↑Vain murto-osa maapinta-alasta on asutuskäytössä, joten asutuilla alueilla väestötiheys on tätäkin huomattavasti korkeampi.
↑Perustuslaissa on määritelty virallisiksi kieliksi englanti ja kiina, mutta laissa ei ole tarkennetta, mitä englannin tai kiinan variaatioista on kyseessä. Enemmistö hongkongilaisista puhuu kantoninkiinaa ja viranomaisdokumentit julkaistiin kantoniksi. Englanninkieliset versiot julkaistaan historiallisista syistä brittienglanniksi.
Kiinan keskushallinto on pyrkinyt murentamaan jatkuvasti Hongkongin erityisasemaa muun muassa laajoin mielenosoituksin vuonna 2019 vastustetulla rikollisten luovutuslailla, joka lopulta peruttiin.[2] Myöhemmin luovutuslakivastaisten mielenosoitusten jälkeen toukokuussa 2020 Kiina otti käsittelyynsä turvallisuuslain, joka läpimennessään kieltäisi muun muassa vallankumouksellisen liikehdinnän, ulkomaisen vaikuttamisen ja terrorismin erityishallintoalueella. Etenkin hongkongilaiset demokratia-aktivistit ilmaisivat lain olevan voimakkain mahdollinen loukkaus kaupungin itsehallintoa kohtaan. Turvallisuuslaki astui täytäntöön 1. heinäkuuta 2020.[3][4]
Hongkongin kiinankielinen nimi tarkoittaa 'tuoksuvaa satamaa'.[5]
Hongkongin alue muodostuu Hongkongin saaresta, mantereeseen kuuluvasta Kowloonin niemimaasta ja Kiinan rajalle ulottuvista Uusista territorioista (New Territories). Kiinan vastainen raja kulkee Shenzhenjokea pitkin. Alue on vuoristoista, ja sen asutus on keskittynyt korkeisiin kerrostaloihin, joten pienelle alueelle asettuneista seitsemästä miljoonasta asukkaasta huolimatta yleiskuva on varsin vihreä. Noin 75 prosenttia alueesta on rakentamatonta maata. Shing Mun -joki on siirretty suurelta osaltaan keinotekoiseen uomaan, ja sen varret on rakennettu täyteen. Hongkong on Kiinan neljänneksi suurin kaupunki Pekingin, Chongqingin ja Shanghain jälkeen.
Hongkong, Shenzhen ja Kanton muodostavat yhdessä yhden maailman suurimmista taajama-alueista, jossa asui vuonna 2010 yli 120 miljoonaa ihmistä.[6]
Hongkongin ilmasto on subtrooppinen.[7] Vuoden keskilämpötila on 23,1 °C, lämpimintä on toukokuusta lokakuuhun. Vuosittainen sadanta on 2 382,7 mm. Eniten sataa huhtikuusta lokakuuhun.[8] Toukokuusta marraskuuhun Hongkongissa esiintyy taifuuneja.[7]
Hongkongin lippu 1959–1997.Hongkongin vaakuna 1959–1997.
Britannia miehitti Hongkongin saaren vuonna 1841 ensimmäisen oopiumisodan yhteydessä. Nankingin rauhassa vuonna 1842 Kiina luovutti saaren Britannialle, jolloin siitä tuli Britannian kruununsiirtomaa. Kyseessä oli ensimmäinen niin sanotuista epäoikeudenmukaisista sopimuksista, jotka Kiinan Qing-dynastia joutui solmimaan. Tätä ennen paikka oli varsin merkityksetön, eikä siellä ollut merkittävää asutusta. Ensimmäinen brittien alueelle perustama kaupunkimainen asutus, josta tuli myös siirtomaan pääkaupunki, oli Victorian kaupunki Hongkongin saaren pohjoisrannalla.
