston hän perusti vuonna 1965 ja hallituksen 1968. Vuonna 1971 Bhutanista tuli Yhdistyneiden kansakuntien jäsen. 16-vuotias Jigme Singye Wangchuck nousi isänsä kuoleman jälkeen heinäkuussa 1972 maan hallitsijaksi.[3]
Hallitus pyrki 1980-luvulla erilaisin määräyksin säilyttämään Bhutanin kulttuurisen omaleimaisuuden ”yksi valtio, yksi kansa” -politiikalla, jota kutsutaan nimellä driglam namzha (kansalliset tavat ja etiketti). Kaikkien bhutanilaisten, myös nepalilaisten maahanmuuttajien, täytyy esimerkiksi pitää bhutanilaisten kansallispukua. Koulutusta nepalin kielellä on myös rajoitettu kansallisen yhtenäisyyden nimissä. Politiikkaa ovat kritisoineet paitsi ihmisoikeusjärjestöt, myös Bhutanin nepalilainen yhteisö, joka tuntee sen olevan suunnattu heitä vastaan. Omasta näkökulmastaan bhutanilaiset suojelevat himalajanbuddhalaista kulttuuria ja elämäntapaa, joka on käytännössä tuhoutunut viereisessä Sikkimissä nepalilaisten liian suuren maahanmuuton vuoksi. Nepalilaisten mielestä bhutanilaiset yrittävät tarrautua valtaan ihmisoikeuksien ja demokratian kustannuksella.[23][24]
Jännitteet nepalilaisten ja bhutanilaisten välillä kasvoivat 1980-luvun lopulla vuoden 1985 kansalaisuuslain myötä. Lain mukaan vain vuodesta 1958 Bhutanissa asuneet nepalilaiset maahanmuuttajat saisivat Bhutanin kansalaisuuden. Vuonna 1991 nepalilaisten mielenosoitusten jälkeisissä väkivaltaisuuksissa kuoli 300 ihmistä ja 2 000 pidätettiin. Nepalin hallituksen protestien jälkeen suurin osa pidätetyistä vapautettiin, mutta kysymys ulkonepalilaisten asemasta on yhä ratkaisematta – ainakin 100 000 asuu UNHCR:n pakolaisleireillä Nepalissa ja Sikkimissä.[25]
Vuonna 1998 kuningas Jigme Singye Wangchuck teki suuria poliittisia uudistuksia, joilla hän siirsi suurimman osan vallastaan pääministerille ja salli kuninkaan asettamisen syytteeseen virkavirheestä parlamentin kahden kolmasosan enemmistöllä. Vuonna 2003 Bhutanin kuninkaallinen armeija suoritti laajan operaation karkottaakseen Bhutanin eteläosan koulutusleireiltä käsin toimineet Intian-vastaiset kapinalliset.[26] Joulukuussa 2005 kuningas julisti astuvansa valtaistuimelta vuonna 2008 poikansa hyväksi. Hän luopui vallasta kuitenkin jo joulukuussa 2006, ja poika otti vallan käytännössä haltuunsa vaikka hänet kruunattiinkin vasta astrologisesti suotuisampana aikana 2008.[1][23]
Politiikka
Poliittinen järjestelmä
Bhutan on perustuslaillinen monarkia, jonka valtionpäämies on kuningas eli druk gyalpo (”lohikäärmekuningas”). Kuningas on vuodesta 2008 ollut Jigme Khesar Namgyal Wangchuck.[27][28] Bhutan oli pitkään absoluuttinen monarkia, mutta vuoden 2008 jälkeen valtaa on siirretty pois kuninkaalta. Kuningas on silti muun muassa asevoimien ylipäällikkö, ja hänellä on valta myöntää kansalaisuuden sekä armahduksen. Kuningas voi perustuslain mukaan myös erota tai erottaa virasta. Jos valtionpäämies rikkoo perustuslakia tai on henkisesti toimintakyvytön, parlamentti voi kolmen neljäsosan enemmistöllä määrätä kansanäänestyksen, jonka tuloksena kuningas voidaan erottaa.[29]
