Aleksandriini

Aleksandriini on ranskalainen runomitta, jota käytettiin ensimmäistä kertaa cycle de l'antiquité -romaaneihin kuuluvassa Aleksanteri-romaanissa (Roman d'Alexandre) noin vuonna 1180. Aleksandriini sisältää 12 tai 13 jambista tavua ja tahtilepo on joka kuudennen tahdin jälkeen.[1][2]

Aleksandiriini oli suosittu runomitta Ranskassa 1600-luvulta lähtien.[3] koska se soveltui hyvin ranskan kieleen[4]. Nykyään aleksandiriinia käyttää muun muassa Guy Goffette.[5] Suomessa sitä on käyttänyt muun muassa Otto Manninen[2] Molièren Oppineiden naisten ja Eino Leino Racinen Phaidran käännöksessä, kumpikin eri tavalla.[4] Runomittaa käytti myös ukrainalaisten uusklassikojen johtohahmo Mykola Zerov[6].

Lähteet

  1. ↑ 83-84 (Pieni Tietosanakirja I. A - Isonzo) (runeberg.org) Pieni tietosanakirja. Viitattu 18.5.2017.
  2. ↑ a b Facta 2001, osa 1, palsta 306
  3. ↑ Mallarmén hiljaisuudet, Euroopan kirjallisuushistoria, arthis.jyu.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ a b Aleksandriini, Tietosanakirja osa 1, palsta 227. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1909
  5. ↑ Markus Jääskeläinen - Arvostelu Guy Goffetten kokoelmasta Luvassa elämä angelfire.com. Viitattu 18.5.2017.
  6. ↑ Volodymyr Derzhavyn, Ivan Koshelivets: Zerov, Mykola Internet Encyclopedia of Ukraine. päivitetty 2005. Viitattu 19.6.2022. (englanniksi)