Heinäkuussa 2019 Eurooppa-neuvosto päätti ehdottaa von der Leyenia komission johtoon ja Euroopan parlamentti valitsi hänet tehtävään 16. heinäkuuta.[2][3] Parlamentti hyväksyi hänet jatkokaudelle 18. heinäkuuta 2024.[4]
Von der Leyen syntyi Brysselissä, missä hänen isänsä Ernst Albrecht työskenteli yhtenä Euroopan komission korkeimmista virkamiehistä. Von der Leyen asui 13-vuotiaaksi asti Brysselissä, jolloin perhe muutti Saksan liittotasavaltaan. Vuosina 1977–1980 hän opiskeli taloustiedettäGöttingenin yliopistossa. Von der Leyen joutui viettämään 1978 yli vuoden Lontoossa, kun hänen perheensä oli saanut tietää äärivasemmistolaisen Baader–Meinhof-ryhmän suunnittelevan hänen sieppaamistaan voidaakseen kiristää perheen isää. Von der Leyen oli Scotland Yardin suojeluksessa ja käytti peitenimeä Rose Ladson ja opiskeli vuoden ajan London School of Economicsissa.[5][1]
Palatessaan Saksaan 1979 von der Leyen vaihtoi alaa ja opiskeli lääkäriksi vuosina 1980–1987, minkä jälkeen hän työskenteli Hannoverissa naistenklinikalla kunnes perusti perheen miehensä, professori Heiko von der Leyenin kanssa. Pariskunta meni naimisiin vuonna 1986. Von der Leyen väitteli lääketieteen tohtoriksi 1991.[6] Tämän jälkeen hän keskittyi pitkälti koko 1990-luvun kotiäitinä olemiseen perheen seitsemän lapsen kanssa. Tänä aikana perhe myös vietti neljä vuotta KalifornianStanfordissa.[5][1]
Poliittinen ura
Von der Leyen liittyi Saksan kristillisdemokraattisen unionin jäseneksi vuonna 1990.[6] Poliittisen uransa von der Leyen aloitti toimimalla Hannoverin alueen paikallispolitiikassa eri tehtävissä vuosina 2001–2004. Hän tuli valituksi Ala-Saksin osavaltioparlamenttiin 2003, mistä hänet nostettiin osavaltion sosiaali-, nais-, perhe-, ja terveysasioista vastaavaksi ministeriksi.[7]
Liittokansleriksi noussut Angela Merkel nimitti von der Leyenin vuonna 2005 liittotasavallan perhe-, vanhus-, nais-, ja nuorisoasioista vastaavaksi ministeriksi. Tämän jälkeen von der Leyen valittiin liittopäivien jäseneksi vuoden 2009 vaaleissa, minkä jälkeen hän toimi Merkelin hallituksen työvoima- ja sosiaaliministerinä vuoteen 2013 asti.[1][7] Perheministerinä von der Leyen pyrki parantamaan perheille suunnattuja tukia, ja hänen ollessaan ministerinä Saksassa ajettiin muun muassa läpi laki päivähoitotakuusta kaikille yli 1-vuotiaille lapsille sekä palkallinen vanhempainvapaa, joka sisälsi vähintään kahden kuukauden isyysvapaan.[6]
Vuonna 2013 von der Leyenistä tuli Saksan historian ensimmäinen naispuolinen puolustusministeri. Häntä ja puolustusministeriötä syytettiin mahdollisista sääntöjen vastaisuuksista ministeriön tekemien konsulttisopimusten McKinsey & Companyn ja Accenturen kanssa.[8][7]
Ollessaan ehdokkaana Euroopan komission johtoon von der Leyen julkaisi 24-sivuisen ohjelman "Minun agendani Euroopalle". Ohjelmassaan hän kertoi kannattavansa ilmastoneutraalia maanosaa, naiskiintiöitä yritysten hallituksiin, reilua vähimmäispalkkaa kaikille työntekijöille ja rajavalvonnan kohentamista.[9]
Kritiikki
Von der Leyeniä on kuvailtu ihmerouvaksi, joka on liian hyvää ollakseen totta. Saksalainen poliitikko Martin Schulz on kuvaillut von der Leyeniä Saksan hallituksen heikoimmaksi ministeriksi kun hän nousi ministeripaikalta Euroopan unionin johtotehtävään.[10]
Yksityiselämä
Von der Leyen meni naimisiin lääkäri Heiko von der Leyenin kanssa vuonna 1986. Parilla on seitsemän lasta, jotka ovat syntyneet vuosina 1987–1999. Von der Leyen asuu Ala-SaksinBurgdorfissa sijaitsevalla maatilalla lähellä Hannoveria.
Forbes nimesi von der Leyenin maailman 4. vaikutusvaltaisemmaksi naiseksi vuonna 2020.[17] Samana vuonna hänelle myönnettiin Global Citizen Prize -palkinto.[18]
BBC valitsi von der Leyenin vuonna 2022 sadan vaikutusvaltaisen ja innostavan naisen listalle 100 Women. Häntä ehdotti listalle vuonna 2020 saman kunnian saanut Sanna Marin.[19]
Galleria
Von der Leyenin sukuvaakuna.
CDU:n vaalimainos vuodelta 2005, jossa von der Leyen esiintyy.
Yhdysvaltain ulkoministeri Antony Blinken ja von der Leyen Brysselissä vuonna 2021.
Von der Leyenia vastustava mielenosoitus Saksassa vuonna 2009.
Suomen pääministeri Sanna Marin ja von der Leyen Helsingissä vuonna 2022.
.jpg)
.jpg)