Bhutanin parlamentti on kaksikamarinen, jonka jäsenet valitaan viiden vuoden välein.[30] Ylähuoneessa eli kansallisneuvostossa on 25 jäsentä ja alahuoneessa eli kansalliskokouksessa on 47 edustajaa.[27] Kansallisneuvosto on puoluepoliittisesti sitoutumaton, ja sinne valitaan yksi jäsen jokaisesta 20 piirikunnasta.[31] Kuningas valitsee loput viisi jäsentä. Kansalliskokous puolestaan valitaan kokonaisuudessa vaaleilla.[27] Äänioikeus on 18 vuotta täyttäneillä maassa asuvilla rekisteröityneillä kansalaisilla.[3]
Bhutanin hallitusta johtaa pääministeri, jonka kuningas nimittää kansalliskokouksen enemmistöpuolueesta.[28] Vuonna 2024 pääministeriksi valittiin Kansan demokraattisen puolueenTshering Tobgay.[32] Toimeenpanovalta on ministerineuvostolla (Lhengye shungtsog). Ehdokkaat ministerineuvostoon valitaan parlamentista viiden vuoden kausiksi, ja sitä johtaa pääministeri.[3]
Bhutanin puoluejärjestelmä on nuori, sillä puolueet laillistettiin vasta vuonna 2007. Ensimmäinsenä puolueena perustettiin Kansan demokraattinen puolue ja toisena Druk Phuensum Tshogpa. Sittemmin puolueita on tullut lisää, mutta vain kaksi puoluetta voi samanaikaisesti olla parlamentissa. Kansalliskokouksen vaalit ovatkin kaksikierroksiset, ja toisella kierroksella ovat vastakkain vain kaksi eniten ääniä saanutta puoluetta.[33] Vuoden 2024 parlamenttivaaleissa oppositiopuolue Kansan demokraattinen puolue sai 30 paikkaa, ja entinen valtapuolue Bhutanin tendrel-puolue palasi parlamenttiin saatuaan 17 paikkaa. Kaikkiaan vaaleissa oli mukana viisi puoluetta.[34]
Bhutanin oikeuslaitoksessa kuningas toimii korkeimpana valitusoikeutena. Maan korkein oikeus on Bhutanin kuninkaallinen korkein oikeus. Bhutanin lakijärjestelmä perustuu pinnallisesti Intian oikeuteen ja brittiläiseen common law -järjestelmään, mutta on käytännössä hyvin vapaamuotoinen. Kuningas päättää oikeuslaitoksen nimityksistä.[35]
Ulkopolitiikka
Kysymys Bhutanin täydestä itsenäisyydestä on vaikea. Maa oli aikoinaan Brittiläisen Intian suojeluksessa, ja Bhutanin monarkki sai hallita maan sisäisiä asioita. Maan ulko- ja puolustuspolitiikasta päättivät britit. Intian itsenäistymisen jälkeen Bhutan ja Intia solmivat 1949 kymmenen artiklaa sisältävän sopimuksen, jolla suhteet säilyivät samanlaisina. Intia suostui olemaan puuttumatta Bhutanin sisäisiin asioihin, kun taas Bhutan suostui ”ulkosuhteissa Intian hallituksen neuvojen ohjaukseen” (artikla 2). Sopimus myös vapautti maiden välisen kaupan, ja lisäksi vuonna 1972 Intia salli Bhutanin viedä tuotteita kolmansiin maihin Intian alueen läpi tulleitta.[36]
Bhutanin tultua YK:n jäseneksi vuonna 1971 sen hallitus kuitenkin uhmasi Intiaa tunnustamalla Bangladeshin.[37] Vuonna 1974 Bhutanin ulkoministeri sanoi, että Intian ”ohjaus” vuoden 1949 sopimuksessa ei välttämättä tarkoita Bhutanin olevan tottelevainen. Bhutan onkin hoitanut ulkosuhteitaan säännöllisesti ilman Intian välikättä.[38]
Elokuuhun 2023 mennessä Bhutanilla oli diplomaattiset kahdenväliset suhteet vain 54 valtion sekä Euroopan unionin kanssa:[39]
