Fo vieraili Suomessa useasti ja ohjasi teoksiaan muun muassa Kansallisoopperassa ja Lilla Teaternissa.[3] Fo hyödynsi commedia dell’arten keinoja ja improvisaatiota. Hänen vasemmistolaiset ajatuksensa johtivat väkivaltauhkauksiin ja porttikieltoihin sekä TV-sarjan lakkauttamiseen. Töissään Fo kritisoi esimerkiksi katolisen kirkon aborttipolitiikkaa, järjestäytynyttä rikollisuutta, lahjontaa ja korruptiota.[4]
Fon tunnetuimpia näytelmiä ovat keskiaikaisiin monologeihin perustuva Mysteerio Buffo (Mistero buffo, 1969) ja Näillä palkoilla ei makseta eli Ei makseta, ei makseta (1974).[3]
Fo syntyi Pohjois-Italiassa ja oppi kunnioittamaan tarinankertojia kuunnellessaan isoisäänsä, lombardialaisia kalastajia ja lasinpuhaltajia. Vuonna 1940 Fo yritti aloittaa taideopinnot, mutta väliin tuli toinen maailmansota. Sodan jälkeen hän opiskeli arkkitehtuuria ja esiintyi pikkuteattereissa.
Fo työskenteli yleensä yhdessä vuonna 2013 kuolleen[5] vaimonsa Franca Ramen kanssa ja vieraili mielellään pienissäkin ulkomaalaisissa teattereissa. Italiassa hän kiersi työläiskaupunkien pikkuteattereissa.
↑The Nobel Prize in Literature 1997. (elämäkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. (englanniksi)
Buffa, Aira: Piru periköön ilveilijän: Johdatus Dario Fon teatteriin. (Teatterikorkeakoulun julkaisusarja nro 11) Helsinki: Valtion painatuskeskus, 1989. ISBN 951-861-517-9
Scuderi, Antonio: Dario Fo: Framing, Festival, and the Folkloric Imagination. Lanham (Md.): Lexington Books, 2011. ISBN 978-0-7391-5111-2