Tämä artikkeli käsittelee covid-19-tautia. Sen aiheuttavaa virusta käsittelee artikkeli SARS-CoV-2 ja viruksen aiheuttamaa pandemiaa käsittelee artikkeli koronaviruspandemia 2019–. Rokotteesta on tietoa artikkelissa SARS-CoV-2-rokote.
covid-19
Taudin aiheuttavia viruksia (keltaiset) niiden purkautuessa ulos solusta. Väritetty pyyhkäisyelektronimikroskooppikuva.
Koronavirus aiheutti vuoden 2019 lopussa alkaneen maailmanlaajuisen covid-19-pandemian.[2] Koronataudin yleisimmät oireet ovat kuume, kuiva yskä, väsymys ja hengitysvaikeudet.[3] Tauti oli hengenvaarallinen eritoten iäkkäille ja pitkäaikaissairaille.[4] Maaliskuussa 2021 tautiin oli kuollut 2,5 miljoonaa ihmistä noin 15 kuukauden aikana.[5]
Covid-19:n oireet alkavat keskimäärin 5–6 päivän kuluttua virustartunnasta.[3] Taudista parantuminen voi kestää noin 8–37 päivää oireiden ilmenemisen jälkeen.[6] Tartunta on suurella osalla oireeton.[7] Alkuperäisestä viruskannasta on sittemmin kehittynyt useita virusmuunnoksia, joiden tarttuvuus poikkeaa alkuperäisestä.[8]
Covid-19 määriteltiin Suomessa yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi.[9] Suomessa suositeltu karanteeniaika oli viisi päivää oireettomille, joilla epäiltiin olevan tartunta.[10] Suomen ensimmäinen covid-19-tapaus todettiin Rovaniemellä 29. tammikuuta 2020 Saariselällä lomailleella[11] ja sittemmin parantuneelta kiinalaisturistilta.[12] Suomen ensimmäinen tartunta suomalaisella todettiin UudellamaallaMilanosta palanneelta naisella 26. helmikuuta 2020.[13]
Keuhkoihin levinnyt covid-19 aiheuttaa niissä kudostuhoa, jonka paranemisesta ei ole olemassa tutkimustietoa. Virus saattaa levitä myös esimerkiksi verisuonistoon ja munuaisiin.[14] Viruksella on mahdollisuuksia tunkeutua aivoihin ylittämällä veri-aivoesteen.[15] Koronatauti aiheuttaa usein lievää aivoaineen katoa.[16]
Nykytietämyksen valossa tauti leviää lähinnä pisaratartuntana. Virusta on epätodennäköistä saada pakkauksista, postista tai esineistä.[18]
Tauti leviää pääsääntöisesti ihmisestä toiseen kun ihmiset ovat toisiaan lähellä.[18] Tauti tarttuu parhaiten paljon väkeä sisältävissä ja suljetuissa sisätiloissa, kuten liikennevälineissä, ravintoloissa, kaupoissa, juhlissa ja kirkossa. Virus tarttuu ulkona huonommin, mutta voi levitä ulkonakin suuressa väkijoukossa, kuten urheilutapahtumissa tai juhlissa.[19]
Lapset saivat Suomessa vuonna 2021 tartunnan useimmin kodissa muilta perheenjäseniltä.[20] Viruksen leviäminen lapsesta aikuiseen on epätodennäköisempää kuin tartunnan leviäminen aikuisesta aikuiseen, muttei mahdotonta.[19]
Covid-19-tartunnan saaneet levittävät virusta tehokkaimmin oireidensa alussa.[19]
Pisaratartunta
SARS-CoV-2 tarttuu kun ihmiset ovat toisiaan lähellä. Virus voi tarttua myös oireettomalta henkilöltä.[21] Virus tarttuu ensisijaisesti pisaratartuntana. Pisaroita muodostuu, kun sairastunut henkilö yskii, aivastaa ja hengittää. Virus voi tarttua myös kun sairastunut henkilö puhuu, huutaa, laulaa tai urheilee.[19][21][22] Virus voi leijailla ilmassa minuuteista useisiin tunteihin. Se voi kulkeutua kauas sairastuneesta. Kasvomaski estää pisaroita päätymästä ilmaan.[21] Tartuntariski vähenee myös välttelemällä ruuhkia ja äänekästä puhumista.[22]
Pisaratartunnassa henkilöiden tulee olla noin metrin etäisyydellä toisistaan, jolloin pisaroita voi päätyä sairaalta terveen henkilön suun limakalvoille, nenän limakalvoille tai silmien sidekalvoille, joista virus sitten päätyy terveen kehoon covid-19-taudin aiheuttaen.[23] Niin sanottu supertartuttaja levittää puhuessaan virusaerosolia jopa tuhat kertaa enemmän puhuessaan kuin hengittäessään.[24] Tartuttavuus vaihtelee ihmisten välillä hyvin paljon. Todennäköisesti tartuttavuus vaihtelee taudin vaiheen mukaan.[25]
Virus voi tarttua myös ilmasta aerosolimuodossa, eli hyvin pienissä pisaroissa, joiden halkaisija on alle viisi mikrometriä[23], mutta tämän tartuntatavan riski on pienempi kuin pisaratartunnan.[22] Aerosolit voivat levitä yli metrin etäisyydelle niitä levittäneestä sairaasta henkilöstä ja pysyä tartuttamiskykyisinä ilmassa hyvin pitkään. Aerosolitartunta on mahdollinen ainakin sairaalaolosuhteissa, kuten intubaation yhteydessä.[23]
Ilmavälitteisiä tartuntoja on ollut tiloissa, jonka ilmanvaihto on puutteellista.[22]
Kosketustartunta
Pintojen osuus viruksen leviämisessä ei nykytiedon mukaan ole merkittävä. Virus voi tarttua kosketustartuntana, jos sairastunut on esimerkiksi yskinyt käsiinsä ja on sen jälkeen koskenut toiseen ihmiseen. Virus voi tarttua kosketuksen kautta vain jos kosketettavalle pinnalle on hiljattain päätynyt sairastuneen hengitystie-eritteitä.[22] Viruksen on mahdollista tarttua usein kosketuista pinnoista, kuten oven kahvoista tai valokatkaisijoista, kun sen jälkeen kosketaan kasvoihin, suuhun tai silmiin.[21]