Konservatiivisen EPP-puolueen ajatuspajan Centre for European Studiesin julkaiseman raportin mukaan Bhutan on ottanut käyttöön onnellisuusindeksin oikeuttaakseen vähemmistöjen sortoa kansallisidentiteetin luomiseksi ja viedäkseen huomion siltä, että hallitus on epäonnistunut nostamaan maan huonoa elintasoa.[40][41][42]
Ihmisoikeudet
Bhutan on kriminalisoinut ”valtionvastaisen” toiminnan, kuten kuninkaan arvostelun tai yhteistyön maanpaossa olevien aktivistien kanssa. Bhutania on syytetty kidutuksesta, turhista pidätyksistä ja samantapaisista ihmisoikeusrikkomuksista, jotka kohdistuvat etnisiin nepalilaisiin sekä maolaisiin.[43]
Bhutan on pidättänyt rauhanomaisia demokratiamielenosoittajia. Hallitus esti pääsyn kahdelle bhutanilaiselle uutissivustolle näiden arvosteltua kuninkaan enon politiikkaa ministerinä. Toinen sivustoista lakkasi toimimasta ja elokuussa 2007 toinen vapautettiin estoista.[44]
Hallitus ei anna poistua maasta ilman lupaa ja rankaisee poistuvia pysyvällä maahantulokiellolla.[44]
Ammattiyhdistyksiä ei ole, vaikka laki sallisi ne.[44]
Etninen syrjintä
Yli 100 000 nepalilaistaustaista bhutanilaista päätyi 1990-luvulla pakolaisleireille Bhutanin rajojen ulkopuolelle.[45] Hallitus kieltää näiltä bhutanilaisilta kansalaisuuden, joten useimmista on tullut valtiottomia pakolaisia.[44] Myös heidän joillekin sukulaisilleen on asetettu ylivoimaisia byrokraattisia esteitä, niin että he eivät ole voineet saada henkilökortteja eivätkä äänestää.[44]
Pakolaisleirien poliittisia puolueita Bhutan pitää laittomina ja terroristisina.[44]
Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Bhutan rikkoo yksilönvapautta pakottamalla kaikki, vähemmistötkin käyttämään etnisen enemmistön perinteisiä asuja julkisissa paikoissa.[44] Bhutanin valtio syrjii maan etnisiä nepalilaisia myös koulutuksessa, työllistämisessä ja maanomistuksessa.[44]
Seksuaalivähemmistöt
Bhutanin laki kieltää "luonnonvastaiset seksuaaliset teot", joiksi homoseksuaalisuus on perinteisesti laskettu. Vuonna 2021 parlamentti muutti lakia siten, että aikuisten välistä homoseksuaalisuutta ei enää lasketa luonnonvastaiseksi.[46]. Maassa ei ole pidetty pride-kulkueita, vaikka sitä ei suoranaisesti ole kielletty; julkiset poliittiset tilaisuudet ja siihen liittyvä aktivismi eivät niinkään kuuluu bhutanilaiseen kulttuuriin.[47]
Uskonnonvapaus
Kansalaisjärjestöjen mukaan hallitus ei yleensä salli ei-buddhalaisten temppelien rakentamista. Hallitus myös suosii kahta buddhalaissuuntausta monenlaisin tuin.[44]
Perhelakeina käytetään perinteisiä buddhalais- tai hindulakeja.[44]
Bhutanin osat
Bhutan jaetaan neljään hallinnolliseen alueeseen (dzongdey). Jokainen dzongdey jaetaan puolestaan piirikuntiin (dzongkhag), joita on 20. Suuret piirikunnat jaetaan lisäksi pienempiin dungkhageihin. Alimmalla tasolla kyläryhmät muodostavat gewog-nimisen yksikön, jota johtaa kansalaisten valitsema gup.[3]
Bhutanin talous on maailman pienimpiä ja vähiten kehittyneitä. Se perustuu maa- ja metsätalouteen sekä vesivoimalla saadun sähkön vientiin Intiaan. Maatalous tuo elannon liki 70 prosentille väestöstä, ja myös käsityöt tuovat tuloja monelle. Uskonnollisten patsaiden valmistus on suosittu ammatti, ja kullattuja Buddha-patsaita myydään matkailijoille.