Toisen oopiumisodan jälkeen solmitussa Pekingin rauhansopimuksessa vuonna 1860 myös osa Kowloonin niemimaasta luovutettiin Britannialle, joka liitti alueen Hongkongiin. Vuonna 1898 Kowloonin niemimaan tyvi ja parisataa saarta (nykyiset Uudet territoriot) vuokrattiin Britannialle 99 vuodeksi. Toisessa maailmansodassa vuonna 1941 japanilaiset miehittivät Hongkongin. Miehityksen aikana seuranneesta ruokapulasta kaupungin väkiluku väheni 1,6 miljoonasta 600 000 asukkaaseen, kunnes britit vuonna 1945 vapauttivat kaupungin.[9] Kun kommunistit tulivat valtaan Kiinassa vuonna 1949, tuhannet kiinalaiset pakenivat Hongkongiin.[10] Pakolaisvirrat lisääntyivät suuren harppauksen aikana. Suuren harppauksen jälkeenkin 1960-luvulla pakolaisten virta Kiinasta jatkui.
Kiina ja Britannia aloittivat 1982 viralliset neuvottelut Hongkongin luovuttamisesta Kiinalle. Kiinan ja Britannian 19. joulukuuta 1984 antaman kiinalais-brittiläisen yhteisjulistuksen mukaan siirtokunnan sovittiin muuttuvan Kiinan erityishallintoalueeksi 1. heinäkuuta 1997, jolloin Uusien territorioiden vuokrasopimus umpeutui. Yhteisjulistuksen mukaan Hongkongissa noudatetaan ”yksi maa, kaksi järjestelmää” -järjestelyä, jonka kansantasavalta alun perin suunnitteli Taiwanin varalle. Sopimus tarjosi Hongkongille autonomian kaikissa asioissa ulkopolitiikkaa ja puolustusta lukuun ottamatta.
1980-luvulta lähtien Britannia alkoi luoda Hongkongille itsehallinnollisia instituutioita vanhan kolonialistisen järjestelmän tilalle. Vaaleilla valittu osuus hallinnosta jäi kuitenkin aina pieneksi.
Hongkongissa puhkesi kesällä 2019 laajoja ja vakavia mielenosoituksia. Niiden sytykkeenä oli esitys luovutuslaiksi, joka olisi mahdollistanut Hongkongissa rikoksiin syyllistyneiden luovuttamisen tuomittaviksi manner-Kiinaan.[11] Yliopistonlehtori Paul-Erik Korvela ja pitkään Hongkongissa asunut yhteiskuntatieteiden tohtori Riina Yrjölä pitävät luovutuslakia kuitenkin vain kipinänä, joka räjäytti pitkään kyteneen ruutitynnyrin. Heidän mukaansa protestien tärkeimpänä taustasyynä on Hongkongin taloudellinen epätasa-arvoisuus. Asumisen osalta Hongkong on maailman kalleimpia paikkoja. Myös Hongkongin merkitys koko Kiinan taloudelle on vähentynyt voimakkaasti siitä lähtien, kun alue palautettiin Kiinan osaksi: kun vuonna 1997 Hongkongin osuus Kiinan bruttokansantuotteesta oli lähes 20 prosenttia, vuonna 2019 se oli enää kolme prosenttia. Tähän on puolestaan vaikuttanut manner-Kiinan länsimaistuminen. Hongkongin demokratialeiri on hajanainen, ja tutkimusten mukaan alueen itsenäistymistä kannattaa alle kymmenen prosenttia Hongkongin väestöstä.[12] Kiina julisti voimaan turvallisuuslain toukokuussa 2019. Se mahdollisti Kiinan turvallisuuspalvelun toimimisen Hongkongissa. Lain tarkoitus oli kukistaa Kiinaa vastustaneet protestit.[13][14] Kesän-syksyn 2019 protestit laantuivat talvella 2019–2020. Osasyy tähän oli koronaviruspandemia. Joitain protesteja oli vielä keväällä-kesällä 2020. Kiina julisti turvallisuuslain voimaan 1. heinäkuuta 2020 mennessä.[15] Oppositio lakkautti toimintansa Hongkongissa lain pelossa.[16] Länsimaissa katsottiin, että "yksi maa, kaksi järjestelmää" oli tullut tiensä päähän. Hongkongissa ei enää ollut laajaa itsehallintoa.[17]
