Etelä-Kiinan meri

Etelä-Kiinan meri ja sitä ympäröivät saaret, mantereet ja valtameret.

Etelä-Kiinan meri[1] on Kiinan eteläpuolella sijaitseva Tyynenmeren reunameri. Se rajoittuu idässä Taiwansaareen ja Filippiineihin, etelässä Borneon saareen ja lännessä Indokiinan ja Malakan niemimaihin. Sen pinta-ala on laskentatavasta riippuen 3 000 000 – 3 500 000 neliökilometriä, ja se on maailman kuudenneksi suurin merialue viiden valtameren jälkeen. Meren keskisyvyys on 1 212 metriä.[2]

Etelä-Kiinan meri on yhteydessä Itä-Kiinan mereen Taiwaninsalmen eli Formosansalmen kautta. Muita salmia ovat muun muassa Luzoninsalmi, Sundasalmi ja merirosvoistaan tunnettu Malakansalmi.

Etelä-Kiinan meren keskisin osa on sen itäinen alue, jossa on sekä monia matalikkoja että laaja syvänmeren tasanne Etelä-Kiinan allas.[3] Altaan keskisyvyys on 4 000–5 000 metriä ja syvin kohta 5 560 metriä. Se ulottuu Paracelsaarilta Luzoniin.[2][4] Paracelsaarten lisäksi alueella on muitakin riuttoja ja särkkiä, jotka kohoavat jyrkästi merenpohjasta osittain merenpinnan päälle. Tällaisia matalikkoja ovat Spratlysaarten ympäristö sekä Reedin, Tizardin ja Macclesfieldin matalikot.[3] Meren itäosassa, Luzonin länsipuolella on Manilan syvänne, joka yltää 5 400 metrin syvyyteen saakka.[5][6]

Etelä-Kiinan meren luoteisosassa mannerjalusta ulottuu pitkälle, ja matalan meren alueeseen kuuluvat muun muassa Tonkininlahti, Taiwaninsalmi ja Hainanin saari. Vietnamin eteläpuolella jalusta kapenee ja yhdistyy lopulta laajaan Sundan mannerjalustaan, joka käsittää Etelä-Kiinan meren lounaisosan lisäksi Jaavanmeren. Sundan mannerjalusta on keskeisimmissä osissaankin vain noin sata metriä syvää, ja sen pohjassa on vanhoja jokilaaksoja.[3]

Suurimmat Etelä-Kiinan mereen laskevat joet ovat Helmijoki, Punainenjoki, Mekong ja Chao Phraya.

Etelä-Kiinan merellä on vuosisatojen kuluessa liikkunut merirosvoja.[7][8][9][10]

Aluekiistat

Etelä-Kiinan meren rantavaltiot kiistelevät merialueidensa rajoista sekä alueen saarten omistusoikeudesta.[11] Etelä-Kiinan meren poikki kulkee valtaosa esimerkiksi Japaniin menevästä öljystä. Aluekiistojen eskaloituminen tavalla, joka vaarantaisi merenkulun turvallisuuden, voisi olla haitaksi koko maailmantaloudelle.[12]

Haagin kansainvälisen tuomioistuimen mukaan Kiinan aluevaatimukset rikkovat merirajat määrittelevää YK-sopimusta ja Kiina on rikkonut Filippiinien alueellista koskemattomuutta. Kiina vaatii 90 prosenttia Etelä-Kiinan merestä, mutta Filippiinit, Vietnam, Malesia, Brunei ja Taiwan ovat kiistäneet vaatimusten oikeutuksen.[13] Yhdysvaltain Biden hallinnon mukaan Kiina on rikkonut Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimusta, siitäkin huolimatta että Yhdysvallat ei ole koskaan itse sitoutunut ko. sopimukseen.[14]

Lähteet

  1. ↑ Kiinankieliset nimet: suomeen mukautettu vai kansainvälinen nimiasu? kielitoimistonohjepankki.fi
  2. ↑ a b Maantieteellisiä tietoja Tilastokeskus. Viitattu 6.1.2009.
  3. ↑ a b c LaFond, Eugene C: South China Sea Encyclopædia Britannica. 18.5.2018. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 29.12.2019. (englanniksi)
  4. ↑ South China Sea coi.gov.cn. Arkistoitu 8.5.2012. Viitattu 6.1.2009. (englanniksi)
  5. ↑ Hayes, D.E. & Lewis, S.D.: A geophysical study of the Manila trench, Luzon, Philippines. J. Geophys. Res., Tammikuu 1984, 89. vsk, nro NB11, s. 9171-9195. Research Gate. DOI 10.1029/JB089iB11p09171 (englanniksi)
  6. ↑ Yingchun Liu, Yaolin Shi, Hailing Liu, Shuo M. Wang, David A. Yuen & Hui Lin Xing: Can Tsunami Waves in the South China Sea Be Modeled with Linear Theory? Report. 2007. Minnesota Supercomputing Institute (MSI), University of Minnesota. Arkistoitu 5.11.2011. Viitattu 6.1.2009. (englanniksi)
  7. ↑ Vlček, Tomáš: The South China Sea and The Threat of Piracy Clanky. 18.6.2009. Global Politics. Arkistoitu 12.12.2018. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
  8. ↑ Pirates’ Strategies and Countermeasures in the South China Sea News. 18.6.2018. The Epoch Times. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
  9. ↑ World´s Most Pirated Waters News. 15.9.2014. CNBC. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
  10. ↑ Purbrick, Martin: PIRATES OF THE SOUTH CHINA SEAS. Asian Affairs, 15.2.2018, 49. vsk, nro 1, s. 11-26. Taylor & Francis. DOI 10.1080/03068374.2018.1416010 (englanniksi)
  11. ↑ Why is the South China Sea contentious? World News - Asia & Pacific. 12.7.2016. BBC. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
  12. ↑ Kallio, Jyrki: Kiinan meri vai kaikkien meri? Etelä-Kiinan meren sopassa on liikaa mausteita Briefing Paper 115. 9.10.2012. Ulkopoliittinen instituutti (FIIA). Viitattu 5.2.2013.
  13. ↑ Oikeus: Kiinan aluevaatimukset Etelä-Kiinan merellä ovat laittomia Yle Uutiset. 12.7.2016.
  14. ↑ Peter Beinart: Opinion | The Vacuous Phrase at the Core of Biden’s Foreign Policy The New York Times. 22.6.2021. Viitattu 21.9.2022. (englanti)

Aiheesta muualla