Artikkelissa tarkastellaan myös väestön jakautumista alueittain. Väestön jakautumista kuvataan lääneittäin tai maakunnittain, kunnittain ja niiden sisällä seurakunnittain. Väestön keskittyneisyyttä kuvaavat tiedot taajamissa ja pientaajamissa asuvien määrästä.
Ruotsin kokonaisväkilukua on tilastoitu vuodesta 1749 alkaen, jolloin Ruotsissa oli 1 764 724 asukasta. Vuonna 2022 väkiluku oli 10 522 000. Seuraavassa taulukossa on kuvattu Ruotsin väkiluvun kehitystä kymmenen vuoden välein. Muutokset (henkeä ja prosenttia) tarkoittavat muutosta koko kymmenvuotiskauden aikana.
Kymmenvuotiskausittain tarkasteltuna Ruotsin väestö kasvoi suhteellisesti eniten 1820-luvulla ja absoluuttisesti eniten 1940-luvulla.
Ruotsin väkiluku oli tilaston alkaessa ylittänyt jo miljoonan asukkaan rajan. Kaksi miljoonaa ylittyi vuonna 1767 ja uudelleen vuonna 1774. Kolmeen miljoonaan väkiluku nousi vuonna 1835 ja neljä miljoonaa ylittyi vuonna 1863. Viiden miljoonan asukkaan rajan yli noustiin vuonna 1897 ja kuusi miljoonaa ylittyi vuonna 1923. Vuonna 1950 Ruotsissa oli seitsemän miljoonaa asukasta ja vuonna 1969 luku oli noussut kahdeksaan miljoonaan. Vuonna 2004 ylittyi yhdeksän miljoonan asukkaan raja.[2] Näiden lukujen saavuttamiseen kuluneet aikajaksot kestivät
kahdesta kolmeen miljoonaan: 68 vuotta (vuodesta 1767 laskettuna)
kolmesta neljään miljoonaan: 28 vuotta
neljästä viiteen miljoonaan: 34 vuotta
viidestä kuuteen miljoonaan: 28 vuotta
kuudesta seitsemään miljoonaan: 27 vuotta
seitsemästä kahdeksaan miljoonaan: 19 vuotta
kahdeksasta yhdeksään miljoonaan: 35 vuotta
Syntyvyys ja kuolleisuus
Vuoden 2019 aikana Ruotsissa syntyi elävänä 114 523 lasta ja kuolleita oli 88 776. Syntyneiden enemmyys (luonnollinen väestönkasvu) oli siten 25 757 henkilöä. Syntyneiden määrä ylitti kuolleiden määrän 130 kunnassa ja 158 kunnassa syntyneitä oli vähemmän kuin kuolleita. Kahdessa kunnassa syntyneitä ja kuolleita oli yhtä monta. [1]
Muuttoliike
Vuoden 2011 aikana Ruotsin sisäisessä muuttoliikkeessä (läänien sisäinen ja läänien välinen muuttoliike) 97 kuntaa sai muuttovoittoa ja 191 kuntaa muuttotappiota. Kahdessa kunnassa Ruotsin sisäisen muuttoliikkeen nettomuutto oli 0 asukasta. Läänien osalta 8 lääniä sai muuttovoittoa ja 13 lääniä muuttotappiota.lähde?
Vuoden 2019 aikana Ruotsiin muutti 115 805 henkilöä ja Ruotsista muutti pois 47 718 henkilöä. Nettosiirtolaisuus oli 68 087 henkilöä, joten Ruotsi sai muuttovoittoa ulkomailta. [2]
Ruotsissa on 21 lääniä, joista yhdessä on yli kaksi miljoonaa asukasta (Tukholman lääni) ja kahdessa yli miljoona asukasta (Länsi-Götanmaan lääni ja Skånen lääni). Gotlannin lääni on väkiluvultaan pienin ja siellä on alle 60 000 asukasta. Läänien väkiluvut ovat useimmiten 200 000 ja 300 000 asukkaan välissä. Vuonna 2011 tällaisia läänejä oli 10 kappaletta.[3]
Maakunnilla ei Ruotsissa ole mitään virallista asemaa, mutta niiden väkilukuja tilastoidaan. Ruotsissa on 25 maakuntaa, joista neljässä (Uplanti, Länsi-Götanmaa, Skåne ja Södermanland) on yli miljoona asukasta. Pienin maakunta on Härjedalen, jonka asukasluku jää alle 10 000:een. Muita alle 100 000 asukkaan maakuntia ovat Öölanti, Dalsland, Gotlanti ja Ruotsin Lappi.[4]
Ruotsissa on 290 kuntaa, joiden väkiluvut vuonna 2019 vaihtelevat 2 408 asukkaasta (Bjurholmin kunta) 974 073 asukkaaseen (Tukholman kunta).[5] 72 kunnassa on alle 10 000 asukasta ja 95 kunnassa 10 001–20 000 asukasta.