Bhutanin mäkisestä vuoristoiseen vaihteleva maisema on tehnyt teiden ja muun infrastruktuurin rakentamisesta vaikeaa ja kallista. Tämän lisäksi myös meriyhteyden puuttuminen on vaikeuttanut maan kaupankäyntiä. Tiibetin ylängöltä on perinteisesti kulkenut kauppareittejä Bhutanin kautta Intiaan, mutta liikenne on rajoittunut ihmisiin ja karjaan.[48] Intia suunnittelee rautatieverkkonsa laajentamista myös Bhutanin puolelle. Päätös tehtiin 2008 mutta asia ei ole edennyt suunnitelmia pidemmälle.[49] Bhutanin ainoalla kansainvälisellä lentokentällä, Paron kansainvälisellä lentoasemalla, ei ole mittarilentolaitteita, joten pilvet tai sumu voivat keskeyttää lennot jopa päiväkausiksi.[50]
Maatalous tuottaa riisiä, maissia, juurikkaita, sitrushedelmiä, viljaa, mausteita, maitotuotteita ja munia. Pienimuotoinen teollisuus valmistaa sementtiä, puutuotteita, hedelmävalmisteita, alkoholituotteita ja kalsiumkarbidia (CaC2).[1]
Bhutanin rahayksikkö, ngultrum, on sidottu Intian rupiaan, joka myös hyväksytään Bhutanissa. Yli 100 000 ngultrumin suuruisia vuosituloja verotetaan, maksimivero yli miljoonan tienaaville on 25 %.[51] Miljoona ngultrumia oli vuonna 2014 12 500 euroa.[52] Veroasteikkoja ei ole päivitetty vuosiin, vaikka raju inflaatio on heikentänyt ngultrumin arvoa ja hidastanut talouskasvua.[53] Bhutanin inflaatio oli vuonna 2013 noin 11 prosentin tasolla.[1]
Keväällä 2023 paljastui, että Bhutan on louhinut kryptovaluutta bitcoinia jo usean vuoden ajan. Ei ole tiedossa, kuinka paljon maalla on bitcoineja hallussaan tai onko operaatio ollut voitollinen.[54]
Bhutanin ostovoimakorjattu bruttokansantuote vuonna 2013 oli noin 5 235 miljoonaa dollaria, mikä tekee siitä maailman 171. suurimman talouden. BKT henkeä kohti on noin 7 000 $ ja 141. suurin maailmassa. Intian ulkoministeriö rahoittaa lähes 25 prosenttia valtion budjetin menoista. Vuonna 2012 Bhutanin vienti oli yhteensä 721 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria ja tuonti 1 280 miljoonaa dollaria, mikä merkitsee ulkomaankauppavajetta. Tärkeimmät tuontitavarat ovat polttoaineet, voiteluaineet, vilja, koneet, ajoneuvot, kankaat ja riisi. Bhutanin tärkein kauppakumppani on Intia, jonne kohdistui 83,8 prosenttia viennistä.[1] Merkittävimmät luonnonvarat ovat puutavara, vesivoima, kipsi ja kalsiumkarbonaatti. Merkittävimmät vientituotteet ovat vuorostaan sähkö, ferropii, sementti, kalsiumkarbidi, kuparijohto, mangaani ja kasviöljy.[1]
Bhutanissa on suuri vesivoimakapasiteetti, josta hyödynnetään toistaiseksi vasta murto-osa. Vesivoimaloiden osia pitää tuoda ulkomailta, mikä kasvattaa ulkomaankauppavajetta.[1]
Bhutanin ensimmäinen väestönlaskenta järjestettiin vuonna 1969, ja sen virallinen tulos oli 930 614 henkeä, mitä pidettiin epätarkkana. Sitä ennen väkiluku oli arvioitu 300 000 ja 800 000 välille. 1980-luvulla esitettiin väkilukuja 1,1 ja 1,5 miljoonan asukkaan väliltä, ja väestön laskettiin kasvavan nopeasti.[55] Vuonna 2001 väkiluvuksi ilmoitettiin 1,9 miljoonaa.[56] Vuoden 2005 väestönlaskenta tipautti väkilukuarvion kolmannekseen sitä edeltäneistä lukemista.[1] Uusi lukema oli 634 982 henkeä.[57] Viralliseen väkilukuun ei ole vuoden 1990 jälkeen laskettu mukaan maassa oleskelevia nepalilaisia.[58]
