Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Erik Axel Karlfeldt syntyi Taalainmaan kaakkoisosassa Folkärnan kunnassa Karlbon kylässä Tolvmansgårdenissa. Hänen isänsä oli maanviljelijä Erik Eriksson ja äitinsä Anna Jansdotter; sukunimen Karlfeldt hän otti myöhemmin. Seurakunnan pastori katsoi, että lahjakkaan Erik Axelin kannattaisi jatkaa opintojaan, ja hän aloitti 1878 Västeråsin oppikoulussa. Hän kuului koulun parhaimpiin oppilaisiin ja oli koulun kirjallisuusyhdistyksen jäsen. Karlfeldt asui kouluajan Västeråsissa mutta vietti lomat kotonaan Karlbossa. Kesällä 1882 hän vaelsi Taalainmaan läpi. Syksyllä 1884 hän tapasi nuoren tytön, Anna Bollingin, ja rakastui tähän. Päästyään ylioppilaaksi Karlfeldt ei enää tavannut tyttöä, mutta tämä lienee innoittanut monia Karlfeldtin romanttisia runoja.
Syyslukukaudella 1885 Karlfeldt aloitti opinnot Uppsalan yliopistossa pääaineenaan estetiikka. Seuraavina vuosina hän työskenteli kotiopettajana muun muassa Jämtlandissa. Syksyllä 1887 hän palasi Uppsalaan. Syksyllä 1888 Karlfeldt kirjoitti kirjeen Aftonbladetin päätoimittajalle Ernst Beckmanille ja haki toimittajaksi. Beckman oli nuorena kirjoittanut runoja ja julkaissut runokokoelman, ja kun hän näki nuoren opiskelijan kirjoittamia runoja, hän päätti palkata tämän koeajaksi. Uuden työn myötä nuori opiskelija muutti nimensä Karlfeldtiksi.
Joitakin Karlfeldtin runoja oli aiemmin julkaistu nimimerkillä, mutta vuoden 1890 alussa hän kirjoitti Svensk tidskrift -lehden päätoimittajalle, kirjallisuuskriitikko Frans von Schéelelle. Schéele oli antanut myönteisen arvion Karlfeldtin lähettämistä runoista, ja vuonna 1891 lehdessä julkaistiin neljä runoa, ensimmäistä kertaa Karlfeldtin omalla nimellä. Toukokuussa 1892 Karlfeldt suoritti kandidaatintutkinnon ja arvosanat latinassa, germaanisissa kielissä, pohjoismaisissa kielissä, mineralogiassa ja geologiassa, teoreettisessa filosofiassa sekä estetiikassa ja kirjallisuus- ja taidehistoriassa. Syksyllä 1893 hän aloitti Djursholmin yksityiskoulussa (ruots.Djursholms Enskilda Läroverket) ruotsin, englannin ja saksan kielen opettajana ja toimi opetustehtävissä huhtikuuhun 1895 asti. Hän asui tuon ajan Djursholmin linnassa.
Ensiteos
Kesällä 1895 Karlfeldt sai valmiiksi esikoiskokoelmansa Vildmarks- och kärleksvisor, joka julkaistiin juuri ennen joulua samana vuonna. Esikoisteoksessaan Karlfeldt ei käyttänyt monimutkaisia runomittoja vaan usein käännettyä sanajärjestystä loppusointujen aikaansaamiseksi. Myöhemmin Karlfeldt kuitenkin vältti käännettyä sanajärjestystä. Perinteisten runomittojen, kuten heksametrin, aleksandriinin ja tuon ajan suosittujen runomittojen sonetin, canzonan ja tertsiinin, sijaan Karlfeldt käytti kansanlaulu- ja balladisäkeistöjä. Niissä runot on jaettu säkeistöihin, joissa on sama määrä säkeitä ja sama runomitta. Sen sijaan säkeistöjen pituus, rytmin luonne ja loppusointujen määrä vaihtelevat.
Molkomin vuodet
Maaliskuussa 1895 Karlfeldt kirjoitti Molkomin kansanopiston (ruots.Molkoms folkhögskola) johtajalle ja haki koulusta opettajan sijaisuutta. Hän sai paikan, ja lukukauden alkaessa lokakuun lopussa Karlfeldt aloitti Molkomissa ruotsin, historian ja kaunokirjoituksen sekä kansantalouden opettajana.