Viruksen säilyvyyteen ja tartuttavuuteen vaikuttaa lämpötila, ilman kosteus, ilmanvaihto ja pintamateriaali.[22] Viruksen jäämiä voi säilyä pinnoilla muutamasta tunnista muutamaan päivään. Jäämien viruspitoisuus laskee parissa päivässä kuitenkin alle yhteen promilleen alkuperäisestä pitoisuudesta. Viruksen jäämiä on muovilla enintään kolmen päivän, ruostumattomalla teräksellä kahden päivän ja pahvilla enintään päivän ajan. Virus ei selviä hyvin pehmeillä kuiduilla, kuten kankaalla. Helmikuuhun 2021 mennessä ei tunnettu ainuttakaan tapausta, jossa virus olisi tarttunut elintarvikepakkauksista.[21]
Oireeton leviäminen
Virukseen sairastuneet oireettomat henkilöt voivat myös levittää virusta. Oireettomien aiheuttamien tartuntojen osuutta ei tiedetä. Oireettomista valtaosalle tulee tiettävästi oireita myöhemmin.[19]
Useat turkistarhoilla töissä olevat ihmiset ovat saaneet SARS-CoV-2 tartunnan turkistarhan eläimiltä.[26] Lokakuussa 2020 Tanskan terveysministeri arvioi, että puolet Pohjois-Tanskan 783:sta SARS-Cov-2-tartunnasta on tullut turkistarhojen minkeiltä. Tauti on tarttunut minkeistä ihmisiin myös Alankomaissa.[27] Puolet Alankomaissa turkistarhojen yhteydessä havaituista tartunnoista oli minkeissä syntynyttä uutta virusmuunnosta. Myös 12 tanskalaisella on todettu uutta turkistarhojen minkeillä syntynyttä viruksen muunnosta. Pidetään mahdollisena, että kehitetyt rokotteet eivät tehoa turkistarhoilla muuntuneeseen uuteen virusmuunnokseen.[28] Virusmuunnos on oletettavasti kehittynyt kun tauti on levinnyt minkkitarhoilla useita viikkoja huomaamatta.[29]
Todennäköisyys saada tauti lemmikiltä on hyvin alhainen. Lemmikit voivat kuitenkin itse sairastua covid-19-tautiin ihmiseltä saadusta tartunnasta.[30]
Pois suljetut tartuntatavat
Tutkimusten mukaan tauti ei tartu äidistä sikiöön viimeisen raskauskolmanneksen aikana ei tapahdu tai tarttuu hyvin harvoin.[31]
Verenluovutus ei tiettävästi levitä virusta, mutta taudin oireiden ilmeneminen tai viimeaikainen lähikontakti sairastuneeseen on este luovuttamiselle.[32] Nykytietämyksen mukaan virus ei leviä ihmisestä toiseen hyttysten tai punkkien välityksellä.[18]
Virusta voi olla sairaan ulosteissa, mutta viruksen ei tiedetä levinneen ulosteiden kautta.[23] Vesilaitoksilla suoritettavat hanaveden käsittelymenetelmät tuhoavat viruksen, eikä hanavesi ole Suomessa tartuntariski. Myös uima-altaiden klooraus tuhoaa viruksen, eikä tunneta tapauksia, joissa virus olisi levinnyt uima-allasveden kautta. Viruksen ei tiedetä leviävän luonnonvesien kautta ja tartunta esimerkiksi uimarannalla vaatii lähikontaktin sairaaseen.[33]
Oireet ja seuraukset
Taudin itämisaika on keskimäärin 5–6 vuorokautta, jonka jälkeen oireet alkavat.[3] Ääritapauksissa itämisaika on 0–24 vuorokautta.[34]Terveyden ja hyvinvoinnin laitos suosittelee seuraamaan 14 vuorokauden ajan tartuntahetkestä lukien henkilöä, jonka epäillään saaneen tartunta.[10]
Lievästi oireilevat potilaat paranevat viruksesta yleensä noin kahdessa viikossa. Tauti voi joillakin pahentua noin viikossa tartunnan saamisesta, jolloin tauti vaatii sairaalahoitoa. Näillä vakavasti sairailla parantuminen virustartunnasta on yleensä 3–6 viikkoa. Tautiin kuolleet potilaat ovat yleensä kuolleet noin 2–8 viikon kuluttua taudin ensioireiden alkamisesta.[3]
Eräässä tutkimuksessa, jonka ikäjakauma oli 46–67 vuotta, virus poistui kehosta keskimäärin 22 päivässä. Kuume kesti noin 12 päivää (päivät 0–12 taudin alkamisesta), yskä 19 päivää (päivät 0–19), hengenahdistus 13 päivää (päivät 7–19) ja tehohoidossa potilaat olivat keskimäärin 6,5 päivää (päivät 11,5–18).[6]
Alkuvaihe
Covid-19:n oireet muistuttavat alkuvaiheessa minkä tahansa virusperäisen infektion oireita. Yleisiä oireita ovat kuume, yskä, hengenahdistus, lihaskivut, väsymys, nuha, pahoinvointi ja ripuli. Taudin yhteydessä esiintyy myös maku- ja hajuaistin häiriöitä. Pelkästään oireiden perusteella ei voida tietää onko tauti covid-19, vai joku muu infektio.[35]
Oireiden vakavuus vaihtelee oireettomuudesta vakavaan keuhkokuumeeseen ja jopa kuolemaan. Pitkäaikaissairailla ja iäkkäillä oireet ovat olleet pahimpia. Nuorilla ja lapsilla oireet ovat yleensä olleet lieviä.[3] Alla olevan taulukon oireiden lisäksi haju- tai makuaistin katoaminen eli anosmia tai ageusia voivat olla virustartunnan oireita. Anosmia voi ilmetä jopa 30 prosentilla lievästi oireilevista taudin saaneista. Nämä oireet ovat tiettävästi lyhytaikaisia.[36] Jotkut tartunnan saaneista ovat myös kertoneet kokeneensa ihon kihelmöintiä tai kuumuuden tunnetta iholla.[37]
On olemassa vankkaa tutkimusnäyttöä siitä, että koronatauti aiheuttaa joillekin potilaille neurologisia ja psykiatrisia ongelmia kuten aivosumua, maku- ja hajuaistin menetystä, masennusta tai psykoottisuutta.[40] Hajuaistin heikkeneminen saattaa johtua COVID-19-viruksen kilpirauhasta tai hajukäämiä[41] vahingoittavasta vaikutuksesta.[42] Koronan seuraukset ilmenevät yleisesti lyhytaikaisen dementian kaltaisina oireina, kuten muistin heikkenemisenä ja luku- ja kirjoitusvaikeuksina.[43]
Pitkäaikaiset tai pysyvät seuraukset (long covid -tauti)
Osa COVID-19-virukselle altistuneista[44] sairastuu pitkäaikaiseen koronatautiin, joka aiheuttaa pitkäaikaisia tai pysyviä oireita. Näitä kutsutaan myös englanninkielisellä nimityksellä long covid, jonka diagnoosikoodi on U09.9.
