Philip Noel-Baker

Philip Noel-Baker
Henkilötiedot
Syntynyt1. marraskuuta 1889
Kuollut8. lokakuuta 1982 (92 vuotta)
Ammatti poliitikko, diplomaatti
Muut tiedot
Tunnustukset Nobelin rauhanpalkinto Nobelin rauhanpalkinto (1959)

Philip Noel-Baker (1. marraskuuta 1889 – 8. lokakuuta 1982) oli brittiläinen työväenpuolueen poliitikko, diplomaatti, yliopistomies, aseistariisunnan puolustaja ja taitava amatööriurheilija. Noel-Baker voitti olympiahopeaa Antwerpenin olympialaisissa ja hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto 1959. Hän on historian ainoa ihminen, joka on sekä voittanut olympiamitalin että vastaanottanut Nobel-palkinnon[1].

Nuoruus ja olympiamitali

Mitalit
Maa:  Iso-Britannia
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Antwerpen 1920 1 500 m

Philip Noel-Baker, alkujaan Baker, syntyi Kanadassa, mutta muutti pian isänsä Joseph Allan Bakerin mukana Englantiin. Isä oli mukana politiikassa ja toimi kansanedustajana Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentissa.

Cambridgen yliopistossa opiskellessaan Noel-Baker harrasti aktiivisesti urheilua opiskelijoiden urheilukerhossa. Hänet valittiin Ison-Britannian olympiajoukkueeseen Tukholmaan 1912. 1920 hän sekä toimi joukkueen kapteenina että osallistui kisoihin Antwerpenin olympialaisissa. Antwerpenissa Noel-Baker voitti hopeaa 1 500 metrin juoksussa. Hänen aikansa oli 4.02,4, joka oli 0,6 sekuntia hitaampi kuin kilpailun voittaneella Albert Hillillä[2].

1915 Philip Baker nai Irene Noelin. Yhdysnimen hän otti käyttöön 1943.[3]

Sota ja Kansainliitto

Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Noel-Baker katsoi, ettei voinut osallistua sotatoimiin pasifistisen maailmankatsomuksensa ja väkivallan kieltävän uskontonsa (Noel-Baker oli kveekari) takia. Sen sijaan hän organisoi ja johti vapaaehtoista ambulanssiyksikköä Ranskan rintamalla. Sodan loppupuolella hän toimi brittiläisen ambulanssiyksikön adjutanttina Italiassa. Toimistaan sodassa hän vastaanotti kunniamerkit sekä Ranskalta, Italialta että Isolta-Britannialta.

Sodan päätyttyä Noel-Baker osallistui aktiivisesti Kansainliiton perustamiseen ja toimi sen ensimmäisen pääsihteerin Sir Eric Drummondin avustajana. 20- ja 30-luvuilla hän myös luennoi kansainvälisestä oikeudesta Lontoon yliopistossa ja Yalessa. Erityisesti hän työskenteli aseistariisunnan hyväksi ja toimi kansainvälisessä aseistariisuntakomissiossa sekä julkaisi lukuisia kirjoja aiheesta.

Poliittinen ura ja Nobel-palkinto

Noel-Bakerin poliittinen ura Britannian työväenpuolueessa alkoi vuoden 1924 parlamenttivaaleissa, joissa hän ei saanut tarpeeksi ääniä tullakseen valituksi. Vaaleissa 1929 hän kuitenkin pääsi edustamaan Coventryn kaupunkia parlamenttiin. Toisen maailmansodan aikana Baker toimi parlamentin sihteerinä. Sodan päätyttyä hän piti hallussaan eri ministerin salkkuja eri Clement Attleen hallituksissa. Noel-Bakerilla oli merkittävä asema Työväenpuolueen sisällä ja hän toimi puolueen puheenjohtajana 1964.[4]

Noel-Baker oli mukana Britannian ensimmäisessä edustajistossa Yhdistyneisiin kansakuntiin ja osallistui sen peruskirjan laatimiseen. Vuonna 1959 hän vastaanotti Nobel-palkinnon työstään aseistariisunnan hyväksi.[5]

