Abiy Ahmed Ali

Abiy Ahmed Ali
Etiopian pääministeri
2. huhtikuuta 2018–
Edeltäjä Hailemariam Desalegn
Henkilötiedot
Syntynyt1976 (ikä 47–48)
Agaro, Etiopia
Tiedot
Puolue Paartii Badhaadhiinaa
Muut puolueet EPRDF
Etnisyys Oromot
Kunnianosoitukset Nobelin rauhanpalkinto Nobelin rauhanpalkinto (2019)
Sotilaspalvelus
Palvelusmaa(t)  Etiopia
Puolustushaara maavoimat
Palvelusvuodet 1991–2010
Sotilasarvo everstiluutnantti
Aiheesta muualla
pmo.gov.et/pm

Abiy Ahmed Ali (amharaksi አብይ አህመድ አሊ; s. 1976 Agaro, Etiopia[1]) on Etiopian pääministeri vuoden 2018 maaliskuusta lähtien. Hän on ensimmäinen Etiopian suurimmasta etnisestä ryhmästä, oromoista, lähtöisin oleva pääministeri. Uskonnolliselta vakaumukseltaan hän on helluntaikristitty ja kuuluu etiopialaiseen Ethiopian Full Gospel Believers' Church kirkkoon.[2] Sitten marxilaisen Dergin kukistuttua 1991 valtaa maassa olivat pitäneet tigret, joita maan asukkaista on vain kuusi prosenttia.[3]

Abiyn isä oli muslimi-oromo ja äiti kristitty amhara.[4]

Edellinen pääministeri Hailemariam Desalegn erosi helmikuussa 2018.[5] Etiopian hallitseva liittouma Etiopian kansan vallankumouksellinen demokraattinen rintama (EPRDF) valitsi hänet johtajakseen, ja siten hänestä tuli myös pääministeri, koska EPRDF:lla on kaikki parlamenttipaikat.[5]

Muutamassa kuukaudessa valtaannousunsa jälkeen Abiy oli purkanut suuria osia maan sortokoneistosta. Hän vapautti tuhansia poliittisia vankeja, aloitti neuvottelut aiemmin terroristeiksi leimattujen aseistettujen oppositioryhmien kanssa ja tunnusti turvallisuusjoukkojen syyllistyneen kidutukseen. Abiy sulki Addis Abeban Maekelawin pidätyskeskuksen, joka muutettiin museoksi. [3]

Heinäkuussa 2018 Abiy solmi rauhan Eritrean johtaja Isaias Afwerkin kanssa.[3] Abiylle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 2019.[6]

Suomen presidentti Sauli Niinistö tapasi Abiy Ahmedin virkakautensa ensimmäisellä Afrikan-vierailulla lokakuussa 2019 Etiopiassa pian sen jälkeen, kun tieto Nobelin rauhanpalkinnosta oli tullut.[7] Abiy Ahmed vastaanotti tunnustuksena Etiopian ja Eritrean välille solmitusta rauhansopimuksesta myönnetyn Nobelin rauhanpalkinnon joulukuussa 2019 Oslossa.[8]

Abiyn vallan aikana on ollut etnisiä levottomuuksia. Niiden takia turvallisuusjoukot ovat jatkaneet kidutuksia ja väkivaltaa. Eri oppositiotahot ovat syyttäneet Abiyta itsevaltaisuudesta.[9]

Lokakuussa 2021 Abiy Ahmed vannoi virallisesti valan toiselle viisivuotiskaudelle.

Etniset levottomuudet

Abiy ajaa aatetta, joka tunnetaan hänen kirjansa mukaan nimellä Medemer, joka ajaa etnisten ja uskonnollisten ryhmien harmoniaa.[4] Kovan linjan oromo-nationalistit uskovat Abiyn hylänneen juurensa suosimalla muita kansallisuuksia.

