Tulenkantajat (lehti 1932–1939)

Osa artikkelisarjaa:
Työväenkulttuuri
Suomessa
Punainen lippu.
  • Historia
Järjestöt
Puhujat
Arkistot
Äänenkannattajat
Aikakauslehdet
Kulttuurilehdet
Toimittajat
  • Kirjallisuus
Tietokirjat
Kaunokirjallisuus
Kustantajat
Kirjailijat
Runous
  • Taide
Taiteilijaryhmät
Teatteri
Näytelmät
Näyttelijät ja ohjaajat
Musiikki
Säveltäjät
Kuvataiteilijat
  • Koulutus
Järjestöt
Opistot
  • Tapahtumat

Tulenkantajat: Tulenkantajain seuran äänenkannattaja oli vuosina 1932–1939 Helsingissä ilmestynyt poliittis-yhteiskunnallinen kulttuurilehti.

Erkki Vala perusti vuonna 1930 konkurssiin menneen Tulenkantajat-lehden seuraajaksi samannimisen lehden. Alkuperäinen tulenkantajien taiteilijaryhmä oli tuossa vaiheessa jo hajaantunut. Edeltäjästään poiketen Valan Tulenkantajien poliittinen linja oli lähellä sosialidemokraattisen puolueen vasenta siipeä,[1] vaikka lehti olikin puoluepoliittisesti sitoutumaton. Se oli aikansa suomalaisen kulttuuriälymystön tärkeä kohtauspaikka.[2] Lehteä julkaisi Tulenkantajain seura, ja se ilmestyi vuosina 1933–1939 viikkolehtenä.[3] Levikki oli suurimmillaan noin 5 000 kappaletta.[4] Vala oli lehden päätoimittajana koko sen ilmestymisen ajan.[5] Häntä kannustivat lehden perustamiseen Nyrki ja Tapio Tapiovaara sekä Viljo Kajava. Lehteä rahoittivat muun muassa Hella Wuolijoki, Maissi Erkko, L. A. Salava ja Mary Moorhouse-Pekkala.[4]

Tulenkantajat puolusti ihmisoikeuksia, uskonnonvapautta, rauhanaatetta ja Suomen pohjoismaista suuntausta, ja se vastusti kiihkonationalismia, fasismia ja muita totalitaristisia aatteita sekä kuolemanrangaistusta.[5] Lehti myös muun muassa tuomitsi pääkirjoituksessaan vuoden 1935 steriloimislain ja puolusti Suomeen Saksasta saapuneita juutalaispakolaisia.[6] Erkki Vala oli sosiaalidemokraatti, mutta hänet erotettiin myöhemmin puolueesta liian vasemmistolaisena. Osa Tulenkantajien tukijoista oli aatteellisesti lähellä kommunisteja.[5] Esimerkiksi Raoul Palmgren julkaisi ensimmäiset artikkelinsa ja kirja-arvostelunsa Tulenkantajissa.[7] Lehteen kirjoittivat myös kirjailijat ja runoilijat Pentti Haanpää, Elmer Diktonius, Kaarlo Sarkia, Elina Vaara, Einari Vuorela, Hagar Olsson, Toivo Pekkanen, Katri Vala, Arvo Turtiainen, Iris Uurto sekä Aira ja Elvi Sinervo. Muita kirjoittajia olivat muun muassa Helmer Adler, Kaisu-Mirjami Rydberg, Ensio Hiitonen ja professori Väinö Lassila.[4] Lehden tukijat jakautuivat vuonna 1935 Valan liberaaleihin ja Palmgrenin vasemmistososialisteihin, mutta Vala piti lehden omalla linjallaan.[2] Seurauksena monet nuoret radikaalit siirtyivät vasemmistolaisemman Kirjallisuuslehden piiriin.[4]

Tulenkantajat arvosteli usein Kivimäen hallituksen politiikkaa. Se vaikutti hallituksen kaatumiseen tekemällä syksyllä 1936 ison jutun Etsivän keskuspoliisin salaisesta muistiosta, jossa useita vapaamielisinä tunnettuja henkilöitä väitettiin kommunisteiksi tai näiden myötäilijöiksi. Vuoden 1937 presidentinvaaleissa Tulenkantajat tuki K. J. Ståhlbergia.[5][4]

Valaa vastaan nostettiin Tulenkantajissa ilmestyneiden artikkelien vuoksi neljä painokannetta eli oikeusjuttua, joista hän sai kaksi sakkorangaistusta ja yhden ehdottoman vankeusrangaistuksen.[2] Puolen vuoden vankeustuomion hän sai julkaistuaan ulkomaisten lehtien kommentteja punaupseeri Toivo Antikaisen oikeudenkäynnistä.[4] Vuonna 1934 oli kaksi oikeusjuttua, joista ensimmäisen aiheena olivat lehdessä julkaistut Pentti Haanpään kaksi pulaliikettä kuvannutta, viranomaisiin ja kirkkoon kohdistunutta kritiikkiä sisältänyttä novellia. Toisessa tapauksessa Vala sai syytteen jumalanpilkasta julkaistuaan Tulenkantajissa otteen tšekkiläisen kirjailijan Jaroslav Hašekin satiirisesta romaanista Kunnon sotamies Švejkin seikkailut maailmansodassa, mutta tässä jutussa korkein oikeus antoi lopulta vapauttavan tuomion.[1]

Tulenkantajat lakkasi ilmestymästä syksyllä 1939 hieman ennen talvisodan puhkeamista.[5]

Lähteet

  1. ↑ a b Leino-Kaukiainen, Pirkko: ”Aikakauslehdistön itsenäistymisvuodet 1918–1955”, Suomen lehdistön historia 10: Aikakauslehdistön kehityslinjats. 193–194, 229–230. Aikakauslehtien liitto/Kustannuskiila 1992.
  2. ↑ a b c Kosunen, Janne – Mieskonen, Matti: Unohtunut tulenkantaja Erkki Vala. Tieteessä tapahtuu 2/2015. Viitattu 28.3.2019.
  3. ↑ Tulenkantajat: Tulenkantajain seuran äänenkannattaja. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.12.2022.
  4. ↑ a b c d e f Juusela, Jyrki: Suomalaiset Espanjan sisällissodassa 1936–1939, s. 97–99. Atena, Jyväskylä 2003.
  5. ↑ a b c d e Saarenheimo, Eero: ”Vala, Erkki (1902–1991)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 247–248. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2 Teoksen verkkoversio.
  6. ↑ Alanne, Harri: Tulenkantaja Erkki Vala olisi tänään trollien ja vihapuheen ykköskohde. Yleisradio 20.3.2016. Viitattu 28.3.2019.
  7. ↑ Kalemaa, Kalevi: ”Palmgren, Raoul (1912–1995)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 505–508. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7 Teoksen verkkoversio.