Vakavana sairastettu koronatauti lisää pitkäkestoisen koronataudin riskiä.[45] Jälkioireet ovat erityisen yleisiä nuorilla ja keski-ikäisillä.[46]
Yleisimpiä pitkäkestoisia tai jälkioireita ovat uupumus, hengitysvaikeudet, kuume, kurkkukipu, yskä, lihaskivut, pahoinvointi tai oksentelu, päänsärky, haju- ja makuaistin vajaus.[47]
Saksassa on havaittu myös pitkittyneen taudin seurauksena ilmenneitä aivosumuksi kutsuttuja neurologisia ongelmia, kuten keskittymis- ja muistivaikeuksi[48][49]. Vuonna 2023 julkaistussa brittitutkimuksessa havaittiin, että verihyytymistä kertovat biomarkkerit saattavat selittää sairaalaan joutuneiden koronapotilaiden ajattelu- ja työkykyä heikentävät neurologiset oireet, jotka saattoivat jatkua vielä vuodenkin kuluttua sairastumisesta. Etenkin näiden biomarkkereiden suuri määrä suhteessa tulehduksesta kertovaan CRP-arvoon lisäsi riskiä kärsiä sekä itse havaitusta että mittauksissa todetusta ajattelukyvyn heikkenemisestä. Vain osa long covid -potilaista kärsi sekä aivosumusta että väsymyksestä ja hengästymisestä[50]. Koronatauti saattaa aiheuttaa myös vaurioita aivoihin sekä aivokudoksen tuhoutumista etenkin muistiin liittyvillä aivotoimintojen alueilla[49].
COVID-19 saattaa myös aiheuttaa sydämen vaurioita sydämeen ja sydänlihaksen arpeutumista, mikä voi johtaa siihen, että terve ihminen sairastuu sydänsairauteen[51].
Suomalaisista koronapotilaista 15 000 oli saanut pitkäaikaisen koronan diagnoosin syksyyn 2022 mennessä[53] esimerkiksi sitkeästä yskästä. Useimmat heistä olivat saaneet diagnoosin kuitenkin jo alle kahden kuukauden kuluttua koronan sairastamisesta, jolloin WHO:n pitkän koronan määritelmä ei vielä täyttynyt. Pitkästä koronasta oli maksettu sairauspäivärahaa 1 300 henkilölle.[54]
Vain 1,3 prosenttia yksityistalouksien briteistä, jotka uskoivat sairastaneensa koronan, kertoi sairastavansa pitkittynyttä koronaa.[55] Vuonna 2021 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että verrokeilla esiintyi long covidiin yhdistettyjä oireita siinä missä covidin sairastaneillakin, paitsi haju- ja makuaistien huononeminen, jota ei esiintynyt verrokeilla.[56]
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan nuorilla ja lapsilla covid-19:n oireet ovat yleensä olleet lievät. Sairaus on kuitenkin erityisen vaarallinen iäkkäille ja pitkäaikaissairaille.[58]
Iäkkäät ihmiset
Riski sairastua covid-19:n vakavaan muotoon kasvaa iän kasvaessa. Noin 80 % covid-19-tautiin kuolleista oli 65-vuotiaita tai sitä vanhempia.[57] Vakavampi muoto iäkkäillä tarkoittaa tehohoitoa, hengityskoneen tarvetta tai kuolemaa.[59] Hoitolaitoksissa olevat ovat erityisen suuressa vaarassa, sillä heillä on yleensä sekä korkea ikä että vaikeita sairauksia.[60]
Covid-19 voi olla vakava eritoten yli 70-vuotiaille.[58] Suurimmassa vaarassa ovat yli 85-vuotiaat.[57] Suomessa maaliskuussa 2021 taudin tartunnat olivat enää vähäisiä yli 80-vuotiailla, sillä useimmat heistä olivat saaneet rokotteen ja välttäneet sosiaalista kanssakäymistä.[20]
Eräät sairaudet, hoidot ja lääkitykset
Vuonna 2022 julkaistussa brittiläistutkimuksessa havaittiin, että koronaan sairastuneet suoriutuivat jo ennen sairastumistaan verrokkeja huonommin älykkyyttä mittaavista testeistä ja että heillä esiintyi jo ennen sairastumistaan verrokkeja enemmän aivoaineen katoa, joka paikantui kuitenkin eri osiin aivoja kuin koronan aiheuttama kato[16].
Ainakin seuraavat taudit ja terveydentilat lisäävät riskiä sairastua koronataudin vakavaan muotoon:
Hyvin hoidettua astmaa tai diabetesta potevilla lapsilla vakavien oireiden riski ei ole merkittävä. Sairastumisriski ei ole yleensä kohonnut myöskään lapsilla, joilla on vaikea perussairaus tai jotka tarvitsevat immunosuppressiivista lääkitystä. Sen sijaan lääkityksen lopettaminen voi olla vaarallista.[58]
Vuonna 2022 koronavirus tarjosi tiedeyhteisölle vielä uuden yllätyksen: Sairastettu koronavirusinfektio näyttää vielä laajojen mutta vertaisarviomattomien tutkimusten mukaan olevan jopa riskitekijä uuden koronavirusinfektion vakavuutta suurentavana tekijänä. Syitä tähän vasta aprikoidaan.[65]
Elinsiirron tai kantasolusiirron saaneet henkilöt
Elinsiirtoa odottavat ja henkilöt, joille elinsiirto on tehty puolen vuoden sisällä kuuluvat riskiryhmään. Myös kaikki hylkimisenestolääkitystä käyttävät, joille on tehty kantasolusiirto milloin tahansa, kuuluvat riskiryhmään.[61]
Elinsiirron tai luuydinsiirron saaneilla on riski saada covid-19-tauti vakavassa muodossa.[62] Hylkimisenestolääkitystä käyttävien riski saada tauti vakavassa muodossa on moninkertainen.[61]
Ylipainoiset
Ylipainoisilla on muita suurempi riski joutua tehohoitoon tai kuolla sairastuessaan covid-19-tautiin.[66] Tutkimuksen mukaan henkilöillä, joiden painoindeksi on yli 30 on melkein kaksinkertainen riski joutua tehohoitoon verrattuna normaalipainoisiin ja lievästi ylipainoisiin. Kun painoindeksi ylittää 35, on tehohoitoon joutumisen todennäköisyys 3,6 kertaa suurempi.[67] Kuolleisuuden todennäköisyys kasvaa 50 % kun painoindeksi on 30 tai enemmän.[68]
Tehohoidon määrää voivat selittää myös sairaudet, kuten diabetes ja sydän- ja verisuonitauti, joita ylipainoisilla monesti on. Ylipainoisilla on monesti taipumusta saada keuhkokuumeesta johtuvaa hengitysvajausta, joka johtaa tehohoitoon.[66] Covid-19-tautiin uudelleen sairastuminen on ylipainoisilla myös normaalipainoisia paljon todennäköisempää.[69]
