Uurron vanhemmat olivat maanviljelijä Paavo Mielonen ja Maria Pennanen.[2] Hänen puolisonsa oli kirjailija Aku Rautala (1896–1931, oik. August Ripatti). Pariskunnan poika oli kirjailija Aku-Kimmo Ripatti (1931–1994). Uurto tuli ylioppilaaksi 1929 ja opiskeli yliopistossa, mutta keskeytti opintonsa ja ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi.[2]
Kirjallinen tuotanto
Tulenkantajien ja myös kirjailijaryhmä Kiilan jäsen Uurto kuului siihen 1930-luvun lopun kirjailijoiden ryhmään, joka käsitteli teoksissaan vaistojen psykologiaa ja ruumiin viisautta. Hänen teostensa seksuaalisuutta pidettiin aikoinaan varsin rohkeana. Esikoisteos Ruumiin ikävä (julk. myöh. nimellä Villit henget) herätti huomiota aihepiirillään. Proosan lisäksi Uurto kirjoitti näytelmiä, joille oli leimallista pasifismi, ja siksi hän ei saanut niitä esitetyksi sodan aikana.[3] Lisäksi hän kirjoitti runoja, jotka ilmestyivät kokoelmana Sudet. Uurto asui myöhemmin ulkomailla, romaani Den brinnande ön ilmestyi ruotsiksi.[lähde? ]
Teokset
Ruumiin ikävä, romaani, 1930
Tulta ja tuhkaa, novelleja ja runoja, 1930
Kypsyminen, romaani, 1935
Rakkaus ja pelko, romaani, 1936
Farväl Maria, 1936, alkuteos Kypsyminen, övers. av Olof Enckell
Tappra kärleken, 1937, alkuteos Rakkaus ja pelko, övers. av Olof Enckell
Timanttilakien alla, 1938
Ruumiin viisaus, romaani, 1942
Kroppens visdom, roman, 1943
Sudet, runokokoelma, 1944
Suomalainen kohtalonnäytelmä puolustuspuhe ja hyljätyt murhenäytelmät, 1945
Ihana lyhty, 1946
Joonas ei välittänyt, romaani, 1950
Kapteenin naiset, romaani, 1952
Brinnande ön, 1957, alkuteos Palava saari, övers. av Bo Carpelan
Armastus ja kartus, 1963, alkuteos Rakkaus ja pelko
↑Juhani Korhonen, Risto Rantala (toim.): Suomalaisia kirjailijoita, s. 294. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19094-6
↑ abToivo Pekkanen, Reino Rauanheimo (toim.): Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon. Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja: Iris Uurto, s. 272-279. Porvoo: WSOY, 1947.