Etelä-Kiinan meren aluekiista on merialuetta Etelä-Kiinan merellä, sekä Paracelsaaria ja Spratlysaaria koskeva aluekiista, jonka osapuolina on useita eri Aasian valtioita. Vaikka alueen saaret ovatkin pääosin asumattomia, alueella uskotaan olevan suuria luonnonvaraesiintymiä. Alue on myös tärkeä kauppareitti ja kalastusalue.
Haagin kansainvälisen tuomioistuimen mukaan Kiinan vaatimukset rikkovat merirajat määrittelevää YK-sopimusta ja Kiina on rikkonut Filippiinien alueellista koskemattomuutta. Kiina vaatii 90 prosenttia Etelä-Kiinan merestä, mutta Filippiinit, Vietnam, Malesia, Brunei ja Taiwan ovat kiistäneet vaatimusten oikeutuksen.[1]
Suurinta aluetta kiistellyllä alueella on vaatinut itselleen Kiina. Kiinan vaatima alue tai niin sanottu yhdeksän katkoviivan U-linjaus ulottuu satojen kilometrien päähän Kiinan eteläosan Hainanin saaresta. Kiinan mukaan sen oikeus alueeseen ulottuu satojen vuosien päähän. Vuonna 1947 se teetätti kartan, jossa sen aluevaatimukset kuvailtiin tarkemmin. Samoja alueita väittää Kiinan
tapaan omakseen myös Taiwan.[2]
Vietnamin mukaan Kiina ei ole hallinnut tai vaatinut alueita itselleen ennen 1940-lukua, kun taas Vietnam itse sanoo hallinneensa alueita jo 1600-luvulta lähtien.[2]
Filippiinit on vaatinut itselleen Spratlysaaria ja sen tukena on pääasiassa saarien maantieteellinen läheisyys.[2]
Vakavimmat yhteenotot aluekiistan taholta on käyty Vietnamin ja Kiinan välillä. Se on johtanut myös sotilaallisiin jännitteisiin Filippiinien ja Kiinan välillä. Kiina valtasi Paracelsaaret Vietnamilta vuonna 1974 ja tuolloin yhteenotoissa kuoli 70 vietnamilaissotilasta. Maat ottivat yhteen myös Spratlysaarilla vuonna 1988 ja tuolloin 60 vietnamilaismerimiestä sai surmansa.[2]
Vuonna 2012 Kiina ja Filippiinit syyttivät toisiaan merialueidensa rikkomisesta. Samana vuonna Kiina suututti Filippiinit luomalla Spratlysaaret käsittävän Sanshan hallinnollisen alueen ja Vietnam syytti Kiinaa sen tutkimusalusten sabotoinnista. Filippiinit haastoi Kiinan vuonna 2013 YK:n välitystuomioistuimeen, mutta Kiinalla ei ole velvollisuutta noudattaa sen tekemiä päätöksiä. Toukokuussa vuonna 2014 vietnamilaiset ja kiinalaiset alukset törmäilivät keskenään Kiinan tuodessa kiistellylle alueelle porauslautan. Vuonna 2015 IHS Jane's julkaisi satelliittikuvia, joiden mukaan Kiina rakentaa lentotukikohtaa Gaven riutalle Spratlysaarille.[2][3][4]
Haagin Rauhanpalatsissa kokoontuva, kansainvälisiä kiistoja ratkova Pysyvä välitystuomioistuin otti Filippiinien ja Kiinan välisen oikeustapauksen ratkottavakseen vuonna 2015 ja totesi marraskuussa 2015, että sillä on toimivalta tässä juridisessa kiistassa huolimatta siitä, haluaako Kiina tulla oikeudessa kuulluksi tai ei.[5][6] Tuomioistuin päätti 12. heinäkuuta 2016, että Kiinan aluevaatimuksille Scarboroughin matalikolla ei ole perusteita. Kiina on ilmoittanut vastustavansa päätöstä ja todennut, ettei se noudata sitä.[7][8]
Haagin kansainvälisen tuomioistuimen mukaan päätös on lainvoimainen, vaikka Kiina irtisanoutui siitä. Kiinan aluevaatimukset rikkovat merirajat määrittelevää YK-sopimusta ja Kiina on rikkonut Filippiinien alueellista koskemattomuutta. Kiina vaatii 90 prosenttia Etelä-Kiinan merestä, mutta Filippiinit, Vietnam, Malesia, Brunei ja Taiwan ovat kiistäneet vaatimusten oikeutuksen.[1]