Ruotsin kielipolitiikka tarkoittaa Ruotsin valtion suhdetta eri kieliin ja eri kieliä puhuviin ihmisryhmiin. Ruotsi on maan puhutuin kieli, ja sitä osaa yli 90 % maan väestöstä. Se on maan pääkieli (ruots. huvudspråk) ennemmin kuin virallinen kieli. Lisäksi viidellä kielellä (suomi, meänkieli, romani, saame ja jiddiš) on virallinen vähemmistökielen asema. Pääkielen ja virallisten vähemmistökielten asemaa säätelee vuonna 2009 voimaan astunut kielilaki, jonka nojalla valtion tulee suojella näitä kieliä sekä edistää niiden käyttöä yhteiskunnassa.^[1]

Pääartikkeli: Ruotsin kieli

Ruotsissa on äidinkielenään ruotsia puhuvia noin 7 800 000^[2], ja lopuista asukkaista suurin osa puhuu sitä toisena kielenään. Ruotsin kielellä on useita murteita, joista muutamia pidetään joissakin yhteyksissä omina kielinään. Älvdalskaa puhuu noin 3 000 henkilöä Älvdalenin kunnassa Taalainmaan maakunnassa. Jämtiä puhuu 30 000–60 000 henkilöä Jämtlandin maakunnassa. Skånea puhuu noin 800 000 henkilöä Skoonen maakunnassa, eräät kielitieteilijät pitävät skånea tanskan murteena.

Ruotsalaista viittomakieltä käyttää yhteensä arviolta 30 000 ihmistä, joista kolmannes on täysin kuuroja.^[3] Vaikka viittomakieli ei kuulukaan virallisiin vähemmistökieliin, kielilaki suojelee myös sitä.^[1]

Pääartikkelit: Ruotsinsuomalaiset ja Suomen kielen hallintoalue

Suomea puhuvat ruotsinsuomalaiset, jotka muuttivat Ruotsiin 1950- ja 60-luvuilla. 70-luvulla suomenkielisiä luokkia syntyi voimakkaan muuton seurauksena ympäri maata, mutta 80-luvulla niitä alettiin lopettaa rajusti.^[4] SCB:n mukaan ruotsinsuomalaisia olisi ollut 675 000 vuoden 2008 lopussa^[5]. Ruabin tutkimuksen mukaan suomen puhujia olisi Ruotsissa vuonna 2005 ollut yli 470 000^[5]. Suuria suomen kielen keskittymiä ovat Tukholma, Södermanland ja Norrbottenin maakunta. Meänkieltä puhuu 40 000–70 000 henkilöä Pohjois-Ruotsissa. Suomi ja meänkieli ovat virallisessa asemassa Jällivaaran, Haaparannan, Kiirunan, Pajalan ja Ylitornion kunnissa. Vuonna 2010 suomesta tuli virallinen kieli myös 18 muussa kunnassa ja helmikuussa 2011 vielä viidessä lisää. Nyt mukana on Keski- ja Etelä-Ruotsin kuntia ja suuria teollisuuspaikkakuntia kuten Tukholma ja Göteborg. Uudistuksen jälkeen 40 % ruotsinsuomalaisista asuu kunnassa, jossa suomi on virallinen vähemmistökieli.^[6]

Saamelaiskielillä on noin 9 000 puhujaa Ruotsissa, suurin osa heistä Pohjois-Ruotsissa. Eri saamelaiskieliä Ruotsissa on viisi (eteläsaame, uumajansaame, piitimensaame, luulajansaame sekä pohjoissaame). Suurin osa Ruotsin saamenkielisistä puhuu pohjois- ja luulajansaamea. Uumajan- ja piitimensaame ovat vaarassa hävitä, ja niillä on yhteensä alle 40 puhujaa. Saamelaiskielillä on virallinen asema Arjeplogin, Jällivaaran, Jokimukan ja Kiirunan kunnissa.

Romanin kielen puhujien määrää on vaikea määrittää tarkkaa, ja sellaiseksi arvioidaan 20 000 – 120 000.^[7] Puhujat ovat hajautuneet ympäri Ruotsia, eikä sillä ole keskittymiä kuten suomen- tai meänkielellä. Tästä syystä sillä ei ole alueellista asemaa. Kielellä on silti virallinen vähemmistökielen asema, sillä Ruotsin valtio katsoo sillä olevan historiallista merkitystä.

Jiddišiä puhuu Ruotsissa noin 3 000 henkilöä.^[8] Kielen toivat Ruotsiin aškenasijuutalaiset jotka muuttivat Ruotsiin 1700- ja 1800-luvuilla. Sällskapet för Jiddisch och Jiddischkultur i Sverige -järjestöllä on noin 200 jäsentä. Kielellä ei ole alueellista asemaa, mutta se on tunnustettu vähemmistökieleksi historiallisen merkityksensä takia.

Lähes 90 % ruotsalaisista ymmärtää ja puhuu englantia. Englanti on ollut pakollinen kouluissa vuodesta 1940 lähtien. Saksaa osaa noin 30 % ruotsalaisista ja ranskaa noin 10 %. Maahanmuuttajat ovat tuoneet mukanaan serbokroaatin, turkin, arabin ja monet muut kielet. Koska näillä kielillä ei ole pitkää historiaa Ruotsissa, ne eivät ole saaneet virallista vähemmistökielen asemaa.