R. W. Ekman syntyi Uudessakaupungissasäätyläisperheeseen. Hänen vanhempansa olivat lääkäri, pormestari Karl Kristoffer Ekman ja Sara Elisabet o.s. Gadolin. Robert Wilhelmin ollessa kymmenvuotias molemmat vanhemmat kuolivat. Perheeseen jäi viisi orpoa, jotka sijoitettiin kasvatuskoteihin. Koulunkäynti jäi puutteelliseksi, eikä yliopisto-opintoihin ollut mahdollisuutta.
Ekman opiskeli ensin kotimaassa Gustaf Wilhelm Finnbergin johdolla, mutta aloitti vuonna 1824 opinnot veljensä Fredrikin kanssa Ruotsin kuninkaallisessa taideakatemiassaTukholmassa. Jo opiskeluaikana Ekman suuntautui akateemisenklassismin sijasta kansanelämän kuvauksiin. Ekman valmistui taideakatemiasta 1836, ja opinnoissaan hyvin menestyneelle taiteilijalle myönnettiin suuri matkastipendi. Sen turvin hän vietti useita vuosia vuosina 1837–1844 työskennellen Hollannissa, Ranskassa ja Italiassa. Koska apurahoja ei olisi voinut muuten saada, Ekman siirtyi Ruotsin kansalaiseksi.
Hovimaalari ja opettaja
Palattuaan Tukholmaan Ekman sai agréen arvon eli hänet hyväksyttiin akatemian jäseneksi vuonna 1844. Nimitykseen liittyi kuninkaallisen hovi- ja historiamaalarin arvonimi. Vuonna 1845 Ekman palasi Turkuun, jossa aloitti Turun tuomiokirkon koristamisen seinämaalauksilla. Tuomiokirkon suuritöiset freskot Kaikkien pyhien kappeliin, kirkon kuoriosaan, valmistuivat vuonna 1854.
Asuttuaan Suomessa kymmenen vuotta Ekman otti vuonna 1855 takaisin Suomen kansalaisuuden. Muutettuaan Turkuun Ekman alkoi maalarimestari Carl Gustaf Söderstrandin kanssa puuhata kuvataiteen opetusta. He olivat tunteneet toisensa jo 20 vuotta. He olivat työskennelleet Tukholman taideakatemiassa samaan aikaan. Ekman oli kahdeksan vuotta Söderstrandia nuorempi. Vuonna 1830 perustetun Turun piirustuskoulun johtajaopettajana Ekman toimi vuosina 1846–1873.[1] Hänen aikanaan Turun piirustuskoulussa kehitettiin erityisesti elävän mallin maalaamista paljon aikaisemmin kuin Helsingin piirustuskoulussa edes maalattiin alastonmallia.
Tuotanto
Ekman oli kiinnostunut maansa historiallisesta menneisyydestä ja kansanelämästä. Hänen tuotannossaan on 1850-luvulta lähtien muinaissuomalaisia aiheita sekä kansanelämänkuvauksia rahvaan asuinsijoilta.[2]
Ekmanin haaveena oli Kalevalan sankaritarujen kuvittaminen. Suuresta innostuksesta ja suunnittelusta huolimatta aiheesta ei kuitenkaan syntynyt valmista, koska kukaan ei suostunut suunnitelman rahoittajaksi.[2] Ekman rinnasti kalevalaisen muinaissuomalaisuuden antiikin Kreikanmytologioihin. Kalevalaisista aiheista syntyi kymmeniä harjoitelmia ja luonnoksia, joista osan Ekman julkaisi painokuvina. Hänen kalevalainen pääteoksensa Väinämöisen soitto valmistui vuonna 1866.
Ekman oli Suomen taiteilijaseuran jäsen, ja kunniajäsenyyden hän sai 1864. Ekmanin puoliso oli Josefina o.s. Pippingsköld.
Willner-Rönnholm, Margareta: Taidekoulun arkea ja unelmia: Turun Piirustuskoulu 1830–1981. ((Konstnärsslit och vardagsdröm: Åbo ritskola 1830-1981.) Suomentanut Reijo Juopperi) Turku: Turun maakuntamuseo – Turun Taidemuseo, 1996. ISBN 951-595-025-2
Lähteet
↑Willner-Rönnholm, Margareta: Taidekoulun arkea ja unelmia: Turun Piirustuskoulu 1830–1981, s. 241. 1996.
Reitala, Aimo: Ekman, Robert Wilhelm (1808–1873).Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 19.4.2016. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Gustaf Henrik Mellin, kuvitus Rober Wilhelm Ekman: Svenska National-drägterProjekt Runeberg. 1859. Stockholm: L:s Gust. Rylander. Viitattu 22.9.2013. (ruotsiksi)