Lähteet

  1. ↑ Lotozo, Elis: Remembering an Olympian Haverford College. 26.7.2012. Viitattu 4.6.2022.
  2. ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 21. Otava, 1970.
  3. ↑ Philip Noel-Baker - Biographical Nobelprize.org. 1959. Viitattu 24.6.2016.
  4. ↑ Philip Noel-Baker Quakers in the world. Viitattu 24.6.2016.
  5. ↑ With Disarmament as his Leitmotif Nobelprize.org. 1959. Viitattu 24.6.2016.
Nobelin rauhanpalkinnon saajat
1901–19251901: Dunant, Passy

1902: Ducommun, Gobat 1903: Cremer 1904: Kansainvälisen oikeuden instituutti 1905: Suttner 1906: Roosevelt 1907: Moneta, Renault 1908: Arnoldson, Bajer 1909: Beernaert, Paul Balluet d’Estournelles de Constant 1910: Kansainvälinen Rauhantoimisto 1911: Asser, Fried 1912: Root 1913: La Fontaine 1917: Punainen Risti 1919: Wilson 1920: Bourgeois 1921: Branting, Lange 1922: Nansen

1925: Chamberlain, Dawes
1926–19501926: Briand, Stresemann

1927: Buisson, Quidde 1929: Kellogg 1930: Söderblom 1931: Addams, Butler 1933: Angell 1934: Henderson 1935: Ossietzky 1936: Lamas 1937: Cecil 1938: Nansenin kansainvälinen pakolaistoimisto 1944: Punainen Risti 1945: Hull 1946: Balch, Mott 1947: Kveekarit

1949: Boyd Orr
1951–19751950: Bunche

1951: Jouhaux 1952: Schweitzer 1953: Marshall 1954: Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö 1957: Pearson 1958: Pire 1959: Noel‑Baker 1960: Lutuli 1961: Hammarskjöld 1962: Pauling 1963: Punainen Risti 1964: King 1965: Unicef 1968: Cassin 1969: Kansainvälinen työjärjestö 1970: Borlaug 1971: Brandt 1973: Kissinger, Lê 1974: MacBride, Satō

1975: Saharov
1976–20001976: B. Williams, Corrigan

1977: Amnesty International 1978: Sadat, Begin 1979: Äiti Teresa 1980: Esquivel 1981: YK:n pakolaisapujärjestö 1982: Myrdal, García Robles 1983: Wałęsa 1984: Tutu 1985: Lääkärit ydinsotaa vastaan 1986: Wiesel 1987: Arias 1988: YK:n Rauhanturvaajat 1989: Dalai Lama 1990: Gorbatšov 1991: Suu Kyi 1992: Menchú 1993: Mandela, de Klerk 1994: Arafat, Peres, Rabin 1995: Pugwash-liike, Rotblat 1996: Belo, Ramos Horta 1997: Kampanja maamiinojen kieltämiseksi (ICBL), J. Williams 1998: Hume, Trimble 1999: Lääkärit ilman rajoja

2000: Kim
2001–2001: YK, Annan

2002: Carter 2003: Ebadi 2004: Maathai 2005: IAEA, ElBaradei 2006: Yunus, Grameen Bank 2007: Gore, IPCC 2008: Ahtisaari 2009: Obama 2010: Liu 2011: Gbowee, Johnson Sirleaf, Karman 2012: EU 2013: Kemiallisten aseiden kieltojärjestö 2014: Satyarthi, Yousafzai 2015: Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti 2016: Juan Manuel Santos 2017: International Campaign to Abolish Nuclear Weapons 2018: Murad, Mukwege 2019: Abiy 2020: Maailman ruokaohjelma 2021: Ressa, Muratov 2022: Bjaljatski, Memorial, Center for Civil Liberties 2023: Mohammadi

2024: Nihon Hidankyō