Hallinto ja politiikka
Hongkong on Kiinan erityishallintoalue, jolla on oma perustuslaki, Hongkongin peruslaki. Hongkong on autonominen ulko- ja turvallisuuspolitiikka lukuun ottamatta. Alueen lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta ovat muusta Kiinasta riippumattomia. Perustuslaissa määritellään Hongkongin hallinnon rakenne, joka on pitkälti sama kuin alueen ollessa Britannian kruununsiirtomaa. Brittihallinto Hongkongissa oli toimeenpaneva, ei parlamentaarinen, joten Hongkongin hallintoa ei ole rakennettu demokratian pohjalta.[18]
Maanomistusta Hongkongissa ei käytännössä ole, vaan maata vuokrataan kaupungilta. Järjestelmä on ollut käytössä vuodesta 1843 lähtien ja vuokrasopimukset ovat olleet pituudeltaan yleensä 75 tai 99 vuotta, mutta toisinaan myös 999 vuotta. Ainoa poikkeus tästä on Pyhän Johanneksen tuomiokirkko, jolle on taattu omistusoikeus tonttiinsa ikuisiksi ajoiksi, sillä ehdolla, että sitä käytetään nimenomaan kirkon tonttina.[19][20]
Hongkongiin oli alkukesästä 2019 valmisteilla luovutuslakiesitys. Lain perusteella rikoksesta epäilty olisi luovutettu tuomittavaksi Manner-Kiinaan. Valmistelu keskeytettiin kuitenkin 15. kesäkuuta 2019 laajojen mielenosoitusten vuoksi,[21] ja sen valmistelu lopetettiin heinäkuussa 2019. Hongkongin aluejohtaja Carrie Lam ilmoitti, että se on kuopattu kokonaan.[22] Kun protestit jatkuivat, Kiina sääti turvallisuuslain. Se kriminalisoi separatismin, terrorismin ja ulkovaltojen kanssa liittoutumisen jopa elinkautisen uhalla.[23]
Laki mahdollisti vakavista sen rikkomuksista epäillyn siirtämisen Kiinaan tuomittavaksi korkeimmassa oikeusasteessa.[24]
Laki astui voimaan 30. kesäkuuta 2020.[25].
Kriitikoiden mielestä laki rajoitti Hongkongin itsemääräämisoikeutta ja käytännössä päätti "yksi maa, kaksi järjestelmää" -kauden.[26]
Laista huolimatta ilmapiiri on kuitenkin vapaampi kuin Manner-Kiinassa, josta siitä syystä muutetaan Hongkongiin. Museoissa on yhä teoksia, joita Manner-Kiinassa ei voi olla esillä. Visuaalisen kulttuurin museossa M+:ssa on puhemies Maoa irvailevia maalauksia.[27]
Hallintojohtaja, hallitus ja ExCo
Ylintä valtaa Hongkongissa käyttää hallintojohtaja (engl.Chief Executive). Hallintojohtajan valitsee 1 200-jäseninen vaalikomitea, ja hänet nimittää virkaan Kiinan kansankongressi. Hallintojohtajan toimikausi on viisi vuotta, ja sama henkilö voidaan valita enintään kahdelle kaudelle. Hallintojohtaja johtaa Hongkongin hallitusta ja muun muassa panee lait täytäntöön, hyväksyy budjetit ja lainsäädäntöneuvoston aloitteet sekä nimittää virkaan tuomarit ja tietyt virkamiehet. Hallintojohtaja ei ole Hongkongin valtionpäämies, vaan Hongkonginkin valtionpäämies on Kiinan kansantasavallan presidentti. Hongkongissa keskusteltiin, pitäisikö hallintojohtaja valita suoralla vaalilla.[18] Kiinan keskushallinto ilmoitti elokuussa 2014, että hallintojohtaja valitaan suorilla vaaleilla vuonna 2017, mutta nimityskomitea hyväksyy ehdokkaat, joita asetetaan vain muutama.[28]
Hongkongin nykyinen hallintojohtaja John Lee vuonna 2021.
