Venäläisten joukkojen ja ukrainalaisten vastahyökkäysten eteneminen Ukrainassa ja myös maahyökkäysten suuntia (24. helmikuuta 2022 –). Kartalla näkyy myös joitain maa- ja ilmapommituksia sodan ajalta.
209 000 (asevoimat) 102 000 (puolisotilaalliset joukot) 900 000 (reservi)[9] Ukrainan armeijan kansainväliset joukot[10]
Venäjän–Ukrainan sota (usein vain Ukrainan sota) on käynnissä oleva sotaVenäjän ja Ukrainan välillä. Se alkoi helmikuussa 2014 Ukrainan vallankumouksen jälkeen, ja sotatoimet keskittyivät aluksi Krimin ja Donbassin alueille, jotka on kansainvälisesti tunnustettu osaksi Ukrainaa. Konfliktin alkuvaiheessa vuonna 2014 Venäjä valtasi Krimin ja julisti sen liitetyksi alueeseensa. Samana vuonna alkoi myös Itä-Ukrainan sota Ukrainan ja Venäjän tukemien separatistien välillä. Useasti on esiintynyt myös merivoimien välikohtauksia, kybersodankäyntiä ja poliittisia jännitteitä. Vuoden 2021 lopusta lähtien Venäjä lisäsi sotajoukkojaan Ukrainan rajan välittömässä läheisyydessä. Sota laajeni alueellisesta konfliktista täysimittaiseksi sodaksi Venäjän aloitettua hyökkäyksen Ukrainaan 24. helmikuuta 2022.
2010-luvun alkupuolella Ukraina oli etääntynyt Venäjän hallinnosta ja siirtynyt lähemmäs Euroopan unionia ja länsimaita. Kuitenkin vuonna 2013 osittain Venäjän painostuksen seurauksena presidentti Viktor Janukovytš irtisanoutui sopimusneuvotteluista Euroopan unionin kanssa, mistä seurasivat marraskuussa 2013 alkaneet laajat Euromaidan-mielenosoitukset. Tämä lopulta johti Janukovytšin erottamiseen ja pakenemiseen Venäjälle helmikuussa 2014.[11] Tästä seuranneen vallankumouksen jälkeen Venäjä-mielisiä mielenosoituksia puhkesi osissa Ukrainaa helmikuussa 2014.
Krimin kriisiksi kutsutussa yhteenotossa Venäjä irrotti Krimin niemimaan Ukrainasta ja liitti sen itseensä alkuvuonna 2014. Kansallisuustunnuksitta kulkeneet venäläissotilaat ottivat hallintaansa strategiset asemat ja infrastruktuurin Ukrainan alueella Krimillä ja valtasivat Krimin parlamentin. Venäjä järjesti kiistanalaisen kansanäänestyksen, jossa hyväksyttiin Krimin liittäminen osaksi Venäjää. Tämä johti Krimin miehittämiseen. Toimi oli Venäjän vastaveto Ukrainan vallankumoukseen. Samana keväänä yhteenotto laajeni Itä-Ukrainaan ja johti Itä-Ukrainan sotaan. Länsimaat tuomitsivat Venäjän toimet Krimillä ja asettivat maalle talouspakotteita.
Huhtikuussa 2014 Venäjä-mielisten ryhmien mielenosoitukset Donbassissa kärjistyivät sodaksi Ukrainan asevoimien ja Venäjän tukemien Donetskin ja Luhanskin tasavaltojen itsenäistyneiden separatistien välillä. Elokuussa 2014 merkitsemättömät venäläiset sotilasajoneuvot ylittivät rajan[12] Donetskin tasavaltaan. Toisella puolella Ukrainan joukkojen välillä alkoi julistamaton sota, ja toisella puolella separatistit liittyivät Venäjän joukkoihin, vaikka Venäjä yritti piilottaa osallisuutensa.
