Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry (lyhenne SAK,[1]ruots.Finlands Fackförbunds Centralorganisation FFC rf, lyhenne FFC) on Suomen suurin ammatillinen keskusjärjestö. SAK kertoo edustavansa vuonna 2023 noin 800 000 suomalaista.[2][3] Heistä noin 500 000 on jäsenmaksunsa maksaneita palkansaajajäseniä.[4] SAK:hon kuuluu 17 teollisuuden, julkisen sektorin, kuljetusalojen, yksityisten palvelualojen ja kulttuurialojen ammattiliittoa. Sen edeltäjiä ovat Suomen Ammattijärjestö ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto.
SAK on poliittisesti sitoutumaton organisaatio, joka osallistuu yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ennen kaikkea kolmikannan ja tulopolitiikan kautta. SAK on myös kampanjoinut vaalien alla ja julkaissut kannanottoja tärkeinä pitämistään asioista, kuten asuntorakentamisen kohtaanto-ongelmista[5] ja työeläketurvan hoitamisesta.[6]
Suomen postilaitos julkaisi vuonna 1957 postimerkin Ammattiyhdistysliikkeen 50-vuotisen toiminnan kunniaksi.
SAK:n edeltäjä, Suomen ensimmäinen keskusjärjestö Suomen Ammattijärjestö SAJ perustettiin 15. huhtikuuta 1907, ja se oli läheisessä suhteessa Suomen Sosialidemokraattiseen puolueeseen. Suomen sisällissodan jälkeen SAJ:ssa saivat enemmistön kommunistit ja vasemmistososialistit, ja heinäkuussa 1930 viranomaiset lakkauttivat sen Lapuan liikkeen painostuksen takia. Uuden keskusjärjestön, Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton (SAK) perustajia 19. lokakuuta 1930 olivat lähinnä sosiaalidemokraatit. SAK:n jäsenmäärä ylitti vuoden 1944 lopussa 100 000, vuonna 1947 jäsenmäärä oli 341 600 henkilöä.[9]
1950-luvun lopulla sosiaalidemokraattien keskinäinen riita ulottui myös ammattiyhdistysliikkeeseen. SAK:n jäätyä TPSL:n kannattajien haltuun, osa SDP:n kannattajien hallitsemista liitoista erosi ja muodosti uuden Suomen Ammattijärjestön, osin CIA:lta saadun rahoituksen turvin.[10] TPSL:n kuihduttua SAJ ja SAK yhdistyivät jälleen 1969 Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestöksi, eli nykyiseksi SAK:ksi.
Vuonna 1969 SAK:ta hallitsivat sosiaalidemokraatit ja puolueriidan jakaman SKP:n enemmistö eli saarislaiset. Vuonna 1976 keskusjohtoon valittiin 14 sosiaalidemokraattia ja 8 saarislaista kommunistia. Vain Kumi- ja nahkatyöväen Liitto oli vallankumouksellisten kommunistien eli SKP:n vähemmistön käsissä. SAK:n jäsenmäärä oli tuolloin 920 000.[11]
SAK on julkisesti kannattanut muun muassa viidennen ydinvoimalan rakentamista ja Euroopan unionin jäsenyyttä. EU:n rahaliiton jäsenyyden edellytykseksi muodostettiin niin sanotut EMU-puskurit, joita SAK muiden työmarkkinajärjestöjen lailla piti jäsenyyden edellytyksinä.[12]
Tulopolitiikka
SAK jäsenliittoineen on tulopolitiikan osapuoli. Se pyrkii vaikuttamaan siihen, että tehtäisiin tulopoliittisia kokonaisratkaisuja, jotka hillitsisivät inflaatiota estämällä suuret palkankorotukset, mutta samalla tukisivat tulonjaon tasaisuutta. Tästä seuraa, että SAK:lla on kantoja myös nettotuloihin vaikuttaviin asioihin, muun muassa verotukseen, veronalennuksiin jne. SAK:n pääekonomisti on Ilkka Kaukoranta.
Vaalikampanjat ja -rahoitus
Suomalaisissa medioissa SAK:n kampanjointia on useaan otteeseen pidetty vasemmiston tukemisena.[13] Tämä ei ole mitenkään poikkeuksellista, sillä poliittisella työväenliikkeellä ja ammatillisella työväenliikkeellä on yhteistä työläisten elinolojen puolustaminen ja parantaminen.
Vuoden 1997 kampanjassa esiintyi mieshahmo, joka laukoi kärkkäitä mielipiteitä. Vuoden 1999 vaaleissa SAK kampanjoi televisiomainoksella, jossa öykkärimäisesti käyttäytyvät rikkaat mollasivat äänestämättä jättävää työväestöä.
Keskusjärjestö kampanjoi vaalien edellä (erityisesti oman jäsenkunnan) äänestysaktiivisuuden nostamiseksi. SAK:n lähtökohtana on, että mitä korkeampi äänestysprosentti eduskuntavaaleissa, sitä enemmän eduskuntaan tulee valituksi palkansaajien asioita ymmärtäviä kansanedustajia.[15]
SAK:n jäsenet äänestävät selvästi muuta väestöä laiskemmin:[16] esimerkiksi vuoden 2007 eduskuntavaalien edellä helmikuussa 2007 tehtyssä tutkimuksessa SAK:n jäsenistä 55 % ilmoitti äänestävänsä varmasti ja 26 % melko varmasti[15]. Kaikkien suomalaisten äänestysikäisten vastaavat luvut olivat 63 % ja 22 %.[15] Puhelimitse tehdyn tutkimuksen virhemarginaali oli 4 % suuntaansa.
