Coetzee palasi Etelä-Afrikkaan vuonna 1971 saatuaan englantilaisen kirjallisuuden professuurin Kapkaupungin yliopistossa[1]. Jäätyään eläkkeelle 2002 hän muutti AdelaideenAustraliaan[1], missä hän sai Adelaiden yliopiston englannin laitoksen kunniajäsenyyden. Maaliskuussa 2006 hän sai Australian kansalaisuuden. Syyksi muuttoon on esitetty, että oikeus asua Etelä-Afrikassa perustuu Coetzeen mukaan petokseen, siirtomaavalloitukseen, minkä voi lukea hänen teoksestaan Kesä.
Coetzee kuvaa romaaneissaan eteläafrikkalaista apartheidia eri yhteiskuntakerrosten näkökulmasta. Hän välttelee poleemisuutta ja reportaasimaisuutta. Apartheid on kuitenkin universaalisti pahan ilmaus. Hän ankkuroi hätkähdyttävät tarinansa allegoriseen tai symboliseen kuvastoon eikä osoittele syyllisiä. Allegorisuus ei estä sitä, että Coetzeen kielellinen kuvaus on konkreettista, jopa piinallisen pikkutarkkaa. [4]
Coetzee on ensimmäinen kirjailija, joka on saanut Booker-palkinnon kahteen kertaan: teoksistaan Michael K:n elämä (1983) ja Häpeäpaalu (1999). Julkisuutta välttelevä Coetzee ei saapunut noutamaan palkintojaan.[5]
↑The Nobel Prize in Literature 2003 (elämäkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 27.9.2009. (englanniksi)
↑Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 1, s. 99634–9635, art. Coetzee, J. M.. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-05124-5
El Khairat, Abdelghani: The Strategy of Intertextuality in J. M. Coetzee's In the Heart of the Country, Foe and Disgrace. Saarbrücken: Verlag Dr. Müller, 2011. ISBN 978-3-639-34050-1