Mauriacin isä kuoli pojan ollessa puolitoistavuotias, ja hän kasvoi suojaisassa ympäristössä ensin äitinsä, myöhemmin nunnien koulun kasvattamana. Hän opiskeli kirjallisuutta Bordeaux’ssa ja Pariisissa, mutta jättäytyi pian vapaaksi kirjailijaksi.[2]
Hän julkaisi nuorena ensin runokokoelmia, mutta hänen kutsumuksenaan oli kirjoittaa romaaneita. Romaania Le Nœud de vipères (1932) (Käärmesolmu) pidetään hänen mestariteoksenaan.[3]
Mauriacin tuotantoon kuuluu 30 romaania, näytelmiä ja runoja. Toisen maailmansodan aikana hän työskenteli vastarintaliikkeen parissa, ja sodan jälkeen hän tuki de Gaullea. Hän kannatti Algerian itsenäistymistä.