Kesäkuussa 2019 Amharan alueen turvallisuusjoukkojen prikaatikenraali Asaminew Tsige yritti kaapata vallan alueella. Kaappauksessa saivat surmansa alueen kuvernööri Ambachew Mekonnen ja maan asevoimien esikuntapäällikkö kenraali Se'are Mekonnen, jotka olivat Abiy Ahmedin tukijoita.[10] Seuranneissa puhdistuksissa pidätettiin Amharoiden kansallisen liikkeen tukijoita.[11]

Lokakuussa 2019 pääministerin kotiseutua Oromiaa koittelivat levottomuudet, joissa kuoli 70. Syynä oli aktivisti Jawar Mohammedin postaus Facebookiin, jossa hän väitti poliisien olevan tulossa pidättämään hänet. Mohammed johtaa myös TV-kanava Oromia Media Networkia. Hän käsittää Etiopian historian ja politiikan eri väestöryhmien kamppailuna.[4]

Kesäkuussa 2020 tapettiin pääkaupungissa suosittu laulaja ja pääministerin tukija Hachalu Hundessa. Murhan teki oromoiden vapautusrintaman salamurhaaja. Hundessan kuolema johti väkivallan aaltoon Oromian alueella, jossa tapettiin satoja vähemmistöjen edustajia. Kohteena oli kristityt oromot, amharat ja guraget.[12]

Vuonna 2020 pohjoinen Tigrayn maakunta alkoi niskuroida Abiyn hallintoa vastaan. Abiy taas pyrki vähentämään Tigrayn paikallishallinnon valtaa. Tämän katsottiin olevan merkki Abiyn kasvavasta itsevaltaisuudesta.[13] Etiopian hallitus kielsi Tigrayn paikallisvaalit koronaviruspandemiaan vedoten.[14] Tigrayn kansan vapautusrintaman mielestä tämä oli pelkkä tekosyy sille, että Abiy hallitsee aluetta. Tigrayn vapautusrintama hyökkäsi Etiopian sotilastukikohtaan alueellaan. Abiy erotti hallituksestaan ministereitä, ja lähetti Tigrayhin marraskuussa 2020 sotajoukon.[15][16] Näin alkoi taistelujen ja veritekojen sarja, jossa ainakin satoja siviilejä kuoli asejoukkojen surmaamina.[17]

Lähteet

  1. ↑ Ethiopia: Dr. Abiy Ahmed tipped to become next PM - Journal du Cameroun Journal du Cameroun. 23.2.2018. Arkistoitu 13.3.2018. Viitattu 28.3.2018. (englanniksi)
  2. ↑ God wants Ethiopians to prosper The Economist. Viitattu 27.11.2019.
  3. ↑ a b c https://www.telegraph.co.uk/news/2018/07/14/eritrean-leader-arrives-ethiopia-first-time-two-decades-uncertain/
  4. ↑ a b c https://foreignpolicy.com/2019/11/08/ethiopia-will-explode-if-abiy-ahmed-doesnt-move-beyond-ethnic-based-politics/
  5. ↑ a b Myllyoja, Markus: Etiopialle uusi pääministeri – sovittaako ensimmäinen oromo-johtaja ristiriidat? Yle Uutiset. 28.3.2018.
  6. ↑ Nobel Peace 2019 nobelprize.org. Viitattu 11.10.2019.
  7. ↑ Niinistö tapasi tuoreen rauhannobelistin ensimmäisellä virallisella vierailullaan Afrikkaan – "Euroopan unionin rooli ei ole täällä, mitä sen soisi olevan" Yle Uutiset. Viitattu 16.12.2019.
  8. ↑ Tunteita herättänyttä Nobelin rauhanpalkinnon saajaa juhlitaan kuninkaallisessa loisteessa Yle Uutiset. Viitattu 16.12.2019.
  9. ↑ Etiopia | Epävakaus on lisääntynyt Etiopiassa pääministerin saaman rauhanpalkinnon jälkeen – ”Nobelistin perintö on kyseenalaistettu hyvin harvoin näin aikaisin” Helsingin Sanomat. 11.10.2020. Viitattu 13.11.2020.
  10. ↑ https://www.bbc.com/news/world-africa-48743081
  11. ↑ https://www.bbc.com/news/world-africa-48786875
  12. ↑ https://www.vice.com/en_us/article/xg897a/hate-speech-on-facebook-is-pushing-ethiopia-dangerously-close-to-a-genocide
  13. ↑ Etiopian kriisi syvenee – pääministeri erotti ulkoministerin, tiedustelujohtajan ja armeijan komentajan Yle Uutiset. Viitattu 13.11.2020.
  14. ↑ Afrikka | Etiopiassa uhkaa syttyä sisällissota: Rauhannobelilla palkittu pääministeri lähetti sotajoukkonsa Tigrayn osavaltioon Helsingin Sanomat. 4.11.2020. Viitattu 13.11.2020.
  15. ↑ Etiopian sisäiset levottomuudet kärjistymässä – Tigrayn alueelle julistettiin poikkeustila, armeija määrättiin alueelle Yle Uutiset. Viitattu 13.11.2020.
  16. ↑ Etiopia | Sota Etiopian Tigrayssa kiihtyy, taisteluissa satoja kuolleita ja tuhansia pakolaisia lähtenyt rajan yli Sudaniin Helsingin Sanomat. 10.11.2020. Viitattu 13.11.2020.
  17. ↑ Etiopia | Amnesty: Taistelujen repimässä Etiopian Tigrayssa tapahtunut joukkomurha Helsingin Sanomat. 12.11.2020. Viitattu 13.11.2020.
Nobelin rauhanpalkinnon saajat
1901–19251901: Dunant, Passy