Karlfeldt palasi Uppsalaan kirjoittaakseen stipendien turvin lisensiaattityönsä ja valmisteli samanaikaisesti seuraavaa runokokoelmaansa. Uppsalassa Karlfeldt tutustui Gustaf Frödingiin, joka luki hänen runojaan ennen julkaisua ja antoi hyviä neuvoja. Keväällä 1898 valmistui lisensiaattityö englantilaisesta näytelmäkirjailijasta Henry Fieldingistä ja erityisesti tämän romaanista Joseph Andrews.
Fridolins visor och andra dikter -runokokoelma
Karlfeldtin toinen runokokoelma Fridolins visor och andra dikter ilmestyi 1898. Siihen Karlfeldt oli luonut talonpoika Fridolinin hahmon, runollisen alter egonsa, joka on sivistynyt mutta josta on tullut maanviljelijä ja joka kirjoittaa vapaahetkinään runoja: sekoituksen talonpoikaa ja kulttuuri-ihmistä. Fridolin esiintyy myös Karlfeldtin kolmannessa runokokoelmassa Fridolins lustgård och Dalmålningar på rim. Runoja leimaa oppineisuus, ja kieli on saanut vaikutteita Kaarle XII:n Raamatusta sekä Bondepraktikan-nimisestä maanviljelijöiden opaskirjasta. Karlfeldt sai vaikutteita myös 1600-luvun ruotsalaisrunoilijoilta Lars Wivalliukselta, Georg Stiernhielmiltä ja Lasse Lucidorilta, ja hänen runojensa rytmi oli ammennettu Carl Michael Bellmanin lauluista. Esikoisteoksessaan Karlfeldt oli sijoittanut joitakin runoja Taalainmaalle, ja sinne hän palasi runoissaan myöhemminkin. Taalainmaata ei ihannoitu vain sen kauneuden vuoksi, vaan se oli maisemineen, rakennuksineen ja vapaine talonpoikineen myös ajaton ihanne. Taalainmaaromantiikka kuului ajan henkeen. Vuonna 1901 Selma Lagerlöf oli julkaissut Jerusalemin ensimmäisen osan ja taidemaalarit, kuten Anders Zorn ja Carl Larsson, olivat tehneet maisemat tunnetuiksi. Karlfeldtille Taalainmaa oli Arkadia, ja sen paimenia olivat Taalainmaan itsenäiset tilanomistajat.
Ruotsin akatemian jäseneksi
Suoritettuaan lisensiaatintutkinnon Karlfeldt jäi Uppsalaan ja alkoi stipendien turvin valmistella tohtorinväitöskirjaansa. Hän muutti 1898 Tukholmaan, missä hän aluksi työskenteli englannin tuntiopettajana Tukholman Porvarikoulussa (ruots.Stockholms Borgareskola). Vapaa-ajalla hän istui Ruotsin kuninkaallisessa kirjastossa (ruots.Kungliga biblioteket) kirjoittamassa väitöskirjaansa, jonka hän sai valmiiksi vuoden 1900 aikana. Saman vuoden syksyllä hän sai kirjastosta amanuenssin viran. Karlfeldtille myönnettiin vuodesta 1899 alkaen Ruotsin akatemian vuosittainen tuhannen kruunun suuruinen apuraha, ja matkastipendin ansiosta hän saattoi syksyllä 1901 matkustaa Italiaan. Joulukuussa 1901 julkaistiin hänen kolmas runokokoelmansa Fridolins lustgård och Dalmålningar på rim. Vuonna 1903 hän sai vakituisen kirjastonhoitajan viran [[Kuninkaallinen metsä- ja maatalousakatemia|Maatalousakatemiasta (ruots. Lantbruksakademien). Vuonna 1904 hänet valittiin Ruotsin akatemiaan ensimmäisenä niin sanotuista yhdeksänkymmentälukulaisista (ruots.nittiotalisterna).