Kansallista tehohoitoa koordinoivan toimiston mukaan vuoden 2021 tammikuuhun mennessä taudin takia tehohoitoon joutuneista suomalaisista 84 % oli ylipainoisia tai lihavia. Ylipainoisia henkilöitä, joiden painoindeksi on yli 30, oli 48 % tuolloin tehohoidossa olevista.[66] Myös Yhdysvalloissa ja Ranskassa covid-19:n vuoksi tehohoitoon joutuneista suuri osa on ollut ylipainoisia.[70]
Raskaana olevat
Raskaana olevilla on kohonnut riski sairastaa tauti vakavammassa muodossa, erityisesti niissä tilanteissa jos raskaana olevalla on perussairaus tai korkea ikä.[71] Maaliskuussa 2020 tehdyissä tutkimuksissa covid-19 sairastaminen raskauden aikana ei eronnut sen sairastamisesta ei-raskaana.[72] Tauti ei vaikuta lisäävän keskenmenojen tai synnytyksen ennenaikaisen käynnistymisen riskiä.[31]
Tupakoijat
Nykyiset ja entiset tupakoijat ovat muita suuremmassa riskissä saada taudin vakavampi muoto ja komplikaatioita.[62][73] Päivittäinen tupakointi ja sähkötupakointi saattavat lisätä oireiden vakavuutta heikentämällä keuhkojen toimintaa.[58] Tupakointi itsessään heikentää elimistön immuunipuolustusta, mikä altistaa vakavammille oireille. Tupakoijilla on keuhkoissa muita korkeampi ACE2-reseptoripitoisuus ja virus tarttuu soluihin ACE2-reseptorien kautta. Lisäksi tupakoidessa kosketetaan sormilla kasvoihin, mikä lisää tartuntariskiä.[74] Tupakointi myös kasvattaa riskiä kuolla covid-19-tautiin.[75]
Kliinisen fysiologian erikoislääkäri, emeritusprofessori Anssi Sovijärvi kehottaa lopettamaan tupakoinnin välittömästi, koska se voi lisätä riskiä sairastua COVID-19-tautiin sekä pahentaa oireita. Erityisen haitallista tupakointi on riskiryhmiin kuuluville eli yli 70-vuotiaille ja niille, joilla on perussairauksia. Sovijärven mukaan tupakoinnin lopettaminen parantaa vastustuskykyä jo parissa päivässä. Hän suosittelee lopettamiseen nikotiinivalmisteita ja myös uusia, vieroitusoireita helpottavia reseptilääkkeitä.[76]
Tupakoitsijat ja nuuskaa käyttävät ovat tutkimusten mukaan ottaneet muita harvemmin koronarokotteen Suomessa. He jättivät myös muita useammin ottamatta kolmannen koronarokotteen.[73][77]
Tartunnan ehkäiseminen
Sairastuneiden eristäminen
Sairastuneiden ihmisten hoitoon kuuluu yleensä heidän eristäminen muista karanteenilla. Tämän tarkoitus on estää tautia tarttumasta muihin.[78]
Kotona pysytteleminen ja turvavälit
Kotona pysyttely pienentää tartunnan saamisen riskiä.[79] SARS-CoV-2 voi tarttua lähikontaktissa helposti esimerkiksi henkilön puhuessa. Turvavälit ovat tapa estää tartuntoja.[80]
Hygienia
Hyvä keino välttää virustartuntaa on jatkuva ja huolellinen käsien pesusaippualla. Jos pesumahdollisuutta ei ole, voi käyttää käsihuuhdetta.[82] Jos käsihuuhdetta käytetään, sitä tulisi käyttää melko runsaasti ja sen pitäisi antaa kuivua tarpeeksi kauan niin, että se alkaa vaikuttaa. Alkoholipitoiset desinfiointiaineet voivat myös kuivattaa ihoa, jolloin iho alkaa halkeilla. Saippua on käsihuuhdetta tehokkaampi tartunnan ehkäisemisessä, koska saippua liuottaa viruksen rasvakuoren.[83][84]
kun on koskenut samoja pintoja kuin flunssainen henkilö.
THL kehottaa välttämään samojen pyyhkeiden käyttämistä.[86] Lisäksi ei pidä kosketella silmiä, nenää tai suuta ellei ole juuri pessyt käsiään.[85]
Pintojen siivoamisen kannalta tavanomaiset siivousaineet tehoavat THL:n mukaan hyvin virukseen.[87] Puhdistukseen soveltuu parhaiten heikosti emäksinen yleispesuaine. Usein kosketettujen pintojen, kuten ovenkahvojen, käsinojien, pöytien, valonkatkaisijoiden ja vesihanojen puhdistaminen on erityisen olennaista.[86]
THL suosittelee vaihtamaan ilmansuodattimet säännöllisesti ja huoltamaan ilmanvaihtolaitteita ohjeiden mukaisesti.[22] Mekaaninen ilmanpuhdistuslaite soveltuu parhaiten viruksen vähentämiseen, koska siinä ei synny haitallisia epäpuhtauksia tai otsonia ilmaan. Ionisaattori ei sovellu ilman puhdistamiseen, koska se tekee viruksista varautuneita ja saa ne kiinnittymään pinnoille. Otsonointi ei niin ikään sovellu.[86]
Kasvomaski ja suojavarusteet
Kasvomaskia tulee käyttää, kun ei voi pitää turvaväliä toiseen ihmiseen.[88]Hengityssuojain pienentää muiden tartuttamisen riskiä. Maskia suositellaan käytettäväksi toisten henkilöiden lähellä ollessa.[89] Kasvomaski hidastaa taudin leviämistä.[88] Maskin käyttö estää 50 prosentilla taudin tartuttamista muihin ympärillä oleviin ihmisiin. Maski toimii tehokkaimmin, kun se on tiukasti kasvoilla, eikä maskin ja ihon välissä ole aukkoja. Kaikki kasvomaskit vähentävät taudin saamisen ja tartuttamisen riskiä, mutta suojan erot ovat merkittäviä eri maskityyppien välillä.[90]
Suojien teho ja hyöty heikoimmasta parhaimpaan:
Visiiriä ei suositella suojakeinoksi, sillä sen suojauksen hyödyistä ei ole tarkkaa tietoa.[88]
Hengityssuojaimet, joissa on ulostuloventtiili tekevät käyttäjälleen hengittämisestä helpompaa, mutta levittävät virusta uloshengitysilmassa muille.[88]
Kangasmaskit pyrkivät vangitsemaan henkilön tuottamat pisarat kankaan kuituihin. Ne myös estävät hengittämästä muiden käyttäjien pisaroita. Kangasmaskin teho on paras, kun kangas on tiheästi punottua ja kerroksia on useita.[88] Kangasmaski antaa parhaimmillaan 20–40 prosentin suojan käyttäjälle.[90]
