Pysyvä välitystuomioistuin (engl.Permanent Court of Arbitration (PCA), ransk.Cour permanente d'arbitrage (CPA)) on maailmanlaajuisesti toimiva hallitustenvälinen järjestö, joka on perustettu tarjoamaan palveluita valtioiden välisten riitojen ratkaisuun. Tuomioistuin toimii nykyisin valtioiden välisten ja toisaalta valtioiden ja yksityishenkilöiden välisten riitojen ratkaisemiseksi. Samoin se käsittelee riitoja, joissa osapuolena on valtiollinen toimija tai hallitustenvälinen organisaatio. Välitystuomioistuimella on 122 jäsenvaltiota, joihin kuuluu Yhdistyneiden kansakuntien 120 jäsenvaltion lisäksi osittain tunnustetuista valtioista Kosovo ja Palestiina.[1] Välitystuomioistuimen toimitilat sijaitsevat HaagissaRauhanpalatsissa, samassa rakennuksessa kuin Kansainvälinen tuomioistuin. Välitystuomioistuin ei ole YK:n alainen toimielin, mutta sillä on pysyvä tarkkailijan rooli YK:n yleiskokouksessa.[2][3]
Pysyvä välitystuomioistuin ei ole sanan tavanomaisessa merkityksessä tuomioistuin, vaan pysyvä ja aina käytössä oleva hallinnollinen kehys välimiesoikeuden käytölle kansainvälisissä kiistoissa. Tuomioistuin tarjoaa kansainväliselle yhteisölle välitysoikeudellisen menettelyn ohella muita riitojen ratkaisemiseen tähtääviä palveluita kuten sovittelua, välitysapua ja tiedonkeruusta vastaavia tutkintalautakuntia.[4][5] Kansainvälisiä riitoja voidaan välitysoikeudellisessa menettelyssä ratkaista yksittäisen tapauksen käsittelyä varten perustetuissa välitystuomioistuimissa. Yksittäistapausta varten perustetun välitystuomistuimen toiminta perustuu riidan osapuolten väliseen välityssopimukseen, eikä tuomioistuimella ole pysyvän välitystuomioistuimen tavoin valmista organisaatiota ja menettelytapasääntöä.[6]
Pysyvä välitystuomioistuin perustettiin vuonna 1899 Haagin ensimmäisessä rauhankonferenssissa ja vahvistettiin toisessa rauhankonferenssissa vuonna 1907. Siitä tuli ensimmäinen globaali ratkaisumekanismi, jonka tavoitteena oli valtioiden välisten riitojen sovittelu.[7][8] Välitystuomioistuin kirjattiin ensimmäisen rauhankonferenssin kansainvälisten riitaisuuksien sovinnollista ratkaisemista koskevan yleissopimuksen 20. artiklaan. Välitystuomioistuimen perustaminen vahvistettiin toisessa rauhankonferenssissa, jossa sen asema kirjattiin vastaavan yleissopimuksen 41. artiklaan:
»Helpoittaakseen sellaisten kansainvälisten riitaisuuksien lykkäämistä välitystuomion alaisiksi, joita ei ole voitu ratkaista diplomaattista tietä, sitoutuvat sopimusvallat säilyttämään pysyväisen välitystuomioistuimen sellaisena kuin ensimäinen rauhankonferenssi on sen perustanut.» (Yleissopimus kansainvälisten riitaisuuksien sovinnollisesta ratkaisemisesta[9])
Tapauksia
Pysyvään välitystystuomioistuimeen tuotiin sen perustamisen jälkeisinä vuosina useita tapauksia, kunnes kiinnostus tuomioistuimen palveluja kohtaan väheni jo maailmansotien välisinä vuosina. Tapausten määrä on kuitenkin kasvanut merkittävästi uudelleen 2000-luvulla.[6]
Seuraavassa on listattu pysyvän välitystuomioistuimen käsittelemiä tapauksia. Päätökseen tulleista tapauksista on mainittu lopullisen tuomion antamisen vuosi:
Pysyvän välitystuomioistuimen jäsenmaita ovat ne valtiot, jotka ovat allekirjoittaneet joko vuoden 1899 tai vuoden 1907 rauhankonferenssin yleissopimuksen. Yleissopimuksen allekirjoittaneita tuomioistuimen jäsenmaita on 121. Suomen osalta vuoden 1907 yleissopimus on astunut voimaan 9. kesäkuuta 1922.[1]
