Visakoivu (Betula pendula var. carelica) on koivun, tavallisesti rauduskoivunmutaatiosta johtuva muunnos.[2] Se on matala, joskus vain pensasmainen koivu. Sen runko on pahkainen. Myös hieskoivulla on tavattu visautumista, mutta se on paljon harvinaisempaa.[3]
Sen runko on muhkurainen ja tyvikaarna on tummaa ja uurtunutta. Puun runko on usein kaartunut, väärä tai pensasmainen, mutta se voi olla myös suorarunkoinen; korkeus on 5–15 metriä. Visakoivun puun väri on kellertävä, vuosilustot kiertyvät ja aaltoilevat. Puun sisään jää usein kuorta joka muodostaa ruskeita täpliä ja juovia. Siksi puuaines on kaunista ja haluttua.[2]
Kasvatus
Visakoivua kasvatetaan ravinnepitoisilla metsämailla, esimerkiksi lehdoissa, ja peltomailla, jotka ovat hietaa tai multaa. Kasvupaikoiksi evät sovellu turve-, savi- ja hiesumaat.[2][3]
Visakoivun taimista vain noin puolet kasvaa visakoivuiksi ja lopuista kasvaa tavallisia rauduskoivuja; periytyminen on hieman monimutkaista. Tämän vuoksi visakoivua lisätään myös suvuttomasti.[4] Visautumisen ensimerkkejä ovat rungossa ilmenevät pahkat, pullistumat ja juomut. Visakoivikko vaatii huolellista ja ammattitaitoista hoitoa, etupäässä oksien valikoivaa leikkaamista laadukkaan tyvitukin kasvun edistämiseksi.[2][3]
Visakoivu on ainoa puulaji, josta maksetaan Suomessa kilohinnan mukaan, ja se on Suomen arvokkain koivulaji.[5]
Levinneisyys
Visakoivua esiintyy luontaisesti vain Euroopassa: Skandinaviassa, Karjalassa, Baltiassa ja Valko-Venäjällä. Luontaisesti kasvavat visakoivut ovat harvinaisia. Suomessa sitä esiintyy Etelä-Suomessa Jyväskylän korkeudelle asti luontaisesti. Sitä voidaan viljellä koko Suomen alueella. Pohjoisessa sen kasvupaikan kuitenkin pitää olla suojainen. Tunturi-Lapissa se ei menesty.[2][3]