Kaudella 2012–2017 hallintojohtajana toimi Leung Chun-ying.[28] Maaliskuussa 2017 uudeksi hallintojohtajaksi nimitettiin Kiinan keskushallinnon suosikki Carrie Lam,[2] joka on ensimmäinen nainen virassa. Carrie Lam astui virkaan heinäkuun 2017 alussa, ja kausi on viisivuotinen. Ääniä oli jaossa 1 194, ja Lam sai niistä 777, kun voittoon vaadittiin vähintään 601 ääntä.[29] Vuodesta 2022 lähtien hallintojohtajana on toiminut John Lee.[30]
Hallintojohtaja nimittää ministeriöille (engl.bureaux) ja virastoille (engl.department) päälliköt (engl.secretary) ja Kiinan kansantasavallan valtioneuvosto hyväksyy nimitykset. Päälliköitä on 15. He tekevät oman toimialansa päätökset itsenäisesti tai tekevät esityksensä hallintojohtajalle. Hallintojohtajaa ja ministeriöiden ja virastojen päälliköitä kutsutaan Hongkongin hallitukseksi, joskaan hallitus ei muodosta yhtenäistä elintä, joka tekisi kollektiivisia päätöksiä. Hallitus on toimeenpanovaltainen eikä sitä ole muodostettu poliittisin perustein. Sen ei tarvitse nauttia parlamentin vaan Kiinan keskushallituksen luottamusta.[18]
ExCo (lyhenne sanoista Executive Council eli hallintoneuvosto) kokoontuu kerran viikossa. Hallintojohtaja on ExCon puheenjohtaja. ExCossa on jäseninä kaikki hallituksen jäsenet ja heidän lisäkseen hallintojohtaja valitsee neuvostoon 16 muuta jäsentä. Hallintojohtajalla on velvollisuus konsultoida ExCoa keskeisissä päätöksissään. Mikäli hallintojohtaja tekee ExCon enemmistön tahdon vastaisen päätöksen, hänen on kirjattava päätöksestään selonteko neuvoston pöytäkirjaan. Hallintoneuvostolla on kollektiivinen vastuu tekemistään päätöksistä.[18]
Lainsäädäntövaltaa Hongkongissa käyttää LegCo (lyhenne sanoista Legislative Council eli lainsäädäntöneuvosto). LegCo kokoontuu täysistuntoon kerran viikossa, joka keskiviikko. Istuntokausi alkaa lokakuussa ja päättyy kesä- tai heinäkuussa. Lähes kaikki edustajat hoitavat luottamustehtäväänsä sivutoimisesti. LegCo on valittu vaalein vuodesta 1998 lähtien. Vaalit on neljän vuoden välein. LegCossa on 70 edustajaa, joista puolet (35) valitaan vaalipiireittäin (engl.geographical constituencies) suoralla kansanäänestyksellä ja puolet ammattikunnittain (engl.functional constituencies). Tavoitteena on, että kaikki edustajat valittaisiin suoralla kansanäänestyksellä. Manner-Kiinan hallinnon mukaan tämä on mahdollista aikaisintaan vuonna 2020. Vuoden 2012 vaaleissa LegCon edustajien määrää lisättiin kymmenellä ja viisi edustajanpaikkaa (engl.super seats) täytettiin yleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla niin, että koko Hongkong oli yksi vaalipiiri.[18]
Hongkong jakautuu 18 piiriin, joita edustavat neuvoa-antavat piirineuvostot. Piirineuvostoissa on 534 jäsentä, joista 405 on valittu suoralla vaalilla, 102 on hallintojohtajan nimittämiä ja 27 on jäseniä virkansa puolesta. Piirineuvostot valitaan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Viimeisimmät vaalit pidettiin marraskuussa 2019. Hongkongin piirit ovat:[31]
Vuonna 2016 Hongkongin ostovoimakorjattu bruttokansantuote henkeä kohti oli 58 100 Yhdysvaltojen dollaria eli maailman 17. korkein.[32]
Hongkong on jatkuvasti Heritage Foundationin vuosittaisessa taloudellisen vapauden tutkimuksessa ensimmäisellä sijalla.[33]Hongkongin pörssi kuuluu maailman kymmenen suurimman arvopaperipörssin joukkoon.
