Kruununsiirtomaita hallitsi alkujaan Britannianmonarkin, myöhemmin siirtomaaviraston nimittämä kuvernööri.[1] Ensimmäinen kruununsiirtomaan tavoin hallittu siirtomaa, josta tosin ei silloin vielä tätä nimitystä käytetty, oli nykyisin Yhdysvaltoihin kuuluva Virginia, jonka hallinto siirtyi Virginia Companylta monarkille 1624.[2]
Kruununsiirtomaa-nimitystä käytettiin 1800-luvun puoliväliin saakka etupäässä niistä siirtomaista, jotka Britannia oli saanut muita siirtomaavaltoja vastaan käymissään sodissa. Sellaisia olivat esimerkiksi Trinidad ja Brittiläinen Guayana. Tämän jälkeen nimitystä alettiin käyttää lähes kaikista muista siirtomaista paitsi Intiasta sekä Kanadasta, Australiasta ja Uudesta-Seelannista, joissa asui runsaasti Britanniasta muuttaneita siirtolaisia ja joita myöhemmin alettiin nimittää dominioiksi.[3] Myöhemmin kruununsiirtomaista erotettiin omaksi ryhmäkseen protektoraateiksi kutsutut alueet, joissa oli Britannian varuskuntia, mutta joissa alkuperäisväestöllä oli ainakin jonkinasteinen itsehallinto.lähde?
Termiä kruununsiirtomaa käytettiin vuoteen 1981 saakka. Tällöin säädetyssä kansalaisuuslaissa annettiin vielä jäljellä olleille siirtomaille, paitsi juuri tuolloin itsenäistyneelle Belizelle, uusi nimitys: Britanniasta riippuvaiset alueet. Alueita oli kuitenkin enää jäljellä vain harvoja, sillä valtaosa oli jo sitä ennen saanut itsenäisyyden. Vuodesta 2002 lähtien alueista on käytetty nimitystä Britannian merentakaiset alueet.lähde?
Kruununsiirtomaiden tyypit
Vuodesta 1918 lähtien kruununsiirtomaat jaettiin kolmeen ryhmään itsehallinnon laajuuden mukaan. Ensimmäisessä ryhmässä, esimerkkeinä Bermuda, Jamaika, Ceylon ja Fidži, hallintoa johti edustajainhuone, jonka jäsenistä osa oli hallitsijan nimittämiä, osa paikallisten asukkaiden valitsemia. Toisissa, kuten Brittiläisessä Hondurasissa, Sierra Leonessa ja Grenadassa oli sen sijaan neuvosto, jonka kaikki jäsenet olivat hallitsijan nimittämiä, joukossa myös paikallisia asukkaita. Kolmantena, pienimpänä ryhmänä olivat kruununsiirtomaat, joilla oli vähiten itsehallintoon liittyviä oikeuksia ja joita Britannian hallitus hallitsi suoraan. Sellaisia olivat esimerkiksi Gibraltar, Saint Helena ja Basutomaa.[1]
Luettelo
Kruununsiirtomaita ovat olleet seuraavat maat ja alueet:
Penang tuli 1946 osaksi Malaijan unionia, joka vuonna 1948 muutettiin Malaijan liittovaltioksi ja joka itsenäistyi 1957; vuodesta 1963 lähtien osa Malesiaa.
Penang tuli 1946 osaksi Malaijan unionia, joka vuonna 1948 muutettiin Malaijan liittovaltioksi ja joka itsenäistyi 1957; vuodesta 1963 lähtien osa Malesiaa.
Dinding tuli 1946 osaksi Malaijan unionia, joka vuonna 1948 muutettiin Malaijan liittovaltioksi ja joka itsenäistyi 1957; vuodesta 1963 lähtien osa Malesiaa.