Kirurginen kertakäyttömaski estää pisaratartuntojen saamista ja suodattaa suurempia hiukkasia ilmasta. Kirurgiset maskit on tarkoitettu estämään pisaroiden ja roiskeiden kosketusta henkilöön.[88] Kirurgiset maskit eivät estä käyttäjää saamasta tartuntaa.[91] Ne kuitenkin vähentävät tartunnan saamisen riskiä vähintään 16 prosentilla,[92][93] tai parhaimmassa tapauksessa jopa 50 prosentilla.[90]
N95, FFP2 ja FFP3 -hengityssuojaimet suojaavat kirurgista maskia paremmin, sillä ne suodattavat hengitysilmasta sekä pisaroita että pieniä pisaroita eli aerosoleja.[88] N95- ja FFP2 -maskit eivät anna täydellistä suojaa tartuntaa vastaan, mutta suojaavat tartunnalta 80–90 prosentin todennäköisyydellä.[90]Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin tekemässä tutkimuksessa havaittiin, että FFP2 ja FFP3 -hengityssuojaimet suojasivat terveydenhuollon työntekijöitä taudilta, eivätkä näitä suojaimia käyttäneet saaneet ainuttakaan tartuntaa.[94]Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus suosittelee terveydenhuollon työntekijöille, jotka käsittelevät COVID-19-potilaita, FFP3- tai vähintään FFP2-suodattimella varustettua suun ja nenän peittävää suojainta.[91]
Suomen hallitus suositteli käyttämään kasvomaskia yleisessä joukkoliikenteessä, koronatestiin matkustaessa sekä Suomeen saavuttaessa ja karanteenissa ollessa.[95]Maailman terveysjärjestö suositteli lääketieteellisen maskin käyttöä riskiryhmille.[88] THL suositteli hengityssuojaimen käyttöä terveydenhuollon ammattilaisille, COVID-19-tautia potevien lähikontakteille, kuten samassa taloudessa asuville ja tautiin mahdollisesti sairastuneille, jotka joutuvat liikkumaan julkisilla paikoilla ja saattavat olla läheisessä kontaktissa toisiin henkilöihin.[87]
Terveydenhuoltohenkilökunnan tulee käyttää hengityssuojaimen lisäksi myös vähintään suojalaseja tai kasvot peittävää kasvosuojaa/visiiriä, käsineitä (esimerkiksi lateksi tai nitriili) ja vettä hylkivää pitkähihaista kaapua.[91]
Rokote estää taudin vakavia vaikutuksia ja estää myös taudin leviämistä.[96] Rokotteen saaneilla esiintyy tutkimusten mukaan vähemmän oireita[97].
Ensimmäinen rokotekerta antaa kahta rokotusta huomattavasti alhaisemman suojan.[98]Pfizerin ja BioNTechin Comirnaty-rokote estää taudin myös iäkkäillä yli 95 prosentissa tapauksista.[99] Täysi suoja saavutetaan seitsemän päivää toisen rokoteannoksen saamisen jälkeen.[100] Rokotettu saa jonkin verran suojaa tautia vastaan jo 12 päivää ensimmäisen rokotusannoksen jälkeen.[101] Rokote antaa suojan kaikille ikäryhmille.[102]
Riskiryhmille ja ikääntyneille tehosterokote tulisi antaa aina 3-6 kuukauden välein.[103]
Helmikuussa 2021 Suomessa annettiin Moderna- ja Comirnaty-rokotteita yli 70-vuotiaille sekä 16–17-vuotiaille, joilla on vakava sairaus. Muille annettiin AstraZenacan valmistamaa rokotetta.[104] Ensimmäiset rokotteet tulivat useissa länsimaissa saataville joulukuussa 2020. Aluksi rokotuksilla pyrittiin suojaamaan terveydenhoidon ja hoiva-alan henkilökuntaa sekä riskiryhmiä. Laajemmin väestöä rokotettiin Euroopassa vuoden 2021 aikana.[105] Marraskuun lopussa 2021 Suomessa oli rokotettu yhteen kertaan noin 77 % ja kahteen kertaan noin 72 % koko väestöstä.[106]
Ihmisen lisäksi SARS-CoV-2-rokotteita on myös kehitelty eläimille, erityisesti minkeille.[108]
D-vitamiini tietyillä riskiryhmillä
Tieteellisissä tutkimuksissa D-vitamiinista ei ole havaittu hyötyä taudin ehkäisyssä tai hoidossa.[109] Väitteet D-vitamiinin hyödyistä ovat perustuneet tutkimukseen, joka paljastui huijaukseksi.[110] On kuitenkin mahdollista, että D-vitamiinin puutostila altistaa taudin vakavammalle muodolle.[111] D-vitamiinin puutoksesta yleisesti kärsivät ryhmät, kuten vanhukset ja tummaihoiset, ovat saaneet taudin muita useammin.[112]
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri suosittelee yli 70-vuotiaita, ympärivuorokautisessa hoidossa asuvia ja tummaihoisia käyttämään tavallista suurempaa 20 mikrogramman D-vitamiiniannosta vuorokaudessa. Ylipainoisille, joiden painoindeksi on yli 30, suositellaan 50 mikrogramman vuorokausiannosta, sillä D-vitamiinin tarve on heillä suurempi. Vastaavankaltaisia suosituksia on annettu myös muualla maailmassa.[113]
Covid-19-näytteenossa pyrkimyksenä on ottaa näytteitä SARS-CoV-2-infektioon mahdollisesti sairastuneilta infektion toteamiseksi.
Pitkittynyt koronatauti jaetaan viiteen eri vaikeusasteeseen. Toisessa vaikeusasteessa esiintyy jokapäiväisiä mutta lieviä toimintakyvyn rajoituksia, kolmannessa kohtalaisia ja viidennessä niin vaikeita, että potilas on päivittäisen avun tarpeessa, koska ei kykene enää huolehtimaan itsestään. Potilaiden diagnosoinnin avuksi on kehitetty Post-COVID-19 Functional Status scale -lomake.[114]
Hoito
Koronan oireet yleensä lievenevät ajan mittaan.[107]
Virallinen ohjeistus
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan taudinkuvasta riippuen tautia hoidetaan joko kotona tai tarvittaessa sairaalassa.[87] Hoidossa tulee kiinnittää huomiota hoitohenkilökunnan asianmukaiseen suojautumiseen.[10]
Jos epäilee sairastuneensa, tulee THL:n mukaan toimia seuraavasti:[115]
Jos epäilet COVID-19-tautia, tee oireiden arviointi Omaolo-palvelussa. Voit myös varata ajan terveyskeskukseen, josta sinut ohjataan tarvittaessa COVID-19-testiin.
