Mahdollisesti ensimmäinen maalaus Hongkongin saaresta. Taustalla näkyy ranta, josta tuli Victorian kaupunki.
Siirtomaan perustaminen
Portugali oli ensimmäinen Euroopan valtio, joka loi suhteita Hongkongin alueella. Kiina antoi vuonna 1557 Macaon kauppa-asemaksi. Alueelta sai useita hyödykkeitä, kuten silkkiä, mausteita ja teetä, joita pystyi hankkimaan halvalla ja saamaan hyvän liikevoiton myymällä ne Euroopassa. Portugalin rinnalla monet muutkin eurooppalaiset valtiot halusivat päästä osaksi voittoisaa kauppaa. Englannin Itä-Intian kauppakomppania lähetti vuonna 1635 ensimmäisen laivansa Macaoon, mutta kaupankäynti portugalilaisten kanssa oli vaikeaa eikä kovin paljon helpompaa suoraan kiinalaistenkaan kanssa. Kaupankäynti oli rajoittunut Kantoniin, missä englantilaisten kauppiaiden piti käydä kauppaa Kiinan valitseman kauppiaan kanssa. Kauppiaita kutsuttiin nimellä Hong. 1700-luvulla Englannin Itä-Intian kauppakomppanialla oli monopoli Aasian Britannian-kauppaan, mikä tasapainoitti Kiinan kaupparajoituksia. Vuonna 1833 Britannia lakkautti kauppakomppanian.[8]
Brittiläiset kauppiaat kilpailivat ahneesti saadakseen arvokkaita kiinalaisia hyödykkeitä. Heillä ei valitettavasti ollut paljon tavaroita, joista kiinalaiset olisivat olleet kiinnostuneita – hopeaa suosittiin, mutta sitä ei ollut paljon. Tämän takia useat kauppiaat turvautuivat oopiumiin kauppatavarana. Kiina oli huolissaan huumeen vaikutuksista ja halusi estää oopiumin sisäänvirtauksen maahan. Vuonna 1838 he valtuuttivat Lin Tse-hsun lopettamaan oopiumin maahantuonnin.[8]
Brittiläiset kauppiaat käyttivät Lin Tse-hsun harjoittamaa politiikkaa tekosyynä pakottaakseen Kiinaa lieventämään kaupparajoitusten lieventämiseen. Oopiumisota alkoi vuonna 1839 ja kesti vuoteen 1842 asti. Britannian laivasto oli ylivoimainen Kiinan laivastoon verrattuna, minkä ansiosta britit pystyivät tekemään vaatimuksia Kiinalle ennen kauppasulkujensa hajottamista ja tärkeiden satamien pommitusten lopettamista. Kiina suostui luovuttamaan kivisen Hongkongin saaren Britannialle vapaasatamaksi, jolla oli oikeudet käydä kauppaa manner-Kiinan kanssa.[8]
Britannian ottaessa saaren haltuunsa Hongkongin väkiluvun arvioitiin olevan noin 1 500 tai alle, ja suurin osa asukkaista sai tulonsa kalastuksesta. Katastrofit koettelivat varhaista siirtomaata, varsinkin, kun ryhmä taifuuneja tuhosi hataria puurakennuksia, jotka oli rakennettu hätäisesti. Tästä huolimatta kaupankäynnin nousu vaikutti siirtomaan kasvuun ja kehitykseen. Vuoteen 1844 mennessä siirtomaan väkiluku oli 12-kertaistunut 19 000:een.[8]
Muutkin kuin brittiläiset kauppiaat olivat kiinnostuneita siirtomaasta. Toiset eurooppalaiset kauppiaat käyttivät vapaasatamaa hyödyksi ja perustivat saarelle yrityksiä. Manner-Kiinan työntekijät olivat kiinnostuneita työskentelemään Hongkongin infrastruktuurin kanssa ja Hongkongin yrityksille. Saaresta tuli paikka maastamuutolle, ja monet kiinalaiset muuttivat Singaporeen, Malakkaan, Kaliforniaan tai Indonesiaan. Taiping-kapina toi toisen aallon pakolaisia, jotka yrittivät paeta manner-Kiinan levottomuuksia. Vuoteen 1861 mennessä Hongkongin väkiluku oli noussut 120 000:een ja tilasta alkoi tulla ongelma.[8]
Britannia halusi laajentaa aluettaan, ja toinen oopiumisota tarjosi juuri tällaisen tilaisuuden. Vuonna 1860 allekirjoitettiin Pekingin rauhansopimus, jonka johdosta Kowloonin niemimaa luovutettiin Britannialle. Britannialla oli nyt ikuisesti maata manner-Kiinassa. Niemimaa tarjosi lisätilaa rakennuksille. Tämä ei tosin ollut brittien mielestä tarpeeksi, ja vuonna 1898 Britannia vuokrasi Uudet territoriot 235 saaren kanssa 99 vuodeksi.[8]
1900-luvun alkupuolella Kiinassa tapahtui lisää mullistuksia. Xinhai-vallankumous alkoi vuonna 1911, ja siitä seurasi poliittisen epävakauden aikakausi. Japanin hyökkäysten johdosta brittiläiseen siirtomaahan saapui lisää pakolaisia. Vuoteen 1939 mennessä Hongkongin väkiluku oli kasvanut 1,6 miljoonaan.[8]
Toinen maailmansota ja kylmä sota
Japanin armeija ylittämässä rajaa manner-Kiinan puolelta vuonna 1941.
