Lapualaisoopperan roolihahmoista osa oli todellisia historian henkilöitä. Todelliset hahmot ja heidän tekemikseen kuvatut oikeistoradikaalitLapuan liikkeen väkivaltaisuudet provosoivat voimakkaan kulttuurikeskustelun. Vasemmiston rooliksi näytelmässä jäi väkivallan passiivinen, pasifistinen, vastustaminen. Hengeltään ja tyyliltään näytelmän katsottiin muistuttavan Bertolt Brechtin näytelmiä. 1960-luvulla Lapuan liikkeen radikalismi oli vielä kipeästi muistissa ja monia porvarillisia kansalaisia näytelmä loukkasi. Näytelmää on pidetty uraauurtavana ja eräänä Suomen teatterihistoriankulttiteoksista.[lähde? ]
Lapualaisooppera on kantaesityksensä jälkeen esitetty lukuisissa ammatti- ja harrastajateattereissa eri puolilla Suomea. Sen ovat esittäneet muun muassa Tampereen Työväen Teatteri (1966) ja Lapuan harrastajanäyttelijät (2001). Lapualaisooppera on käännetty ruotsiksi nimellä Lappo-operan, ja se on esitetty myös Svenska Teaternissa sekä TukholmanDramatenissa ja Södra Teaternissa vierailuesityksinä. Pitkän tauon jälkeen Aleksanterin teatteri otti näytelmän ohjelmistoonsa vuonna 2000, ja sen jälkeen sitä on esitetty monissakin teattereissa. Ylioppilasteatteri esitti Lapualaisoopperan kesällä 2016 Mustikkamaan kesäteatterissa 90-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi.[1]
Lapualaisoopperasta kehkeytyi aikanaan myös oikeudenkäynti. Kapteeni evp. Artturi Vuorimaa nosti rikoskanteen teoksen kirjoittajaa Arvo Saloa vastaan, koska merkittävä osa Lapualaisoopperan teksteistä oli Vuorimaan mielestä lainattu luvattomasti hänen kirjastaan Kolme kuukautta Kosolassa. Korkeimman oikeuden päätöksellä KKO 1971-II-44 kaikki vaatimukset Saloa vastaan hylättiin.[lähde? ]