Raketinheittimen maalialue on noin kolme hehtaaria[9] eli suhteellisen suuri. Heitin on tykkiä epätarkempi, mutta toisaalta huomattavasti tulivoimaisempi, ja ajoneuvoalustaisena myös sen liikkuvuus on hyvä.[7]
Heittimessä on 40 putkea. Kunkin raketin massa on 66 kg ja esisirpaloidun ammuksen räjähdysaineena on heksotoli. Raketissa on 20 kg putkiruutia, joka lähettää raketin matkaan noin 700 m/s nopeudella. Raketin voi laukaista joko sisältä ajoneuvosta tai laukaisulaitteelta. Laukaisulaitteella valitaan haluttu määrä raketteja, jonka jälkeen ne voi lähettää puolen sekunnin välein. Ammuttavien sarjojen lyhin väliaika on 1–2 minuuttia. Raketin suurin kantama on 20,4 km, mutta sitä voi säätää lyhyemmäksi jarrurenkailla.[7]
Vuonna 1985 RM-70:stä tehtiin RM-70/85 -niminen modernisoitu versio, joka oli asennettu kahdeksanpyörävetoisen Tatra T815:n alustalle. Autossa on panssaroimaton ohjaamo, joka on varustettu sisäilman suodatuksella ja ilmastoinnilla. Itse asejärjestelmään ei tehty muutoksia. Tšekkoslovakian armeija testasi uutta järjestelmää, mutta päätti olla tilaamatta niitä panssaroinnin puuttumisen takia. Näin ollen tätä versiota valmistettiin ainoastaan vientiin.[8]
Itä-Saksan armeijalle myytiin 36 kappaletta, jotka myytiin edelleen Suomen puolustusvoimille Saksan jälleenyhdistymisen jälkeen.[8] Suomessa järjestelmä tunnetaan nimellä 122 Rakh 89. Heittimien suuntauslaitteistoa modernisoitiin siten, että alkuperäinen sähköllä toimiva järjestelmä korvattiin hydraulisella ja renkaiksi vaihdettiin turvatäyterenkaat. Myös naamiointia ja varustusta parannettiin.[7]
Puolan armeijalle myytiin 30 kappaletta ja nämä yksilöt ovat edelleen aktiivikäytössä. Intian armeija oli kiinnostunut järjestelmästä, mutta päätti laatia samaan rakenteeseen perustuvan oman sovelluksensa, joka tunnetaan nimellä PINAKA.[8]
RM-70/85M
Slovakian asevoimille päätyi joitain yksilöitä, jotka ovat todennäköisesti peräisin toisesta Itä-Saksan armeijalle myydystä erästä. Erää ei koskaan toimitettu, sillä Saksojen yhdistymisen jälkeen kaikki armeijan hankinnat peruttiin. Järjestelmien valmistus oli jo ehditty aloittaa, ja ne viimeisteltiin Slovakian Dubnica nad Váhomissa. Vuonna 2000 järjestelmiä päätettiin nykyaikaistaa. Työ teetettiin kahdessa vaiheessa Konštrukta Trečínillä ja saksalaisella Diehlillä. Aluksi ohjaamoihin asennettiin uudet navigointilaitteistot ja radiojärjestelmät. Nämä versiot tunnetaan nimellä RM-70/85M.[8]
RM-70 Modular
Toisessa vaiheessa Slovakian armeijan RM-70/85:t uusittiin niin perusteellisesti, että ainoaksi alkuperäiseksi osaksi jäi ajoneuvoalusta. Sen päälle asennettiin panssaroitu ohjaamo ja hydraulisesti toimiva latausjärjestelmä. Laukaisujärjestelmästä tuli kokonaan tietokoneohjattu. Modernisoidun heittimen tuliannos on 28 kappaletta 122 mm raketteja tai vaihtoehtoisesti kuusi 227 mm rakettia, joita käytetään myös yhdysvaltalaisessaM270 MLRS -heittimessä. Näin järjestelmästä on saatu Nato-yhteensopiva. Tämän version nimeksi tuli RM-70M (Modular). Slovakian armeija tilasi muutostyön kaikkiaan 26 ajoneuvolle. Muutostyötä on tarjottu myös muiden maiden armeijoille.[8][2]