Soita terveyskeskukseen, jos sinulle tulee vakavia oireita, kuten hengenahdistusta, ja yleistilasi heikkenee.
Jos kuulut riskiryhmään, soita pikaisesti terveyskeskukseen, jos sinulle nousee äkillinen kuume (38 °C tai yli) ja sinulla on kurkkukipua tai yskää.
Jos sinulla on varmistettu COVID-19, pysyttele kotona vähintään 14 vuorokauden ajan. Jos sinulla on oireita vielä 14. päivänä tai sen jälkeen, pysy kotona, kunnes olet ollut oireeton vähintään kaksi vuorokautta. Vältä lähikontaktia perheen ulkopuolisiin ihmisiin.
Kotihoidossa seuraa COVID-19-taudin THL:n kotihoidon ohjeita.[116]
Lääkehoito
Taudin oireita voidaan lieventää lääkehoidolla.[117] Lääkkeitä voidaan annostella sekä pillereinä ja suonensisäisesti.[118] Maailman terveysjärjestö on antanut vahvan suosituksen taudin hoidossa useille lääkkeille, kuten systeemisille kortikosteroideille ja hydroksiklorokiinille.[119]
Kaikki suun kautta annettavat lääkkeet on tarkoitettu Suomessa niille, joilla on riski sairastua vakavaan tautiin.[118] Niitä annetaan vain vakavimmissa tapauksissa erittäin rajatulle joukolle, kuten iäkkäille ja immuunipuutteisille vuonna 2022.[120]
Kesällä 2022 EU:ssa oli hyväksytty käyttöön kahdeksan lääkettä taudin hoitoon ja ehkäisyyn, joista kuusi on kehitelty erityisesti COVID-19 varten.[120]Paxlovid on ensimmäinen Euroopassa myyntiluvan saanut COVID-19-lääke.[121] Sen vaikuttavia aineita ovat nirmatrelviiri (pakkauksessa lukee PF-07321332[122]) ja ritonaviiri. Lääke hidastaa SARS-CoV-2-viruksen monistumista. Lääke annetaan kahtena erillisenä pillerinä.[123] Hoito kestää viisi päivää. Se tulisi aloittaa mahdollisimman pian oireiden alettua, kuitenkin viimeistään viiden päivän kuluessa oireiden alkamisesta.[121] Lääkettä annetaan Suomessa vain immuunipuutteisille potilaille, kuten syöpää sairastaville[124] ja elinsiirtopotilaille.[122] Vuonna 2022 Maailman terveysjärjestö suositti lääkettä potilaille, jotka ovat suurimmassa riskissä joutua sairaalahoitoon.[119] Paxlovidilla on yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.[123] Se ei sovellu muun muassa raskaana oleville, imettäville ja niille, joilla on maksan tai munuaisten vajaatoimintaa.[122]
Remdesiviiri vähentää kuolleisuutta tautiin, jos hoito aloitetaan varhain. Hoito vähensi kuolleisuutta 15 % niillä potilailla, jotka saivat lisähappea, mutta eivät olleet hengityskoneessa. Se voi myös lyhentää sairaalahoidon pituutta ja estää sairaalahoitoon joutumista kotihoidossa annettuna.[125] Remdesiviiri on ollut joissain Euroopan maissa ja Yhdysvalloissa sallittu lääke kesästä 2020 lähtien. Alkujaan lääke oli käytössä vain hätätapauksissa. Maailman terveysjärjestön mukaan lääkkeen tehosta ei ole varmaa näyttöä.[126] Se kuitenkin antaa varauksellisen suosituksen lääkkeen käytölle vakavimmissa tautitapauksissa.[119] Lääke ei sovellu raskaanaoleville ja imettäville.[127]
Taudin hoitoon on myös suositeltu deksametasonilääkitystä vakavissa tapauksissa sairaalahoidossa. Sen on todettu tutkimuksissa vähentävän kuolleisuutta 41 prosentista 29 prosenttiin, silloin kun sairastunut oli hengityskoneessa. Lääke vähentää myös jonkin verran lisähappea saavien kuolleisuutta.[128] Lääke rajoittaa kehon oman immuunipuolustusjärjestelmän ylireagointia.[129]
MSD:n kehittämää Lagevrio-lääkettä (molnuvirapiiri) käytettäessä ei ole tarvetta tehdä yhteisvaikutusselvitystä muiden lääkkeiden kanssa.[118] Lagevriosta on pyydetty lisäselvityksiä.[120] Lääkettä on vasta testattu kohtuullisen nuorten ja voimakkaasti ylipainoisten kanssa. Se on ollut käytössä 23 maassa joulukuusta 2021 lähtien.[118]
Myös muiden lääkkeiden mahdollisuutta sairauden hoitoon on tutkittu. HIV-lääkkeistä COVID-19:n hoidossa ei nykyisen tiedon mukaan ole hyötyä.[130] Myös ivermektiiniä on pidetty mahdollisena lääkkeenä, mutta tutkimusten mukaan siitä ei ole hyötyä.[131] Myös interferonia on kokeiltu kortikosteroidien kanssa ja ilman[132][133]. Maailman terveysjärjestö suositti kesällä 2022 olemaan käyttämättä fluvoksamiinia ja kolkisiinia.[119]
Hengityskone, lisähappi ja sairaalahoito
Vakavissa tapauksissa tautia hoidetaan sairaalassa tehohoidossa.
Jotkut taudin saaneet tarvitsevat hengityskonetta tai lisähappea.
Johns Hopkinsin yliopiston lääketieteen laitos on julkaissut nettisivullaan nenähengitykseen pohjautuvan kuntoutusohjelman COVID-19:n sairastaneille potilaille. Kuntoutusohjelma pyrkii lisäämään keuhkojen hapenottokapasiteettia syvähengityksen harjoitteiden kautta. Syvähengitys myös voi vähentää tautiin liittyvää ahdistuksen tunnetta.[134]
Jälkioireisiin sopivaa hoitoa tutkitaan toistaiseksi, mutta niitä helpottavat todennäköisesti oireenmukainen hoito, lepo ja liikunnan vähittäinen lisääminen.[135] SARS-CoV-2-rokotteen saaminen saattaa helpottaa jälkioireita.[136] Pitkäaikaisista koronaoireista kärsiville on avattu Suomessa erillisiä poliklinikoita.[97].