Bhutanin väestötiheys on noin 17 asukasta neliökilometrillä. Väestö on keskittynyt kaupunkeihin, eteläiselle tasangolle ja laaksoihin, joissa voi harjoittaa maataloutta. Yli puolet väestöstä asuu maan keskiosan ylängöillä ja 40 prosenttia etelän tasangoilla Intian rajan lähellä. Jäljelle jäävät 10 prosenttia ovat levittäytyneenä pohjoisen vuorille ja maan itäosaan. 92 prosenttia väestöstä asuu maaseudulla. Vuonna 1970 kaupunkilaisten osuus oli vain 3 prosenttia, mutta se on kasvanut vähitellen.[55] Suurimmassa kaupungissa Thimphussa on noin 80 000 asukasta. Ainoa muu yli 10 000 asukkaan kaupunki on Phuntsholing, jossa oli noin 20 000 asukasta vuonna 2005.[59]
Bhutanin väestöstä on erotettavissa useita etnisiä ryhmiä. Tärkeimpiä ovat ngalongit, buddhalainen, maan länsiosissa asuva ryhmä, jonka kulttuuri on lähellä tiibetiläistä. Samaa voidaan sanoa sharchopeista, joita yleensä pidetään itäbhutanilaisina (mutta jotka seuraavat perinteisesti tiibetinbuddhalaisuuden nyingmapa-suuntausta virallisen drukpa kagyun sijaan). Näitä kahta ryhmää kutsutaan yhdessä bhutanilaisiksi. Muu väestö koostuu nepalilaisista, joista suurin osa on hindulaisia (lukuun ottamatta pientä muslimivähemmistöä).[60]
Eri kansanryhmien koko ja niiden väliset suhteet herättävät Bhutanissa voimakkaita poliittisia kiistoja. Vuoden 1981 väestönlaskennassa nepalilaiset muodostivat 53 prosenttia väestöstä, siis enemmistön. Myöhemmässä laskennassa osuus oli pienentynyt 28 prosenttiin, osittain uusien kansalaisuuslakien takia, jotka jättivät suuren maahanmuuttajien joukon tilastoinnin ulkopuolelle.[56]
Hallituksen yritykset suojella maan ainutlaatuista kulttuuria ja estää laitonta maahanmuuttoa ovat johtaneet kansalaisuuden saantikriteerien tiukentamiseen. Tästä taas on seurannut protesteja, virkamiesten uhkailua ja jopa sieppauksia, joita on tehnyt nepalilainen ryhmittymä. Vaikka Bhutanin hallitus vakuutti nepalilaisille, ettei heitä karkoteta, kymmeniä tuhansia lähti silti Bhutanista vuosina 1991–1992. Jotkut pakotettiin lähtemään. UNHCR:n mukaan pakolaisleireillä oli yhteensä yli satatuhatta nepalilaista, joista kymmenet tuhannet saivat vuonna 2008 turvapaikan länsimaista.[61] Bhutanin hallituksen mukaan osa leireillä asuvista ei ole koskaan ollut maan kansalaisia, eikä heillä siksi ole oikeutta palata.[62] Vuonna 1998 hallitus ryhtyi asuttamaan maan eteläosan nepalilaisten lähdettyä tyhjäksi jääneitä alueita bhutanilaisilla, mikä todennäköisesti vaikeuttaa nepalilaisten mahdollista paluuta.[63]
Bhutanin kansallinen kieli on dzongkha, yksi tiibetiläisen kielikunnan 53 kielestä. Chhokeyksi kutsuttu kirjoitus on identtistä tiibetiläisen kirjoituksen kanssa. Hallitus luokittelee 19 muuta maassa puhuttavaa sukulaiskieltä dzongkhan murteiksi. Lepchaa puhutaan maan länsiosassa, tshanglaa, dzongkhan lähisukulaista, taas itäosassa. Nepalin kieltä puhutaan laajasti etelässä (vaikka hallitus kieltääkin sen opettamisen toisena kielenä). Ethnologue luetteloi 24 Bhutanissa puhuttavaa kieltä, joista kaikki nepalia lukuun ottamatta kuuluvat tiibetiläis-burmalaisiin kieliin.[64] Bhutanin kieliä ei ole vielä tutkittu kovinkaan paljon, eikä monille ole vielä luotu perusteellista kielioppia. Myös englannilla on maassa nyt virallinen asema, ja esimerkiksi kaikki kyltit ja tienviitat ovat myös englanniksi. Vuonna 2005 vain 53 prosenttia väestöstä osasi lukea (65 prosenttia miehistä ja 39 prosenttia naisista).[1]
