Brodsky syntyi Leningradissajuutalaisperheeseen. Hänen isänsä oli valokuvaaja ja äiti kirjanpitäjä. 15-vuotiaana Brodsky lopetti koulunkäynnin ja työskenteli vuosina 1956–1962 yli kymmenessä työpaikassa. 16-vuotiaana hän luki SaadinGulistanin, mikä oli koulukirjojen jälkeen hänen ensikosketuksensa runouteen.[2] Brodsky opetteli itsekseen englantia ja puolaa.[4] 18-vuotiaana hän alkoi kirjoittaa runoja.[5] Vuonna 1961 Brodsky tutustui Anna Ahmatovaan.[2]
Vuonna 1964 neuvostoviranomaiset syyttivät Brodskya tyhjäntoimittamisesta, 'loisena elämisestä'. Runoilijan työtä ei hyväksytty hänen ammatikseen, koska Brodskyllä ei ollut siihen muodollista koulutusta. Brodsky tuomittiin viideksi vuodeksi pakkotyöhön ja maansisäiseen karkotukseen ja lähetettiin Arkangelin alueelle.[6] Ennen karkotusta Brodskyä pidettiin mielisairaalassa ja Krestyn vankilassa. Muun muassa säveltäjä Dmitri Šostakovitš arvosteli Brodskyn oikeudenkäyntiä laittomana.[2] Brodsky kärsi tuomiotaan maaliskuusta 1964 marraskuuhun 1965.[5] Hänet armahdettiin vuonna 1965 kun muun muassa Jean-Paul Sartre ja Ahmatova protestoivat tuomiota vastaan.[2]
Neljä Brodskyn runoa julkaistiin antologioissa Leningradissa vuosina 1966 ja 1967, mutta suurin osa hänen tuotannostaan ilmestyi vain lännessä. Hän käänsi runoja englannista ja puolasta, muun muassa Czesław Miłoszin tuotantoa venäjäksi.[5] Brodsky karkotettiin Neuvostoliitosta vuonna 1972 ja hän muutti ensin Wieniin, mistä runoilija W. H. Auden ja Michiganin yliopiston slaavilaisten kielten professori Carl Ray Proffer auttoivat hänet Yhdysvaltoihin.[2] Brodsky asui Brooklynissä ja Massachusettsissa. Hänen teoksensa ensimmäinen englanninkielinen käännös ilmestyi vuonna 1973. Brodsky opetti muun muassa Columbian yliopistossa ja Mount Holyoke Collegessa.[4] Hän sai Yhdysvaltain kansalaisuuden vuonna 1977.[2]
Brodsky julkaisi tuotantonsa pääosan englanniksi.[2] Tuotanto koostuu runoista ja esseistä. Hänen runojaan on käännetty useille kielille.[5] Brodsky sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1987. Palkintoperusteluissa puhuttiin ”laaja-alaisesta, ajattelun terävyyden ja runollisen voiman leimaamasta kirjallisesta tuotannosta”.[7]
Brodsky kuoli sydänkohtaukseen kotonaan Brooklynissä New Yorkissa tammikuussa 1996.[4]
Tuotanto
Brodskyn runoudessa on paljon viittauksia antiikin mytologiaan ja muuhun länsimaiseen kulttuuriperintöön. 1900-luvun runoilijoista hänelle ovat läheisiä muun muassa Osip Mandelštam, Marina Tsvetajeva, W. H. Auden ja T. S. Eliot. Brodskya on luonnehdittu moderniksi klassistiksi ja hänen alkukieliset runonsa ovat yleensä mitallisia.[7]
Brodskyn valittujen esseiden kokoelma Less Than One (1986) sai osakseen ylistystä.[7] Teoksen ensimmäinen ja viimeinen essee suomennettiin teoksena Ei oikein ihminenkään vuonna 1987. Kirja sisältää nimiesseen ja tekstin ”Puolitoista huonetta”, joissa Brodsky muistelee elämää Neuvostoliitossa.[8] Toinen Less Than Onesta suomennettu artikkelikokoelma Katastrofeja ilmassa sisältää esseitä kirjallisuudesta. Keskeinen teema on runous, jota Brodsky pitää taiteenlajeista korkeimpana. Taide ja runous asettuvat Brodskylla raakaa pakkovaltaa vastaan, joskaan Brodsky ei pitänyt itseään poliittisena toisinajattelijana vaan kirjallisena hahmona.[7]
Brodskyn mukaan merkittävä runous hylkää kaavoittuneen kielen ja ajattelun, pyrkii uudistumaan ja arvostelemaan totunnaisia käsityksiä. Tämä tekee runoudesta vallalle vaarallisen. Kirjailijan ainoa yhteiskunnallinen velvollisuus on Brodskyn mukaan kirjoittaa hyvin. Idän käsite liittyy Brodskylla hierarkiaan ja alistamiseen, ihmisarvon ja pysyvien moraalisten periaatteiden kieltämiseen. Koska pahuus liittyy yhteisöihin, tehokkain vastarinnan muoto on Brodskyn mukaan individualismi, sellaiset asiat joita ei voi jäljitellä tai vääristää.[7]
Perintö, Joseph Brodsky Memorial Fund
Joseph Brodskyn nimeä kantava The Joseph Brodsky Fellowship Fund -säätiö oli kirjailijan oma toive ja perustettiin RoomaanAmerican Academy In Rome'n yhteyteen heti kirjailjan kuoleman jälkeen vuonna 1996. Säätiö jakaa vuosittain apurahoja venäjänkielisille nykyrunoilijoille ja taiteilijoille.[9]
Keskustelu taivaan asujaimen kanssa. Runoja. (Suomentanut ja valikoinut Jukka Mallinen. Venäjänkieliset alkuperäisrunot ovat ilmestyneet useissa eri valikoimissa ja aikakauskirjoissa) Helsinki: Tammi, 1995. ISBN 951-31-0611-X
Joulutähti. Runoja. (Suomentanut ja valikoinut Jukka Mallinen) Helsinki: Tammi, 1999. ISBN 951-31-1263-2
Katastrofeja ilmassa. Esseitä. ((Less Than One. Selected Essays, 1986.) Suomentanut Paavo Lehtonen) Helsinki: Tammi, 1988. ISBN 951-30-7019-0
Veden peili. ((Watermark, 1992.) Suomentanut Marja Alopaeus) Helsinki: Tammi, 1994. ISBN 951-31-0207-6 (kirja Italiasta)
Keräilijän kappale. ((Valikoima alkuteoksesta On Grief and Reason. Essays, 1995.) Suomentanut Kalevi Nyytäjä) Helsinki: Tammi, 1997. ISBN 951-31-0825-2
