Vahriselän kunnan pinta-ala on 494,9 neliökilometriä. Se rajoittuu idässä Kirovskin piirin Priladožskin, etelässä Kirovskin ja lännessä Pähkinälinnan kuntiin sekä pohjoisessa Laatokkaan. Pinta-alasta 78,4 % on vesialuetta, 12,5 % metsää ja 6,0 % maatalousmaata.[4] Hyötykaivannaisiin kuuluvat hiekka, sora, savi, turve ja kalkkikivi[5].
Asutus
Kunnan ainoa asutuskeskus on virallisesti Vahriselän kaupunkimainen taajama. Todellisuudessa se käsittää myös toisen taajaman, josta aiotaan muodostaa Vahriselän kylä.[6] Alueella sijaitsee myös useita huvila- ja puutarha-alueita, joissa on yhteensä 15 000 palstaa[2].
Kunnan todellinen asukasmäärä on virallista huomattavasti korkeampi, arviolta 10 800 henkeä. Kesäaikaan väkiluku kohoaa 33 800 henkeen.[7]
Historia
Vahriselän (ven. aiemmin Vagriselka) kylä mainitaan ensimmäisen kerran NovgorodinVatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1499/1500. Nykyisen venäläisen nimensä se sai Senjavinin veljeksistä, joille Pietari I lahjoitti seudun maat venäläisten talonpoikien asuttamista varten[8]. Vuonna 1862 kylässä oli 73 taloa ja 536 asukasta, koulu ja tsasouna[9].
1920-luvulla kylän lähettyvillä alettiin nostaa turvetta, ja vuonna 1930 turvetuotannon työlaisasutukset yhdistettiin Namkun piiriin kuuluneeksi Vahriselän kaupunkimaiseksi taajamaksi[10]. Vuonna 1935 siellä oli 13 500 asukasta[11]. Kapearaiteinen rautatie liitti työmaat Vahriselän, Nevdubstroin ja Pähkinälinnan rautatieasemiin[12].
Toisen maailmansodan aikana seudulla käytiin ankaria taisteluita, joissa Vahriselän kylä ja työläisasutukset tuhoutuivat täydellisesti. Sodan jälkeen entisten 1. ja 2. asutuksen välille syntyi Vahriselkä-1 ja 8. asutuksen paikalle Vahriselkä-2.[10] Taajamat sijaitsevat melko kaukana samannimisestä entisestä kylästä.
Liikenne, talous ja palvelut
Murmanskin valtatien lisäksi kunnan alueella kulkee maantie N-141 sekä Pähkinälinnan ja Nasian välinen paikallistie. Taajamasta on linja-autoyhteys Pietariin Ulitsa Dybenkon metroasemalle.[13]
Vahriselässä toimii kaksi suurta elintarvikealan tuotantolaitosta: Severnajan suurkanala ja Pit-Produktin makkaratehdas. Lisäksi on yksi maatalousyritys.[14] Suuri osa asukkaista käy töissä tai opiskelemassa Pietarissa[7].
Palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, lasten taidekoulu, kaksi kulttuuritaloa ja kirjastoa, poliklinikka, yleinen sauna ja joukko kauppoja[15].
↑Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda. XXXVI: Sanktpeterburgskaja gubernija, s. 191. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet Ministerstva vnutrennih del, 1864.
↑Administrativno-ekonomitšeski spravotšnik po raionam Leningradskoi oblasti, s. 21. Leningrad: Izdatelstvo Leningradskogo oblispolkoma i Lensoveta, 1936.