Bhutanin virallinen uskonto on Vajrayana-buddhalaisuus.[62] Väestöstä noin kolme neljännestä on buddhalaisia ja neljännes hinduja.[1] Kristityt ja uskontokuntiin kuulumattomat muodostavat alle prosentin kokoiset vähemmistöt.[65]
Kulttuuri
Bhutan on yhä maailman eristyneimpiä valtioita, eikä ulkomaalaisten sallita matkustaa monille maan alueille matkailun vaikutusten minimoimiseksi. Toisin kuin Nepal, joka tunnetaan halpana matkakohteena, Bhutan yrittää rajoittaa matkailua ryhmiin, jotka suostuvat maksamaan 200 dollaria päivässä (sesongin ulkopuolella 165 dollaria). Kyseisellä hinnalla matkailija saa kuitenkin majoituksen ja ruoan.[66]
Perinteinen asu ngalong- ja sharchop-miehille on gho, polveen ulottuva kaapu, joka sidotaan kiinni vyötäröllä kera-kangasvyöllä. Naiset käyttävät nilkkaan ulottuvaa pukua, kiraa. Kiran kanssa käytetään pitkähihaista puseroa ylimmän kangaskerroksen alla. Sosiaalinen asema ja luokka määräävät vaatteiden kankaan, värit ja koristeet. Huiveja ja shaaleja, kabney, käytetään myös sosiaalisen aseman mittareina, ja Bhutan onkin perinteisesti ollut feodaaliyhteiskunta. Sekä miehet että naiset käyttävät korvakoruja. Kiistelty laki vaatii kaikkien Bhutanin kansalaisten käyttävän näitä vaatteita – myös nepalilaisten maahanmuuttajien.[67][68]
Maan perusruokaa ovat riisi ja yhä enemmän myös maissi. Vuorilla ruokavaliossa on paljon proteiinia, sillä se sisältää lihaa, erityisesti siipikarjaa, jakkia ja lammasta. Kylminä aikoina syödään chilillä maustettuja liha-, riisi- ja maissikeittoja. Maitotuotteet, varsinkin jakin- ja lehmänmaidosta tehty voi ja juusto, ovat myös maidon vähäisyydestä huolimatta suosittuja. Suosittuja juomia ovat po cha (tee) ja olut. Bhutan on maailman ainoa tupakoinnin ja tupakan myynnin kokonaan kieltänyt maa.[69]
Rigsar, intialaisesta musiikista ja läntisistä vaikutteista 1960-luvulla syntynyt jousisoittimella soitettava musiikki, on suosituin populaarimusiikin laji. Perinteisiä musiikkityylejä ovat zhungdra ja boedra.[70]
Bhutanissa vietetään lukuisia juhlapäiviä, joista suurin osa liittyy perinteisiin vuodenaikojen mukaan vietettäviin maallisiin tai uskonnollisiin juhliin. Näitä ovat mm. talvipäivänseisaus (1. tammikuuta paikkeilla riippuen kuukalenterista), uusivuosi (tammikuu tai helmikuu), kuninkaan syntymäpäivä ja hänen kruunaamisensa vuosipäivä, monsuunikauden virallinen loppumispäivä (22. syyskuuta), kansallispäivä (17. joulukuuta) ja useat buddhalaiset ja hindulaiset juhlat. Naamiotanssit ja tanssiesitykset ovat yleinen, perinteinen näky festivaaleilla, ja niitä säestää yleensä perinteinen musiikki. Värikkäisiin pukuihin ja naamioihin pukeutuneet tanssijat esittävät sankareita, demoneita, eläimiä, jumalia ja tavallisten ihmisten karikatyyrejä.[68][71]