Tuomioistuimella on Haagissa sijaitseva toimisto, jota kutsutaan kansainväliseksi toimistoksi. Toimistoa johtaa tuomioistuimen pääsihteeri, jonka alaisuudessa työskentelee tuomioistuimen sihteeristö. Sihteeristö tarjoaa tuomioistuimen toimintaa tukevia juridisia, tutkimuksellisia ja hallinnollisia palveluja, jotka liittyvät muun muassa välimiesmenettelyyn, taloushallintoon, logistiikkaan, matkajärjestelyihin ja kielenkääntämiseen.[25] Tuomioistuimella on lisäksi hallintoneuvosto, jonka tehtävänä on ohjata ja valvoa tuomioistuimen hallintoa ja taloutta. Hallintoneuvosto koostuu jäsenmaiden Alankomaihin lähettämistä diplomaattisista edustajista, ja sen puheenjohtajana toimii Alankomaiden ulkoministeri, joka on myös hallintoneuvoston jäsen. Tuomioistuimen pääsihteeri antaa vuosittain hallintoneuvostolle raportin tuomioistuimen toiminnasta ja taloudesta.[5][25]
Pysyvä välitystuomioistuin toimii samassa rakennuksessa kuin Kansainvälinen tuomioistuin, johon se toisinaan sekoitetaan. Kansainvälisestä tuomioistuimesta poiketen pysyvä välitystuomistuin ei kuitenkaan toimi YK:n alaisuudessa. Välitystuomioistuimella on kuitenkin tarkkailijan rooli YK:n yleiskokouksessa.[2][3][5]
Jäsenet
Pysyvän välitystuomioistuimen keskeinen hallinnollinen rakenne on tuomariluettelo, johon kirjataan kaikki välitystuomareiksi tai sovittelijoiksi käytettävissä olevat henkilöt eli välitystuomioistuimen jäsenet. Kullekin tuomioistuimeen tuodulle tapaukselle riidan osapuolet valitsevat tapauskohtaisen välitystuomioistuimen, joka koostuu yhdestä tai useammasta välitystuomarista. Tuomariluetteloon merkityn välitystuomioistuimen jäsenen ei tarvitse oleskella Haagissa.[26][25]
Jokainen välitystuomioistuimen jäsenvaltio saa nimetä tuomioistuimen jäseneksi enintään neljä henkilöä. Haagin vuoden 1907 rauhankonferenssissa laaditun yleissopimuksen 44 artiklan mukaisesti jäsenen tulee olla kansainvälisissä oikeuskysymyksissä päteväksi tunnustettu ja tunnetusti korkean moraalin omaava henkilö, joka on antanut suostumuksensa tehtävään. Yksittäisen tuomioistuimen jäsenen toimikausi on enintään kuusi vuotta, joskin toimikauden kokonaiskestoa voidaan pidentää tästä uudistamalla määräys jäsenyydestä.[25][27] Kunkin jäsenmaan nimeämät välitystuomarit muodostavat niin kutsutun kansallisen ryhmän, jolla on oikeus nimittää ehdokkaita Kansainvälisen tuomioistuimen tuomarivaaliin.[28]
Pysyvään välitystuomioistuimeen tuotavan tapauksen osapuolet voivat sopia välimiesten lukumäärästä siten kuin välitystuomioistuimen menettelytapasäännössä määrätään. Osapuolet voivat sopia, että tapauksen käsittelyyn nimetään joko yksi, kolme tai viisi välimiestä. Jos osapuolet sopivat yhdestä välimiehestä, voidaan välimies nimetä joko toisen osapuolen ehdotuksen perusteella tai välitystuomioistuimen pääsihteerin, viranomaisen tai muun tahon toimesta. Jos osapuolet sopivat kolmesta välimiehestä, nimeävät molemmat osapuolet yhden välimiehen. Tämän jälkeen osapuolten nimeämät välimiehet valitsevat kolmannen välimiehen, josta tulee välimiesoikeuden puheenjohtaja. Vastaavasti jos sovitaan viidestä välimiehestä, kumpikin osapuoli nimeää yhden välimiehen. Nimetyt välimiehet nimeävät loput kolme välimiestä, joista yhden he nimeävät välimiesoikeuden puheenjohtajaksi. Jos välimiesten määrästä ei sovita tai ei päästä sopuun, välimiehiä on kolme. Välimiesten määrän sopimiseen on määrätty välitystuomioistuimen säännöissä tarkat määräajat ja menettelykäytännöt, mikäli määräajoista poiketaan.[36][37]
Välimiesehdokkaan tulee tuoda tapauksen asianosaisille ilmi kaikki seikat, joiden vuoksi hänen puolueettomuuttaan tai riippumattomuuttaan voidaan oikeutetusti epäillä. Osapuolet voivat vastustaa välimiehen nimitystä ja myös riitauttaa välimiehen nimittämisen. Menettelytapasäännössä on säädetty käytännöt tilanteisiin, jossa välimies ei hoida tehtäviään, eroaa tehtävästään tai kuolee välimiesmenettelyn aikana. Jos tapauksen käsittelyyn on nimetty vain yksi välimies, joudutaan tällaisessa tilanteessa kaikki aiemmin pidetyt istunnot uusimaan. Useampijäsenisen välimiesoikeuden tapauksessa muut välimiehet päättävät mahdollisesta istuntojen uusimisesta.[36][37]
