Lauréuksen vanhemmat olivat teologian tohtori, Turun suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Alexander Lauréus (s. 1758) ja Ulrika Lovisa o.s. Simolin. Äitinsä puolelta hän kuului transsylvanialais-unkarilaiseenBáthoryn kreivilliseen sukuun. Heidät vihittiin Turussa 29. syyskuuta 1782. Isä oli leski, ja hänen ensimmäinen puolisonsa oli Martha Catharina Frostera. Myös Alexanderin isänisän nimi oli Alexander (s. 1725). Alexanderilla oli ainakin 14 sisarusta. Hänen puolisonsa oli Margareta Charlotta Thynelius.
Lauréus oli Ulrika Lovisan esikoispoika. Äiti kuoli seitsemännen lapsensa synnytykseen 1794. Alexander oli 11-vuotias, kun isä solmi heti suruajan jälkeen uuden avioliiton 31-vuotiaan Maria Juliana Vinqvistin kanssa. Alexander aloitti koulunkäynnin Turun katedraalikoulussa ja pääsi ylioppilaaksi vuonna 1800. Tuolloin häntä kiinnostivat Rousseaun kirjat. Hän opiskeli luultavasti Turun piirustuskoulussa 1800–1802, jolloin opettajana toimi Erik Johan Hedberg. Lauréus sai 1802 Turun läänin maaherra Olof Wibeliuksen johtamalla varainkeruulla kootun 195 riikintaalerin 32 killingin suuruisen stipendin Tukholmassa Ruotsin kuninkaallisessa taideakatemiassa (Kungliga Akademien för de Fria Konsterna) opiskelua varten.[2]
Lauréus lähti syksyllä 1802 Tukholmaan ja aloitti opiskelut Taideakatemian ala-asteella niin sanotussa prinsiippikoulussa 1802–1803. Johtajana oli tuolloin Lorenz Pasch, ja opettajina toimivat muun muassa J. T. Sergel, Louis Masleriez, C. F. von Breda ja Pehr Hilleström. Alexanderia olivat tukemassa kuninkaallinen sihteeri Gummér ja suomalaissyntyinen eversti, taideakatemian jäsen J. A. von Gertten. Vuosina 1804–1805 Lauréus opiskeli mallikoulussa, Taideakatemian ylemmällä asteella. Hän sai yksityishenkilöltä 50 riikintaalerin piirustuskilpailun palkinnon, jonka turvin hän kävi kotonaan Turussa ja ehkä myös Ahvenanmaalla. Hän maalasi isänsä ja äitipuolensa muotokuvat. Lauréus ei ilmeisesti enää sen jälkeen käynyt Suomessa. Suomi liitettiin Venäjään 1809. Samana vuonna Lauréus kutsuttiin Taideakatemian agréksi, ja hän sai hovimaalarin arvon. Hän asui Ruotsissa yhdessä Margareta Charlotta Thyneliuksen kanssa. Vuonna 1812 Lauréus nimitettiin Taideakatemian varsinaiseksi jäseneksi. Vuosina 1815–1816 hän hoiti tilapäistä piirustuksen professuuria Taideakatemiassa 150 riikintaalerin vuosipalkalla.[3]
Lauréukselle myönnettiin 1817 kolmivuotinen matkastipendi, ja hän lähti syyskuussa Thyneliuksen kanssa Pariisiin. Matka kesti kolme kuukautta. Pariisissa hän opiskeli Pierre-Narcisse Guérinin ateljeessa 1817–1820. Vuonna 1820 hän lähti Thyneliuksen ja upseeri-taiteilija Michael Gustaf Anckarsvärdin seurassa ItaliaanRoomaan, jälleen Taideakatemian kolmivuotisen stipendin turvin. Lauréus sairastui ja kuoli 21. lokakuuta 1823. Pariisin ajalta maalauksia on vähän, mutta Rooman ajalta töitä on runsaammin.[4]
Tuotanto
Lauréuksen maalauksia on ollut näyttelyissä Italiassa Milanossa ja Roomassa vuonna 1937.
Lauréuksen aikana Suomessa tuotettiin maalaustaidetta varsin vähän. Sen vuoksi hänen värikkäät ja kansanomaiset laatukuvansa olivat kansallisesti tienraivaajan asemassa.[1]
Taidehistorioitsija Lotta Nylundin väitöskirja Lauréuksesta on tekeillä (toukokuu 2023). Näyttely Sinebrychoffin taidemuseossa on avoinna 20. elokuuta 2023 asti.[5]