Bhutanissa ilmestyy useita sanomalehtiä, muun muassa Bhutan Today ja Kuensel (useita samizdat-lehtiä ilmestyy lisäksi Internetissä). Bhutanin matkapuhelinliittymien ja internet-yhteyksien määrät ovat kasvaneet viime vuosien aikana merkittävästi. Bhutanin yleisradioyhtiö perustettiin 1973 radioasemana, ja yhtiö aloitti televisiolähetykset vuonna 1999. Bhutan oli maailman viimeinen television käyttöön ottanut maa. Kuninkaan modernisaatio-ohjelman osana myös kaapelitelevisio otettiin pian käyttöön. Rikollisuuden noustua vuoteen 2002 mennessä muutoksesta syytettiin televisiota. Bhutanilainen lama Khyentse Norbu on tunnettu elokuvaohjaaja, joka on tehnyt elokuvat Tiibetin futishullut ja Kulkureita ja taikureita.[72] Jälkimmäinen oli ensimmäinen kokonaan Bhutanissa bhutanilaisilla näyttelijöillä filmattu elokuva.[73]
Bhutanin lippu on jaettu kahteen kolmioon, joista ylempi on keltainen ja alempi oranssi. Värit symboloivat monarkiaa (keltainen) ja buddhalaisuutta (oranssi). Lipun keskellä on valkoinen lohikäärme. Myös vaakuna eli valtion virallinen tunnus sisältää buddhalaisuuteen viittaavia elementtejä: sen muoto on ympyrä joka liittyy chakraan, ja siinä on timantti, salama ja kaksi lohikäärmettä.[62]
Urheilu
Bhutanin kansallisurheilu on jousiammunta, ja kilpailuja pidetään säännöllisesti useimmissa kylissä. Kilpailuissa maalit asetetaan 140 metrin päähän ammuntapaikasta, kun olympialaisten standardietäisyys on 70 metriä.[74] Toinen perinteinen urheilulaji on digor, eräänlainen kuulantyöntö. Jalkapallo ja muut kansainvälisesti tunnetut urheilulajit ovat tulleet viime aikoina yhä suositummiksi.[75]
Bhutan on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1984 2–6 jousiampujan joukkueella. Mitaleita ei ole tullut.[76]Bhutanin jalkapallomaajoukkue ei ole pelannut MM-tasolla. Se oli FIFA:n rankingissa joulukuussa 2015 sijalla 188.[77] Vuonna 2015 Bhutan voitti ensimmäisen jalkapallon MM-karsintansa, Sri Lankaa vastaan. Bhutanin jalkapallojoukkuetta pidetään yhtenä maailman heikoimmista.[78]
Lähteet
Brown, Lindsay & Mayhew, Bradley & Armington, Stan & Whitecross, Richard W: Bhutan. Lonely Planet, 2007.
↑Flora & FaunaBhutan 2008. The national steering committee for the coronation and centenary celebrations (NSCCC). Arkistoitu 25.12.2010. Viitattu 28.11.2010. (englanniksi)
↑Andrea Matles Savada (toim.): Rivalry among the SectsBhutan: A Country Study.. 1991. Washington: GPO for the Library of Congress. Viitattu 16.11.2010. (englanniksi)
↑Andrea Matles Savada (toim.): British Intrusion, 1772-1907Bhutan: A Country Study.. 1991. Washington: GPO for the Library of Congress. Viitattu 16.11.2010. (englanniksi)
↑Andrea Matles Savada (toim.): Entering the Outside World, 1972-86Bhutan: A Country Study.. 1991. Washington: GPO for the Library of Congress. Viitattu 16.11.2010. (englanniksi)
↑Lewis, M. Paul, Gary F. Simons, and Charles D. Fennig (toim.): Languages of BhutanEthnologue: Languages of the World. SIL International.. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)