Välimiesoikeuden istuntojen toteuttaminen
Pysyvään välitystuomioistuimeen tuodun tapauksen käsittelyyn nimetyillä välimiehillä on vapaus toteuttaa välimiesmenettely parhaaksi katsomallaan tavalla, kunhan osapuolille taataan tasapuolinen kohtelu ja oikeus asiansa ajamiseen käsittelyn kaikissa vaiheissa. Asianosaiset voivat pyytää välimiesoikeudelta oikeusistuntoja, joissa esitetään puheenvuoroja tai kuullaan todistajia ja asiantuntijoita. Mikäli tällaisia pyyntöjä ei esitetä, välimiesoikeus voi päättää toimia ilman istuntoja. Tällöin asia ratkaistaan kirjallisten dokumenttien ja muiden aineistojen perusteella. Välimiehet voivat päättää myös välimiesmenettelyn paikasta ja kielistä, elleivät osapuolet ole niistä erikseen sopineet. Välimiesoikeus voi toteuttaa keskinäisiä neuvottelujaan, todistajien ja asiantuntijoiden kuulemisia tai esimerkiksi todistusaineiston katselmuksia missä tahansa paikassa, kunhan menettelyn olosuhteet huomioidaan ja asianosaisille varataan riittävä mahdollisuus osallistua tilaisuuksiin. Lisäksi välimiesoikeus määrää menettelyn kuluista ja välimiesten palkkioista, joiden on oltava määrältään kohtuulliset.[36][37]
Tapauksen kantajan tulee esittää kirjallisesti kanteensa välimiesoikeudelle ja vastaajalle. Kanne voidaan esittää ennen välimiesoikeuden nimeämistä tai sen jälkeen, jossa tapauksessa kanteeseen tulee liittää osapuolten välinen sopimus välimiesmenettelystä. Kanteen esittämisen jälkeen vastaajan tulee esittää välimiesoikeudelle ja kantajalle vastauskirjoituksensa sekä mahdollinen vastavaatimuksensa. Sekä kanteessa että vastauskirjoituksessa voidaan esittää todisteita ja asiakirjoja, joihin menettelyssä halutaan vedota.[36][37]
Välitystuomion antaminen
Välimiesmenettelyn päätteeksi välitystuomioistuin antaa asiassa lopullisen kirjallisen tuomion, jonka jokainen välimies allekirjoittaa. Tuomio annetaan perusteltuna, mikäli osapuolet eivät ole muuta sopineet. Välitystuomioistuimen tuomio on osapuolia sitova ja viipymättä toimeen pantava. Tuomio on julkinen vain silloin, kun osapuolet ovat tähän suostuneet. Välitystuomioistuin voi päätyä keskeyttämään välimiesmenettelyn ennen välitystuomion antamista, mikäli riidan osapuolet eivät esitä riittäviä perusteluita menettelyn jatkamiseen. Välimiesoikeuden kustannukset tulevat lähtökohtaisesti hävinneen osapuolen kannettaviksi, mikäli välimiesoikeus ei päätä kustannusten jakamisesta.[36][37]
Lähteet
↑ abContracting Partiespca-cpa.org. Pysyvä välitystuomistuin. Viitattu 29.12.2019. (englanniksi)
↑Hakapää, Kari: Manner, Eero Johannes (1913 - 1999)Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 11.10.2005. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 30.11.2018.
↑Jyränki, Antero: Kastari, PaavoKansallisbiografia-verkkojulkaisu. 30.11.2001. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 30.11.2018.
↑Hallberg, Pekka: Merikoski, VeliKansallisbiografia-verkkojulkaisu. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 30.11.2018.
↑ abcdeOvaska, Risto: Välimiesmenettely – kansallinen ja kansainvälinen riidanratkaisukeino, s. 126-133. Edita Publishing Oy, 2007. ISBN 978-951-37-4922-4
↑ abcde”Section II. Composition of the arbitral tribunal”, Permanent Court of Arbitration – Arbitration Rules 2012, s. 8-11. Permanent Court of Arbitration, 2012. Teoksen verkkoversio (pdf). (englanniksi)