Tartunnat ryhmittäin
Yhdysvaltain tautikeskuksen havainnot sairastuneista[137]
Ikä
(vuotta)
Sairaalaan
joutuneet (%)
Tehoitoon
joutuneet (%)
Tapaus-
kuolleisuus (%)
0–19
1,6–2,5
0
0
20–44
14,3–20,8
2,0–4,2
0,1–0,2
45–54
21,2–28,3
5,4–10,4
0,5–0,8
55–64
20,5–30,1
4,7–11,2
1,4–2,6
65–74
28,6–43,5
8,1–18,8
2,7–4,9
75–84
30,5–58,7
10,5–31,0
4,3–10,5
85 tai yli
31,3–70,3
6,3–29,0
10,4–27,3
Iäkkäät
Italian kansanterveyslaitos tilastoi laboratoriovarmennettuja sairastuneita olleen Italiassa 26. maaliskuuta 2020 mennessä yhteensä 73 780. Sairaiden mediaani-ikä oli 62 vuotta, ja tapauskuolleisuus oli keskimäärin 9,2 prosenttia (6 801 menehtynyttä). Yli 80-vuotiaiden tapauskuolleisuus oli 24–24,6 prosenttia. Tapauskuolleisuus oli muilla ikäryhmillä matalampi ja esimerkiksi 50–69-vuotiailla se oli 1,7–5,7 prosenttia.[138]
Aikuiset
Virustartunnan saaneista keski-ikäisistä ja hieman vanhemmista noin joka neljäs voi joutua sairaalaan ja joka kymmenes voi vaatia tehohoitoa (taulukko). Huomattavaa on myös se, että 20–44-vuotiaista joka kymmenes voi vaatia sairaalahoitoa. Nämä ovat Yhdysvaltain tautikeskuksen 18. maaliskuussa 2020 esittämiä tuloksia, jotka pohjautuvat 4 226:een virukseen sairastuneeseen yhdysvaltalaiseen.[137]
Yhdysvaltain tautikeskuksen mukaan esimerkiksi noin 14–21 prosenttia 20–44-vuotiaista tartunnan saaneista vaatii sairaalahoitoa ja 2–4 prosenttia tehohoitoa.[137]
Lapsilla oireet ovat aikuisia lievemmät ja vain hyvin harvat kuolevat tautiin. Alle 1-vuotiaista vauvoista joka kymmenes voi sairastua tautiin vakavasti tutkimuksen mukaan, joka kattoi 2 143 kiinalaislasta, joiden mediaani-ikä oli 7 vuotta. Pääosa ei sairastunut vakavasti: noin viisi prosenttia oli oireettomia, 51 prosenttia lieväoireisia ja 39 prosenttia oireiltaan keskisasteisia. Loput noin viisi prosenttia sairastui vakavasti: alle 1-vuotiailla 11 prosenttia tapauksista oli vakavia, 1–5-vuotiaista seitsemän, 6–15-vuotiaista neljä ja yli 15-vuotiaista kolme prosenttia. Yksi potilas kuoli tarkasteltuna ajanjaksona. Vakavasti sairailla ilmeni vähintään syanoottistahypoksiaa, jossa happisaturaatio oli alle 92 prosenttia.[139]
Kuolleisuus
Maailman terveysjärjestön 3. maaliskuuta 2020 antaman ilmoituksen mukaan tapauskuolleisuus COVID-19-tautiin oli 3,4 prosenttia.[140] Heinä–elokuussa 2020 järjestön epidemiologi arvioi kuolleisuuden noin 0,6 prosentiksi.[141]
Todellista tapauskuolleisuutta virustartuntaan on hankala arvioida, sillä monet tartunnan saaneista potevat tautia lieväoireisina kotonaan ilmoittautumatta viranomaisille vakavammin oireilevien tapausten taas tullessa viranomaisten tietoon.[142]
11. helmikuuta 2020 mennessä Kiinassa todetun noin 72 000:n COVID-19-tapauksen kohdalla tapauskuolleisuus 10–39-vuotiailla oli 0,2 prosenttia, 40–49-vuotiailla 0,4 prosenttia, 50–59-vuotiailla 1,3 prosenttia, 60–69-vuotiailla 3,6 prosenttia, 70–79-vuotiailla 8,0 prosenttia ja yli 80-vuotiailla 14,8 prosenttia. Tämä Kiinan tautikeskuksen (CDCC) tutkimus kattoi 419 alle 10-vuotiasta henkilöä, joiden kohdalla ei todettu kuolintapauksia. Tapauskuolleisuus oli 10,5 prosenttia jotakin sydän- ja verisuonitautia potevilla, 6,3 diabeetikoilla, 6,3 jotakin kroonista hengityselinsairautta potevilla, 6,0 korkeaa verenpainetta potevilla ja 5,6 prosenttia syöpää potevilla.[4]
30. maaliskuuta 2020 julkaistussa tutkimuksessa kuolleisuudeksi 0–9-vuotiailla arvioitiin 0,2–2,5 promillea, 10–29-vuotiailla 1–9 promillea, 30–49-vuotiailla 4–32 promillea, 50–59-vuotiailla 0,3–1,3 prosenttia, 60–69-vuotiailla 1,1–3,9 prosenttia, 70–79-vuotiailla 2,5–8,4 prosenttia ja yli 80-vuotiailla 3,4–13,3 prosenttia. Tutkimus kattoi 44 672 henkilöä ja se pohjautui pääosin yllä mainitun CDCC:n tutkimuksen tarkastelemiin tautitapauksiin. Tutkimuksessa pyrittiin arvioimaan niiden osuutta, jotka eivät ole päätyneet esimerkiksi lievien oireidensa tai oireettomuutensa takia tilastoihin, sekä poistamaan muutamien muiden tilastoja mahdollisesti vääristävien tekijöiden vaikutusta.[143]
Tartunnan uusiutuminen
COVID-19-tautiin voi sairastua uudelleen parantumisen jälkeen. Ei ole tiedossa mikä vaikuttaa uudelleen sairastumisen riskiin, kuinka usein sitä tapahtuu ja levittääkö taudista parantunut tautia uudelleen sairastuttua aikaisemmalla tavoin.[144]
Sairastettu tauti tuottaa kehossa vasta-aineita uutta tartuntaa vastaan jonkin aikaa.[144] Sairastettu tauti antaa noin yhden kuukauden ajaksi suojan tautia vastaan. Rokotteet suojavat uudelleensairastumiselta kahden, kolmen kuukauden ajan.[103] Rokotteet antavat suojaa taudin seurauksia vastaan. Vaikka suoja on korkea, ei kumpikaan tarjoa 100 % suojaa. Suojan teho vaihtelee eri virusmuunnoksista riippuen.[145]
Virukselle omalta osaltaan vastustuskyvyn kehittävien kehon tuottamien vasta-aineiden määrän on havaittu vähenevän valta-osalla nuorista ja vanhoista ihmisistä noin 90 päivän aikana SARS-CoV-2-tartunnan saamisesta. Vasta-aineperusteinen vastustuskyky virusta vastaan saattaa olla lyhytkestoinen.[146]T-soluvälitteisen vastustuskyvyn virusta vastaan taas on useammassa tutkimuksessa osoitettu olevan mahdollisesti vasta-aineita pysyvämpää.[147]