1902: Ducommun, Gobat 1903: Cremer 1904: Kansainvälisen oikeuden instituutti 1905: Suttner 1906: Roosevelt 1907: Moneta, Renault 1908: Arnoldson, Bajer 1909: Beernaert, Paul Balluet d’Estournelles de Constant 1910: Kansainvälinen Rauhantoimisto 1911: Asser, Fried 1912: Root 1913: La Fontaine 1917: Punainen Risti 1919: Wilson 1920: Bourgeois 1921: Branting, Lange 1922: Nansen

1925: Chamberlain, Dawes
1926–19501926: Briand, Stresemann

1927: Buisson, Quidde 1929: Kellogg 1930: Söderblom 1931: Addams, Butler 1933: Angell 1934: Henderson 1935: Ossietzky 1936: Lamas 1937: Cecil 1938: Nansenin kansainvälinen pakolaistoimisto 1944: Punainen Risti 1945: Hull 1946: Balch, Mott 1947: Kveekarit

1949: Boyd Orr
1951–19751950: Bunche

1951: Jouhaux 1952: Schweitzer 1953: Marshall 1954: Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö 1957: Pearson 1958: Pire 1959: Noel‑Baker 1960: Lutuli 1961: Hammarskjöld 1962: Pauling 1963: Punainen Risti 1964: King 1965: Unicef 1968: Cassin 1969: Kansainvälinen työjärjestö 1970: Borlaug 1971: Brandt 1973: Kissinger, Lê 1974: MacBride, Satō

1975: Saharov
1976–20001976: B. Williams, Corrigan

1977: Amnesty International 1978: Sadat, Begin 1979: Äiti Teresa 1980: Esquivel 1981: YK:n pakolaisapujärjestö 1982: Myrdal, García Robles 1983: Wałęsa 1984: Tutu 1985: Lääkärit ydinsotaa vastaan 1986: Wiesel 1987: Arias 1988: YK:n Rauhanturvaajat 1989: Dalai Lama 1990: Gorbatšov 1991: Suu Kyi 1992: Menchú 1993: Mandela, de Klerk 1994: Arafat, Peres, Rabin 1995: Pugwash-liike, Rotblat 1996: Belo, Ramos Horta 1997: Kampanja maamiinojen kieltämiseksi (ICBL), J. Williams 1998: Hume, Trimble 1999: Lääkärit ilman rajoja

2000: Kim
2001–2001: YK, Annan

2002: Carter 2003: Ebadi 2004: Maathai 2005: IAEA, ElBaradei 2006: Yunus, Grameen Bank 2007: Gore, IPCC 2008: Ahtisaari 2009: Obama 2010: Liu 2011: Gbowee, Johnson Sirleaf, Karman 2012: EU 2013: Kemiallisten aseiden kieltojärjestö 2014: Satyarthi, Yousafzai 2015: Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti 2016: Juan Manuel Santos 2017: International Campaign to Abolish Nuclear Weapons 2018: Murad, Mukwege 2019: Abiy 2020: Maailman ruokaohjelma 2021: Ressa, Muratov 2022: Bjaljatski, Memorial, Center for Civil Liberties 2023: Mohammadi

2024: Nihon Hidankyō