Yli 100 000 asukkaan kuntia on 18 kappaletta ja ne ovat:[5]
Uumajan kuntaa lukuun ottamatta kaikki yli 100 000 asukkaan kunnat sijaitsevat Ruotsin eteläosissa.
Kuntien lisäksi Ruotsissa tilastoidaan väestö myös seurakunnittain. Vaikka aluejako perustuu Ruotsin kirkon seurakuntajakoon, niin väestötilastoissa otetaan huomioon koko seurakunnan maantieteellisellä alueella asuva väestö kirkkoon kuulumisesta riippumatta.
Vuodesta 1960 lähtien ja jossain määrin jo aiemminkin Ruotsissa on muiden Pohjoismaiden tilastoitu väestöä taajamittain. Lyhyesti määriteltynä taajama on vähintään 200 asukkaan väestökeskittymä, jossa rakennusten välinen etäisyys on korkeintaan 200 metriä. Oikealla oleva kuvaaja esittää taajamaväestön osuutta Ruotsin koko väestöstä vuodesta 1800 lähtien. Taajamien lisäksi on vuodesta 1990 lähtien tilastoitu myös pientaajamia, joissa on 50–199 asukasta.
Vuoden 2018 lopussa taajamien kokonaismäärä oli 2 011 kappaletta. Tuolloin taajamissa oli 8 940 708 asukasta, mikä vastasi 87 prosenttia Ruotsin väestöstä. Taajamien ulkopuolella asui 1 289 477 henkilöä. Kaikkien taajamien maapinta-ala oli yhteensä 628 269 hehtaaria eli 1,5 prosenttia Ruotsin maapinta-alasta. Taajamien väestötiheys oli 1 423 asukasta maaneliökilometriä kohti, mutta taajamien ulkopuolella väestötiheys oli vain 3,0 asukasta maaneliökilometriä kohti.[6] Yli 100 000 asukkaan taajamia vuonna 2019 oli yhdeksän:[7]
Vuoden 2015 lopussa pientaajamien kokonaismäärä oli 3 135 kappaletta. Vuonna 2010 pientaajamissa oli 281 091 asukasta. Kaikkien pientaajamien maapinta-ala oli yhteensä 85 080 hehtaaria ja väestötiheys 330 asukasta maaneliökilometriä kohti. Ruotsin väestöstä 1 118 682 henkilöä eli 12 prosenttia asui taajamien ja pientaajamien ulkopuolella.[8]
Vertailun vuoksi vuonna 1960 Ruotsissa oli 27,3 prosenttia 0–17-vuotiaita ja 11,8 prosenttia 65 vuotta täyttäneitä.[10]
Sukupuolijakauma
Vuonna 2019 Ruotsin väestöstä miehiä oli 5 195 814 ja naisia 5 131 775 henkeä.[11]
Kansalaisuus
Vuonna 2019 Ruotsissa asui 940 580 ulkomaiden kansalaista, mikä vastasi 9,1 prosenttia väestöstä.[10] Seuraavassa taulukossa on lueteltu ne 21 valtiota, joiden kansalaisia Ruotsissa asui eniten vuoden 2019 lopussa. Syyrian kansalaiset ovat Ruotsin suurin ulkomaiden kansalaisten ryhmä.[12]
Tuntematon kansalaisuus oli 12 086 henkilöllä, kansalaisuus puuttui 17 499 henkilöltä. [13] Saman tilaston tietojen perusteella voidaan laskea, että muiden kuin yllä mainittujen maiden tai Ruotsin kansalaisia oli 269 503 henkeä. Ruotsissa asui Ruotsin kansalaisten lisäksi 193 eri maan kansalaisia.
Syntymämaa
Vuonna 2019 Ruotsissa asui 2 019 733 ulkomailla syntynyttä, mikä vastasi 19,6 prosenttia väestöstä. Vuonna 1960 ulkomailla syntyneitä oli 299 879 henkilöä eli 4,0 prosenttia väestöstä.[3] Seuraava taulukko kuvaa ulkomailla syntyneiden määrän kehitystä vuodesta 2000 alkaen.
Seuraavassa taulukossa on lueteltu ne 22 valtiota, joissa syntyneitä asukkaita Ruotsissa asui eniten vuoden 2019 lopussa. Syyriassa syntyneet ovat Ruotsin suurin ulkomailla syntyneiden ryhmä.