Vakiintunut asema runoilijana
Nimitys Ruotsin akatemian jäseneksi vakiinnutti Karlfeldtin aseman. Vuoden 1913 alussa hänestä tuli Ruotsin akatemian vakituinen sihteeri. Vuonna 1916 hänet vihittiin avioliittoon Gerda Holmbergin kanssa. Perheeseen syntyi neljä lasta. Syksyllä 1916 koko perhe muutti Lidingössä sijaitsevaan taloon ja lokakuussa 1918 viiden huoneen asuntoon Tukholmaan. Syksyllä julkaistiin runokokoelma Flora och Bellona. Seuraavana vuonna Karlfeldtin kollegat Ruotsin akatemiassa halusivat myöntää hänelle Nobelin kirjallisuuspalkinnon, mutta hän kieltäytyi palkinnosta.[3] Kesät perhe vietti Taalainmaalla, ja vuonna 1921 Karlfeldt osti Leksandin ulkopuolelta Sjugarebystä Sånggården -nimisen huvilan, johon kuului navetta ja hieman maata. Kaikki lomansa he viettivät Taalainmaalla. Perheellä oli kahdeksan huoneen asunto Tukholmassa.
1920-luvun jälkipuoliskolla Karlfeldt matkusti vaimonsa kanssa vuosittain ulkomaille Kööpenhaminaan, Pariisiin ja Italiaan. Syksyllä 1927 ilmestyi runokokoelma Hösthorn, jota kriitikot ylistivät. Ensimmäinen, 5 000 kappaleen painos myytiin loppuun viikossa.
Erik Axel Karlfeldt kuoli 8. huhtikuuta vuonna 1931. Hänet on haudattu Folkärnan hautausmaalle.
Elian taivasmatka (Elie himmelsfärd), suom. Aale Tynni, teoksissa: Hevonen taiteessa, runoudessa, historiassa,Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa ja Tuhat laulujen vuotta
Elokuunhymni (Augustihymn), suom. Lauri Viljanen, teoksissa: Helikonin lähde, Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa, Kevätsade: valikoima ruotsalaista lyriikkaa, Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 2: Skandinavian kirjallisuuden kultainen kirja ja Nobel-kirjailijat: maailmankirjallisuuden mestarit: 2'
Hupsu Fridolin (Fridolins dårskap), suom. Heikki Asunta, teoksessa: Sudenmarja
Joutomies (En löskerkarl), suom. Uuno Kailas, teoksessa: Runot 1922–1931 (Kailas) (myös Wikiaineistossa)
Kärsimysviikolla , suom. Uuno Kailas, teoksessa: Runot 1922–1931 (Kailas) (myös Wikiaineistossa)
Sinun silmäs ovat tulta (Dina ögon äro eldar), suom. Lauri Viljanen, teoksissa: Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 2: Skandinavian kirjallisuuden kultainen kirja, Nobel-kirjailijat: maailmankirjallisuuden mestarit: 2 ja Helikonin lähde
Sub luna ( Sub luna), suom. Aale Tynni, teoksissa: Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa ja Tuhat laulujen vuotta
Sydämen arvoitusten kirjasta (Ur hjärtats gåtbok), suom. Uuno Kailas, teoksissa: Runot 1922–1931 (Kailas) (myös Wikiaineistossa)
Talviurut (Vinterorgel), suom. Lauri Viljanen, teoksissa: Helikonin lähde, Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa ja Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 2: Skandinavian kirjallisuuden kultainen kirja
Valitusvirsi maamiehen kuoltua (Klagosång över en landtman), suom. Yrjö Jylhä, teoksissa: Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa, Nobel-kirjailijat: maailmankirjallisuuden mestarit: 2 ja Runon pursi: maailmankirjallisuuden kertovaa runoutta
Yökohokit keskellä viljaa (Nu öppnar nattglim sin krona), suom. Lauri Viljanen, teoksissa: Helikonin lähde,: Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa, Kevätsade: valikoima ruotsalaista lyriikkaa, Nobel-kirjailijat: maailmankirjallisuuden mestarit: 2 ja Maailmankirjallisuuden kultainen kirja 2: Skandinavian kirjallisuuden kultainen kirja
Musta Rudolf (Svarte Rudolf), suom. R. R. Ryynänen. Martti Jäppilä, teoksessa: Laula kanssamme
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: sv:Erik Axel Karlfeldt