Venäläiset käyttävät laajalti kidutusta vangittuja ukrainalaisia (sekä sotilaita että siviilejä, mikä on sotarikos) vastaan. Yksi ensimmäisistä kirjatuista sotavankien kidutustapauksista Ukrainassa oli tapaus 7. lokakuuta 2014 Zuhresin kaupungissaDonetskin alueella, kun 53-vuotiasta ukrainalaista Ihor Kozhomaa (ukr.Ігор Кожома) kidutettiin useita tunteja pylvääseen sidottuna tämän yritettyä viedä vaimonsa pois miehitetyltä alueelta[13]. Samanlainen tapaus oli Donetskin siviiliasukkaan Iryna Dovganin kanssa, jota kidutettiin julkisesti Ukraina-mielisen asemansa vuoksi [14].
Useiden vuosien ajaksi sota muodostui jäätyneeksi konflitiksi, jota toistuvasti yritettiin tuloksetta ratkaista tulitaukosopimuksilla. Venäjä ja Ukraina allekirjoittivat vuonna 2014 Minskin sopimuksen ja vuonna 2015 Minsk II -sopimuksen, mutta useat kiistat estivät niiden täysimääräisen täytäntöönpanon. Vuoteen 2019 mennessä Ukrainan hallitus oli luokitellut 7 % Ukrainasta tilapäisesti miehitetyiksi alueiksi.
2021–2022 tilanteen kärjistyminen
Vuonna 2021 Venäjä siirteli joukkojaan Ukrainan rajan läheisyydessä[15], ja länsi ja Venäjä syyttelivät toisiaan provokaatioista.[16] Venäjä lopetti sotaharjoituksensa Ukrainan rajan läheisyydessä huhtikuussa 2021 sanoen vetäytyvänsä rajalta.[17]
Marraskuussa 2021 Venäjä ja Ukraina olivat keskittäneet kumpikin omalle puolelle rajaa joukkojaan[18]. Ukraina syytti Venäjää hyökkäyksen valmistelusta. Venäjä sanoi ettei aio hyökätä Ukrainassa, mutta vastusti esimerkiksi Naton hyökkäysohjusten tuomista Ukrainaan.[18] Venäjän mukaan Ukraina ei halunnut ratkaista ongelmaa Donbassissa.[19] Nato syytti Venäjää hyökkäyksen suunnittelusta, minkä Venäjä kiisti. Venäjän presidentti Vladimir Putin kritisoi Naton laajentumista pitäen sitä itseensä kohdistuvana uhkana ja vaati Ukrainalta sitoumusta, ettei se koskaan liittyisi sotilasliittoon. Hän ilmaisi myös irredentistisiä näkemyksiä, kyseenalaisti Ukrainan oikeuden olemassaoloon ja väitti virheellisesti, että Ukrainan perusti Vladimir Lenin.
Venäjän pommituksissa tuhoutunut kerrostalo Avdijivkassa vuonna 2023.
Venäjän presidentti Vladimir Putin tunnusti Donetskin ja Luhanskinkansantasavallat itsenäisiksi 21. helmikuuta 2022.[20] Venäjän joukkoja saapui alueelle "rauhaa turvaamaan".[21][22] Venäjä oli keskittänyt taistelukelpoisia sotilasyksiköitä Ukrainan rajan tuntumaan. Sodan uhka oli voimakas.[23] 24. helmikuuta 2022 Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.[24] Suuri osa kansainvälisestä yhteisöstä on tuominnut Venäjän sen toimista Ukrainassa ja syyttäen sitä kansainvälisen oikeuden rikkomisesta ja Ukrainan suvereniteetin loukkaamisesta. Monet maat asettivat taloudellisia pakotteita Venäjää, venäläisiä yksityishenkilöitä tai yrityksiä vastaan,[25] erityisesti vuoden 2022 hyökkäyksen jälkeen.
