Tuhansissa artikkeleissa ja kirjoissa on yritetty tulkita Duchampin taidetta ja filosofiaa, mutta haastatteluissaan ja kirjoituksissaan Duchamp vain lisäsi niiden mysteeriä. Tulkinnat kiinnostivat taiteilijaa itsenäisinä taideteoksina ja tulkitsijan pohdintoina.
Marcel Duchamp:
»Ainoastaan taiteilija ei esitä luovaa tekoa; katsoja liittää taideteoksen ulkoiseen maailmaan avaamalla ja tulkitsemalla sen sisäisiä ominaisuuksia lisäten näin panoksensa luovaan toimintaan.[2]»
Duchamp osallistui Pariisin esikaupungissa Puteaux’ssa vanhempien veljiensä Jacques Villon’in ja Raymond Duchamp-Villon’in pitämään salonkiin, jossa keskusteltiin kubismista teoreettisesti. Ryhmään kuuluivat myös Jean Metzinger ja Albert Gleizes, jotka kirjoittivat kubismia käsittelevän kirjan Du Cubisme vuonna 1912.
Ensimmäiset merkittävät työt, erityisesti maalaus Alaston laskeutuu portaita (”Nu descendant un escalier”, 1912) kommentoivat kubismia. Duchamp hylkäsi kubismin ja ryhtyi tekemään Suurta lasia (”Mariée mise à nu par ses celibataires, même”, 1915–1923), josta tuli maalaustaiteen ja henkilökohtaisen maun kritiikki. Duchamp julkaisi teokseen liittyvät muistiinpanot ja luonnokset nimellä Vihreä laatikko vuonna 1936. Suuren lasin aiheena oli ihmisen ja koneen liitto, ja teoksessa oli paljon viittauksia sen tekoajan teknologiaan ja tieteeseen. Aihetta käsittelivät myös futurismi ja dada.
New Yorkiin
Työskenneltyään Saint-Genevièven kirjastossa Pariisissa vuosina 1912–1915 Duchamp matkusti New Yorkiin vuonna 1915, jossa hän osallistui avantgarde-taiteilijoiden toimintaan kuuluen muun muassa riippumattomien taiteilijoiden liiton hallitukseen.
Aikansa taideinstituutioita Duchamp hätkähdytti readymade-teoksellaan Suihkulähde (”La Fontaine”, 1917/1964), jonka hän lähetti R. Muttin salanimeä käyttäen riippumattomien taiteilijoiden näyttelyyn, jossa se hylättiin. Vuonna 2004 viisisataa taiteentuntijaa valitsi pisoaarin nykytaiteen teokseksi, joka on eniten vaikuttanut jälkipolviin.[3]
Readymade-teoksiaan ei Duchamp itse esittänyt aktiivikaudellaan julkisesti. Vuodesta 1920 hän toimi yhdessä Katherine Dreierin ja Man Rayn kanssa perustamassaan Société Anonyme -järjestössä. Seura järjesti näyttelyitä ja esitelmätilaisuuksia, julkaisi kirjoja ja keräsi merkittävän taidekokoelman, joka luovutettiin Yalen yliopiston taidemuseolle 1940-luvulla.
Duchamp toimi myös taidevälittäjänä järjestäen Constantin Brâncușin ja Wassily Kandinskyn näyttelyt Yhdysvalloissa. Hän lopetti taiteen tekemisen vuonna 1923, koska taiteilijan mukaan taide merkityksellisenä toimintana oli tullut tiensä päähän.[4]
Duchamp asui vuorotellen Pariisissa ja New Yorkissa ja otti Yhdysvaltain kansalaisuuden vuonna 1956. Hän kuoli Neuilly-sur-Seinessä, Pariisin esikaupungissa vuonna 1968.
Vaikutus
Dada ja surrealismi syntyivät pääosin Euroopassa ensimmäisen maailmansodan aikana, ja varsinkin surrealismi vaikutti paljon Yhdysvaltain taiteeseen toisen maailmansodan aikana. Marcel Duchamp oli välittäjätaiteilija, joka vaikutti varsinkin Ranskan ja Yhdysvaltain välisen transatlanttisen yhteistyön syntyyn.
Parhaiten Duchamp tunnetaan Suuresta lasistaan ja readymade-teoksistaan, jotka vaikuttivat käsitetaiteen syntyyn 1960-luvulla. Myös pop-taide, erityisesti Andy Warhol, tunsi kiinnostusta Duchampin taidetta kohtaan. Duchamp tunnettiin myös etevänä shakin pelaajana.
A regarder (l'autre coté de verre) d'un oeil, de près, pendant presque une heure, 1918 (Katsottava (lasin toiselta puoleta) yhdellä silmällä, läheltä, noin tunnin ajan)
Arman, Yves (1986) Marcel Duchamp pelaa ja voittaa. Suom. Kimmo Pasanen. Jyväskylä: Taide-lehti.
Hendersson, Linda Dalrymple(1998) Duchamp in Context, Science and Technology in the Large Glass and related works, Princeton University Press, New Jersey.
Hautamäki, Irmeli (1995) Marcel Duchamp. Modernin identiteetin ja taideteoksen ongelma. Helsinki: Hakapaino.
Hautamäki, Irmeli (1997) Marcel Duchamp. Identiteetti ja teos tuotteina. Tampere: Gaudeamus.
Nauman, Francis (1999) Marcel Duchamp, L'Art A l'ere de la reproduction mecanisée, Hazan.
