Suojun taajamaan luetaan Suojun asema (ven. Šuiskaja) sekä Alisen-Besoutsan (Nižni Besovets), Ylisen-Besoutsan (Verhni Besovets), Matkatšun (Matkatši) ja Yližagjan eli Ylängön (Verhovje) kylät. Muut kylät ovat Kossalmi (Kosalma), Naamoila, Suojun Tšuppu (Šuiskaja Tšupa) ja Tšarvitša (Tsarevitši).[8] Karelskaja Derevnjan taajama on vuonna 2009 perustettu uusi pientaloalue. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 83 % on kansallisuudeltaanvenäläisiä, 4 % karjalaisia, 3 % valkovenäläisiä, 2 % suomalaisia ja 2 % ukrainalaisia[9].
Suojun kunta lakkautettiin Neuvostoliitossa 1920-luvulla ja liitettiin kyläneuvostona Äänisenrannan piiriin. Jatkosodan aikana 1941–1944 alue oli Suomen miehittämä. Vuosina 1947–1963 Suoju kuului Petroskoin kaupunkiin[2]. Vuosina 1956–1991 sillä oli kaupunkimaisen taajaman status.
Kunnassa toimii puunjalostuslaitoksia, maatalousyritys sekä Petroskoin yliopiston maatalouden tiedekunnan opetustila[2][14].
Keskustaajaman palveluihin kuuluu lastentarha, keskikoulu, lasten musiikkikoulu, kulttuurikeskus, kirjasto, poliklinikka, kahvila, ruokala, posti, pankki ja kauppoja. Taajamassa on ortodoksinen kirkko.[15]
Nähtävyydet ja matkailu
Kunnan alueella sijaitsee lukuisia muinaisia asuinpaikkoja. Rakennusmuistomerkkeihin kuuluu Tšarvitšan tsasouna ja taiteilija Veniamin Popovin huvila. Historiallisia kohteita ovat akateemikkoFilipp Fortunatovin hauta Kossalmella sekä lento-onnettomuuksien uhrien muistomerkit Besovetsin lentokentän tienhaarassa ja Suojärven maantien varrella.[16] Seudulla on paljon lomakyliä[17].