Uudelleensairastuminen saattaa lisätä riskiä joutua sairaalahoitoon tai kuolla tautiin. Vuosina 2020 ja 2021 tehdyn tutkimuksen mukaan taudin kahdesti tai useammin sairasteneilla oli kaksinkertainen riski kuolla tautiin. Riski joutua sairaalahoitoon oli kolminkertainen. Uudelleensairastuminen lisää riskiä sairastua sydämen, keuhkojen ja munuaisten sairauksiin, sekä riskiä sairastua kakkostyypin diabetekseen.[103]
COVID-19 tauti aiheuttaa kohonneen riskin sydän- ja aivoverisuonitauteihin 12 kuukauden ajan sairastumisen jälkeen.[103]
↑AE Gorbalenya et al: Severe acute respiratory syndrome-related coronavirus The species and its viruses, a statement of the Coronavirus Study Group. bioRxiv, 11.2.2020. doi:10.1101/2020.02.07.937862Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
↑ abGwenaëlle Douaud, Soojin Lee, Fidel Alfaro-Almagro, Christoph Arthofer, Chaoyue Wang, Paul McCarthy: SARS-CoV-2 is associated with changes in brain structure in UK Biobank. Nature, 7.3.2022, s. 1–17. doi:10.1038/s41586-022-04569-5ISSN 1476-4687Artikkelin verkkoversio. (englanti)
↑Bas B. Oude Munnink, Reina S. Sikkema, David F. Nieuwenhuijse, Robert Jan Molenaar, Emmanuelle Munger, Richard Molenkamp: Jumping back and forth: anthropozoonotic and zoonotic transmission of SARS-CoV-2 on mink farms. bioRxiv, 1.9.2020, s. 2020.09.01.277152. doi:10.1101/2020.09.01.277152Artikkelin verkkoversio. (englanti)
↑CDC: COVID-19 and Your HealthCenters for Disease Control and Prevention. 11.2.2020. Viitattu 11.3.2021. (englanti)
↑ abFrancis Mimouni, Satyan Lakshminrusimha, Stephen A. Pearlman, Tonse Raju, Patrick G. Gallagher, Joseph Mendlovic: Perinatal aspects on the covid-19 pandemic: a practical resource for perinatal–neonatal specialists. Journal of Perinatology, 2020-05, nro 5, s. 820–826. doi:10.1038/s41372-020-0665-6ISSN 1476-5543Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
↑ abGwenaëlle Douaud, Soojin Lee, Fidel Alfaro-Almagro, Christoph Arthofer, Chaoyue Wang, Paul McCarthy: SARS-CoV-2 is associated with changes in brain structure in UK Biobank. Nature, 7.3.2022, s. 1–17. doi:10.1038/s41586-022-04569-5ISSN 1476-4687Artikkelin verkkoversio. (englanti)
↑Maxime Taquet, Zuzanna Skorniewska, Adam Hampshire, James D. Chalmers, Ling-Pei Ho, Alex Horsley, Michael Marks, Krisnah Poinasamy, Betty Raman, Olivia C. Leavy, Matthew Richardson, Omer Elneima, Hamish J. C. McAuley, Aarti Shikotra, Amisha Singapuri, Marco Sereno, Ruth M. Saunders, Victoria C. Harris, Linzy Houchen-Wolloff, Neil J. Greening, Parisa Mansoori, Ewen M. Harrison, Annemarie B. Docherty, Nazir I. Lone, Jennifer Quint, Naveed Sattar, Christopher E. Brightling, Louise V. Wain, Rachael E. Evans, John R. Geddes, Paul J. Harrison: Acute blood biomarker profiles predict cognitive deficits 6 and 12 months after COVID-19 hospitalization. Nature Medicine, 31.8.2023, s. 1–11. doi:10.1038/s41591-023-02525-yISSN 1546-170XArtikkelin verkkoversio. (englanti)
↑Hannah E. Davis, Gina S. Assaf et al.: Characterizing long COVID in an international cohort: 7 months of symptoms and their impact. EClinicalMedicine, 15.7.2021, 38. vsk. The Lancet. doi:10.1016/j.eclinm.2021.101019Artikkelin verkkoversio.
↑Jennifer Lighter, Michael Phillips, Sarah Hochman, Stephanie Sterling, Diane Johnson, Fritz Francois: Obesity in Patients Younger Than 60 Years Is a Risk Factor for COVID-19 Hospital Admission. Clinical Infectious Diseases: An Official Publication of the Infectious Diseases Society of America, 07 28, 2020, nro 15, s. 896–897. PubMed:32271368doi:10.1093/cid/ciaa415ISSN 1537-6591Artikkelin verkkoversio.
↑CDC: COVID-19 and Your HealthCenters for Disease Control and Prevention. 11.2.2020. Viitattu 9.3.2021. (englanti)
↑Francis Mimouni, Satyan Lakshminrusimha, Stephen A. Pearlman, Tonse Raju, Patrick G. Gallagher, Joseph Mendlovic: Perinatal aspects on the covid-19 pandemic: a practical resource for perinatal–neonatal specialists. Journal of Perinatology, 2020-05, nro 5, s. 820–826. doi:10.1038/s41372-020-0665-6ISSN 1476-5543Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
↑Henning Bundgaard, Johan Skov Bundgaard, Daniel Emil Tadeusz Raaschou-Pedersen, Christian von Buchwald, Tobias Todsen, Jakob Boesgaard Norsk: Effectiveness of Adding a Mask Recommendation to Other Public Health Measures to Prevent SARS-CoV-2 Infection in Danish Mask Wearers. Annals of Internal Medicine, 18.11.2020, nro 3, s. 335–343. PubMed:33205991doi:10.7326/M20-6817ISSN 0003-4819Artikkelin verkkoversio.
↑Joshua Henrina, Michael Anthonius Lim, Raymond Pranata: COVID-19 and misinformation: how an infodemic fuelled the prominence of vitamin D. British Journal of Nutrition, 2021/02, nro 3, s. 359–360. doi:10.1017/S0007114520002950ISSN 0007-1145Artikkelin verkkoversio. (englanti)
↑Centre for Guidelines Methods and Economics Team (UK): Evidence reviews for the use of vitamin D supplementation as prevention and treatment of COVID-19: Vitamin D for COVID-19: Evidence review A. London: National Institute for Health and Care Excellence (UK), 2020. ISBN 978-1-4731-3942-8Teoksen verkkoversio (viitattu 10.3.2021).
↑Jeffrey Seow, Carl Graham, Blair Merrick, Sam Acors, Kathryn J. A. Steel, Oliver Hemmings: Longitudinal evaluation and decline of antibody responses in SARS-CoV-2 infection. medRxiv, 11.7.2020. doi:10.1101/2020.07.09.20148429Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)