Hongkongissa on pitkälle kehitetty joukkoliikenneverkosto. Yli 90 prosenttia päivittäisistä matkoista tehdään joukkoliikenteellä.[34]
Melkein kaikissa junissa, metroissa, busseissa ja lautoissa maksujärjestelmänä on RFID-tekniikkaa käyttävä Octopus card -sirukortti.[35] Kaupungin parkkimittarit hyväksyvät maksun pelkästään Octopus cardilla.
Hongkongin junaliikenteestä vastaa MTR Corporation (lyhenne sanoista Mass Transit Railway), johon yhdistettiin vuonna 2007 Hongkongin metro, Manner-Kiinan ja Hongkongin välillä liikennöivä Kowloon-Canton Railway (KCR) ja KCR:n pikaraitiotieverkko luoteisissa Uusissa territorioissa. Lisäksi Hongkongissa on raitiotiejärjestelmä, joka kattaa Hongkongin saaren pohjoisosan. Se on yksi harvoista raitiovaunujärjestelmistä maailmassa, jota liikennöidään yksinomaan kaksikerrosvaunuilla.
Vaikka Manner-Kiinassa on oikeanpuoleinen liikenne, Hongkongissa on yhä brittivallan ajalta periytynyt vasemmanpuoleinen liikenne. Ajoneuvoja on rekisteröity 517 000, joista 64 % on yksityisten omistamia henkilöautoja. Hongkongissa on käytössä samat liikennemerkit kuin Britanniassa.
Hongkongin takseja on vajaat 18 000 ja niiden värit ovat punainen, vihreä ja vaaleansininen. Ainoastaan punaiset taksit saavat kulkea kaikkialla Hongkongin alueella. Kowloonissa on vain punaisia takseja, vaaleansiniset Lantaun saarella ja vihreät Uusissa Territorioissa.[36]
Hongkongin kauppalaivasto on maailman viidenneksi suurin, siihen kuuluu yli 1 400 alusta.[32]
Väestö
Kuvia Hongkongista.
Hongkongin väkiluku on 7 413 070 vuonna 2021. Vuonna 2021 noin 92 % Hongkongin asukkaista on han-kiinalaisia.[37] Loput 8 % ovat etnisesti ei-kiinalaisia, pääasiassa filippiiniläisiä, indonesialaisia ja eteläaasialaisia. Arviolta 140 000 filippiiniläistä työskentelee Hongkongissa kotiapulaisina. Myös indonesialaisten kotiapulaisten lukumäärä kasvaa jatkuvasti. Suurin osa Hongkongin filippiiniläisistä ja indonesialaisista työskentelee kotiapulaisina. Mikäli ulkomaalaisia kotiapulaisia ei huomioida väestössä, on Hongkongin väestöstä 4% ei-kiinalaisia etnisiä vähemmistöjä.[38] Taloussektorilla työskentelee paljon eurooppalaisia, yhdysvaltalaisia, australialaisia, kanadalaisia, japanilaisia ja korealaisia.
Vuonna 2023 Hongkongissa oli maailman korkein elinajanodote, 85,83 vuotta.[39] Hongkongissa on julkinen terveydenhoitojärjestelmä, jonka kuluista julkinen sektori subventoi 95%.[40]
Hongkongissa on väestöön suhteutettuna maailman eniten miljardöörejä[41] ja kaupungeista toiseksi eniten maailmassa.[42]
Koulutus
Hongkongissa on samankaltainen koulutusjärjestelmä kuin Britanniassa.[43]
Hongkongissa on kahdeksan julkista yliopistoa. Vanhin niistä, Hongkongin yliopisto, on perustettu 1911. Pääasiallinen opetuskieli on englanti.[44] Kaupungin kaikkien julkisten yliopistojen kanslerina toimii automaattisesti Hongkongin hallintojohtaja.[45] Lisäksi on lukuisia yksityisiä korkeakouluja.