Tuoreimmassa tilastossa Vatikaanivaltio on ainoa maa, jossa syntyneitä henkilöitä ei asu Ruotsissa lainkaan.[14] Saman tilaston perusteella voidaan laskea, että muissa kuin yllä mainituissa maissa tai Ruotsissa syntyneitä oli 619 441 henkeä. Ruotsissa asui Ruotsissa syntyneiden lisäksi 205 eri maassa syntyneitä asukkaita. Syntymämaa ei ollut tiedossa 1 542:llä henkilöllä.
Syntyperä
Seuraavassa taulukossa on tarkasteltu Ruotsin väestöä syntyperämaan (ruots.ursprungsland) perusteella. Tiedot perustuvat Statistiska centralbyrånin tilastoon vuoden 2019 lopusta.[15] Tilastosta on seuraavaa taulukkoa varten laskettu yhteen:
kussakin maassa syntyneet (sarake B)
ne Ruotsissa syntyneet, joiden vanhemmista vähintään yksi on syntynyt kyseisessä maassa (sarakkeet D, F, H, J ja L)
Mukaan on otettu vain ne maat, joissa syntyneitä tai heidän jälkeläisiään on vähintään 20 000 henkilöä.
Tilaston maita ei voi laskea yhteen esimerkiksi maanosittain, koska silloin osa henkilöistä tulee laskettua kahteen kertaan. Anguilla ja Vatikaanivaltio ovat ainoat maailman maat, joissa syntyneitä tai heidän jälkeläisiään ei asu Ruotsissa lainkaan.lähde? Tilaston perusteella Ruotsissa on Ruotsin lisäksi 205 eri valtiosta lähtöisin olevia asukkaita.
Ruotsin väestöstä 25,5 prosenttia oli vuoden 2019 tietojen mukaan ulkomaalaistaustaisia. Seuraava taulukko kuvaa ulkomaalaistaustaisten määrän kehitystä vuodesta 2002 alkaen. Ulkomaalaistaustaisia on Ruotsissa 3 415 166 eli 33,1%, kun ulkomaalaistaustaisiksi lasketaan myös ne, joiden vanhemmista vain toinen on syntynyt ulkomailla.[4]
Ruotsissa puhutaan pääasiassa ruotsia, joka on lainsäädännössä vuonna 2009 määritelty sekä maan pääkieleksi että viralliseksi kieleksi. Suurin vähemmistökieli on suomi. Euroopan unionin direktiivin johdosta viiden vähemmistökielen asema kirjattiin lakiin 1999; näitä ovat saame, meänkieli (suomen murre), suomi, romanikieli ja jiddiš. Näillä kielillä on virallinen asema valtion virastoissa, oikeudessa, päiväkodeissa ja vanhainkodeissa tiettyjen kuntien alueella. Saamen kielellä on virallinen asema Arjeplogin, Jällivaaran, Jokimukan ja Kiirunan kunnissa. Suomi ja meänkieli ovat virallisia Jällivaaran, Haaparannan, Kiirunan, Pajalan ja Ylitornion kunnissa.[18] Vuonna 2010 uudistettu kielilaki toi suomen vähemmistökieleksi 18 kuntaan Keski- ja Etelä-Ruotsissa, ja helmikuussa 2011 vielä viiteen muuhun kuntaan.[19] Romanilla ja jiddišillä on asema historiallisina vähemmistökielinä, ja Ruotsin hallituksella on tietty velvollisuus tukea niitä. Ruotsissa on paljon vähemmistökieliä suuren maahanmuuton seurauksesta.[18]
Ruotsin kielellä on paljon toisistaan eroavia murteita.[20] Yleiskielen oikeinkirjoitukseen on vaikuttanut Vadstenan luostarista 1400-luvulta alkanut perinne. Tarve puhutun kielen yhtenäistämiseen tuli kansakoulun leviämisen myötä, ja silloin suosittiin Tukholman lähiympäristön kieltä.[21]
Wastenson, Leif; Öberg, Sture ja Springfeldt, Peter: Sveriges nationaltlas. Befolkningen. Stockholm: Sveriges nationalatlas, 1997. ISBN 91-87760-41-X
Edlund, Lars-Erik: Språken i Sverige: Presentation av en språklig atlas. (Årsbok 2011) Stockholm: Kungliga Vitterhetsakademien, 2011. ISBN 978-91-7402-406-7Teoksen verkkoversio (PDF). (Arkistoitu – Internet Archive)