PROFILPELAJAR.COM

Lester B. Pearson
Kanadan 14. pääministeri
	22. huhtikuuta 1963 – 20. huhtikuuta 1968
Edeltäjä	John Diefenbaker
Seuraaja	Pierre Trudeau
Henkilötiedot
Syntynyt	23. huhtikuuta 1897; Toronto, Ontario
Kuollut	27. joulukuuta 1972 (75 vuotta); Ottawa, Ontario
Puoliso	Maryon Pearson
Tiedot
Puolue	Liberaali
Kunnianosoitukset	Nobelin rauhanpalkinto (1957)
	; Nimikirjoitus
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

Lester Bowles Pearson (23. huhtikuuta 1897 – 27. joulukuuta 1972) oli kanadalainen diplomaatti ja poliitikko. Hän toimi Kanadan pääministerinä 1963–1968, ja sai Nobelin rauhanpalkinnon 1957.

Pearsonin vähemmistöhallitus sai suosiota kehittämällä ohjelmat muun muassa Kanadan terveydenhuollosta, opintolainasta ja eläkkeistä. Se otti käyttöön nykyisen Kanadan lipun ja vakiinnutti Kanadan kaksikielisyyden.^[1] Nobelin rauhanpalkinnon Pearson sai ansioistaan rauhansovittelijana Suezin kriisissä sekä YK:n rauhanturvajoukkojen yhtenä perustajana.^[1] Hän on saanut useita kunnianosoituksia ja on muun muassa seuraavien ritarihuoneiden jäsen: Queen's Privy Council for Canada (PC), Order of Merit (Commonwealth) (OM), Order of Canada (CC) ja Order of the British Empire (OBE).

Pearsonia pidetään yhtenä 1900-luvun vaikutusvaltaisimpana kanadalaisena.

Varhainen ura

Pearson osallistui ensimmäiseen maailmansotaan ja opiskeli yliopistoissa Kanadassa ja Britanniassa. Hän toimi aluksi historian opettajana Toronton yliopistossa ja siirtyi sitten ulkoasiainhallinnon palvelukseen. Vuonna 1944 hänet valittiin Kanadan parlamenttiin liberaalisen puolueen edustajana. Hän toimi parlamentin jäsenenä myös vuosina 1948–1963. Pearson oli suurlähettiläänä Washingtonissa vuosina 1945–1946. Hän toimi Kanadan ulkoministerinä 1948–1957 ja YK:n yleiskokouksen puheenjohtajana 1952–1953. Liberaalien 1957 vaalitappion jälkeen Pearson nousi puolueen ja opposition johtajaksi ja johdatti puolueen vaalivoittoon 1963.^[1]^[2]

Pääministerinä

Liberaaleilla oli ollut Kanadassa läheisempi yhteys ranskankielisiin kanadalaisiin kuin konservatiiveilla. Lester Pearson asetti pääministerinä kuninkaallisen komitean, joka ehdotti vuonna 1965, että ranskasta tehtäisiin englannin kanssa tasaveroinen kieli sekä liittohallituksessa että Québecin, Ontarion ja New Brunswickin provinsseissa. Lisäksi komitea ehdotti perustettavaksi ranskankielisiä kouluja sinne, missä ranskankielisiä asukkaita oli yli 10 prosenttia väestöstä, ja provinssien hallitusten valtaoikeuksien lisäämistä suhteessa Ottawaan. Komitean ehdotukset toteutettiin asteittain.^[2]

Huomionosoituksia

Vuodesta 1971 lähtien Pearsonin mukaan oli nimetty NHL:n runkosarjan parhaalle pelaajalle annettava Lester B. Pearson Award, mutta vuonna 2010 palkinto nimettiin uudelleen Ted Lindsayn mukaan.^[3]

Toronton Pearsonin kansainvälinen lentoasema on myös nimetty hänen mukaan.^[4]

Lähteet

↑ ^a ^b ^c Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 154–155. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
↑ ^a ^b Bjøl, Erling: Kansojen historia. Osa 23. Rikas länsi, s. 196-198. WSOY, 1985. ISBN 951-0-09751-9
↑ Lester B. Pearson Award getting a makeover in honour of Lindsay thehockeynews.com. Arkistoitu 3.5.2010. Viitattu 18.11.2010.
↑ Toronto history FAQs City of Toronto. Viitattu 18.11.2010. (englanniksi)

Nobelin rauhanpalkinnon saajat

1901–1925	1901: Dunant, Passy 1902: Ducommun, Gobat 1903: Cremer 1904: Kansainvälisen oikeuden instituutti 1905: Suttner 1906: Roosevelt 1907: Moneta, Renault 1908: Arnoldson, Bajer 1909: Beernaert, Paul Balluet d’Estournelles de Constant 1910: Kansainvälinen Rauhantoimisto 1911: Asser, Fried 1912: Root 1913: La Fontaine 1917: Punainen Risti 1919: Wilson 1920: Bourgeois 1921: Branting, Lange 1922: Nansen 1925: Chamberlain, Dawes
1926–1950	1926: Briand, Stresemann 1927: Buisson, Quidde 1929: Kellogg 1930: Söderblom 1931: Addams, Butler 1933: Angell 1934: Henderson 1935: Ossietzky 1936: Lamas 1937: Cecil 1938: Nansenin kansainvälinen pakolaistoimisto 1944: Punainen Risti 1945: Hull 1946: Balch, Mott 1947: Kveekarit 1949: Boyd Orr
1951–1975	1950: Bunche 1951: Jouhaux 1952: Schweitzer 1953: Marshall 1954: Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö 1957: Pearson 1958: Pire 1959: Noel‑Baker 1960: Lutuli 1961: Hammarskjöld 1962: Pauling 1963: Punainen Risti 1964: King 1965: Unicef 1968: Cassin 1969: Kansainvälinen työjärjestö 1970: Borlaug 1971: Brandt 1973: Kissinger, Lê 1974: MacBride, Satō 1975: Saharov
1976–2000	1976: B. Williams, Corrigan 1977: Amnesty International 1978: Sadat, Begin 1979: Äiti Teresa 1980: Esquivel 1981: YK:n pakolaisapujärjestö 1982: Myrdal, García Robles 1983: Wałęsa 1984: Tutu 1985: Lääkärit ydinsotaa vastaan 1986: Wiesel 1987: Arias 1988: YK:n Rauhanturvaajat 1989: Dalai Lama 1990: Gorbatšov 1991: Suu Kyi 1992: Menchú 1993: Mandela, de Klerk 1994: Arafat, Peres, Rabin 1995: Pugwash-liike, Rotblat 1996: Belo, Ramos Horta 1997: Kampanja maamiinojen kieltämiseksi (ICBL), J. Williams 1998: Hume, Trimble 1999: Lääkärit ilman rajoja 2000: Kim
2001–	2001: YK, Annan 2002: Carter 2003: Ebadi 2004: Maathai 2005: IAEA, ElBaradei 2006: Yunus, Grameen Bank 2007: Gore, IPCC 2008: Ahtisaari 2009: Obama 2010: Liu 2011: Gbowee, Johnson Sirleaf, Karman 2012: EU 2013: Kemiallisten aseiden kieltojärjestö 2014: Satyarthi, Yousafzai 2015: Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti 2016: Juan Manuel Santos 2017: International Campaign to Abolish Nuclear Weapons 2018: Murad, Mukwege 2019: Abiy 2020: Maailman ruokaohjelma 2021: Ressa, Muratov 2022: Bjaljatski, Memorial, Center for Civil Liberties 2023: Mohammadi 2024: Nihon Hidankyō