Richard Wagner esitteli käsitteen esseessään Das Kunstwerk der Zukunft (Tulevaisuuden taideteos) vuonna 1850. Wagnerille yhtenäistaideteos oli aito kansan luoma teos, joka astuu keskelle julkista areenaa ja poliittista elämää. Esimerkkinä tästä Wagner piti antiikin kreikkalaista tragediaa. Yhtenäistaideteoksessa yleisön ja esittäjän välillä ei ollut rajaa kuten ei taiteen ja elämänkään välillä ole. Yhtenäistaideteoksessa myös musiikki, tanssi ja runous saavuttivat jälleen "alkuperäisen yhteytensä".