Sodan alkuvaiheessa Venäjä valtasi laajoja alueita erityisesti Itä- ja Etelä-Ukrainassa sekä teki epäonnistuneen hyökkäysyrityksen Kiovaan. Tämän jälkeen rintamalinja pysyi melko vakaana syyskuulle saakka. Hyökkääjä joutui sodassa puolustuskannalle Ukrainan valloitettua syys-lokakuussa alueita takaisin venäläisiltä Itä-Ukrainan pohjoisosissa.[26] Tämän seurauksena Venäjän presidentti Vladimir Putin julisti 21. syyskuuta 2022 osittaisen liikekannallepanon vahvistaakseen venäläisjoukkoja Ukrainassa.[27] Venäjä järjesti 23.–27. syyskuuta 2022 miehitettämillään alueilla kansanäänestyksiä alueiden liittämisestä Venäjään. Merkittävä enemmistö kannatti liittymistä, mutta vaaleja pidettiin yleisesti väärennettyinä ja lopputulosta ennalta määrättynä.[28] Putin ilmoitti 30. syyskuuta liittävänsä Donetskin, Luhanskin, Zaporižžjan ja H’ersonin alueet Venäjään.[29] Loppuvuodesta 2022 Ukraina onnistui valtaamaan takaisin Dneprjoen länsipuolisen osan H’ersonin alueesta, mukaan lukien H'ersonin kaupungin, jonka ukrainalaisjoukot saivat haltuunsa marraskuun lopulla[30].
Vuonna 2023 rintamalinjat pysyivät pitkälti muuttumattomina sodan siirtyessä jälleen asemasotavaiheeseen. Kesäkuussa Ukraina aloitti vastahyökkäyksen Itä-Ukrainaan sekä Dneprjoen itäpuolelle. Hyökkäyksen yhteydessä Venäjän joukot tuhosivat joessa sijainneen Kah’ovkan padon, minkä aikaansaama Kah’ovkan tekojärven tyhjentyminen aiheutti tulvatuhoja alueella. Hyökkäys jatkui syksyyn saakka, mutta Ukraina ei saavuttanut tavoitteitaan.[31][32] Vuoden 2024 alkupuoliskolla rintamalinjat eivät liikkuneet paljoakaan, joskin Venäjä eteni hitaasti Itä-Ukrainassa. Elokuussa Ukraina hyökkäsi ensimmäistä kertaa Venäjän alueelle vallaten muun muassa Kurskin alueella sijaitsevan Sudžan kaupungin. Venäjä onnistui pysäyttämään ukrainalaisten etenemisen, muttei torjumaan hyökkäystä kokonaan. Toisaalta venäläisjoukot jatkoivat loppuvuonna etenemistään Itä-Ukrainan rintamalla.lähde?
Sotilasoperaatioiden julistus
Virallista sodanjulistusta ei ole annettu meneillään olevassa Venäjän ja Ukrainan välisessä sodassa. Kun Kreml ilmoitti Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan vuonna 2022, se väitti aloittavansa ”sotilaallisen erikoisoperaation” sivuuttaen muodollisen sodanjulistuksen.[33] Ukrainan hallitus piti lausuntoa kuitenkin sodanjulistuksena[34], ja monet kansainväliset uutislähteet raportoivat siitä sellaisena.[35][36] Vaikka Ukrainan parlamentti kutsuu Venäjää ”terroristivaltioksi” sen sotilaallisissa toimissa Ukrainassa[37], se ei ole julkaissut virallista sodanjulistusta sen puolesta. Presidentti Putin kutsui tilannetta sodaksi ensimmäisen kerran joulukuussa 2022 pitämässään puheessa.[38]
↑Walker, Shaun: Aid convoy stops short of border as Russian military vehicles enter Ukraine: Armoured personnel carriers and support vehicles cross the border, while the 280-truck convoy comes to a halt separately. The Guardian, 15.8.2014. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
↑R. Pullen, C. Frost: Putin's Ukraine invasion – do declarations of war still exist? The Conversation, 3.3.2022. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
↑Ukraine's envoy says Russia 'declared war'. The Economic Times, 24.2.2022. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
.jpg)