Kulttuuri
Hongkongin arkkitehtuurissa ei ole säilynyt paljoakaan siirtomaa-ajan piirteitä. Uusgoottilainen anglikaaninen katedraali muistuttaa menneistä ajoista, samoin jotkut englantilaistyyppiset paikannimet. Vanhan tilalle on rakennettu paljon modernia arkkitehtuuria, jonka näkyviä edustajia ovat messukeskus Hong Kong Exhibition Centre sekä Bank of China Tower -pilvenpiirtäjä.[5]
Kaupungin kosmopoliittinen tunnelma näkyy ruokakulttuurien laajassa kirjossa. Suosituimpia ovat erilaiset kiinalaiset kalaruokalajit, lisäksi löytyy eurooppalaisia, amerikkalaisia, japanilaisia, korealaisia ja muunmaalaisia ravintoloita. Tyypillinen ruokalaji on dim sum, höyryssä kypsennetyt taikinanyytit.[5]
Hongkongin media kuului aiemmin Aasian korkeatasoisimpiin. Laki takasi ennen vuoden 2020 kansallisen turvallisuuden lain säätämistä mielipiteen- ja ilmaisunvapauden.[27] Vuoden 2019 protestien yhteydessä Toimittajat ilman rajoja katsoi, että poliisi ja Peking-myönteinen leiri hyökkäsivät journalisteja vastaan useaan otteeseen.[47] Jo vuonna 2017 järjestö katsoi Hongkongin tilanteen heikentyneen kontrollin kiristyessä, vaikka fyysinen väkivalta olikin vähentynyt.[48][27]
Sosiaalinen media, kuten Facebook, toimii vapailla markkinoilla. Myös kiinalaisia sosiaalisen median kanavia, kuten Weibo, käytetään jonkin verran.[47]
Hongkongin yleisradioyhtiö on nimeltään RTHK (Radio Television Hong Kong). Se operoi kahta TV-kanavaa ja kuutta radiokanavaa.[49]
Suurin osa sanomalehdistä kuuluu joko Peking- tai demokratia-myönteiseen leiriin. Lehtiä julkaistaan sekä englanniksi että kiinaksi.[47] Kansallisen turvallisuuden lain astuttua voimaan merkittäviä demokratiamyönteisiä ja Peking-kriittisiä lehtiä on kuitenkin lakkautettu. Tällaisia ovat mm. Apple Daily ja Stand News.[50] Englanninkieliset The South China Morning Post ja verkkojulkaisu Hong Kong Free Press kertovat ihmisoikeusloukkauksista mutta varovaisemmin sanakääntein.[27]
↑ abcdMari Manninen: Hiljainen kaupunki (Tilaajille) Helsingin Sanomat. 11.4.2023. Viitattu 11.4.2023.
↑ abPaakkanen, Mikko: Hongkongin demokratia on kovan paineen alla. Helsingin Sanomat, 2.9.2014, s. A24–25. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.9.2014. (Archive.org)
↑Eliza L. Y. Wong, Eng-kiong Yeoh, Patsy Y. K. Chau, Carrie H. K. Yam, Annie W. L. Cheung, Hong Fung: How shall we examine and learn about public-private partnerships (PPPs) in the health sector? Realist evaluation of PPPs in Hong Kong. Social Science & Medicine, 1.12.2015, 147. vsk, s. 261–269. doi:10.1016/j.socscimed.2015.11.012ISSN 0277-9536Artikkelin verkkoversio.
.jpg)
.svg)
.svg)
.jpg)
.jpg)