Eduskuntavaaleissa 2019 SAK perusti Vapaiden valtakunta -kampanjan, jota SAK jäsenliittoineen rahoitti 1,4 miljoonalla eurolla. Yhdistys rakensi epävirallisen vaaliorganisaation tukemaan vasemmistopuolueiden, erityisesti SDP:n, kampanjointia. Yhdistyksen tavoitteena oli Sipilän hallituksen puolueiden saaminen pois vallasta.[19][20]
Eduskuntavaaleissa 2023 SAK perusti Pro Reilumpi Yhteiskunta ry -yhdistyksen, joka jakoi 632 355 eurolla vaalirahoitusta 214 eduskuntavaaliehdokkaalle. Ehdokkaista 115 oli SDP:n, 60 vasemmistoliiton ja 13 vihreiden ehdokkaita.[21][22]
Vuoden 2007 eduskuntavaalien yhteydessä toteutetun kampanjan juliste SAK:n silloisen päätoimipaikan, Helsingin Metallitalon julkisivussa.
Vuoden 2007 sensuroidussa televisiomainoksessa Oiva Lohtanderin esittämä öykkärimäinen johtaja mässäili ruualla ja pilkkasi työläisiä, jotka eivät edes vaivaudu äänestämään. Mainoksen tarkoituksena oli herätellä palkansaajia äänestämään. Vaalien jälkeen erityisesti SDP:n piirissä on arvioitu,[24] että mainoskampanja heikensi vasemmiston suosiota.
Mainos herätti ihmetystä muun muassa Perheyritysten liitossa ja Helsingin Sanomissa.[25]
Vastalauseita tuli myös SDP:n piirissä – muun muassa Jukka Gustafsson[26] katsoi blogissaan SAK:n menneen mainonnassaan jo liian pitkälle. Vaikka aluksi SAK:n johto seisoi mainoksensa takana,[27][28] luovuttiin mainoksen esittämisestä ennen ensimmäistä TV-esityskertaa.[29]
Kansainvälisen ay-liikkeen yksi vaikutuskanava on myös ay-liikkeen neuvoa-antava komitea OECD:ssä (TUAC).
Vuonna 1991 SAK, STTK ja Akava perustivat yhteisen toimiston edunvalvontaan Euroopassa. Toimiston nimi oli aluksi Keskusjärjestöjen Eurooppa-yhteistyö (KEY) ja vuodesta 2006 se on toiminut nimellä Palkansaajajärjestöjen EU-edustusto FinUnions. Toimisto siirtyi Brysseliin 1. helmikuuta 1995. Akava irtautui FinUnionsin toiminnasta vuoden 2017 alussa. Samaan aikaan Akavan yksityisen sektorin neuvottelujärjestö Ylemmät Toimihenkilöt YTN liittyi toimiston ylläpitäjäksi.[30]
Jäsenliitot
Jäsenistö
SAK:n suurimmat jäsenliitot ovat suuruusjärjestyksessä: Palvelualojen ammattiliitto Pam, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL, Teollisuusliitto, Rakennusliitto, TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto, Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT, Paperiliitto ja Sähköalojen ammattiliitto.
SAK:n kertoma jäsenliittojen yhteenlaskettu jäsenmäärä oli vuoden 2023 alussa 812 534, joista miehiä 451 007 (56 %) ja naisia 361 527 (44 %).[31] Järjestöjen yhteenlaskettu jäsenmäärä on ollut laskussa, nimittäin vielä vuonna 2003 jäseniä oli yhteensä 1 049 259 ja vuonna 2017 yhteensä 966 354.[32][33] Vuonna 2023 SAK kuitenkin tilitti ainoastaan 521 778 palkansaajasta jäsenmaksuja Euroopan ammatilliselle yhteisjärjestölle. Tästä luvusta on poistettu opiskelijajäsenet, eläkeläiset ja jäsenmaksunsa maksamatta jättäneet.[34]
Vuonna 2005 keskimäärin SAK:laiset olivat 45-vuotiaita kunnan palveluksessa olevia naisia ja 42-vuotiaita metallialalla töissä olevia miehiä.[32] SAK:laisilla ammattiliitoilla on yhteensä 170 000 alle 30-vuotiasta jäsentä.[35]
↑Bjøl, Erling: Kansojen historia. Osa 23. Rikas länsi, s. 422. WSOY, 1985. ISBN 951-0-09751-9
↑EMU-puskuri oli 90-luvun lopulla poliittisessa keskustelussa käytetty talouspoliittinen termi. Niillä viitattiin talouden liikkumavaraan esimerkiksi valtion asuntorahaston omaisuudella. Kannanottoja puolesta ja vastaan – joissa viitataan työmarkkinajärjestöjen osuuteen – esimerkiksi Sinikka Mönkäre 10/1997 ja Esko Aho 04/1998
↑YLEn Lauantaiseura 10.3.2007 ja MTV3:n puheenjohtajatentti 5.3.2007
↑SDP:n Uudenmaan piirin puheenjohtaja Esko Ranta Aamu-TV:ssä 23.3. ja Arja Alho YLE TV-uutisissa esitetyissä pätkissä 19.3. ja 20.3. Liisa Jaakonsaari YLEn Aamu-TV:ssä 23.3.: ... paljasti sen vähän pimeän puolen, joka on SAK:ssa ja SDP:ssä...