Toisen maailmansodan aikana Hongkong joutui Japanin valloittamaksi. Japani hyökkäsi Hongkongiin osana koordinoituja hyökkäyksiään ympäri Aasiaa 7. joulukuuta 1941. Hongkong päätyi Japanin hallintaan joulupäivänä 1941 ja oli Japanin miehittämänä elokuuhun 1945 asti. Julman hallinnon aikana siirtomaan väkiluku laski vain 600 000:een, joista suurin osa kärsi aliravitsemuksesta. Hongkongin taloudellinen toiminta romahti käytännössä kokonaan ja siirtomaassa oli enää vain vähän infrastruktuuria jäljellä.[8]
Hongkongin väkiluku elpyi uuden pakolaisaallon avulla. Oli Nanjingin hallituksen loppu ja uudelleenvoimistuneet kommunistijoukot valtasivat manner-Kiinan. Vuoteen 1950 mennessä Hongkongin väkiluku oli kasvanut 2,3 miljoonaan.[8]
Aluksi Kiinan kommunistista vallankumousta pidettiin katastrofina pienelle siirtomaalle, joka oli menestynyt kaupasta manner-Kiinan ja muun maailman välillä, mutta ajan myötä Hongkong kuitenkin sopeutui uuteen tilanteeseen.[8]
Työlaisten taloudellinen tyytymättömyys johti 1960-luvulla avoimiin yhteenottoihin, joista tuli hyvin poliittisia Kiinan kulttuurivallankumouksen aikoihin. Hongkongin hallinto aloitti kansan elin- ja työolosuhteiden parantamisen estääkseen väkivaltaisia häiriöitä enää tapahtumasta.[8]
Kello Beijingissä vuonna 1996, joka laskee aikaa Hongkongin palauttamispäivämäärään.
Teknisesti vain Uudet territoriot oli määrä palauttaa Kiinalle vuonna 1997 vuoden 1898 tehdyn sopimuksen mukaan. Tästä huolimatta kommunistisen Kiinan hallitus vaati koko Hongkongin siirtomaata takaisin eikä tyytynyt diplomaattisissa neuvotteluissa vähempään. Margaret Thatcherin hallitus harkitsi Kowloonin niemimaan ja Hongkongin saaren säilyttämistä, mutta infrastruktuuri- ja hallinto-ongelmat olisivat tehneet pienentyneestä siirtomaasta taloudellisesti arvottoman. Britannia päätti lopulta, että sillä olisi enemmän hävittävää kuin voitettavaa, mikäli se pitäisi kiinni siirtomaan alkuperäisistä kahdesta osasta. Se allekirjoitti 19. joulukuuta 1984 Kiinan kanssa sopimuksen, jonka mukaan kaikki luovutetut ja vuokratut alueet palautettaisiin takaisin Kiinalle 1. heinäkuuta 1997. Hongkongin demokratian laajuudesta keskusteltiin diplomaattisesti paljon, mutta Britannian pyrkimykset uudistuksissa olivat liian vähäiset ja liian myöhäiset ja Kiinan huomiotta jättämät. Kiina otti siirtomaan hallintoonsa Hongkongin erityishallintoalueena.[8]
Hongkong oli brittiläisen imperiumin viimeinen merkittävä ja taloudellisesti elinkelpoinen siirtomaa. Vaikka nykyäänkin on olemassa pieniä Britannian siirtomaita ympäri maailmaa, oli Hongkong silti Britannian viimeinen merkittävä siirtomaa. Brittiläisen imperiumin katsotaankin päättyneen Hongkongin palautukseen.[8]
Lähteet
↑1996 Population By-Census Census and Statistics Department
Hong Kong. Viitattu 4.10.2018. (englanniksi)
.svg)
.svg)
.svg){kind=small}
_Carlton_H._Graves_(RESTORED)_(4165839108).jpg)
